Helkama S2/ tavoite lähestyy

Mua hävettää kertoa, että ajopäiväkirjan mukaan kuukauden aikana on tullut vain 1107,2km. Tänävuonna vaivaiset 8491,3km kasassa ja ajattelin ajaa nolosti taas 10 000 km tälläkin ajokaudella täyteen. Nolosti aikaa vielä 3kk tuohon häpeälliseen suoritukseen, eli vaivaiset 500km/kk niin homma taas nolosti pulkassa....

Mua hävettää se että en laske kilometrejä, vaan ajan koska se on mukavaa. Sekin hävettää, että pilkut ei mene aina oikeisiin kohtiin.

Kiva että teillä kulkee hienosti :)

Itse polkisin vieläkin enemmin kuin noin 10 km päivä, jos olisi parempi terveys ja satula. Nykyään palaudun tosi huonosti pitkistä lenkeistä, niin olen jättänyt ne kokonaan pois.

En laske kilometrejä, enkä välttämättä katso aikaa. Ajelen lenkkejä, kauppaan, kahville, kylään, töihin ja huvin vuoksi pyörällä kun tykkään siitä.

Rahaa palaa yllättävän paljon. Uusia osia tulee ostettua aika usein 20..50 euron hintaluokassa. Satuloita, renkaita, stemmejä, kulutusosia ym. En toisaalta laske rahaakaan. Viime vuosina on tullut myös uusi fillari parin vuoden välein.

Alkuperäiselle Helkamamiehelle voisin suosittaa tutustumista tilaan nimeltä ylikunto. Jos vaikka tulee tila missä ei oikein nuku eikä ole oikein nälkäkään niin se viittaa tukevaan yliharjoittelun tuomaan ylikuntoon.

Olisit sijoittanut muutaman euron lisää niin ei tarttis leikkiä akkutelakoiden kanssa. BC30R on paljon veikeämpi vaihtoehto, samalla kun kirjoittelee tässä niin akku latautuu kuin huomaamattaan tietsikan kautta USB:johdolla :) Fenix on hyvä valinta sillä se on helppo ottaa tangosta mukaan ja valoteho on aivan uskomaton. Kaupunkiajossa ja pienessä hämärässä 100 lumenia riittää vallan mainiosti ja tuollakin valoteholla pesee 90% markettilampuista mennen tullen.

Et sitten pistä fillaria vielä narikkaan, sillä nyt vasta mielenkiintoisimmat ajokelit ovat edessä. Mikä sen mukavampaa on, kuin maisemien uudelleen arviointi fillarin lampun valossa :)

Morjensta vaan sanoi velogimies. Velogimies testasi joskus jotain Lumilight valaisinta. Siitä lähti muistaakseni 2500 lumenia parhaimmillaan. Hintakin taitaa olla kolmensadan pintaan.

Minä testasin , mitenkuten, Fenix BC30 - valaisinta. Pitkään ja hartaasti. Onko se hyvä? Tää on paras. Ainakin hintaluokassaan oletan. Läksin kahden aikaan sotkemaan, ja vaikka yritin mennä rauhallisesti, olin taas pian yltäpäältä hiessä. Keli oli oikeastaan aika inhottava, kostean kylmää, joka yön mittaan vain paheni koleni. Onneksi puolimatkan krouvissa oli ystävällinen pariskunta, joka syötti ja juotti hyväksi. Vaihdoin myös alusvaatteet ja paidan jotka otin sivulaukustani. Sitten olikin inhaa vedellä kylmänkosteita pyöräilyhousuja ja takkia niskaan.

Mutta suomalaisella sisulla mentiin. Laitoin lyhdyn palamaan seitsemän kieppeillä. Useinmiten paloi satasta, ja kahtasataa, koska tiesin polttavani lamppua tuntitolkulla. Lopulta korpitaipaleella laitoin 1200 lumenia päälle. Kyllä kelpasi ajella. Valomäärä oli mielestäni riittävä vaikka paikoittain oli sumua ilmassa. Niillä tehoilla ajelin varmaankin puolitoista tuntia. Yhteensä lamppu paloi viitisen tuntia. Palaa muuten vieläkin. 144 kilometrin loppukympillä vaihtui vihreä merkkivalo punaiseksi. Oletin että nyt pitää ryhtyä säästämään, ja painelin satasen tuikkimaan. Silläkin näkee ajaa jopa pilkkopimeässä. Se punainen valo oli kuitenkin hätävarjelun liioittelua . Lamppu paloi koko puolituntisen, eikä osoita hyytymisen merkkejä vieläkään, vaikka laitoin vasiten 1200 lumenia palamaan lenkin jälkeen. Kaksi tuntia hää on nyt loistanut täydellä teholla.

