Tieto vuotaa...

Tässä eräs kokemuskeni työhakuprosessista, josta jäi varsin paska maku.

Minulle soitti eräs headhunter ja kertoi hakevansa toimeksiannosta sopivaa henkilöä tehtävään. Hän lähetti minulle lisätietoja ja lupasi soittaa seuraavana päivänä ja keskustella lisää aiheesta. Tutustuttuani hänen lähettämäänsä materiaaliin kiinnostuin tehtävästä sen verran, että kun headhunter uudemman kerran soitti, niin kerroin olevani kiinnostunut. Hän pyysi tässä yhteydessä lähettämään CV:n. Joidenkin päivien kuluttua hän palasi jälleen asiaan ja pyysi minua haastatteluun Haastattelun alussa hän painotti miten kaikki mitä keskustelemme on luottamuksellista ja pysyy vain näiden seinien sisällä. Keskustelu sujui erittäin mukavasti ja headhunter tiedusteli voiko esitelle minut toimeksiantajalleen. Vastasin kysymykseen myöntävästä ja niinpä joidenkin päivien päästä puhelimeni taas soi ja sain kutsun uudelleen haastateltavaksi. Haastattelijoina olisivat tällä kertaa mahdollinen tuleva esimies ja rekrytoivan firman toinen edustaja. Paikka oli edelleen sama eli headhunteri toimisto, mutta headhunter ei itse ollut läsnä haastattelutilanteessa vaan ainoastaan esitteli minut asiakkaalleen. Esitellessään nimut ja haastattelijani hän painotti jälleen kerran miten kaikki tämä mitä täällä puhutaan on luottamuksellista.

Tämä toinen haastattelu ei sujunut yhtä mukavasti kuin ensimmäinen ja koin varsinkin mahdollisen tulevan esimiehen tavan kyselle enemmän epäluuloisena tenttaamisena kuin avoimena keskusteluna. Toinen haastattelija antoi itsestään paremman kuvan. Minulle jäi fiilis, että haastattelu ei mennyt kovinkaan hyvin ja haastattelusta lähtiessäni jäin pohtimaan kannattaisiko minun edes edetä vaikka tarjoaisivatkin mahdollisuutta. Minulle on tärkeää, että pystyn kunnioittamaan ja arvostamaan esimiestäni, mutta tästä mahdollisesta esimiehestä ei jäänyt hyvää kuvaa. Kerroin vaimollenikin, että tämä on osaltani tässä ja että en aio edetä prosessissa vaikka saisinkin kutsun. Kutsua jatkohaastatteluihin ei tullut, mutta en myöskään itse ollut missään yhteydessä kenenkään minua haastatelleista.

Asiat sitten etenivät taustalla ja eräänä aamuna alaiseni tuli juttelemaan ja kertoi että hänet on valittu siihen tehtävään ja firmaan mihin minuakin haastateltiin. Samassa yhteydessä hän kertoi, että kuulemma tästä meidän työpakaikasta joku toinenkin oli hakenut paikkaa, mutta nimeä ei oltu vielä paljastettu, mutta kuulemma kerrottaisiin myöhemmin. Kuuntelin sujuvasti asian ja onnittelin uudesta työpaikasta. Juttutuokion päätteeksi kirjoitin sähköpostia headhunterille ja ihmettelin miten tieto siitä että tästä työpaikasta on toinenkin on haastateltu on levinnyt ja pyysin varmistamaan että minun nimeäni ei levitettäisi. Headhunter vastasikin sähköpostiin ja kertoi olevansa asiakasyritykseensä yhteydessä asiasta.

Jonkin ajan kuluttua alaiseni poikkesi kuitenkin kysymään, olinko minä kenties hakenut sitä paikkaa ja vastasin tähän myöntävästä. Kerroin sitten kirjoittaneeni sähköpostia headhunterille ja näytinkin lähettämäni sähköpostin. Alaiseni oli ehkä hivenen kauhistunut, mutta lohdutin häntä ja painotin että tämä ei ole missään määrin hänen vikansa vaan tämä rekrytoinut esimies tässä oli mokannut.

Minun ja alaiseni osaaminen ja muutenkin profiili on hyvin erilainen, joten olen itsenikin sitä mieltä että siihen haettuun tehtävään valitsivat varmasti sopivamman henkilön. Sen sijaan minua harmittaa, että rekrytoinut esimies ei ole voinut olla hiljaa muista hakijoista, vaan on mennyt lavertelemaan. Kun piirit ovat pienet, niin tietysti sen helposti arvaa kuka se toinen on. Minusta tässä on toimittu väärin ja senkin vuoksi harmittaa kun minulle joka haastattelun aluksi painotettiin tämän olevan luottamuksellista. Minä olin avoin, vilpitön ja rehellinen ja kerroin täysin avoimesti itsestäni ja työstäni luottaen siihen, että kun headhunter sanoi haastattelijoiden ja minun kuullen kaiken siellä puhuttavan olevan täysin luottamuksellista, niin se myös sitä kaikkien huoneessa olijoiden kanssa sitä todella kaikin puolin on.

Headhunter ei ollut hyvillään kun kuuli tiedon toisen hakijan työpaikasta levinneen ja lupasi olla yhteydessä rekrytoineeseen yritykseen. Headhuntereille luottamus on tietysti kaikki kaikessa ja luotankin heidän kykyynsä käsitelle henkilötietoja. Sen sijaan yrityksissä saattaa olla töissä esimiesasemassa henkilöitä, jotka eivät selvästi ymmärrä mitä on luottamuksellisuus ja mitä tietoa voi jakaa.

Jäin tämän prosessin jälkeen pohtimaan, miten mahtaisi tämän yrityksen rekrytointi hankaloitua, jos leviäisi tieto että sieltä on vuodettu työnhakijoiden taustatietoa. Samoin pohdin voiko lainmukaan hakijoiden tietoja vuotaa vai loukataanko siinä hakijan oikeuksia.