Olen 20 vuotias nuori mies ja syrjitty ja koulukiusattu. En ole todellakaan mikään ulkonäkörajoitteinen vaan aika komea ja minä omistan hienoja vaatteita. Olen sosiaalinen ja mukava sekä seurankipeä ja ihmisrakas persoona. Tapaan mielelläni uusia ihmisiä. Minun tyttöystävä jätti minut keväällä ja se oli kolmas minun suhde ja tosi kämänen vain 10 viikkoa. Meillä kohtasi kaikki se oli aivan kaikki odotukset ja ihan 10/10 silti sain hänet jättämään vain olemuksellani.. miksi? Meillä oli kaikki perusteet kuolla käsi kädessä vanhainkodissa. Mutta se oli mulle yksi samoista katastrofeista kuin aina ennenkin. Jokainen tyttö vain riepottelee mun sydäntä ku jotain tyynyä. Aiemmin myös olen ihastunut tosissaan hyvin ihaniin tyttöihin ja ne kaikki oli turhat toivot ja sain nähdä aina vain kun muut saivat heidät. Minua ei edes otettu facebook kaveriksi mutta kaikki kaverini otettiin. Minun kaikilla kavereilla ketkä haluavat seurustella ja ovat vähintään yhtä mukavia ja älykkäitä kuin minä heillä on jo pysyvä suhde. Yksi sai jo ensimmäisellä heitolla lopullisen suhteen ja hän on juuri minun ikäinen. Muut aina ovat vakavassa suhteessa ja aina ties mistä syystä minulla vaan yksinäisyys jatkuu ja jos satun jonkun löytämään hänkin jättää todennäkösesti. Ja muut menee sitten jo kihloihin ja elää taivaallista nuorta suhde-elämää. Jokin syy on myös aina sillekin että minut jätetään yksin aina ja kaverit hylkäävät. Olen vain oma itseni enkä muuta.... miksi näin. Onko paskemaa nähtykään
Auttakaa!!! Olen tosi masentunu ja pelkään henkeni puolesta.. todella nyt jos ikinä tarvitsen tukea
Auttakaa!!! Olen tosi masentunu ja pelkään henkeni puolesta.. todella nyt jos ikinä tarvitsen tukea
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et ole epäonnekkain.
Ehkäpä ei kannata verrata omaa tilannetta kavereiden tilanteisiin. On esimerkiksi epärealistista ajatella, että he ovat löytäneet lopulliset suhteensa, kun ovat esim. kihloissa. Aika näyttää pidemmän päälle miten suhteille käy, kun aletaan lähestyä esimerkiksi 30-ikävuotta. Ei ole mikään onnellisuuden tae, että löytää jonkun nuorena. Kumppanin ehtii löytää myöhemminkin.
Joten sanoisin jopa, että olet onnekas tai jopa onnekkain: olet seurustellut, mutta ei ole tarvinnut alkaa vielä mihinkään liian vakavaan. Yksin eläminen on erilaista kuin kaksin eläminen. Molemmissa on paljon erilaisia puolia. Kaksin eläminenkin sujuu paljon paremmin, jos on ensin osannut elää yksin. Vakituinen suhde ja elämä kohti 30v. ja 40v. ja siitä eteenpäin väistämättä tuo niitä vaikeitakin tilanteita, ja niissä tarvitaan juuri vahvuutta olla oma itsensä, ja jos ei koskaan ole elänyt yksin, kuinka olisi päässyt selville siitä mitä on seistä omilla jaloillaan.
Kun kerran kysyit...
Rivien välistä on luettavissa, että olet yliromanttinen, ylitunteellinen takertuja ja uhri, joka imee kumppanista paljon henkistä energiaa. Toimivassa suhteessa olet vahva ja tuot positiivista energiaa kumppanillesi.
On hirveää että sinua on syrjitty ja kiusattu mutta se sinun pitää jättää taakse eikä lastata tyttöystävän harteille. Jos sinun pitää vielä nuolla haavoja, et ole valmis parisuhteeseen.
Tuskin olet epäonnekkain. Aika epätoivoiselta kyllä kuulostat. Sellaiselta nuorelta mieheltä, joka ei rakasta eikä hyväksy itseään. Vertailee muihin; se on todella väärin ja epistä omaa itseään kohtaan!
Siispä. Opettele rakastamaan, kunnioittamaan ja arvostamaan itseäsi. Vain siten pystyt luomaan terveitä ihmissuhteita toisiin ihmisiin, ja kenties aloittamaan parisuhteenkin. Mikäli tosiaan olet syrjitty ja koulukiusattukin, kannattaisi hakeutua oikein ammattiauttajan pakeille.