Risperdalin vieroitusoireitako?

Älä lopeta liian äkkiä.
Paljon löytyy keskusteluja.

Tuota Risperdalia ei kannata lopettaa omin päin. Sitä käytetään usein sellaisiin sairauksiin, jotka ovat pitkäaikaisia tai pysyviä, esimerkiksi harhaluuloisuushäiriöön ja skitsofreniaan. Siksi lääkettä voi tarvita pitkään tai jopa lopun elämän ajan. Tietysti sitä käytetään lyhytaikaisempiinkin tiloihin kuten maniaan tai muihin kuin skitsofreniasta johtuviin psykooseihin. Kannattaa silti jutella lääkärin kanssa ennen kuin lopetat, ettei lopetus tapahdu liian aikaisin tai liian äkisti.

Jos tuntuu, että on terve ja hyvä olo, niin se voi olla juuri siksi, että olet syönyt lääkettä. Hyvä ja terve olo ei siis tarkoita, että nyt pärjäisit ilman lääkettä ja voit lopettaa lääkkeen. Jos haluat kokeilla annoksen vähentämistä, niin tee se lääkärin valvonnassa.

Minäkin olen välillä unohtanut ottaa jonain iltana. Seuraavana päivänä on useinkin ollut sellainen kummallinen ahdistunut olo ja ihan mielelläni olen seuraavana iltana lääkkrren ottanut. Minulla reseptillä 2mg ja aluksi sitä otinkin, mutta sittemmin vähensin 1mg. En muista että vähentämisen yhteydessä olisi tullut mitään erityisiä oireita.

Psykiatreilla ei ole mitään motivaatiota auttaa lääkityksen lopettamisessa.Ihmisten terveys ei myöskään kiinnosta psykiatreja pätkääkään heidän suurin huolensa on kuinka saada ihmiset jatkamaan lääkkeiden käyttöä haitoista ja vaaroista huolimatta.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15401464/abilify-pakkolaakitty

https://madinfinland.org/3828-2/

Tarina onnistuneesta neuroleptivieroituksesta

Lopuksi haluan sanoa, että pidän psyykenlääkevieroitusta maltillisesti toteutettuna mahdollisena kaikille. Siihen on tukea saatavilla tällä hetkellä Tampereella ja Helsingissä toimivissa vieroitusryhmissä.

https://www.sitruunakustannus.fi/tappava-psykiatria-ja-laumlaumlkinnaumln-harha.html