Jos jotain suurempaa huomautettavaa, niin se on painelunapin pienuus lyhdyn päällä. Ei oikein vauhdissa onnistu säätäminen vähänkin paksummilla hanskoilla. Kyllä se silloin on pysähdyttävä ja otettava hanska kädestä. Kaukosäätimen namiska on kätevä. Sen saa tarralla kiinni peukalon viereen. Osoitti tarpeellisuutensa kyllä . Siitä kun lyhyesti painaapi niin johan vastaantuleva autoilija ymmärtää vaihtaa lyhyemmille.

Mainion tähtihetken koin kun pysäytin pyörän keskelle ei mitään. Sammutin lyhdyn. Tähtitaivas loisti kauniina ja tähtikuviot erottui selvästi. Niin ne vaan pyörivät melkoista tahtia pään yläpuolella. Vai pyörinkö minä pallon mukana. Olisin katsellut kauemminkin mutta koleus pakotti liikenteeseen.

Inha ja ihana kokemus kaiken kaikkiaan. Kahden aikaan läksin ja puolen yön tietämissä palasin lähtöruutuun. Ja lyhty sen kun loistaa, mahtaako hyytyä ollenkaan.

Niin on matka joutunut sillä lailla, että ny se tapahtui. Tänään 66 kilometriä, joten tonni män rikki ja vieläpä kaksitoista kilometriä päälle. Vähänkös nyt nolottaa. Ei yhtään. Sen sijaan hävettää että luotin taloyhtiön asujamistoon niin paljon, että säilytin uutta pyörääni pyörävarastossa. Ensin lähti toinen jalan kiinnitysruuveista, sitten joku valopää oli löysännyt ohjaintangon mutterin niin löysälle, että koko etuhaarukka heilui. Onneksi kokeilin etujarruja ennen kuin lähdin ja huomasin notkumisen. Olisikin ollut oikein "hauskaa" menettää ohjaustanko jossain alamäessä. Ei kahta ilman kolmatta. Joku oli vielä saanut inspiraation, ja lääppinyt rasvaiset kätensä yltympäri pyörän runkoa.

Seurauksena on se, että kiikutin pyörän himaan ja tutkin tarkemmin mitä muuta remonttireiska oli "ystävällisesti" remontoinut. Onneksi olin ottanut heti uudesta pyörästä tarkkoja kuvia, joten pystyin niistä näkemään jokaisen vaihtestomutterin oikean kiristysmomentin. Kotona pyörää aion tästä lähtien säilyttäkin, joten siitä tuli nyt sitten sisustuselementti.

Tarkastusten jälkeen matkaan. Ihmeen hyvin tuollaiset Schwalbet kestävät kulutusta. Ei juurikaan mitään kovin näkyvää tuhannen kilometrin jälkeenkään. Vaihteet toimii joskus paremmin joskus huonommin. Toissapäivänä kylmän päivän ajossa etukasetti ei oikein suostunut vaihtamaan ykköseltä kakkoselle, vaan jäi jumittamaan. Tänään vähän lämpimämpänä päivänä, toimi täysin moitteetta. Takavaihtaja toimii sekin vähän päivän mukaan. Yleensä ihan kohtalaisesti.

Mahtavaa saada homma pakettiin. Nyt voi levätä vähän pitempään, ja odotella seuraavan viikon mahdollista leppo lämpöaaltoa.

Pari päivää sitten sain ällin, sellaisen että 200 kilometriä pitää saada yhdellä pyöräilylenkillä täyteen. Teko ei jäänyt ajatuksen asteelle vaan tänään toteutin sen.

Pakkasin pyörän sivulaukut edellisenä iltana, jonka jälkeen olin tuutilullaa pari tuntia. Aamulla kello 6.00 läksin matkaan. Fenixin lyhty sai antaa nyt parastaan heti alkumetreistä saakka. Tienpinta oli märkä ja ilma sumuinen. Valoa tarvittiin säkkipimeyteen. Hyvin sitä riittikin sen pari tuntia mitä tarvittiin ennen kuin aamu sarasti. Sitten lyhty heitti itsensä pienimmälle mahdolliselle, ja sitähän noista akuista irtoaa tuntitolkulla.

