outo täti ja serkku

Huh, mikä juttu. Ei voi muuta sanoa.
Kummitätini ei ole koskaan käynyt luonani. Minä olen käynyt hänen luonaan vähintään 4 kertaa vuodessa. Vaikka välimatkaa on 400 kilometriä. Käyn hänen luonaan siksi koska hän on hyvä ihminen.
En käy missään velvollisuuden vuoksi tai siksi että on pakko käydä, enkä vaadi että kenenkään pitäisi tulla minun luokseni käymään vain sen takia kun/jos minä olen käynyt heillä. Tuollainen ajatteluhan on ihan sairasta. Sinä et voi tietää kuinka paljon tai vähän noilla ihmisillä on rahaa ja vaikka tietäisitkin heillä on oikeus käyttää ne mihin itse haluavat.

Lisäksi on lapsellista uhkailla somesta poistamisella sun muulla.
Jos et halua olla väleissä heidän kanssaan, poista ihmeessä ja jätä heidät taaksesi, älä soittele, äläkä käy, mutta älä myöskään puhu pahaa heistä muille!

Missä on kiveen hakattu että epämiellyttäviä ihmisiä täytyy laahata perässään?
Ei missään.

Vain anna tuon perheen olla omissa oloissaan, he eivät kaipaa teitä ettekä te tarvitse heitä sekoittamaan ajatusmaailmaanne. täysellisen hyvin voit kohdistaa energiasi ihmisiin joiden seurassa viihdyt ja joilta saat positiivista vastakaikua.

Miksi edeskään tiirailet tuon perheen kuulumisia somessa? Tiedät jo vuosien kokemuksesta ettet voi muuttaa heitä, joten muuta oma ajatustyylisi ja vain, todellakin, laske heidät jo menemään!

Possu. Kummisedällä ei ollut pukua, kun kutsuin häihini, ei ollut kyse hautajaisista.
Oppeliini1. En ole somessa pyytänyt tätiä tai serkkua kavereikseni, vaan he ovat pyytäneet minua. Tosin en nyt tätiäni kovin riemurinnoinkaan ottanut kavereikseni. Sitä pohdin, että onko tylyä poistaa heidät ja jos poistan, voiko siitä puolestaan tulla jotain ongelmia...

Se ainoa kerta, kun he ovat minut johonkin kutsuneet, oli syntymäpäiväkutsu ilman lapsia muutama vuosi sitten. Otin sitten yhteyttä, ja sanoin, että 'ei meillä ole lastenhoitajaa'. Toivottivat sitten kaikki tervetulleiksi. Siitä kutsustakin tuli siis riitaa. Lopulta menin yksin lasten kanssa syntymäpäiville. Mutta kyllä tämäkin ärsytti.

Olet tehnyt pienestä asiasta aika ison ongelman. Ilmiselvästi nämä sukulaiset eivät ole kovin innokkaita kanssakäymiseen irl, mutta somessa kuitenkin haluavat pitää yhteyttä. Aika tavallinen tilanne ainakin omissa sukulaissuhteissa, siis emme koskaan kyläile, soittele tai muuta vastaavaa, mutta jotkut ovat kavereita fbssä. Mitä haittaa siitä on, jos ovat kavereitasi fbssä?

Suurin osa ei tapaile serkkujaaan kuin häissä ja hautajaisissa, kummeja vielä vähemmän. Miksi et keskittyisi sellaisiin sukulaisiin, jotka haluavat olla yhteyksissä ja yhteydenpito on mukavaa. Kumpikin voi päättää yhteydenpidosta, ei vain niin, että sinä haluat jotain ja toisten tehtävä on ymmärtää se. Rahatilanne voi olla oikeasti niin huono, ettei pysty tulemaan johonkin kaukana olevaan tilaisuuteen, matka, yöpymiset, vaatteet ja muut maksavat, joten siitä on mielestäni väärin loukkaantua. Juhliin eivät ikinä kaikki kutsutut muutenkaan pääse, syystä tai toisesta. Sama pätee hautajaisiin.

Yksipuolinen yhteydenpito on vinkki siitä, että älä sinäkään ota niin usein yhteyttä. Sukulaisesi eivät kuitenkaan halua olla riidoissa. Se ei tee kenestäkään outoa tai omahyväistä, ettei halua pitää yhteyttä johonkin sukulaiseen tai tuttavaan.

Olet heihin kertomasi mukaan pettynyt, kun he nuorena olivat kiinnostuneita elämästäsi. Siitä varmaan tulee kaunan tunne, joka näkyy tekstistäsi. Olet pettynyt, kun he ovat "hylänneet" sinut eivätkä pidä sinua läheisenä sukulaisena niin kuin sinä pidit heitä.Toivottavasti elämässäsi on muita välittäviä ihmisiä, lähiperhe, ystäviä, tuttavia, eikä tämä kaunantunne ole lähtöisin yksinäisyydestä.

