Lennä, lennä

Käsiä. Sormenpäitä. Vaeltavia kuvia tapeteissa. Haluan kysyä, kuka sinä olet saamatta koskaan vastausta. Kasvoistasi toisen puolen peittää varjo, valkeus ei sinne yllä. Sinä tuot syyskuun venetsialaiset taloon ja lyhdyistäni ei ole enää apua.

Pitkiä vetoja pitkin selkää. Sitten pysähdys joka nikamalle.
Metallinen sormus on kylmä, mutta niin sinä haluatkin. Otat käsiisi hiussuortuvan, kierrät sen sormen ympärille ja puristat nyrkkiin. Tämän katseen haluat nähdä, koska ilman sitä sinua ei ole. Maailma on tiukemmin käsissäsi, edes hetken. Kruunuja ei pidetä kauaa. Niin kuin sivellin kulkee tyhjällä kankaalla, niin liikkeetkin ovat hidastettuja.

Aamulla kaikki on toisin. Kuura noussut korkealle kurjenpolviin ja säröileviin ikkunalasiruutuihin. Makaan yksin vitivalkoisissa lakanoissa,
punainen silkkinauha lattialla.

Ovi on jätetty auki,
mutta sydän on kiinni kuin kylmä louhos.

Vesilasissa hukkunut perhonen, ritariperhonen. Kerran ylös yrittänyt.
Toinen siipi reunan yli.