Muutunko vain kaverien vuoksi?

Kaveriporukassa istutaan usein iltaa, joskus alkoholin nauttimisen merkeissä ja joskus taas ihan muuten vaan kyläillen. Olen siis miespuoleinen ja sinkku. Viime aikoina pari kaveriani ovat alkaneet kommentoida minun olemustani. Minä siis olen porukan hiljaisin ja rauhallisin, ehkä totisinkin ja nämä nyt vaan sattuvat olemaan minun ominaisuuksiani. Minun pitäisi kuulemma olla avoimempi ja räväkämpi. Naistakin saisi kuulemma helpommin. Erityisesti tuo kommentointi voimistuu, kun pidetään ns. kosteita illanistujaisia, eli alkoholi alkaa puhumaan. Joka tapauksessa kun tuota palautetta alkaa kuulumaan, niin minulle tulee vähän painostava tunne. Koen tämän kiusallisena ja olenkin alkanut jo kyllästymään koko asiaan. En kuitenkaan näe tarpeen muuttaa tyyliäni pelkästään siksi, koska kaverit sanovat. Jos tekisin näin, niin sitten en enää olisi oma itseni. En ymmärrä miksi vielä aikuisiällä ei voida hyväksyä toista sellaisena, kuin on. Olen maininnut, että tuollaiset puheet ovat häiritseviä, mutta tällöin vasta olenkin leimaantunut jäykkikseksi. Mikä siis neuvoksi?
8383
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Etsi uudet kaverit. Liity harrastajien joukkoon joiden kanssa voit tehdä muutakin kuin vain turista joko kännissä tai selvin päin.

Valitse itsellesi tärkeämpää ajankulua kuin mitä sinulla nyt on.

Äänestä

Oletko itse valittanut esim. naisten saamisen vaikeudesta tai vastaavasta? Ehkä yrittävät vähän töykeästi auttaa sinua, mutta otat sen liian kriittisesti sen sijaan että otat kommentit rakentavina.

Äänestä
  • En ole valittanut siitä asiasta, vaan itse ovat havainneet sen. Otan heidän apunsa kriittisesti vastaan, koska olen kyllästynyt kuuntelemaan aina sitä samaa jaaritusta. Tilanne kun ei vaan miksikään muutu.

    Äänestä

Tuo on kukkoilua. Älä itke tuollaiseen tyyliin 'puheesi ovat häiritseviä' vaan kukkoile takaisin. Hyvänen aika.

Äänestä
  • Ei nykyään jaksa enää kukkoilla takaisin. Nuorempana pörhisteltiin hyvinkin paljon ja silloin kieltämättä olin paljon vilkkaampi. Nyt olen tylsistynyt.

    Äänestä

Älä muutu. Kuulostat fiksulta. Jos pitäisi valita joukostanne, valitsisin sinut, koska et ole hölmö joka ei hyväksy toisia semmoisina kuin on.

Ei kaikki naiset halua räväkkä miehiä, niistä voi olla enemmän harmia kuin iloa. =)

Äänestä

Olen oppinut sanomaan arvostelijoille että jokainen on sellainen kuin on ja anna muiden olla sellaisia kuin ovat. Voit myös kysyä suoraan, miksi arvostelet muita? Muiden arvostelu johtuu yleensä opitusta käytöksestä, huonosta itsetunnosta tai siitä että ongelmat nähdään muissa.
Kannattaa lähteä etsimään uusia ystäviä harrastuksista joissa on saman henkistä porukkaa. Jos lähteminen tuntuu vaikealta voi olla läheisriippuvainen.

Äänestä

Tässä vinkki jota itse käytin:
Ota asia puheeksi silloin kun kaverisi ovat selvinpäin.

Sanot, että sinulla on heidän kanssaan mukava olla, arvostat kavereitasi ystävinä ja haluat jatkossakin viettää aikaa heidän kanssaan, mutta sinua harmittaa teidän illanvietoissa xx , xx, xxxx asiat. Kysyt voidaanko sopia, että seuraavalla kerralla kun pidetään hauskaa, näitä asioita ei enää otettaisi puheeksi. Et syyttele, etkä osoittele ketään sormella. Sanot vaan että asia painaa mieltä ja käy sun itsetunnon päälle.
Tälleen tilanne ainakin hoitui minun kaveripiirissä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vaiteliasviidesmies kirjoitti:

Kaveriporukassa istutaan usein iltaa, joskus alkoholin nauttimisen merkeissä ja joskus taas ihan muuten vaan kyläillen. Olen siis miespuoleinen ja sinkku. Viime aikoina pari kaveriani ovat alkaneet kommentoida minun olemustani. Minä siis olen porukan hiljaisin ja rauhallisin, ehkä totisinkin ja nämä nyt vaan sattuvat olemaan minun ominaisuuksiani. Minun pitäisi kuulemma olla avoimempi ja räväkämpi. Naistakin saisi kuulemma helpommin. Erityisesti tuo kommentointi voimistuu, kun pidetään ns. kosteita illanistujaisia, eli alkoholi alkaa puhumaan. Joka tapauksessa kun tuota palautetta alkaa kuulumaan, niin minulle tulee vähän painostava tunne. Koen tämän kiusallisena ja olenkin alkanut jo kyllästymään koko asiaan. En kuitenkaan näe tarpeen muuttaa tyyliäni pelkästään siksi, koska kaverit sanovat. Jos tekisin näin, niin sitten en enää olisi oma itseni. En ymmärrä miksi vielä aikuisiällä ei voida hyväksyä toista sellaisena, kuin on. Olen maininnut, että tuollaiset puheet ovat häiritseviä, mutta tällöin vasta olenkin leimaantunut jäykkikseksi. Mikä siis neuvoksi?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu