Kaikenlaista

Jaa, miehellehän parisuhteen (toivottu) juju on nimenomaan siinä, että se on jatkuvaa seksijuhlaa. Kaikki muu on arkea, jota lähinnä siedetään koska rakastetaan puolisoa ja pelätään että seksi loppuu muuten.

Seksi on se akseli, jonka ympäri miehen mieli pyörii. Mies tekee parhaimmillaan hienoja asioita tieteessä, kulttuurissa ja teollisuudessa mutta vain, jos seksiä on säännöllisesti.

Kaikkea ei voi saada samassa "paketissa". Jos ulkoinen olemus on mieleen joku muu mättää tai sitten seksi ja muu natsaa mutta ulkoinen olemus ei ole mieleen. Minä löysin silmääni miellyttävän naisen nuorena, seksi oli yksi yhteinen tekijä, kumpikin piti sitä tärkeänä osana suhdetta. Sitten koitti päivä kun nainen totesi ettei enää koe seksiä tarpeellisena asiana. Siinä piti sitten sopeutua, pettää tai lähteä tuntemattomuuteen. Toki vielä satunnaisesti sekiäkin on mutta se tapahtuu sitten vain naisen tahtoessa. Meillä on kuitenkin muita asioita jotka yhdistää, ei vajaa 30 vuoden yhteistä taivalta niin vaan lopeteta hetken mielijohteesta tai seksin vähyydestä tai sen puuttumisesta johtuen, pitää olla aika painavat syyt.

Olet asian ytimessä! "Suunnitellaan yhdessä KAIKKI elämisen alueet"!

Kun arki on sujunut konsensuksessa 50 vuotta niin seksipuolikin on vielä hengissä.

Se onkin sitä rakkautta, kun ymmärtää että siihen seksuaaliseen puoleen saattaa tulla iän myötä katkoja ja lopulta loppua kokonaan, mutta onhan ihminen vierellä johon luottaa ja elää sitä elämää eteenpäin.
Elämässä tapahtuu paljon asioita, ensin eletään nuoruutta, sitten keski-ikää, sitten vanhenemista. Jokaisessa osassa tapahtuu ja sattuu. Siinä onkin jutun ydin, että osaa muuttua näiden muutosten mukana, jotain saattaa jäädä pois, mutta tilalle saattaa tulla myös uutta yhdessä koettavaksi, joten tärkeintä on keskustelua aina.

Tämä samahan tapahtuu työelämässä, sieltä hiivutaan ennen pitkää pois, niin pitää tapahtua myös elämässä, hitaannumme, joku päivä ei enää ajokorttia uudistetuksi, joten pitää hio ajatuksiaan ja sallia muutokset, ei puolison morkkaamisella tule takaisin tai jättämisellä menetettyjä toimintoa.
Vaikeaahan se, että enää ei pysty siihen mihin ennen on hyväksyä.
Minun on pitänyt hyväksyä hyvin vaikeitakin asioita, elän kuitenkin kohtuullista elämää.

Voi se seksuaalinen puoli olla myös naisihmisellä niin valtava, että hän suorastaan tämän vuoksi sotkee elämänsä täysin. Jättää lapsensa ja miehen toisensa perään ja kun ei enää edes pysty itse mihinkään, vieläkin päässä on seksin tarve, joka ei todella onnistu millään. Kaikki on mennyt, ihmettelee kun lapset eivät häntä elätä nyt kun on jo siinä kunnossa, ei heillä ollut äiti silloin kun tarvitsivat. Nytkin odottaisi lastensa rahoittavan, ei häntä osoita minkäänlaista rakkautta.
Miehillä kuitenkin yleisempää näin vakava itsensä tuho.

Kaikilla on jokin ihanne ja käsitys toimivasta parisuhteesta. Juttu onkin siinä, mitä tapahtuu, kun parisuhde ei enää toimi. En sanoisi näitä juttuja "valituksiksi", vaan ne ovat kunkin kirjoittaneen realistisia kertomuksia ja näkemyksiä elämästään. Välillä kovin epäterveitäkin. Mutta hyvä, että tänne saa kirjoittaa niistä, ja verrata näkökulmiaan toisten samaisiin.

