Olen reilu kolmekymppinen akateemisesti kouluttautunut ja saavuttanut ikääni nähden paljon. Olen viimeisen viiden vuoden ajan tienannut reilusti ikätovereitani enemmän ja omistautunut työntekemiselle, joka onkin ollut intohimoni. Nyt olen kuitenkin menettänyt elämästäni ilon, kaikki tuntuu niin rutiinilta, työterveyslääkäri totesi minun kärsivän burnoutista, mikä varmasti osin pitääkin paikkansa.
Olen kotoisin vaatimattomasta duunariperheestä ja työskentely akateemisessa, kilpailullisessa työyhteisössä, jossa pitäisi koko ajan tuoda itseään ja saavutuksiaan esille, on osoittautunut turhauttavaksi ja kuluttavaksi.Hoidan työni hyvin, mutta en enää jaksa esittää viihtyväni työyhteisössä, jonka arvomaailma tuntuu olevan eri planeetalta.
Ratkaisin hankalan ja turhauttavan tilanteen siten, että olen aloittamassa ulkomailla opiskelut vuoden ajaksi, jonka ohessa teen töitä osa-aikaisesti. Yritän samalla parhaani mukaan miettiä, mitä haluan elämältäni. Minusta kuitenkin tuntuu, etten halua tyypillistä työuraa, toivon enemmänkin että voisin elättää itseni freelancerina tai yrittäjänä.
Olenko siis yhteiskuntakelvoton tapaus, jos en halua työuraa? Ehkä tässä on taustalla myös se, että olen kouluttautunut alalle, jossa työnantajia Suomessa on erittäin rajoitettu määrä, mikä käytännössä tekee esim. työpaikan vaihtamisesta haastavaa. Hyvän palkan ja arvostetun työtehtävän takiahan olen pysynyt samassa työpaikassa jo pitkään.
Olen kotoisin vaatimattomasta duunariperheestä ja työskentely akateemisessa, kilpailullisessa työyhteisössä, jossa pitäisi koko ajan tuoda itseään ja saavutuksiaan esille, on osoittautunut turhauttavaksi ja kuluttavaksi.Hoidan työni hyvin, mutta en enää jaksa esittää viihtyväni työyhteisössä, jonka arvomaailma tuntuu olevan eri planeetalta.
Ratkaisin hankalan ja turhauttavan tilanteen siten, että olen aloittamassa ulkomailla opiskelut vuoden ajaksi, jonka ohessa teen töitä osa-aikaisesti. Yritän samalla parhaani mukaan miettiä, mitä haluan elämältäni. Minusta kuitenkin tuntuu, etten halua tyypillistä työuraa, toivon enemmänkin että voisin elättää itseni freelancerina tai yrittäjänä.
Olenko siis yhteiskuntakelvoton tapaus, jos en halua työuraa? Ehkä tässä on taustalla myös se, että olen kouluttautunut alalle, jossa työnantajia Suomessa on erittäin rajoitettu määrä, mikä käytännössä tekee esim. työpaikan vaihtamisesta haastavaa. Hyvän palkan ja arvostetun työtehtävän takiahan olen pysynyt samassa työpaikassa jo pitkään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä+yrittäjänä+toimiminen+on+ihan+ok.+Miten+se+ura+nyt+vain+palkkatyöhön+liittyy.
Jos+kykenet+varmistamaan+että+tulet+toimeen+omilla+tuloillasi,+tekemiselläsi++ja+saat++eläkettä++kertymään+itsellesi+sopivasti+vanhuuden+varalle.+Silloin+olet+varmasti+mallikansalainen.+Ainakin+minulle.++Kaikki+mitä+teet+elämäsi+aikana+niin+siitä+jää+varmasti+vana+ja+jälki+johonkin.+Ala+vain+luomaan+sitä+oman+itsesi+näköistä+elämää+itsellesi.+Se+on+paras+motivaattori+kukoistamiseen.++Jostain+luin+tutkimuksen+että++maailmassa++85+%+ihmisistä+tekee+työtä+jota+suorastansa++vihaa.+En+muista+enää+linkkiä+asiaan.+Sinulla+on+nyt+hyvä++mahdollisuus+valita+että+kuulut+siihen+15+%+ihmisistä+joille+työ+ei+ole+pakkopullaa+ja+velvollisuus.+Olet+plus+30++v+joten+nyt+on+oikea+hetki+tehdä+se+oma+päätös.
Aiot miettiä ulkomailla vuoden, mitä haluat elämältä. Mieti samalla, mitä annettavaa sinulla on elämälle! Kaikki ongelmasi saattavat ratketa näin päin ajatellen.