Elikkä takaraivossa on kokoajan kumppanin kaipuu, mutta en koe olevani kykenevä seurusteluun seuraavista syistä: kokemattomuus, sitoutumiskammo, pettämisen pelko, mustasukkaisuus yms.
Noh tässä ny tuli si ihastuttua yhteen akkaan vuosi sitten. Siitä pääsin yli, mutta se ihastuminen herätti tän kaipuun tunteen. Ennen ihastumista elämä oli mahtavaa, kun ei naishuolia ollut.
Miten tän kaipuun sais pois päästä?
Noh tässä ny tuli si ihastuttua yhteen akkaan vuosi sitten. Siitä pääsin yli, mutta se ihastuminen herätti tän kaipuun tunteen. Ennen ihastumista elämä oli mahtavaa, kun ei naishuolia ollut.
Miten tän kaipuun sais pois päästä?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Pokaa joku toinen nainen joka toimii lohtuna.
Ei oikee ny semmone toimi ku täs yrittää unohtaa naiset kokonaan
Naiset on helppo unohtaa ihmisinä kun alkaa mieltämään ne vain seksileluiksi. Ei synny tunnesiteitä.
En oikee osaa katsoa naisia vaan seksileluina ku en oo kumminkaa mitää yhen yön juttuja koskaan harrastanu, vielä siitä mainitsen etten ole koskaan pokannu ketään naista, ne (muutamat) ovat itse minua lähestyneet.
Jos naiset tulevat iskemään sinua, olet onnenpekka. Sinussa on jotakin mistä naiset pitävät, siitä on helppo alkaa kerryttämään kokemuksia.
Mutta aika nopeesti ovat myös pois kääntyneet, varmaan huomasivat pienen paskanjauhannan jälkeen epävarmuuteni yms
Sitten sinä tarvit sen oluen.
Suosittelisin jonkinsortin täydellinen salvaamista. Silloin ehkä pääsis ainakin sukupuoliviettiin liittyvistä haluista? Lobotomialla tai kunnon pilleripöhnällä varmaan pystyis liikkumaan julkisestikin vaikka paskat housussa, niin tuskin haittais mikään läheisyydenkaipuukaan?
Tsäh...Kakskymppinen pojan kloppi ja puhuu ku olis ollu pidempäänkin ilman.
Mun vinkkelistä katottuna sä oot laps viel. Käy töissä ja tee rahaa...Laita profiilia nettiin ja yritä bongata sieltä joku 18v kunnollinen tyttönen....Voi voi kun olis tuossa iässä niin loistavat saumat saada vielä koskematon kaunis tyttöystävä...Nyt ei pidä unohtaa, vaan tuo on se ikä kun pitäisi olla aktiivinen.
Noh 21v ja nolla kokemusta minkään sortin parisuhteista, töissä käyn ja rahaa tulee. Edelleen aiheena on unohtaa naiset, koen sen vaan omaksi parhaakseni.
Ei tuossa iässä tarvitse olla minkäälaista kokemusta...Ei muuta kuin profiilia vain ja deittailemaan.....Se on hyvin pieni joukko loppujen lopuks miehiä, jotka selviävät täysijärkisinä läpi elämän kestävästä naisettomuudesta, joten edelleen sanon, että on parempi kun lopetat lässyttämisen ja aloitat vaan sen deittailun.
Olet liian nuori näkemään omaa parastasi. Itse koen olevani kuin suuren vuoren huipulla ja näen kyllä sinut siellä alhaalla....Tee kuten sanon!
Minusta ei kyllä deittailijaa saa kirveelläkään. Ei mitään käryä miten treffeillä ollaan/mitä tehään yms. Ei vain yksinkertaisesti ole mun juttu.
"Voi voi kun olis tuossa iässä niin loistavat saumat saada vielä koskematon kaunis tyttöystävä"
Mitäs tähän sanoo naisasialooseri? :)
Heh...Tämähän se on se ikuinen ongelma nuorilla miehillä...Sillon kun olis parhaat saumat saada nuorta naista ja nauttia elämästä sillä valtavalla libidolla ja nussia ympäriinsä, niin ei näistä pojista vaan ole siihen...Miehillä monilla se henkinen muna tulee vasta paljo myöhemmin....Waste of human life....
"Sillon kun olis parhaat saumat saada nuorta naista ja nauttia elämästä sillä valtavalla libidolla ja nussia ympäriinsä"
Voi kuule ku oliski noin helppoa
Höpöhuuhaata
Ei taida onnistua enää unohtaa niitä. Jos hyvin käy että olet bi, niin voit pitää hauskaa miesten kanssa. siitä voisit saada tyydytystä jos naiset tuntuvat liian vajakeilta. Homot on muutenkin viisaanpia.
