Toisenlainen tilanne

Kun yleensä valitetaan, että puolin lapset ovat vaikeita, niin minulla on hiemn päinvastainen tilanne.
Olen ollut suhteessa kaksi vuotta ja miehelläni on ex liitosta kaksi lasta.
Minulla ei nimittäin ole lapsia ja olen kohta 30. Viime talvena tulin raskaaksi ja päädyin aborttiin.
Minulla on jopa liian hyvät välit poikaystävän 10-vuotiaan tytön kanssa. Tunnen hänen kanssa todella voimakasta yhteyttä, tiedän tarkkaan miltä hänestä tuntuu ja tuntuu kuin hän kävisi minun jalanjäljissäni... hän sanoo minua äidiksi. Olen niin kiintynyt siihen tyttöön ja mietinkin, että satutanko vain itseni. Koska ei kuitenkaan ole minun ja hänellä on oma äiti...
Kuitenkin... minussa on valtava katkeruus. Mieheni oli naimisissa ja heillä oli tosi kiva perhe-elämä. Paljon kavereita, yhteinen menneisyys, perhe... Heidän molempien vanhemmat ovat keskenään hyviä kavereita.
Minun kanssani mies sanoi että ei kuitenkaan ”ole valmis”? lapsiin ja oli abortin puolesta. Sanoi että kuulemma minäkään ole valmis siihen. Ex naisen kanssa tämä tapahtui kuitenkin heti. Naimisiinmenosta ei tarvitse edes puhua. Minun perhettä hän ei jaksa tavata eikä yhteisiä harrastuksia meillä ole. Minä olen luonteeltani ujo, herkkä eikä minulla ole kuin muutama kaveri. Meillä ei käy ikinä vieraita kun inhoan vieraita. Hän kuitenkin kaipaa sellaista elämää.
Hän kyllä puhuu että olen elämänsä paras päätös ja se, miten hyvin tulen toimeen tytön kanssa on mahtavaa. Mutta onko ihan oikein? Tunnen hieman olevani hyväksykäytetty :( onko sellainen suhde väärä..