Tiuskiva ja huonot käytöstavat omaava avovaimo

En osaa auttaa. Minä olen hädin tuskin jaksanut tähän pisteeseen, ja sinulla tuntuu asiat olevan vielä astetta pahemmin. Meillä lapset eivät sentään ole näyttäneet kärsivän

Jotain keskusteluapua selvästi tarvit. Yhtä yhteenpalannutta ja yhtä eronnutta olen pitkähkön aikaa keskustellen jeesinyt ja huomannut asioista puhumisesta olevan apua tulevaisuuden selkeytymiseen. Mun sähköposti on etu.sukunimi ja outlook.com loppuinen. Palkkatyössä mulla menee nyt kellonympärys - näin tällä hetkellä jouluun asti, joten 24/7 en pysty kirjoittelemaan ja pyydän, että vältät tukkimasta postia liitteillä. Laitetaan ajatukset järjestykseen.

Tunnen kans tuollaisia ihmisiä. Sukulaisia ja ystäviä, mutta ihan hirveän rasittavia. Lisäksi vielä kukaan ei tee mitään oikein koskaan niiden mielestä. Itse olen köyhästä perheestä jossa opittiin selviytymään ja positiivisesta ajattelusta oli iso apu. Ajattelen aina että kaikesta selviää, on ennenkin selvitty. Kurjaa kun tuollainen ihminen ei itse ymmärrä olevansa rasittava ja toisinaan jopa hirveä läheisiään kohtaan.

Avovaimosi on ilmeisesti ns. perusnegatiivinen ihminen. Todella raskas ihmistyyppi, sellaiselle kaikki asiat ovat vaikeita tai niistä väännetään ongelma väkisin. Puhe on usein tylyä, arvostelevaa ja kiitollisuutta tai tyytyväisyyttä ei ole oikein mistään.

Minäkään en osaa auttaa, tuohon kun ei auta oikein mikään. Tuollainen ihminen ei osaa muuta käytöstapaa eikä näe, että omissa asenteissa on vikaa. Pohjimmiltaan tuommoinen ihminen ei arvosta ketään, siksi ei ole lempeyttä. Edes omia lapsia kohtaan.

Otan aina etäisyyttä kun huomaan että kyseessä on tuollainen ihminen. Sulla huono tilanne kun olet liitossa ja päättänyt lasten takia yhä olla. Voi olla että et jaksa, eikä sun tarvitsekaan jaksaa. Nuo ihmiset kun vievät kaiken elämänilon läheisiltään.

Joillakin ihmisillä on suurempi tarve suunnitella asioita huolella etukäteen kuin toisilla. Esimerkiksi itse tunnistan sen piirteen itsessäni, että haluan ehdottomasti suunnitella. Se ei oikeastaan edes haittaa, jos jostain syystä asiat meneekin toisin, mutta etukäteen stressaamistani helpottaa se, että asia on kuitenkin suunniteltu.

Olisiko puolisollasi ikuinen stressi, koska sinun kanssa asioiden etukäteen suunnittelu ei vaan koskaan onnistu?

Voisiko sille tehdä jotain? Mitä jos kokeilet vaikka kuukauden ajan suunnitella asioita puolisosi kanssa? Mietit rauhassa sen sängyn haun, teet kauppalistaa, kalenteroit asioita yms. Se saattaa hyvinkin tuoda hymyn puolisosi kasvoille. ;)

Toki, täytyy olla myös sietokykyä muuttuville osasille. Mutta se on tyystin eri asia, kuin elää kaaoksessa jossa mitään ei huolella suunnitella.

Jos itse et kykene tai henkisesti jaksa suunnittelua, ja voit sen takia pahoin, niin keskustele asiasta puolisosi kanssa. Voisitko kuitenkin arvostaa hänen suunnitelmiaan, ja sitoutua niihin? Kuunnella häntä? Voisitteko sopia, että arjen aikataulujen suunnittelun hoitaa siinä tapauksessa puolisosi, ja infoaa niistä sinulle? Monella perheellä on käytössä esimerkiksi perhekalenteri, jotta kaikki näkevät, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja mihin pitää sitoutua. Näin huoli ja stressitaso laskee.

Näkisin että olette vain erilaisia persoonia. Tässä ei ole kyse siitä, että toinen toimisi kamalan väärin, vaan siitä että molempia ärsyttää toisen erilainen tyyli, ja se johtaa stressiin, kiukkuun ja etäisyyteen. Puhukaa ja löytäkää yhteinen sävel. Ja ei, se ei voi mennä niin, että mitään ei suunnitella, koska SINÄ et viitsi.

Olisi varmaan hyvä avautua vaimolle, jossain rauhallisessa tilanteessa, sillä tätä ei varmaan sinun käytöstä muuttamalla pelkästään korjata.

Ehkä joku ulkopuolinen voisi olla hyvä apu, koska pelkään, että saat vaan lisää tiuskimista osaksesi,jos rupeatte tätä yksin setvimään.

Avovaimo kuulostaa autistiselta? kun pitänyt mennä kaavan mukaan ja jumittaa kun ei toiminut(kaava) ja ei pysty rauhoittuu ja etukäteen pitää tietää, miten edetä. Voisitko auttaa häntä kertomalla miten haet sen sängyn? Auttaa häntä?