Minä rakastuin yhteen naiseen ja en unohtanut. Helsingistä pyysin kaveria ja tämän vaimo lähestymään tätä naista sähköpostilla. Ei hän kirjoittanut Stadin osoitteeseeni mitään, vaikka kaveri pyysi. Oikeastaan hänestä pääsin osin eroon sen myötä, että hänen entinen poikakaverinsa kertoi hänestä. Hylkäsin hänet vaimovaihtoehtona, kun kuulin, että Jeesus ei kelvannut hänelle. Sen jälkeen hänkään ei kelvannut minulle. Mutta jollain tavoin rakastin häntä, mutta hänen ei-kristillisyytensä vaikutti siihen pääsin hänestä yli. Myös ylipääsemiseen vaikutti se, että hän lopulta oli minulle ystävällinen ja jopa hymyili minulle.
Mutta toisaalta en halua koskaan päästä hänestä eroon, sillä en halua unohtaa sitä rakastumista häneen koskaan. Kun vuosia kului niin en enää riudu hänestä, mutta aivojen pinnalle on jäänyt lähinnä kuplimaan kivoja muistoja hänestä. Kaipui jäi pitkäksi aikaan, mutta kun vuosikymmeneni ensimmäinen numero "2" muuttui "3":ksi niin en muitanut häntä kuin lähinnä unissani 30-luvullani. Silloin minulla oli rakkaussuhde tämän 20-lukuni ihastuksen kanssa. Unissani olin 30-luvullani hänen kanssaan, sillä hän vastasi tunteisiini unessa monella tasolla. Kyllä sinä hänestä pian eroon pääset. Viimeistään silloin, kun vuosikymmenesi vaihtuu toiseksi. Seuraavalla vuosikymmenellä hän on vain kaunis muisto menneisyydestä.
21-vuotiaanan junnuna kaikki on vielä mahdollista, niin jos unohtaa naiset kokonaan voi panostaa vaikka itsensä kehittämiseen yms. josta on paljon enemmän iloa myöhemmin. Jos on älliä tai kykyjä voi oikeastikin saada jotain aikaiseksi ja omata kolmekymppisenä kunnolla statusta, silloin ei ainakaan tartte miettiä miten naisia saisi.
Sun iässä on mahkuja vielä vaikka mihin, ei tossa iässä vielä kannata luovuttaa. Elämä alussa vasta.
älä unohda noin nuorena naisia tai muuten päädyt kirjottelemaan tänne darkfearin kans satuja. Siitä tuli semmonen ku ei 37 ikään mennessä naista saanut
Aluksi aseta oikea kiveksesi alasimen päälle ja tempaise siihen reippaasti leveällä vasaralla. Tarvittaessa toista sama hoito vasemmalle kivekselle ja kas, naiset unohtuvat.
Eikö näitä nykyään enää opeteta koulussa biologian ja psykologian tunneilla? Latenssi-ikäsi 7-11v meni jo ohi. Murrosiässä elimistösi alkaa tuottamaan sukupuolihormonia.
Naisista ei loppujen lopuksi ole mitään muuta seurausta kun mielipaha, turhautuminen, ja tyytymättömyys omaan elämään ynnä muuta vastaavaa.
Mieti miltä kaikelta säästyt, kun skippaat naiset, vaikka ne ihastumista ja kaipausta aiheuttaisivatkin. Vaikka saisitkin sen ihastumisesi kohteen, niin ajan kanssa hän kuitenkin muuttuu ja kyllästyy sinunun ja haluaa jatkaa elämäänsä ilman sinua, tai sitten vaihtoehtoisesti hän ottaa sinun elämäsi panttivangiksi minkä jälkeen et päätäkään enää omasta elämästäsi mitään.
Toki silloin voit ottaa itse eron, ellei itseluottamustasi ja itsetuntoasi ole siihen mennessä nakerrettu niin olemattomiin ettei sinusta kerta kaikkiaan ole siihen, milloin olet hävinnyt elämäsi. Jos taas sinut jätetään niin siitä kumpuaa vielä suurempia riittämättömyyden tunteita kun sinulla nyt on.
Elikkä en ilmeisesti menetä mitään kun en tule seurustelemaan
Rupea homoksi. Me ollaan ihan kivoja, paljo hauskempii kuin naisenretaleet.
Onks jotain tapoja miten heteron saa muutettua homoksi?
