Olette, olette olleet tai pystytte kuvittelemaan olevanne raskaana. Synnytätte lapsen.
Missä vaiheessa alatte pitämään teitä kahta eri yksilöinä? Silloin kun napanuora katkeaa?
Missä vaiheessa alatte pitämään teitä kahta eri yksilöinä? Silloin kun napanuora katkeaa?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Outo kysymys.
Silloin varmaan kun vauva on syntynyt, elää ja hengittää riippumatta minun elintoiminnoista.
Kai nyt mieskin voi kuvitella kyseisen asian..
eka miehet ei synnytä mutta täällä oli tänään jännämies joka ennemmin vaihtaa vaipat ja imettää vauvaa kun laittaa porakoneeseen poranterän ja sama tyyppi leikki pienenä tarhassa nukeilla ja leikki että synnyttää lapsen ja sanoi että hänestä tulee hyvä vaimo ja pienestä pitäen tyttöjen kanssa jutelleet että mies rakastelisi heitä ja hänen äitinsä vaati että muut pojat joutuisi lopettamaan leikkinsä ja pakotetaan leikkimään synnyttäjää ja kotileikkejä ja imettää lapsia pussailla poikia yms no hänestä tuli jännämies ja muista pojista ätmejä eli hän varmasti osaa sanoa koska ovat eri yksilöitä ja hänestä suhteessa tarvitaan äitiä ja äitiä ja sama tyyppi vaatii että ei ole poikia eikä tyttöjä vaan kaikki on naisia no naiset ymmärtää häntä ja rakastavat häntä hän on jännämies
Nosesamamiesosaakirjoittaayhteenkinilmanvälimerkkejämuttamyösilmanvälejäkinjotenonoikeinsupermiesjanaistenmiestoisinkunjotkutjotkalaittaatyhmiävälejämistämuutentiedätettähäntykkäsileikkiänukeillakinonkoseväärinpojalleoletkoravistanutylikolmekertaapipukkatakusenjälkeenseonrunkkaustajosettiennyt
>Kai nyt mieskin voi kuvitella kyseisen asian..
Mä en ainakaan pysty kuvittelemaan. Olen elämänmuoto, jonka ainoa kontribuutio lisääntymiseen ja elämän jatkamiseen on siittiöiden tuottaminen. Voin tietysti ottaa osaan elämän synnyttämiseen esim. valmistelemalla ruukun hedelmäistä maata ja kylvämällä timjaminsiemenen, huolehtia sen kastelusta ja seurata sen kasvua. Siitä huolimatta alusta lähtien on selvää ettei timjami ole osa minua vaan täysin erillinen olio. Timjamin elämä on riippuvainen minun elämästäni, koska minun kuolemani väistämättä koituu myös timjamin kuolemaksi.
Miltä sitten tuntuu laittaa alulle?
Kumpi? Timjamia kylväessä voi ajatella elämää. Siittiöitä valloilleen päästäessä verta ei riitä aivoihin saakka ja sitten kun hetki on ohi, niin se todellakin on ohi kuten on myös poissa kaikki valta asiaan.
Aivan niin, aivan niin, eli päässä ei liiku mitään.
Nainen saa fyysisuuden kautta koskutuksen lapseensa, mutta miehellä on mahdollisuus kokea se muuten. Itse itkin holtittomasti kun eka muksu rääkäs ekaa kertaa. Ja siitä lähtien olen tajunnut olevani mahdollistaja tuon eläjän kohdalla.
Itseasiassa hiljakkoin tajusin, että tuolla eläjällä on ihka oma elämä ja olen vaan tärkeä ihminen hälle siinä vierellä.
Kaikki äiditkään ei tätä tiedosta... heidän lapsellaan on ihan oma elämä, joka hänelle on oikeutettu, vaikka hän oli sen 9kk ”loinen”. Ei tämä ole sitä itse valinnut, vaan hänen vanhempansa.
Mitä+sillä+hetkellä+sitten+pitäisi+liikkua?+Tuota+ennen+on+voinut+olla+paljonkin+ajatuksia+siitä+mihin+ja+milloin+siittiöitään+päästää,+miten+hoitaa+ehkäisyä+jne.+
Kysymys tietty lähti siitä pohdinnasta milloin sikiöllä tai vauvalla on oma elämä. Jostain syystä lainsäätäjä on aborttilainsäädäntöön määritellyt erilaisia aikarajoja eri tilanteisiin: 12 viikkoa, 20 viikkoa, 24 viikkoa... Miksi ja ketä varten tällaisia rajoja on pitänyt määritellä?