Jos olisin tiennyt että päivä on sumuinen, ja vaippashortsit niin muodoin vähän väärä valinta,tuskin olisin lähtenyt lainkaan. Viima kylmäsi polvia alvariinsa ja menomatkan vastatuuli kiduttavaa muutenkin. Vaihdoin jossain vaiheessa koko yläkropan vaatekerrokset kun hikeä pukkasi siihen malliin että olin yltäpäältä hiessä. Vaihdon jälkeen olikin mukavaa, vähän aikaa. Onneksi olin älynnyt laittaa mukaan kuumaa kahvia litran teräksisessä termospullossa. Kuumana se pysyikin kymmenen tuntia, jolloin kahvi loppui. Voileipiä tein kuusi kappaletta. Tulivat tarpeeseen. Vettä, ja strong Kong virvoitusjuomaa.

Yhteensä sotkin 215 - kilometriä. Mennessä aikaa meni yhteensä seitsemän tuntia, ja tullessa myötäisessä viisi ja puoli tuntia. Helkama myös oikuttelee toisinaan. Välillä vauhti hidastuu vaikka kuinka sotkisi, keskiöstä kuuluu narinaa ja naksutusta. Tai niin oletan. Joka tapauksessa, hetken kuluttua laukeaa ja matkanteko jatkuu normaalisti. Tosin eihän nämä kilometrimäärät yhtä lenkkiä kohden ole mitään, velogimieheen verrattuna,(hää on miun idoli), mutta hyvä alku kumminkin. Velogimies innoitti minut hankkimaan BBB Btl - 05 NAUTILUS II- ketjun katkaisijan, jonka hain XXL - tavaratalosta. Lisäksi hankin jonkinlaiset ketjupihdit, sekä kmc z8s-ketjut. Ketjumitta on tulossa Bikesteristä, sekä ratasavain ja ketjupiiska.

Nimittäin, pahoin pelkään että jo nyt nykyiset ketjut ovat venähtäneet. Pesin ne moneen eri aineilla ja myös ketjupesurilla. Irti en niitä ottanut. Bensiinillä ja liuttomilla en halua ryhtyä puljaamaan. Rasvauksesta huolimatta hiekka rahisi ketjuissa, mutta nyt pitkän lenkin jälkeen näyttää enimmät paskat asettuneen, ja ketju enää kolisee kuuluvasti rattaita vasten.

Liian moni suomalainen autonkuljettaja on sivistymätön tienpäällä. Pimeässä väistävät sopivan kaukaa kun päällä on heijastinliivit, ajovalot ja tarakkarepuissa vilkkuvat punaiset valot. Päivänvaloilla on liian moni todellinen öykkäri. Tilaa olisi väistää mutta ei huvita. Rekkakuskeista puolet on huomaavaisia kun tilaa on. Toinen puolikas vetelee ohi hihaa hipoen. Kaiken huippu oli ilmeisesti itänaapurista tullut rekka-autoilija. Huudatti ystävällisesti torvea jo monta metriä ennen kohtaantoa. Vastaan tulijoita ei ollut, mutta siitä huolimatta ajoi niin läheltä, että jouduin nopeasti väistämään pientareelle. Hyvä etten ojaan asti saman tein.

Yritä siinä sitten ajella rentoutuneesti ja keskittyen työntö, veto, nosto- liikkeeseen polkimilla, niin kuin Velogimies on meitä opettanut.

Miten ihmeessä saat ylläpidettyä suorituskyvyn koko pitkän lenkin ajan?

Mites tuommoisesta palautuminen onnistuu?

Aika surkeat ketjut jos tonnin jälkeen alkavat antamaan antautumisen merkkejä :) Itse veikkaisin jotta tollasen pitemmän puoleisen rupeaman aikana kropan ja "korvien välin" väsymisen takia kaikki sivuäänet pikkasen korostuu. Tästä johtuen tulee turhaan syyteltyä toimivaa tekniikkaa ja asia selviää sitten hyvin huilatun yön jälkeen seuraavalla lenkillä.

Ooo mikä keli olikaan tänään. Parempaa ei voi toivoa. Kesäisellä vaatetuksella poljin 70 - kilometriä, aikaan kolme tuntia viisi minuuttia. Olipa lentokeli. Putsasin ketjut hyvästi ja aseöljyä niveliin. Keksin muuten loistavan tavan saada selville milloin ensin voideltu nivel kierähtää kohdille ja voi lakata suihkuttamasta. Laitoin teipin ensimmäisenä aloittamani kohdalle. Nerokasta, eihän tämmöistä ole kukaan ennen keksinyt. Olen myös roiskinut muinoin runsaasti vähän sinne päin. Sitten luin täältä ohjeet, että nivel kerrallaan. Se tapa todella säästää ainetta. Annetaan vaikuttaa ja sitten pyyhitään ylimääräiset pois.

