penikkatauti

Itselläni oli penikkatauti muutama vuosi sitten ja se ei lähtenyt pois ennen kuin pidin totaalisen breikin treenissä. Eli kaikki sellainen harjoittelu, joka aiheuttaa kipua, kokonaan pois. Leikkaus kuulemma auttaa myös, mutta kuntoilijalle se kuulostaa aika radikaalilta toimenpiteeltä ja voi jonkin verran myös kustantaa. Kuvailit, että kipu tuntuu pohkeiden sisäpinnoila. Tuntuuko se aivan sääriluun vieressä, luuta vasten? Mikäli kipu tuntuu enemmänkin itse lihaksessa, niin kyseessä lienee ylirasituksesta johtuva tulehdus, joka lähtee lyhyehköllä levolla ja hieronnalla. Penikkatautiin auttaa vain pitkä lepo tai leikkaus ja sen jälkeen treenin aloitus muistettava ottaa varovaisesti.

tervehdys.
jos selailet listaa hiukka alas, löydät mun kokemuksia, mikäli niistä on jotain kanssaelämisen lohtua:o) Siitä leikkauksesta, en osaa suorilta käsin suositella vielä, toipumistila vasta. Pohkeet on selkeesti parempaan päin menos kyllä, ei enää sellasta kärsimystä kuin syksyllä oli. Leikkauksen jälkeen het tikkien otosta lähtien olen esim. uinu, ja nykysin varovasti otan taas suosikkilajejaki mukaan.

Siuna oottelisin ja katsoisin vielä. Ja malta levätä tai olet samanlainen ongelmapakkaus ku minä koipineni olin ...Hieronta mul ainakin on ollu fys.ter. ohjelmassa nyt toipuessakin, ja auttanut. Vaan diagnoosinhan tarviit melkein eka, koska tulehdustilassa olevaa lihasta EI saa hieroa. Askelluksen tarkistelu ehkä kantsis kans

Itselläni oli niin paha tulehdus jaloissa, että se nosti korkean kuumeen ja jalkoihin ei voinut edes koskea. Kävin fysikaalisessa, ensin hoidettiin ultralla, sitten kevyttä hierontaa ja sitten todella rankkaa hierontaa eli vedet lensi silmistä, kun jalkoja runnottiin. Iltaisin istuin myös useasti sekavihannespakastepussit säärien päällä. Tähän meni aikaa n. puolitoista kuukautta. Leikkauksen jälkeen jalat ovat käsittääkseni todella kipeät ja sitten sitä treenitaukoa vasta tuleekin, joten en suosittele, ellei ole pakko. Lenkkeily ja kova salitreeni on paras jättää väliin, itse kävin uimassa ja jonkun verran pyöräilemässä. Enää ei penikat vaivaa.

Suunnilleen 5 vuotta sitten (olin silloin 19-20 vuotias) harrastin salibandya, kävin punttiksella, spinningissä, aerobicissa... Salilla jumpat mukaan lukein 6-8 kertaa viikossa plus sitten salibandy. Öisin jaoin aamulehdet ja jotta saisin lisää liikuntaa niin en ottanut hissiä kun juoksin 38 6-kerroksista kerrostaloa yössä painava lehtilaukku olalla.

Penikkatauti vaivasi jonkin aikaa mutten oikein välittänyt siitä, valmentaja antoi minulle tuubin jotain lämmittävää linimenttiä joka lievitti kipua varsinkin suorituksen jälkeen.

Sitten yhtenä kesäyönä kun olin lehtiä jakamassa jalat sanoivat stop. Onnuin ensin pahasti ja sitten en enää pystynyt kävelemään koska kivut olivat niin pahat. Jouduin soittamaan pikoaystävälleni joka sai jakaa lehdet loppuun.

Siihen tepsi uudet superhyper-ilmavaimennetut tossut ja kolmen kuukauden lepo. Siis ei lehtien jakamista, ei salibandya, ei jumppaa, ei mitään.

Penikkatautiin kannattaa suhtautua sen verran vakavasti että kuuntelee kehoaan ja lepää kun jalat sitä vaativat. Muuten voi käydä noinkin. Siihen jäi muuten koko urheiluintoni.