Tunnen syvää myötätuntoa Kantolaa kohtaan kaiken tämän ryöpytyksen jälkeen. Toki hän on tehnyt väärin, mutta osoittanut myös todellista moraalista suoraselkäisyyttä tavalla, jota tuskin voi odottaa samanlaisiin kuvioihin joutuvalta keskivertotallaajalta.
Kirkon tiettyjen piirien suhtautuminen Kantolaan puolestaan osoittaa sen, että julkisuuden ehdoilla toimiminen on kirkolle tärkeämpää kuin esimerkiksi Jumalan sanan noudattaminen. Muistanette kaikki täälläkin asiaa repostelevat, että Raamatun mukaan synnitön ei tarvitse anteeksiantoa, se on syntisiä varten.
Kukaan meistä ei tunne asian kaikkia yksityiskohtia, ei ole tarpeenkaan. Piispan vaimon ja "salarakkaan" - yäk mikä sana - voi olettaa olevan niin fiksuja ihmisiä, että eivät lähde vellomaan asiaa lehtien palstoille. Olisimmeko siis me itse edes sen verran fiksuja, että jättäisimme piispan ja ennen muuta hänen perheensä rauhaan.
Kirkon tiettyjen piirien suhtautuminen Kantolaan puolestaan osoittaa sen, että julkisuuden ehdoilla toimiminen on kirkolle tärkeämpää kuin esimerkiksi Jumalan sanan noudattaminen. Muistanette kaikki täälläkin asiaa repostelevat, että Raamatun mukaan synnitön ei tarvitse anteeksiantoa, se on syntisiä varten.
Kukaan meistä ei tunne asian kaikkia yksityiskohtia, ei ole tarpeenkaan. Piispan vaimon ja "salarakkaan" - yäk mikä sana - voi olettaa olevan niin fiksuja ihmisiä, että eivät lähde vellomaan asiaa lehtien palstoille. Olisimmeko siis me itse edes sen verran fiksuja, että jättäisimme piispan ja ennen muuta hänen perheensä rauhaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletat, että piispa olisi niin fiksu, ettei lähde "vellomaan asiaa lehtien palstoille". Hänhän teki sen eilen Hesarissa!
Myötätuntoni olisi ollut paljon suurempi, jos olisi jättänyt sen tekemättä. "Lapsellista" ja "selittelyä" sanoo moraalifilosofi Airaksinen. Lapsellista oli myös antaa kirkolle opastusta siitä, miten seuraavan piispan pettämisen kanssa pitää toimia. --- Kirkon kaksinaamainen toiminta oli hyvä tietenkin saada päivänvaloon.
...oli minusta asiallinen kannanotto tapahtuneeseen VIRANHOIDOLLISESTA näkökulmasta.Kirjoituksen aiheenahan oli kirkon suhtautuminen omaan työntekijäänsä kriisitilanteessa, ei piispan omien yksityisasioiden reposteleminen. Kuten varmaan tiedät, ainakin kuntien ja valtion työpaikoilla on tehty ja tehdään - on pakko - ns. turvallisuussuunnitelmia, joita laadittaessa joudutaan ottamaan huomioon niin fyysiset kuin hekisetkin kriisit. Esimerkiksi kouluissa asiaa pohditaan todella tarkkaan, miksei näin pitäisi tehdä myös kirkon piirissä. Sitä paitsi jos luet Hesarin kirjoituksen kunnolla, huomaat, että siinä ei mitenkään puhuta "seuraavasta kerrasta, jolloin joku piispa pettää vaimoaan", vaan yleensäkin henkisen kriisin käsittelystä. Kunnollinen kahdenkeskinen sielunhoidollinen apu voisi ahdistunuttta työntekijää auttaakin, tuskin nettipalstat ja Ilta-Sanomat/Iltalehti.
tarvinnut asiantuntija-apua kaksi kertaa elämässäni. Ensimmäinen kerta oli kun sairastuin vakavaan masennukseen ja toinen kerta kun puolisoni monivuotinen uskottomuus paljastui. Minulla oli itselläni halu selvitä, en tarvinnut työnantajan apua tai turvaverkkoja. Kantola tuntuu olevan näitä sosiaalidemokraattisen holhousyhteiskunnan kannattajia. Työpaikalla ollaan tekemässä töitä, ei hoidattamassa kaikkia ongelmia.
Masennuksesta sain sairaslomaa, jonka aikana kävin hoidossa. Avioerokriisistä kerroin esimiehelleni, joka ymmärsi alentuneen työtehoni ja muutaman poissaolon käytännön asioiden hoitamista varten. Mitään kriisiryhmää tai hoitoon ohjausta en edes osannut kaivata. Vastaan toki itse itsestäni!
Noudatin neuvoasi ja luin jutun uudelleen 'kunnolla'. Ehkä ei olisi pitänyt. Sen sijaan että siinä olisi korostunut tapahtunut mainitsemastasi viranhoidollisesta näkökulmasta, kirjoituksessa korostui valtava itsesääli ja uhrin mentaliteetti.
