Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat tänne kirjoittaneet. Itse olen työskennellyt HR projetktipäällikkönä ja nyt jatko-opiskelen, jonka jälkeen tarkoitus on siirtyä henkilöstöjohdon töihin.
Mielenkiinnosta tulin tänne ja aloin ymmärtämään kuinka vakavasta ongelmasta on kyse. On erittäin tärkeää, että sanaa saadaan vietyä eteenpäin, ei pelkästään kiusattujen vuoksi, vaan myös yritysjohdon vuoksi. Niin, että johtotehtävissä toimivat, kuten myös työkaveritkin ymmärtävät millaisesta ilmiöstä on kyse ja osaavat puuttua siihen ajoissa.
Mielenkiinnosta tulin tänne ja aloin ymmärtämään kuinka vakavasta ongelmasta on kyse. On erittäin tärkeää, että sanaa saadaan vietyä eteenpäin, ei pelkästään kiusattujen vuoksi, vaan myös yritysjohdon vuoksi. Niin, että johtotehtävissä toimivat, kuten myös työkaveritkin ymmärtävät millaisesta ilmiöstä on kyse ja osaavat puuttua siihen ajoissa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä on vasta alkua ja toiveissa on, että tästä tullaan puhumaan yhtä avoimesti kuin mistä tahansa aikaisemmin tabuna pidetystä asiasta.
Siksi olisikin tärkeää, että ihmiset kirjoittaisivat tänne kokemuksiaan ja pohtisivat myös sitä, että mitä asioille pitäisi tehdä ja miten työnantajan pitäisi toimia ko. tilanteissa.
Työpaikkakiusaaminen on hurjasti lisääntynyt viime vuosina ja työpaikoilla voidaan huonosti. Tämä on uusi haaste työnantajille, joka vaatii huomiota.
Toisaalta, työntekijät voivat itsessään miettiä, että eikö toisen ihmisen kannustaminen olisi parempi keino kaikkien kannalta. Peiliin katsominen on paikallaan sillä moni kiusaaja ei edes tunnista itseään kiusaajaksi. Vain kannustavassa ympäristössä syntyy hyviä tuloksia.
Jos joku on vaarassa syrjäytyä niin pidetään huoli ettei niin käy. Sillä koskaan ei tiedä milloin itse on vaikeuksissa ja silloin ei ole ketään auttamassa.
Harva työtoveri kannustaa. Pikemminkin on niin että kootaan porukka tuota syrjittyä vastaan ja lyödään surutta ja jopa tullaan sanomaan kun sinä lähdet pois, niin sitten ilmapiiri paranee.
Kuitenkaan asia ei ole näin mustavalkoinen, sen tietää tyhmempikin.
Kerrankin eräs silloinen pääluottamusmies tuolla Outokummussa haukkui meidät (oli useampia) uudet työntekijät "kurnuilijoiksi" jopa parin päivän työssä olon jälkeen.
Oli siinäkin pääluottamusmies ja hänen tervetulotoivotuksensa!!
Lieneekö Kiljavalta hakenut oppinsa ja sivistystasonsa, vaiko suoraan lie pystystä metsastä tullut muka luottamusmiehen tehtäviä hoitamaan.
Entäs saman talon silloinen esimies. Hän haukkui minut silloisen viisikymppisen liian vanhaksi työelämään. Ei auttanut vaikka työni tein siinä kuin toisetkin.
Arvaa kihahtiko sappeni? Edelleenkin kiehuu! Itse hän sai ylennyksen tuotantopäälliköksi ja minä sain kenkää.
Pääasia on kuitenkin se, että he ovat nyt onnellisia ja koko porukka, mutta ovatkohan sittenkään?
Tarpeeton turvan soittaminen työtoverille ei ehkä tuo sittenkään tyydytystä ja onnea. Vain työtoverin tukeminen ja keskinäinen toveruus.
Kaikki lähtee työnantajasta. Työnantajan pitäisi luoda ensin sellaiset puitteet, jossa kaikki tuntee, että heidän työpaikkansa on turvattu ja pysyvä. Määräaikaisuudet pois. Silloin työntekijät eivät ole liian kovassa kilpailutilanteessa ja toisia voi kannustaa. Ryhmähenki paranee. Kannustamalla syntyy työtuloksia ja työnantaja hyötyy.
Nykytilanteessa sen sijaan kilpailu on kovaa ja raakaa. Toista ei voi kannustaa, koska pitää tuoda omaa osaamistaan koko ajan esiin. Pitää olla narsisti, että pärjää.
Kiusaamisen esiintymiseen ja etenkin sen lopettamiseen työpaikalla.
Tärkeää olisi työnanatajan kuitenkin olla tilanteessa puolueeton, eli selvittää molempien osapuolten kanssa asiat erikseen ja sitten käydä ne läpi yhdessä osapuolten kanssa.
Jos tämä ei tuota tulosta on mahdollista työterveyspalvelun kautta käyttää ulkopuolista apua tilanteen laukaisemiseen.
Työpaikkakiusaaminen ei ole työnantajan eikä työntekijän, kummankaan etu.