Laskin laskurilla että keskinopeuteni tänään oli lähes 23- kilometriä tunnissa. Hyvin Helkamalla ja 37 leveveisillä renkailla. Semminkin kun aikaan sisältyy jopa tauot. Renkaat lauloi ja junan pilli soi. Tänään ei tarvinnut kuin lauleskella. Pyörä toimi, ja vaihteisto toimi. Ilma kuin morsian ja kaunis ol myös ruska.

Toista se oli toissapäivänä. Silloin täytyi toisinaan käyttää voimasanoja jotta matka joutui. Paras ja paljon käyttämäni voimasana on lause : mää oon Perniöst. Opin sen joskus työtoverilta kun kysyin mistä on kotoisin. Sitä kun hokee mennessään niin johan matka joutaa ja edistyy. Toinen nyt jo vähemmän käytössä oleva on ollut :katalysator riikinruotsalaisittain ääntäen. Sen opin aikoinaan kuningas Kaarle kuudestoista Kustaalta.

Tuolla ylläällä pyysinkin neuvoja koskien Sigma sport bc 14.16 sts ajotietokonetta. Vähän nyt nolottaa että mahdollisesti pilasin jonkun yöunet kun mietti ratkaisua toimimattomuuden pulmaan. Loppujen lopuksi kyse oli vain siitä että olin lukevinani ohjeista, että pinnamangeetin ja anturin väli pitäisi olla korkeintaan 10 senttiä. Oikea lukema olikin 10 milliä, joten lähentelin komponentteja ja Johan alkoi toimimaan.

Hyvin jaksoikin mitata matkaa monta tuntia. Havaintojeni mukaan vieläpä oikein, kilometrilukemia myöten. Laitankin tähän loppuun dataa tämän päivän pyöräilystäni.

Kilometrit:92,72 Maksimi nopeus :44.60 kmh Keskinopeus:23.38 kmh Ratsastusaika:3:57:54

Tuo Helkaman tahko kerää kolimetrejä siihen malliin, että olen jo vakavasti ryhtynyt pohtimaan kahdentuhannen ylittämistä tälle vuodelle. Tänäänkin kulki ihan kaljupäiset kilometrimäärät. Oikein107.13 kilometriä, ratsastusaikaan 4:53:14 keskinopeuden ollessa 21.92 kmh. Ratsastusajasta on poistettu tauot, muiden muassa poikkeaminen nostelemaan punttiloi. Toisin sanoen penkkipunnerrusta kesken lenkin. Ai että kun teki hyvää, selkä naksahteli sijoilleen ja hartiat laukesivat.

Jos jostain kerskaan, kerskaan kilometrimääristä, en itsestäni. Millä tavalla ne sitten eroaa toisistaan? Nyt alle kahdessa kuukaudessa rapiat 1500 kilometriä. Näyttää siltä, että tuollakin mankelilla pääsee legendaarisen velogimiehen vuositavoitteeseen ensi vuonna. Raskas hybridi ja leveät renkaat vain lisäävät intoa. Yllin kyllin. Sanoisin jopa, että jos haluat haastetta elämään, hanki Helkama S2 ja siihen sivulaukut jotka änkeät täyteen tavaraa, ja lähde sotkemaan. Hyvä pyörä koville äijille, ja naisille.

Velogimies ajelee kuiteskin rapiat 10tkm vuodessa, elikkäs kuulemisessa pikkasen ongelmaa. Itsellä viime kuussa ainoastaan 1,2tkm takana ja kymppi lokakuussa varttia vailla :)

Kyllä se Vologimies ainakin kerran on yli 10000km vuodessa ajanut. Uskomattomiin suorituksiin sitä voi ihminen kyetä ja ei edes ole rasittuneen näköinen. varmasti vaatii muutakin kuin pienet aivot. Vuodessa mitä tuo nyt ois 122000km vuodessa ja keskimäärin päivässä 333km.
https://www.youtube.com/watch?v=IgdAEq1UTpw&t=9s

Moni on varmaankin odottanut kuulumisia. Mitähän Helkamanpolkija nyt on tehnyt? Siellä jo kuiskitaan.