Älä ainakaan sua vanhempaa ota. Haet kaupasta pari siideriä ja sitten meet baariin, siellä heti tanssilattialle ja vedät kuin John Travolta aikoinaan. Naiset tappelee susta senjälkeen, valitse 7 naista niin riittää koko viikoksi.
Kyllähä ne 18 kesäsetki kattois silmät pyöreenä että mitä vittua, 21v ja kokematon
Musta on kans vähä hassua että oot vasta 21 ja haluat kokonaan päästä eroon naisista. Tiiän useammankin yli 20v jätkän jotka on kokemattomia. Jostain syystä ne kaikki on hävennyt sitä ylitsepääsemättömän paljon. Ehkä se on miesten kesken eri asia, mut maailmassa on tosi paljon naisia joille ei oo väliä ootko kokenut vai et. Sitäpaitsi sitten jos/ kun löydät jonkun ihanan, niin asiat sujuu itsestään eikä tarvi miettiä et mitä toi toinen ajattelee.
Muuten I feel your pain, oon lähempänä kolmeakymppiä ja oon kokematon nainen. Ihastuin kans tässä yhteen mieheen, joka oli tietysti sit varattu, mutta silti se vaan halusi pitää muhun yhteyttä, ja muutenkin käyttäytyi niinkuin olis ollut musta kiinnostunut. Siitä oli ihan älyttömän vaikea päästä yli, ja se satutti tosi paljon. Sen jälkeen on sit ollu koko ajan päällä just sellanen miehen kaipuu. Ja se on tosi ärsyttävää, ja vaikeuttaa elämää ihan liikaa.
Muuten oon ihan älyttömän huono sosiaalisissa tilanteissa, joten mahdollisuuksia ei oo mulla ollu kovinkaan montaa.
Ja vaikka kaipaa toista ihmistä vierelle, ja kaipaa rakkautta, niin silti välillä muistaa miten hyvä on olla sinkkuna. Ei tarvi olla tunteita. Mä ainakin oon huono tunteissa, enkä ehkä osaa oikeen näyttää ulospäin mitä tunnen.
Ei tarvi ikävöidä ketään tai olla huolissaan, ei tarvi ottaa jonku toisen aikatauluja tai mielipiteitä huomioon, voi tehä mitä haluaa millon haluaa. Eikä oo sitten sitä jättämisen tuskaa.
Mun pointti oli ehkä se, että ei tuu olemaan helppoa jos haluat kokonaan unohtaa.. ite en voi unohtaa koska haluja riittää.. vaikka se olisikin omaksi parhaaksi
En vain voi uskoa, että kukaan nainen katsoisi läpi sormien kokemattomuuteni
Kokematon nainen? Nainen joka rakastuu suhun? Voin luvata ja vannoa, että löytyy sellaisia, joille toi asia ei vaikuta mihinkään suuntaan.
Just tuo pelko estää sua tässä asiassa. Tajuan kyllä että jotkin asiat voi tuntua ylitsepääsemättömiltä, koska myös mulla on sellasia lukkoja. Joskus vaan pitäis kuitenki yrittää hoitaa asioita eteenpäin, vaikka se aluksi satuttaa ja jännittää ihan liikaa.
Tietysti jos haluat jonku tietyn huoranpenikan joka luulee olevansa parempi ku muut vaan sen takia et menettänyt neitsyytensä 13vuotiaana, niin ymmärrän et vituttaa.
Musta tuntuu, että vaikka sulle jankuttais tästä asiasta loputtomiin, niin sä et vaan usko koska pelkäät tunteita. Täälläkin monet eri ihmiset vakuuttaa sulle että sun huoli on ihan turhaa, mutta väität koko ajan vastaan.
Uskot vasta sitte jos koet sen itse. Sun vaan pitää antaa itselles mahdollisuus.
Tuo on kuule sitä, kun luonto vetää tikanpoikaa puuhun. Itseäsi satutat, jos rupeat tuota tukahduttamaan - ja kadut sitten elämätöntä elämää myöhemmin ja masennut ja katkeroidut. Helpompaa on mennä noiden pelkojen läpi kohti sitä mitä sydän (ja jotkut muut ruumiinosat) halajaa. Tai hakea niihin apua, jos yksin tuntuu mahdottomalta.
Onnea matkaan.
