Olen tapaillut erästä ihanaa miestä nyt jonkin aikaa (alle pari kk) ja olen kyllä todella paljon ihastunut häneen! Vaikka aikuinen olenkin (liki 30...) niin jotenkin mieleni tekisi viettää joka ikinen liikenevä hetki hänen vierellään. Ja tokihan tiedän, että se ei ole mahdollista.
Kysynkin, miten minun pitäisi tilannetta tulkita? Mies on myöntänyt, että hänkin pitää minusta ja hän ilmiselvästi viihtyy seurassani. Mistään rakkaudesta ei tietenkään olla puhuttu näin aikaisessa vaiheessa. Eli molemmilla on hyvä olla toistemme seurassa, mutta jotenkin minusta tuntuu, että hän ei kaipaa minun seuraani niin usein kuin mitä minä hänen. Hänelle riittää esim. tapaaminen kerran tai max pari viikossa, kun taas minä mielelläni viettäisin vaikka useammankin yön käpertyneenä hänen kainaloonsa...
Kuulostaa aivan teiniongelmalta, mutta arvostaisin kovasti ulkopuolisten näkemyksiä ja kokemuksia! Omat ajatukset on jotakuinkin solmussa... :)
Kysynkin, miten minun pitäisi tilannetta tulkita? Mies on myöntänyt, että hänkin pitää minusta ja hän ilmiselvästi viihtyy seurassani. Mistään rakkaudesta ei tietenkään olla puhuttu näin aikaisessa vaiheessa. Eli molemmilla on hyvä olla toistemme seurassa, mutta jotenkin minusta tuntuu, että hän ei kaipaa minun seuraani niin usein kuin mitä minä hänen. Hänelle riittää esim. tapaaminen kerran tai max pari viikossa, kun taas minä mielelläni viettäisin vaikka useammankin yön käpertyneenä hänen kainaloonsa...
Kuulostaa aivan teiniongelmalta, mutta arvostaisin kovasti ulkopuolisten näkemyksiä ja kokemuksia! Omat ajatukset on jotakuinkin solmussa... :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet jo 30 entäs miehesi?
Jos miehesi on jotain 18 - 50 välillä niin en näkisi mitään estettä mikset antaisi palaa.
Se että sinusta tuntuu että hän ei halua nähdä kuin 2 kertaa viikossa on sinun tunteesi/pelkosi. Saattaa olla että miehesi uskoo sinun haluavan samaa...
Samanikäinen mies suunnilleen, ei sentään mikään teini. Sekaantukoot muut "lapsiin". :P
Voi toki olla noinkin miten sanoit, mutta jotenkin minusta tuntuu että esim. ehdottaessani tapaamista sanotaan nyt vaikka huomiseksi, hän "vastaehdottaa" jotain hieman myöhempää ajankohtaa loppuviikosta.
Taidan olla vain vainoharhainen... :)
Sama ongelma! Olemme tunteneet miehen kanssa vajaa 2 kk, ja tuntuu että olen se innokkaampi osapuoli. Välillä tuntuu että jos en pyytäisi häntä käymään/kysyisi koska hänelle sopii tavata, en tiedä nähtäisiinkö koskaan..silti hän on aina innokas näkemään, ja meillä on mukavaa yhdessä. Mutta haluan enemmän- näemme lähinnä viikonloppuisin, mutta minulle kävisi kyllä viikollakin illalla/yöllä tapailu. En ole varma haluaako hän edetä hitaasti vai onko varma tunteistaan. Täytyisi varmasti itse nyt jarrutella ja odottaa hänen päätöksiään, vaikeaa vain kun on niin ihastunut! Kaipaan syliä ja haleja :)
Ollaan myös "jo" kolmikymppisiä..
Jos ne miehet kiusaa teitä ;-) Kalallekin täytyy antaa siimaa ja sitten kun se ei enää jaksa vastustaa niin kelataan ja nostetaan kala veneeseen...
Mun mielestä kuitenkin mies ei ole varma, kuten kirjoititkin. Ne ei ole ihastuneita ja kuvittelevat odottamisella saavuttavansa tuon tunteen. Jos mä oon ihastunut niin annan palaa ;-) Jotku vaan on sellaisia että tapailevat vaikka tunteita ei olisikaan.
Voi että miten harmittavaisen tutulta kuulostaakaan! Ihan kuin olisi omasta elämästään kertonut... :) Kerro ihmeessä, jos onnistut jotenkin itse "jarruttamaan" tilannetta, minulta se näköjään vaatii elämää suurempia ponnistuksia.
Toisaalta, helppoa on elämä, jos tämä on suurin murhe. :)
mutta ite olin tuossa tilanteessa muutaman kuukausi sitten ja ainakin mun tapaamishaluttomuuteni johtui vain ja ainoastaan siitä että halusin muijan kans vain seksiä.Homma meni siten että me tavattiin aina ainoastaan viikonloppusin ja yleensä silleen et hän tuli mun luokse su iltana ja lähti ma iltana.Tämä sen vuoksi et mulla oli sellanen duuni et pystyin valehtelemaan uskottavasti et on töitä melkein joka vkl vaik todellisuudessa halusin vain päästä baariin ja dokaamaan pe/la ja sit jos ei irtoa muijaa matkaan tai menee muuten hommat vituiksi voi purkaa pahimmat kankkuspanetukset hänen kanssaan.Ehkä vähän sikamainen temppu mut missään vaiheessa ei puhuttu mistään seurustelusta tai muustakaan jutusta joten ei mahda mitään.Tosin kyllähän mä sen rivienvälistä pystyin aisimaan et kyse ei ollu hänen puoleltaan pelkästä panosuhteesta.
Niinpä niin, eli tällä hetkellä taidan olla vain tuo panokaveri..on meinaan sen verran tuttua tuo mitä sanot miehen menoista (tässä tapauksessa syynä ei työt vaan harrastukset ja kaverit) eli ei ole aikaa sen pidempiin tapailusessioihin. Mutta kun seksi kuitenkin on hyvää ja juttukin luistaa niin katsellaan tässä sitten samalla ympärille myös, eiköhän se oikeasti kiinnostunut jostain löydy minullekkin..?
Kyllä se naiset on niin että jos se mies ei itse ota yhteyttä ja halua tavata muutenkin kuin yhtenä/kahtena päivänä viikosta (seksin merkeissä) on kyse aivan jostain muusta kuin kiireistä töissä tms. Kyllä sitä aikaa löytyy jos nainen todella kiinnostaa. Ei vai millään haluaisi myöntää tätä itselleen, kun mielestään on kuitenkin jonkinmoinen "saalis"..;)
Taidat olla liian helppo tälle miehelle. Kokeilepa sitä, ettet itse ehdottele mitään tapaamisia ja mene mieluummin omien kavereittesi kanssa jotain kivaa tekemään ja osoita, että sulla on omakin elämä, niin jo pitäisi alkaa äijän kiinnostus heräämään. Miehet ovat metsästäjiä...jos saalis on jo saatu nalkkiin, ei miehiä enää kiinnosta metsästää. Naisen täytyy pitää ohjat käsissään ja saada mies ymmärtämään, että on tavoittelun arvoinen, eikä liian paljon tyrkyttää itseään, muuten miesten mielenkiinto lopahtaa heti alkumetreillä.