Tänään tuuleen ja tuiskuun. Varmaankin 80% sotkemisajasta meni tömäkkään vastaiseen ähistessä. Ennen taistelua irrotin vanteet, kiekot, niin kuin nykyään tavataan sanoa. Ilmat pihalle ja renkaat irti. Melkoisen kuluneet jo olivatkin nuo Schwalben 37 koon rinkulat. Vein vanteet rihlattavaksi ja tilasin Bikesteristä Schwalbe the original marathon plus performance - renkaat koossa 622-32. Made in Vietnam. Tästä ideasta saan kiittää henkilöä, joka täällä palstoilla suositteli "32 jos ei peräti 28." Sisäkumi, sisuri, niin kuin nykyään sanotaan, olisi kyllä sopinut kokoon 28 saakka. Mitähän ne koot ovat? Taitavat olla millejä. Tämä 32 vaikuttaa kyllä erittäin hyvältä valinnalta. Tarpeisiini todella hyvin rullaavat, ja pintakuviointi antaa olettaa niiden pitävän vähän liukkaammaalkin alustalla. Melko arvokkaat ja myöhemmin hokasin, että Prisma olisi myynyt Schwalbe marathon plus - rengasta samassa koossa pari euroa halvemmalla. Mutta tässä Bikesteristä hankkimassani on enemmän hienoja sanoja, ja pintakuviointi näyttää olevan eri. Todella tömäkkä rengas tämä Schwalbe marathon plus the original perfonmance. Ihan eri maata kuin alkuperäiset Schwalbe citizen 37 jotka tulivat pyörän mukana. Bikesteri oli vääntänyt vaijerirenkaat kahdeksikoiksi nippusiteillä. Ilmeisesti siksi että saivat ängettyä ne laatikkoon. Hyvin ne palautuivat kuitenkin muotoonsa vapautuksen jälkeen. Mutta vanteelle saaminen oli tuskallinen prosessi. Ensimmäisen kohdalla keksin käyttää Tokmannista hankkimani ketjupesurin kahvaa. Siinä oli juuri sopiva muovinen ura jolla vetelin vanteen reunaa viimeiset kymmenet sentit vanteelle. Toinen oli vielä tiukempi. Siinä jo kahviakin hajosi, ja otin avuksi ikkunanavaimen kahvan jolla sain ängettyä loput vanteen sisäpuolelle. Suureksi hämmästyksekseni Jupiterin jalkainipumppu toimi nyt moitteetta, ja sainkin ängettyä mittarin mukaan lähes 7 baarin paineet renkaisiin. Tästä tietysti vähenee paine aina jonkun verran kun vetäsee pumpun lukon venttiilistä.

Totuuden nimissä on sanottava, että tuolla raatteentiellä vastatuuleen taistellessain, vanhoilla Schwalbeilla olisin viihtynyt varmasti pitempään taipaleella. Nyt 86, 77 kilometriä aikaan 4:03:26 keskinopeudella 21.38 kmh. Tämä on hyvä.

Kuuntelin jälkilähetyksenä myös pyöräilyjorinoita ylen radioaalloilta. Siellä niin sanottu kampiapina ja velogimies puhuivat jokseenkin asiaa. Kampiapina vaikuttaa rehelliseltä henkilöltä. Sanoi ihan suoraan että oikeanlaista satulaa ei ole tähän päivään mennessä löytänyt. Totesin taas itsekin että, siirrettyäni satulaa hieman eteenpäin, että parempi mutta ei vieläkään hyvä. Nyt voi puristaa niin sanotusti perseeellä Helkaman the original - satulan takapaukamasta lisää ryhtiä ja tehoa. Nyt vaan puutuu jalat jonkunkin verran, ja takapuolikin. Takapuoli ehkä vähän vähemmän kuin ennen, mutta kumminkin. Tosin taistelua pitää pyöräilyn olemankin. Täytyy olla elämisen makua.

Tilasin sitten lopultakin velogimiehen juutuube kanavan. Tilaisin varmaan kampiapinankin, mutta hää kirroili liikaa siellä pohjoisessa. Tosin totuuden nimissä on sanottava että, se munista hirteen jutska, huvitti minua sangen suuresti. Väsymys teettää kaikenmoista. Velogimies on kuulemma jättänyt insinöörintyönsä vähemmälle ja keskittyy sisällön tuottamiseen. Silläkin voi näemmä ansaita. Pitäisiköhän pistää kanava pystyyn. Ehkäpä joku firma voisi silloin lahjoittaa, säälistä, talvipyöräilyklossijalkineet. Nyt jo alkaa varpaita paleltamaan, varvassuojista huolimatta.