Serkun ja tädin perheethän eivät yleensä ihan lähipiiriin kuulu. Heillä on omat perheensä ja asiansa, jotka ovat etusijalla. Etkö voisi arvostaa sitä, mitä lapsena heiltä sait, vaikka nyt olettekin "normaalitasolla" yhteydenpidossa sukulaisuuksien suhteen. Lapsuudessasi ja nuoruudessasi oli leikkikaveruuden myötä luonnollisempaa olla läheisiä, mutta aikuisena voi olla ihan eri kuviot. Sinuakin ärsyttää heidän tapansa ajatella, he eivät ehkä ymmärrä sinua. Ei siinä oikein ole läheiselle kanssakäymiselle perustusta.Ystävien kanssa on useimmiten enemmän yhteistä kuin sukulaisten.

Häihin kutsuminen.
Olen -aikoinaan- saanut kutsuja vaikka kuinka monta sellaisten nuorten sukulaisten häihin, jotka eivät vuosiin yhteyttä pitäneet ennen häitään.
Häätilanteissa eivät huomioineet mitenkään, heillä aika kului omien läheisten kanssa. Jokaiselle nuorelle parille annoin pankin lahjakortin. Ei tullut kiitoskorttia vaikka liikuttiin hintatasolla 200€.
Eikä ole nuoria näkynyt luonani eikä soittoa kuulunut häiden jälkeen. Itselleni jäi noista kutsuista tunne, että olin kutsulistalla vain rahan vuoksi.

Näin vanhemmiten olen systemaattisesti vastannut olevani valitettavasti estynyt. En ole enää yli 10 vuoteen mennyt yksiinkään häihin. Iäkkäämpien sukulaisten, niiden jotka olen oikeasti tuntenut hautajaisissa olen käynyt, mutta en enää lähde sellaisen sukulaisen hautajaisiin jonka kanssa ei ole yhteyksiä pidetty jatkuvasti.

Sinulla on oikeus ja syy tuntea, miten tunnet. Ei tarvitse kysyä keneltäkään oikeutusta tuntea, miten tunnet. Tee juuri niin, kuin tunnet. Sinä tunnet tilanteet ja ihmiset. Loppujen lopuksi on kyse siitä, että he eivät piittaa. Sinä olet välittävä ihminen ja sinun on vaikea uskoa todeksi tuollainen käytös. Rakasta sinä itseäsi ja tee niin, että teet oikein itseäsi kohtaan. Miksi sinä näyttelisit ystävällistä ihmisile, jotka ovat loukanneet sinua eivätkä välitä?

Miksi? Älä pidä itseäsi niin tärkeänä ihmisenä, että juuri sinun on oltava ystävä kakkamaisille ihmisille, jotka eivät osoita mitenkään, että olisit heille tärkeä. Osoittavat kyllä sen, että et ole tärkeä.

Saat tilalle ihmisiä, jotka välittävät sinusta, kun et enää tuhlaa ajatusta ihmisiin, jotka antavat vain pahan mielen.

No ei sen takia kannata pohtia välien katkaisemista, jos toiset eivät pidä yhteyttä. Mulla on kaikki sukulaiset sellaisia jotka vaan aikoo puheissaan pitää yhteyttä, mutta eivät koskaan pidä. KÄytännössä yhteydenpitoa ei olis ollenkaan jos en itse pitäisi, mutta koska haluan heitä aina aika ajoin nähdä, niin sitten pidän yhteyttä. Tosin yhden tädin kanssa tuli tuossa kesällä mitta täyteen. On muuttunut vuosien varrella tosi katkeraksi ihmiseksi ja minä taas vuosien saatossa koittanut olla ymmärtävä kuuntelija, mutta tajusin tekeväni väärin. No yritin sanoa hänelle muutamista asioista, joista hän aina valitti, mutta sain melkoisen höykytyksen takaisin. Ja päätin sitten, että minun osalta saa yhteydenpito olla. EI niitä sukulaisia ole pakko roikottaa mukana.

Suvussani ei kukaan pidä yhteyttä minuun, olen vuosien ajan itse soittanut lähimmälle sukulaisille itse mutta koskaan minulle ei soiteta eikä oteta yhteyttä sähköpostitse, on tullut sellainen tunne että olen lähisukulaisilleni tyhjää! Minulla ei ole lapsia ja ikää alkaa olla yli keski-iän ja olen alkanut miettimään kenelle teen testamenttiin omaisuudesta no, ei edes kummilapset viitsi pitää minkäänlaista yhteyttä vaikka heihinkin olen yhteyttä pitänyt, ei ilmoiteta osoitteen muuttumista eikä uutta puhelinnumeroa. Olenkin ajatellut tehdä testamentin vähä-osaiselle lapselle joka on joutunut olemaan esim perhekodissa tms. Kun tämä on ajankohtaista niin otan yhteyttä Mannerheimin lastensuojeluliittoon ja sitä kautta etsiä eteenpäin pyrkivän nuoren.