Jos kysymys on naisen oikeudesta vartaloonsa, niin eikö abortti pitäisi saada tehdä koska tahansa? Koska pieni vauva ei tule toimeen ilman ulkopuolisia, niin eikö äidillä voisi olla vielä jonkinlainen aika synnytyksen jälkeenkin surmata vauva niin että toimenpide lasketaan abortiksi. Kun kaikki ovat aina niin huolissaan ihmisoikeuksien toteutumisesta, niin pitäisihän se selvästi määritellä koska nuo ihmisoikeudet saadaaan: ensimmäisestä henkäyksestä vai rääkäisystä?
Totahan mä vähän pelkäsinkin. Jossain vaiheessa alkio katsotaan muuttuneen sikiöksi ja sitten vauvaksi. Oman kantani jo sanoinkin.
No mä oonkin sanonut joskus, että naisille on luonto pistänyt kovan vastuun. Hänhän se on joka viimekädessä vastaa elämästä. Sen joka ei valitse itse elämäänsä.
Ja täällä vlalitetaan sen vastuunoton vaikeudesta turhana. Onpa vitun kiva edustaa miehiä...
Mutta onneksi on bortti, moraali ja viisaita itämaan miehiä....
Miehillä on ilmeisesti myös aivot, mutta milloin he mahtavat alkaa käyttää niitä?
Ne on siksi, ettei niistäessä mee pää ruttuun!
Suomalaista suosikkirjailijaa lainaten, joillekin mieheille pää on luotu vain sen takia, että voimme niistää nenämme.
🤣🤣
Pää on kuules sitä varten, ettei selkäranka valu housuun!
Eikun selkäranka on sitä varten ettei pää tipahda perseeseen.
Pidin meitä kahta erillisinä yksilöinä siitä lähtien, kun aavistin (en siis vielä ollut varma) olevani raskaana.
Kiitos. Jo nämä vastaukset riittävät vahvistamaan epäilyni, että asia ei ole lopulta mitenkään yksiselitteinen.
No otetaas miehelle samaistumiskohde. Mies, jos kuulet lääkäriltä suolistossasi elävän lapamadon tai heisimadon, joka saa ravintonsa sinusta kasvaakseen ja jonka elämän mahdollistat ihan vain elämällä ja olemalla sinä, mistäs lähtien sinä pidät sitä heisimatoasi sinusta erillisenä olentona?
Mulla alkoi siinä vaiheessa, kun vanhempi laps täytti 14 tai 15v. tuntuu siltä, että nyt vois jo napanuoran leikata poikki. Alko ahistamaan, molempia. Nuoremman lapsen kanssa tää tapahtui vähän aikaisemmin.
Ihan alusta saakka. Mä ajattelin niin jo, kun huomasin olevani raskaana. "Sisälläni kasvaa uusi pieni ihminen ja yksilö", minkähänlainen ihminen sieltä tulee.
Minähän olin kasvualusta. Hän minussa kasvava ihmisen taimi.
Minun kaikessa ajattelussa korostuu muutenkin aikalailla yksilö.
Se on kokoajan erillinen yksilö se on mun vaavi. Se ihan omasta tahdosta potkii kylkiluita, virtsa rakkoa ja sykkii on omansa syke. Se voi kuolla kohtuun vaikka minä en kuolisi tai minä kuolisin sen voi pelastaa.
Kyllä se uusi elämä on oma yksilönsä heti raskauden alusta lähtien, oma toiminta tähtää toisen hyvinvointiin. Kyllä se vastuu toisesta elämästä pukkaa heti päälle, vaikkei toista ole vielä nähnytkään, vaikka ei tiedä edes sukupuolta.
ÄIDIN JA LAPSEN SUHDE EI KATKEA IKINÄ....
Kun syntyy äidiksi..
On sitä hautaan saakka...
Silloin katkeaa....🐇🐇👁👁❤
kyllä katkee ja lapsi ei ole äidille mitään kun tapaa arabimiehen ja arabimies tulee elämään mukaan niin äiti haluaa tappaa lapsensa ellei se ole toisen arabimiehen lapsi niin sitten äiti rakastaa lastaan ja uutta arabimiestä