Schwalbe hyvä valinta, itselläni 37-622 marathon plus renkaat alla. Kulutuskestävyydeltään, pistosuojaukseltaan ja rungon kestävyydeltään paras rengas johon olen törmännyt. Olen kokeillut 28mm renkaita ja aivan liian matalia hybridiin. Kulkee ehkä pikkasen kevyemmin, mutta rengastöitä tiedossa sitäkin enemmän, eli en suosittele. Toivotaan ettei 32:ssa ole samaa efektiä, talvella ovat hangessa aivan onnettomia kiemurtelijoita. Ihmeen tiukat ovat olleet jos "rengasrautojen" kanssa piti äheltää paikalleen. Veikkaan jotta asennustekniikassa vielä pikkasen hiomista, sillä omat olen saanut käsivoimin ilman rautoja paikoilleen. Saitko renkaat hyvin nousemaan vanteelle? Itse olen huomannut jotta Schwalbe on huono nousemaan kuiviltaan vanteelle. Jää helposti "neliskanttiseksi" ja meno on aika mielenkiintoista. Kunnon saippuakylpy auttaa tämänkin tiukkiksen nousuun vanteelle. Ihmettelen miksi tähän aikaan asettelet uusia kesäkumeja vanteelle vaikka talvi on tulossa, sillä nastojahan kohta tarvitaan...

Itsekkin inhosin nastarenkaita kuin ruttoa ja edelliset kokemukset olivat jostain umpiraskaasta nokialaisesta vuosikymmenien takaa. Sitten päätin jatkaa ajokautta taas ympäri vuoden ja hommasin nastarenkaat kavereiden suosituksesta, kertoivat nykyrenkaiden olevan melko kevyitä ajaa. Yllätys oli melkomoinen kuinka kevyesti sittenkin rullaavat ja sivuttaispito mahtava aivan kuin ajelisi kesäkelillä, suosittelen näiden hankintaa ja merkkihän on Schwalbe näissäkin tireksissä.

Ollessani käymässä pyöräilylenkillä eilen, oli joku taho, tai tahot, siroitelleet erikokoisia lasinsiruja valtatien varteen. Niitä esiintyi vain ajoradan valkoisen viivan tuolla puolen. Juuri siellä, missä kussa polkupyöräilijät tapaavat kulkea. Esiintymät olivat ajoittaisia rykelmiä noin kymmenen kilometrin matkalla. Vastatuuli oli kuitenkin niin tömäkkää, että aikaa väistelyyn hiljaisen nopeuden takia oli runsaasti. Lisäksi siroittelija ei arvannut mitä sieltä oikein tulee. Sieltähän tuli väkevästi pistosuojatut Schwalbe marathon plus the original perfonmance--renkaat.

Niin että olipa ponnistelua, mutta sitähän me rakastamme. Polveakin särki aika vimmatusti, mutta sehän kuuluu lajiin. Kylmäkin tuppasi kangistamaan, aina tauoilla, mutta kuuma kahvi piristää ja sen jälkeinen tiukka kiertonopeus jaloilla palauttaa lämmön nopeasti. Nyt jo huomaa jatkuvan pyöräilyn johtavan parempaan pyöräilyasentoon, sekä oikeanlaiseen kiertonopeuteen. Nykyään puhutaan kai kadenssista. Polkeminen lähtee yhäti enevissä määrin lantiosta, jolloin asento rentoutuu ja vieno sekä herkkä ote sarviin toteutuu. Tähän kaikkeen kehoittaa myöskin velogimies, kun hän muistuttaa meitä näistä asioista.

Niin, kyseessä oli 83- kilometrin pyöräily. Tehollinen aika 3:51:52 sekä keskinopeus 21.56 kmh. Lopulla matkaa pääsin pistäytymään kärsivien majataloon, jossa vaihdoin kuivat vaatteet päälle, ennen kuin jatkoin matkaa yön pimeyteen. Onneksi valaistus toimi taas mallikkaasti. Pyörässä. Mutta viima sen kuin yltyi vain, vaikka maljasta tiedon juoda sain, ja silloin kun se yltyy ei tarvitse arvailla mistä päin silloin tuulee. Ihmeen hyvin tuollainen ajotietokonekin kestää viimaa ja jopa pientä pakkasta. Hyvältä tuntuu myös se, että loppuvuoden tavoite kaksitonnia täyteen, on enää vähän yli kolmensadan kilometrin päässä.

Kaksitoista tuhatta tilaajaa on pian velogimiehelläkin täynnä. Kun tusina täyttyy, mitäpä hää silloin tekee? Kenties jopa juhlistaa tapahtumaa kertomalla kymmenen uutta tosiasiaa.