Kantolan tekstin alottaa olennainen. On tärkeätä kivittää TEOLOGIAN TOHTORI ja lähes SEITSEMÄN vuotta PIISPAN virkaa hoitanut pappi. Aijai. Pahasti loukattu narsismi.
Seuraavassa kappaleessa hän sanoo, että jutun JULKISUUS tuhosi hänen uskottavuutensa, vaikka uskottomuudelle ei ole SILMINNÄKIJÄÄ. Piispa siis porskuttaisi kaikessa rauhassa, jos muut eivät tietäisi! En sano enempää, vaikka mielessä on.
Sitten hän sormi pystyssä opettaa, miten häntä olisi pitänyt kohdella. Olikos tämä nyt oikea konteksti 'turvallisuussunnitelmalle'? Tehkööt sen omalle instituutiolleen, ei ympättynä marttyrointikirjoitukseensa, jossa se väistämättä joutuu täysin väärään valoon, vaikka on sinänsä ihan asiallista pohdintaa. Säälipisteitä kalastamassa, ei tipu.
Kantola ei näytä ottavan itse vastuuta tapahtuneesta, vaan pyrkii syyllistämään muita tahoja heidän toimistaan tai toimimattomuudestaan. Tekstissä piisaa esimerkkejä.
Summa summarum: Vaikka kuinka olisi profetoimisen lahja ja tuntisi kaiken tiedon, niin korkealta voi pudota ja egoon ottaa niin pirusti.
...saanut enkä tarvinnut, niin siitä seuraa, että muidenkaan ei pidä saada tai tarvita. Niinkö? Uskottomuus on vaikea kokemus kenelle tahansa, mutta kun joku joutuu asemansa vuoksi tekemään asiasta valtakunnallisesti julkisen, niin tilanne on kyllä hieman erilainen kuin tavallisella eläjällä. Näkyy meinaan koskevan niin kovin paljon isompaa porukkaa...
Kun iltapäivähedet kaivelevat 18-vuotiaan missin koulukiusaamisetkin esille, ei kukaan fiksu tunne myötätuntoa ja paheksu.
Mutta kun keski-ikäinen hyvin koulutettu ja yhteiskunnan huipulla oleva tyyppi joutuu palstoille, kun alittaa virkansa eettiset normit,
ah silloin kaikki fiksut ihmiset samoista sfääreistä osoittavat sydämensä jalouden.
Ile Ksntola, joka ainakin hetkeksi on lyönyt laudalta toisen varsinaissuomalaisen alan miehen, Ile Kanervan, on "yksi meistä".
Kohdelkoon lehdistö teinimissejä miten lystää, MUTTA MEILLE ON SUOTAVA ARMO- SOSIAALISEN STATUKSEMME NOJALLA! hyi saatana!
Eihän tässä ole kyse sosiaalisesta statuksesta, vaan kirkon opin uskottavuudesta. Kristinuskon keskeiset käsitteet ovat armo ja anteeksianto, ei tuomitseminen. Kirkonmies on hairahtunut, kokenut selvästi asian erittäin raskaana ja maksanut teostaan hinnan eli päättänyt erota korkeasta virastaan. Mitä tekee kirkon johto? Ryntää ennen muuta julkisuuden pelossaan kerkeästi ilmoittamaan, että mene vaan äkkiä, että päästään kiusallisesta tilanteesta, ideologian peruspilareista ei tietoakaan.
Mitä tulee 18-vuotiaaseen missityttöön, niin ansaitsisi armon tietysti hänkin, mutta iltapäivälehdet eivät sitä käsitettä tunne kenenkään kohdalla. Missijulkisuus on tietysti siinä mielessä erilaista, että siihen pyrkimällä pyritään yksityishenkilönä tarkkaan tietäen, että yksi työtehtävä on järjestää kansalle enemmän tai vähemmän kyseenalaista "huvia". Piispa on julkisuuden henkilö asemansa vuoksi, ei niinkään yksityishenkilönä. Ihmisenä silti pitäisi lehdistönkin molempia kohdella.
Piispan virkaan ei todellakaan kuuluisi yleisen karkean huvituksen aikaansaaminen. Mutta älä ammu viestintuojaa, iltapäivälehtiä, jos ne kertovat sinulle epämieluisia tosiasioita kirkkosi ruhtinaasta...
Missä muuten piispa on osoittanut katuvansa?
Ainakin Hesarissa se leimasi vaimonsa mustasukkaiseksi väärän totuuden lausujaksi.
Vaimo ei ole julkisuudessa sanonut pahaa sanaa tästä Turun toisesta pillu-Ilusta.
Olet oikeassa. Nyt kun me lööppilehdet olemme repineet piispan palasiksi (ja palvelleet näin kansan tahtoa), on aika olla armollinen.
Me lööppilehdet armahdamme piispan (tätähän kansa nyt kaipaa). Emmekä vain armahda, vaan osoitamme myötätuntoa hänelle.
On se vain kamalaa, kun miehelle käy noin :´( Koko toimitus itkee nyt hänen kanssaan.
PS. Vastaanotamme mielellämme ilmiantoja paheellisista kirkonmiehistä.