Ainiin. " suunnitellaan yhdessä myös se seksuaalinen puoli, kuten perheen elämä, talouden asiat, kaikki elämisen alueet. "
Tuohon piti vielä kommentoida, ettei elämää parisuhteessa ole tarviskaan suunnitella ihan kaikkea yhdessä. Sillä kaikki ei muutenkaan mene suunnitellun mukaisesti. Riittää, että kaikkein tärkeimmät asiat (kumpaisellekin) menee vähintään tyydyttävästi ja suhteesta molemmat saa enemmän kuin siihen panostaa, antaa.
Olen ollut lähes koko aikuiselämäni parisuhteessa, enkä ole kertakaan suunnitellut seksuaalista puolta. Silti seksielämä on ollut antoisaa. Pitkässä ex-liitossani jopa niin, että seksi piti yhdessä - se oli ainoa asia joka sujui. Kun tuli paljon siihen päälle asioita, jotka vaivasivat, joita ei saanut soviteltua - tuli ero. Kaikki oli exästä kiinni. Hän teki alkujaan päätöksiä, joita vastustin silloin. Ja joiden vuoksi koko perhe-elämämme meni 10v päästä päin helvettiä.

Joten itse viittaa kintaalla suunnitelulle. Harva asia menee kuten suunnittelee. Asiat tuppaavat menemään kuten menevät, riippumatta miten paljon energiaa ja virtaa niiden suunnitteluun käyttää. Ainoa merkittävä ja merkityksellinen kysymys on se miten hoitaa kaiken, miten toimii, mitä tekee KUN elämän useat eri osa-alueet menevät pieleen? Tai vaatimattomasti, edes yksi tärkeä, ellei tärkein osa-alue.

No mitä suunnittelusta kukin näkee, olisiko paremmin sano on eräänlainen yhteinen näkemys tulevaan polkuun, tuskin voi tarkkaan suunnitella. sillä ainahan niitä muutoksia tahtoo tulla tavalla tai toisella. En usko kuitenkaan ihan mennään vaan mentaliteettiin.
Jokainen kai odottaa sentään vähän jatkuvampaa yhteistä polkua perhettä perustaessaan. Uskoisin että monissa tilanteissa terveen järjen kanssa ajatteleminen saa ihmeitä aikaan, verrattuna itsepintaiseen omaan oikeaan joka asiassa. Siis joustoakin pitää olla.

Joustolla mekin ollaan menty kohta 50 vuotta vaimon kanssa sovussa eteenpäin.
Välillä ollaan hyvinkin läheisiä, välillä mennään rutiinilla, tämä on riippunut muista elämän haasteista, kuten omasta tai vaimon terveydestä, lasten elämäntilanteista ja työpaikkoihimme liittyvistä jutuista.

Kun kerralla valitsee itselleen sopivan kumppanin, niin ei sitä viitsi pikkujutuista kitistä eikä ruikuttaa.
Vaimo oli ensirakkauteni ja yhtä rakkaana hän on pysynyt kaikki nämä vuodet.

Ei meillä ole tarvittu erikseen määritettyjä keskustelusessioita, kun samassa ruokapöydässä syödään päivittäin ainakin yksi ateria ja samassa sängyssä vierekkäin nukutaan yöt, niin siinä ne mieltä painavat asiat on tullut puhuttua. Joskus on mennyt pidempään lautasen äärellä, joskus asiat on saatu selvitettyä parilla lauseella, mutta riitaisena ei ole koskaan menty nukkumaan.
Ei ole tarvinnut tapella seksistä, ei rahojen käytöstä, ei kasvatuksesta eikä yleensäkään mistään erityisesti. Kaikki asiat ovat hoituneet aika tavalla itsestään kun molemmilla on samanlainen näkemys jo alun alkaen.
Meillä elämä soljuu vanhuuteen ja hautaa kohti sopuisasti rinnakkain elellen omalla painollaan.

Kai sitä vois valittaa mistä vaan. Meillä toi seksi on jäänyt taka alalle, muija siitä sanoutui irti mua aiemmin, kävin vieraissa ja asia käsiteltiin rauhassa, nainen halusi jatkaa mun kanssa syrjähypystäni huolimatta, sanoo rakastavansa vaikka ei seksiä enää tahdokkaan. Läheisyyttä on sentään.

Kyllä meidän taloudessa on saanut molemmat sopeutua, minä enemmän kuin nainen. Nuorempana riideltiin ja tapeltiin usein kun ei saatu tahtoamme läpi. Tämäkin sitten korjaantui iän myötä ja nyt on järki mukana. Kaipa sitä asiat toimii melko hyvin kun yhdessä vuodesta 91.

Elämä on rosoista, ei sitä sileäksi saa (onneksi, tylsää). Parhaimmassakaan tapauksessa.

Nuo esimerkit ovat kevyemmästä, mutta monet täysin turhista asioista. Tai ei voi tietää miten tärkeää esimerkkimiehelle on nimilaputtaa kaikki tavaroiden ym. paikat.

Suunnittelusta. Jotkut tarvitsevat sitä, toiset ei. Molempi parempi kohdallaan.