Hankinkin XXL-tavaratalosta nykyaikaisia pyöräilyvarusteita, kun halvalla sain. Pitkät lämpimät pyöräilyhousut, nykyaikaisen kypärin, lämpimät ajohanskat, softhelltakin. Ilman muuta hyviä ostoksia. Varsinkin erittäin hyvän haarakappaleen omaavat pyöräilyhousut tuntuivat hyvältä vajaan 87- kilometrin sotkemisen aikana. Ensimmäistä kertaa saattoi ratsastaa jopa neljäkymmentä kilometriä vailla taukoa. Persus ei puutunut lainkaan niin pahoin kuin ennen. Heitin myös vanhan ufokypärin nurkkaan ja asetin kevyen uudenaikaisen kypärin päähäni. Myös ikivanha raskas tuulipuku sai mennä. Pyöräilytakki on todella mukava ja lämmin.

Ehkäpä juuri siksi, ja kerrankin suotuisien tuulien ansiosta, ratsastin 86.73 kilometriä aikaan 3:34:50 keskinopeudella 24.22 kmh. Läksin hämärtyessä ja saavuin pimeydessä. Onneksi on tuo hyvä Fenixin valaisin. Nytkin jaksoi loistaa koko matkan. Suurimmaksi osaksi täysillä lumeeneilla. Se auttoi paljon, sillä kylmänkostea sumu valtasi maiseman aina alavilla mailla main.

Minulla on nyt sitten kova kisa velogimiehen kanssa. Viimeisimmän tiedon mukaan kanavansa tilaajamäärä on nyt 11743. Minulla kilometrejä tällä fillarilla 1767. Kumpi saavuttaa ensin rajan? Hän kaksitoistatuhatta, minä kaksituhatta. Jännäksi menee, mutta aion voittaa tämän kilipailun.

Velogimies oli kiertämässä eräänäkin juhannuksena jotain moottorirataa polkupyörällä. Siellä oli muitakin. Taisi pyöräillä pitkälti yli kolmattasataakilometriä. Kävi nukkumassa välillä. Erräät jaksoivat lähes koko yön, ja aamulla taas. Ehkäpä joku pyöräili kaksi päivää, ja yön putkeen. Aamulla velogimies ihmetteli ääneen mistä ne saa energiaa tuollaiseen. Vastaus tuli videotallenteen loppuhetkillä. Palkintojen jaon aikana joku karjaisi perkele! Perkeleelliset voimat eivät ole ottaneet omakseen yksinomaan juhannusta, vaan nyt myös pyhäinmiestenpäivänkin.

Sen sijaan velogimies itse lausui Herramme nimeä turhaan sadatellen, ei ainoastaan kolme kertaa kuin Pietari hiilivalkealla, vaan lukemattomia kertoja. Suomen Turun ympäriajon aikana, luona armopöydän juomisen hetkellä, hän ehkäpä Paattisissa, hoki Jeesuksen nimeä. Vaan kenties hän onkin herätyksessä?

Helkaman hallava hevonen ampaisi huoneennurkasta. Olisi ampaissut jo eilen, mutta naapuriin pesiytyneet kekrin viettäjät melskasivat koko pyhäinmiestenpäivän jälkeisen yön. Belsebuubin antamilla voimilla jaksoivatkin mölistä siihen malliin, että olin vähällä tarttua lihan käsivarteen. Maltoin kuitenkin mieleni, ja tunginkin korvatulpat korviini. Aamulla kuitenkin väsytti siihen malliin, että lenkki jäi tekemättä.

Sen sijaan tänään sen tein. 138.88 kilometriä, jotka eivät todellakaan olleet ilometrejä. Poikkesin vielä reitiltä, ja hain inspiraatiota teiltä tietymättömiltä. Oletin, että parempien ihmisten alueilla, ja varmaankin valtakunnanpoliitikkojen ystävinä, sinne olisi laskettu kunnon asfaltti. Vielä mitä. Oli jo niin korvessa, että vellimäistä hiekkatietä sieltä löytyi. Ryhtyi naurattamaan, kun tuli mieleen kampiapinan pohjoisen reissu. Vähän saman tapainen tien pätkä, kuin hänellä pahinmoillaan. Onneksi tämä ei kestänyt montaakaan kilometriä, olkoonkin että viuhuva vastainen vielä hankaloitti matkantekoa entisestään.

Aivan sama mitä pistää päälle tuonne näillä keleillä. Varmaa on ainakin se, että hiki tulee ja sen myötä vilu taukopaikoilla. Sen vuoksi pyrinkin sotkemaan mahdollisimman pitkiä siivuja. Kuitenkin toisinaan oli otettava termospullosta kuumaa kahvia, ja syötävä suolalla maustettuja munavoileipiä. Näillä keinoin jaksoi. Suolainen muna aiheutti runsasta janoa, joten puolitoista litraa vettä riitti juuri ja juuri.

