"Temperamenttinen" puoliso

Muijalla menee käämit tosi nopeesti, kilahtaa siis äkkiä kun on kilahtaakseen ja mä saan tuntea sen ihan konkreettisesti. Joskus nainen on lyönyt ja jopa potkinut mua, se lähinnä kun oli juonut mutta selvänäkin muutama kerta. Sanallista solvausta olen saanut useaan kertaan, muijani on vähätellyt ja haukkunut, kyllä on paljon miehiä jotka joutuu naisen alistamaksi, on sitten henkistä tai fyysistä. Pahinta oli kun kerran tartuin naista ranteista kun löi ja pidin niin kauan että rauhottui, uhkaili että tekee ilmoituksen musta että käytän väkivaltaa, muija ei vain tajunnut että oli itse lyönyt ja yritin rauhoittaa. ikää kun tuli alkoi rauhoittua.

Tuo on totta, kyllä miehetkin voivat joutua suhdeväkivallan kohteeksi.
Oma exä oli henkisesti väkivaltainen ja hänen käytöksessään oli paljon noita asioita, joista tuossakin lehtijutussa kirjoitettiin. Ja viime viikonlopun Iltalehdessä oli myös artikkeli henkisesti väkivaltaisesta suhteesta liittyen erään naisen julkaisemaan kirjaan.
Jälkeen päin itsekin oikeasti ymmärsin, mistä oli kyse , kun vielä viime vuonna olin tuon omani kanssa kimpassa. Ei hän hakannut mua eikä se ollut fyysistä, mutta henkistä senkin edestä ja kaikki hän käänsi aina mun syyksi ja ylipäätään itsestään pois.
Tiedä sitten, ksotiko hän mua kohtaan vanhoja vääryyksiä mitä hän ainakin väitti kokeneensa mua edeltäneessä pika-avioliitossaan(kin) vai oliko hänellä mielenterveysongelmia. Tai saattoihan hän vain olla suomeksi sanottuna ylivittumainen kusipää perusluonteeltaan jo. Mut normaalia hänen käytös mua kohtaan ei ollut missään nimessä millään tavoin.
Erolla uhkaili, sitten kun sanoin että erotaan, niin väitti ettei ole missään vaiheesa halunnut eroa ja mä vaan keksin kaiken maailman tekosyitä päästäkseni eroon hänestä.
Kerran sanoin hänelle suoraan, että mä en ala sitten kyllä kenenkään haukuttavaksi, koska en tarvitse naista enkä parisuhdetta NIIN epätoivoisesti kuitenkaan. Niin hän kyllä selitti sillä kertaa niin myötätuntoisesti, ettei kenenkään kyllä tarvitsisikaan pyytää anteeksi sitä mitä on. Ja silti haukkuminen hänen taholtaan vain jatkui ja paheni huomattavasti ajan mittaan. En kuulemma osannut huolehtia kissastanikaan oikein ja hän joutui muutenkin koko aika pidättelemään tosi kovaa kaikesta, ettei hän nyt vaan möläyttelisi suoraan sammakoita minuun ja minun tekemisiini liittyen. Siis omien sanojensa mukaan. Ja nuo asiat tosiaan olivat ihan sitä tasoa, että kissalla on milloin mitäkin liikaa, leluja vettä yms.
Sairas mustasukkaisuus, lemmikistäni jopa oli sitä, sukulaisista ja ystävistä puhumattakaan. Keksi että minulla on mm ollut nettideittihakuja koko yhdessäolo-aikamme päällänsä, penkoi mun sähköpostit ja puhelimen etsiessään tukea syytöksilleen jne jne. Milloin olin kehari, milloin olin outo ja pelottava(vaikka olin itse useimmiten varpaillani ja varuillani, että mistä sekoaa ja alkaa huutamaan/haukkumaan) jne.
Erään kerran olimme olleet eräässä liikekeskuksessa viettämässä aikaa, eka kirpparilla ja sitten muissa liikkeissä. Satuimme tapaamaan pari minun tuttavaani työni tiimoilta, joiden kanssa juttelimme hyvänkin tovin ja exä oli tilanteessa mukana iloisena jne. Kotiin kun pääsimme, niin aika pian siinä aloitti tuijottamaan mua todella vihaisen ja häijyn näköisenä ja raivosi minulle että mä häpeän häntä ym ihan älytöntä. Enkä tiedä vielä tänä päivänäkään, että minkä ihmeen takia hän sai tuon raivarin. Vissiin mustasukkaisuuttaan, kun juttelin muiden kanssa joita hän ei kaiken lisäksi itse tuntenut ennestään. Ja tällaista, tuosta suhteesta olisi vaikka miten asiaa..
Jälkipelinä tänä kesänä hän sattui samaan autoletkaan uuden miehensä kanssa ja minut huomattuaan he alkoivat tekemään liikennekiusaa roikkumalla takapuskurissa niin, että rajoitusalueen vaihtuessa 100km/h alueesta 80km/h alueeseen tuntui aina että nyt kolahtaa, eli ei ollut minkäänlaista turvaväliä. Ja tuota kesti 20-25km, sitten eräällä ohituskaistalla mun rinnalle ajamaan samaa vauhtia sen pari kilsaa, mitä tuo ohituskaista oli pitkä ja sitten kovaa ylinopeutta pois jaseuraavasta risteyksestä karkuun. Tunnistin vielä exäni kyllä satavarmasti jo siinä vaiheessa, kun olivat takapuskurissa roikkumassa, sen verran selvästi näin heidät. Ja rinnalla olleessaan exäni vielä kumartui muka etsimään jotain auton lattialta, kun ei vissiin sitten kuitenkaan kehdannut naamaansa näyttää. Annoin kyllä asian olla vaikka toisaalta olisihan tuossa tilanteessa ollut syytä soittaa poliisit perään jo ihan periaatteestakin. Mutta ajattelin vain että antaa paskan olla, ainakin jos tuollainen temppuilu jää tuohon yhteen kertaan, niin kuin ainakin nyt tuntuisi jääneen. Siitä on sentäs jo 5 viikkoa aikaa.
Ja muutenkin, ajattelin ehkä omahyväisestikin, että kun kerta exä on löytänyt uuden miehen pahoinpideltäväkseen, niin pitäkööt hyvänään, sitä isommalla syyllä pysyn exästäni erossa. Niin silläkin ajattelin että antaa kusipäiden olla omissa oloissaan sitä mitä ovat.
Että kiitos vain Hanna siitä kaikesta paskasta, mitä sulta sain viime vuonna. Toivottavasti olet ihan helvetin onnellinen nykyään. Minä ainakin olen ja siitä kiitos ei kuulu kyllä ainakaan sinulle muuta kuin sitä kautta, että minun ei tarvitse enää katsella sinua eikä kuunnella sinun minuun ja sukulaisiini kohdistamaa, alentavaa haukkumistasi.