tappava_psykiatria_lukunäyte.pdf

Peter Breggin on kuvaillut, kuinka huomattava vaikutus empatialla, huolenpidolla
ja ymmärryksellä voi olla vakavaa skitsofreniaa sairastaviin potilaisiin.28
Hän meni 18-vuotiaana ensimmäisen vuoden opiskelijana ilman mitään
mielenterveyden alan koulutusta vapaaehtoiseksi valtion mielisairaalaan ja
lähestyi potilaita niin kuin olisi itse halunnut, että häntä lähestyttäisiin: lempeästi,
huolestuneesti ja ilmaisten halunsa tutustua potilaisiin ja saada selville,
mitä he tarvitsivat ja halusivat. Häntä kauhistutti alusta asti, miten huonosti ja
nöyryyttävästi määräilevät ja joskus väkivaltaiset hoitajat kohtelivat potilaita,
ja millaisia aivoja vahingoittavia hoitoja he käyttivät (insuliinikoomahoito,
sähköšokkihoito ja lobotomia). Hän sai kuulla näiden hoitojen ”tappavan huonoja
aivosoluja”, mitä hän tietysti piti epätodennäköisenä.Breggin kehitti auttamisohjelman, jossa viidelletoista opiskelijalle annettiin
oma nimikkopotilas niiden kroonisten laitospotilaiden joukosta, joita ei
uskottu voitavan auttaa, mutta joita ei ollut vielä nujerrettu klooripromatsiinilla.
Bregginin ja hänen kollegoidensa avulla yksitoista viidestätoista skitsofreniapotilaasta
pystyi palaamaan kotiin tai yhteisöllisen asumisen piiriin.
Seuraavien 1–2 vuoden aikana vain kolme heistä palasi sairaalaan. Tuloksista
uutisoitiin näyttävästi kansallisissa sanomalehdissä ja Joint Commission on
Mental Illness and Health -lautakunta kehui ohjelmaa tärkeäksi innovaatioksi.
Se oli viimeinen psykososiaalisesti suuntautunut asiakirja, jonka NIMH on
julkaissut. Sen jälkeen se on painottanut pelkästään yhteistyötä lääketeollisuuden
kanssa ja edistänyt biokemiallisia selitysmalleja ja lääkkeiden käyttöä.
Yksityisvastaanotollaan Breggin osoittaa kiinnostusta potilaita kohtaan
sen sijaan että tuhoaisi heidän persoonallisuutensa lääkkeillä ja sähköšokeilla
ja lokeroisi heidät diagnoosiensa mukaan, eikä hän siksi ole palanut loppuun
vaan on jatkanut tyydyttävää työtään pitkälle yli eläkeiän. Minusta tämä on
se resepti, jolla tullaan menestyväksi psykiatriksi. Siitä lähtien kun Breggin
vuonna 1968 avasi vastaanottonsa, hän ei ole koskaan lääkinnyt potilaita
psyykenlääkkeillä lukuun ottamatta joitakin unilääkkeitä kriisin tai vieroituksen
aikana.

Mulle tuli uudestaan psykoosi kun unohdin ottaa 3mg kolmena iltana peräkkäin. Risperdonin puoliintumisajan takia on tärkeää ottaa lääke joka päivä annoksesta riippumatta, muuten herkistyy ja voi tulla vieroitusoireita sivuvaikutusten lisäksi. Lopettaminen kannattaa tehdä porrastamalla, googlaa "tapering off risperidon" ja löytyy tarkempaa tietoa. Porrastamisen tärkeys korostuu pienemmissä annoksissa, oikeaoppisessa 10% porrastuksessa kestää helposti yli vuosi, kannattaa varautua.

Jos googlaa "risperidon side effects" tulee vastaan kaikkea ikävää, yleisimpiä lihominen, tissien kasvu myös miehillä, tunnekylmyys ja seksihalujen katoaminen. Mulla on noi kaikki ja pari muuta, olisi kiva lopettaa seinään koko roska mutta vieroitusoireet ja psykoosin uusiutuminen olisi suurella varmuudella edessä joten pikkuhiljaa.

Ei helvetti seitsemän vuotta olet sitä vetänyt. Se esimerkiksi kutistaa aivojasi 0,5% enemmän vuodessa kuin muuten tapahtuisi. Myöskin välitön vaikutus älykkyydellesi sillä on. Voit laskea matikat siitä, miten se vaikuttaa vaikka työelämän mahdollisuuksiisi. Eivät varmaan psykkolookit sinulle kertoneet tätä? Voit googlata tutkimukset.

Skitsofrenia on jonkun hyypiön keksimä tarina, että uskotaan jotain epärealistista ja pari muuta määritysoiretta. On hyvin monenlaisia ihmisiä, ja on todennäköistä, että pärjäät ilmankin lääkettä. Ainakin hyvin paljon se sinun terveyttäsi auttaa. Skitsofrenian nykyinen hoito tuottaa 15-20 vuotta keskimääräistä lyhyemmän elämän. Tämänkin voit googletta. Psykkolookit väistämättä keksivät jotain muuta touhua ja seuraavat sinun yksityisintäkin viestittelyäsi, noin ihan tiedoksi. Että jos haluat mennä noin ihan humauksella tästä maailmasta, niin ota muutama psykkolookki mukaasi.