Ratsastusaika, tehollinen sellainen, 6:05:25 ja keskinopeus 22. 80 kmh. Vielä on mainittava autoilijoista. Velogimiehen ja kampiapinan radiossa olleen ohjelman aikana sinne soitti eräskin mieshenkilö joka totesi notta hänenkin pyöräilevän paljon enemmän, jos olisi kunnon pyöräilyväylät. Samoin ajattelen itsekin. Useimmat autoilijat ymmärtävät hidastaa sen muutaman sekunnin, jos pientareetettemolla väylällä on vastaantulijoita. Näin toimien voi ohittaa pyöräilijän turvallisesti kun vastaantulija on mennyt menojaan. Sitten on näitä reikäpäitä, joiden on pakko painella samaa vauhtia alinomaa, ja ohittaa se pyöräilijä hihaa hipoen. Etenkin pimeällä sellainen käytös on todella syvältä.

No niin, pyöristin kilometrit lähimpään täyteen kilometriin. Alas päin. Näin olen sotkenut yhteensä, tasan kahdessa kuukaudessa, 1905 kilometriä. Alle sata enää tasalukuun. Alkaa tuntumaan siltä, että ensivuoden tavoitteeksi voi huoletta asettaa kuusitonnia. Se on täysin saavutettavissa, jopa tällä "traktorilla". Kaiken lisäksi velogimies taitaa hävitä tämän kilpailun. Kanavansa tilaajamäärä ei millään yllä kahteentoistatuhanteen, ennen minun kahtatonniani. Olkoonkin, että tiedän, jos hän lukisi tämän sepustuksen, (tietysti lukee), häntä ei voisi vähempää kiinnostaa. Ehkäpä hän jopa toteaisi:"jos tämä kilipailutilanne sinua kiihoittaa, niin sehän on yksinomaan hyvä silloin."

Tänään olikin tavattoman mielenkiintoinen ajokeli. Vihmontavettä, sumua, kaiken valon imevää kiiltävää asfalttia. Hetken ajattelin jättää huomiseksi, kun vasenta polveakin särki vimmatusti. Kun olin katsonut velogimiehen tilaajamäärät, hokasin että eihän sieltä puutu enää kuin pienen rukoushuoneellisen verran ihmisiä niin tusina tonnia alkaa olemaan täynnä.

Otin näin ollen esiin pakanamaan kartan, ja suunnittelin reitin jolla saan juuri sen yhteismäärällisen kaksitonnisen täyteen. Sidoin polven tiukasti, en tiedä oliko haittaa enemmän kuin hyötyä, ja läksin taipaleelle. Polvisärky oli ajoittain sietämätöntä. Vähän helpotti, kun sotki välillä niin sanotusti putkella. Siellä ulkona oli todellakin seurattava valkoista viivaa. Lumeenit imeytyi tien pintaan tehokkaasti ja kakkulat oli alinomaa huurussa. Lopulta tehokkaimmat lumeenit lopahti, jolloin pidin tauon, ja sammutin lyhdyn tykkänään. Evääksi varasin tällä kertaa vain vettä. Sitten kun läksin taas jatkamaan, sainkin jälleen herutettua täyden valokeilan noin kymmeneksi seuraavaksi kilometriksi. Lopulta patterit antoivat myöten, ja loppu parikymmentä kilometriä tulin puolilla valotehoilla. Melkoista extreeme urheilua.

Joka tapauksessa kilometrejä kertyi 98.68 ajassa 4:15:15, keskinopeus 23.19. Joten se on nyt tehty :yhteensä 2003 kilometriä Helkama S2 - pyörällä kahdessa kuukaudessa, ja pari päivää päälle. Etuvaihtaja on alkanut reistaamaan. Melko usein on mentävä pienimmän rattaan kautta jotta pääsee keskimmäiselle. Onko häkki suora? Kysellään usein fillarifoorumeilla. Ei ole. Mitä pitäisi tehdä, että sen saisi suoraan? Siihen en ole saanut vielä vastausta.

Nyt on hyvä pistää kausi pakettiin, ja lopettaa tämä jonninjoutava pakinointi. Häpeä on muuttunut kiitollisuudeksi, ja murhe riemukarkeloksi. Kenties ensi vuonna tähän aikaan palaan kertomaan miten pyöräilyvuosi meni. Siihen asti: adjöö, näkemiin, hyvästi. Muistakaa pyöräillä ja katsella velogimiehen opettavaisia kertomuksia.