Tuntuu ylitsepääsemättömältä päästä näistä "peloista" yli
Villi veikkaus, että sulla on aivokemiassa pieni epäbalanssi liian stresssin ja jännittämisen suuntaan, eikä nuoruus ja mieheys suinkaan helpota asiaa. Mutta onneksi tuohon jännitykseen on lääkkeitä olemassa, mihin reseptit saa psykiatrin kautta. Jos taas sulla on jotain traumaattisia lapsuuden hylkäämisen tms kokemuksia, niin sitten terapia on se tapa päästä niiden läpi.
Minähän en mitää pöpi-mömmöjä suuhuni työnnä/ terapiaan mene, siinä kohtaa tuntisin itseni arvottomaksi/sairaaksi. Ei auta ku kieriä omassa paskassa ja hyväksyä kohtalo. Noh onneksi pian on viikonloppu ja voi ottaa viinaa.
Sosiaaliset ongelmat eivät ole sairauksia ja niitä ei kuulu ratkoa lääketieteen keinoin. Lääketieteen sekoittaminen nykyään lähes kaikkeen mahdolliseen on ehkä sairainta, mitä ihmiskunta on koskaan keksinyt.
Hölmö ennakkoluulo sulla. Mut toisaalta oot noin nuori vielä ja perusterve, niin ihan ymmärrettävää.
Sit kun ikä (geenit, elintavat) tuo kaiken maailman sairauksia (diabetes, verenpaine, whatever), niin tajuaa, että se sairaus ja terveys menee niin päin, että kun saa sopivia nappeja, niin se tarkoittaa että voi elää terveesti eikä tarvii olla sairas. Ja sit todella osaa arvostaa, jos on mahdollista saada hyviä nappeja, kun pelkillä elintavoilla jonkun hoitaminen on vaan niiin paljon vaikeempaa eikä yleensä samalla tavalla hoidu. Jos sulla olis nyt joku lääkitystä vaativa perussairaus, niin tietäisit ton jo.
Kun sä otat sitä viinaa, niin samalla tavallahan sä sitä käytät ton ahdistuksen lieventämiseen kuin käyttäisit jotain muitakin nappeja.
Mielenterveysongelmat on nykyaikana koko ajan vähemmän stigmatisoituneita, mut toki riippuen ajasta ja paikasta. Etenkin jos et oo missään opiskelupaikassa, minkä kautta sais hyvää terveydenhoitoa - ja varmaan jos sulla ei oo hirveesti kavereita, varsinkaan sellaisia jotka puhuis jostain terapiassa käynnistä siinä kun vaikka hammaslääkäristä, niin onhan se tosi ahdistava ajatus, et apua oonko hullu. Et oo. Ehkä vähän turhan vahvasti ahdistuva vaan.
Monet saa sosiaaliseen ahdistukseensa apua sitä stressireaktiota laskevista lääkkeistä. Sit on vapaa ratkomaan niitä sosiaalisia ongelmia, kun ei oo hirvee stressi turhaan päällä.
Höpöhöpö.+Lääkkeitä+ei+tulee+ottaa+ellei+ihan+välttämättä+ole+pakko.+Esim.+statiinit+tehoavat+muistaakseni+vain+3%+ihmisistä+ja+ne+aiheuttavat+kaiken+maailman+sivuvaikutuksia.+Sen+lisäksi+kemoterapia+on+melkeinpä+vaarallisempi+kuin+syöpä+itse+yms.+Kemoterapiaan+voi+kuolla.+Tämän+lisäksi+tämä:
https://www.urbandictionary.com/define.php?term=oneitis
Tuossa lukee vastaus miten ihastuksen aiheuttaman pettymyksen voi korjata. Mutta toki yrität unohtaa kaikki naiset. Mene vaikka huoriin, siis vaikka muutaman kerran jonkun todella kauniin kanssa panemaan, niin huomaat, että ei se taaskaan ollut niin ihmeellistä. Ja katso MGTOW-videoita, tässä yksi hyvä:
https://www.youtube.com/watch?v=3tKqYKDUJUI
Tää oneitis näin tarkkaan ajateltuna osuu kohdalleni aika hyvin, tässä tuumailessani tajusin, että olen tutustunut muutamaan naiseen töissä/kaveriporukassa, mutta mielessä ei ole käynyt pienintäkään ''halua'' näitä kohtaan.
Kasva mieheksi ennen ku alat säätää naisten kaa yhtään mitään. Keskity pelkästään itsesi kehittämiseen muutaman vuoden ajan.
Mitäs täs niinku mielestäs kehittää?
Riippuu aika pitkälti siitä, mikä sua oikeesti kiinnostaa.
No tällä hetkellä vapaa-aika menee harrastuksen parissa/ kavereitten kans kahvittelus