Eli miksi kutsut naistasi/miestäsi. "Muijani" on todennut joskus että häntä ei sitten aleta emännäksi kutsumaan vaikka naimisiin mentäisiin että hän ei ole kenenkään emäntä. No ei ole tarvettakaan kun ei olla eikä mennä naimisiin. Nainen ei myöskään pistä pahakseen kun kutsun häntä muijaksi, niin olen tehnyt reilu 25 vuotta, seurustelu aikana puhuin hänestä tyttöystävänä, yhteenmuuton jälkeen muijastani. Kovin tuntuu vain ihmisillä olevan jo mielikuva valmiina kun naisesta on kyse, jaahas odotetaanko vielä vaimon päätöstä vai...tai juurikin viikolla rautakaupassa käydessä naismyyjä sanoi että vieläkös vaimo tuo jotain lisää kun näki muijani siinä vielä jotain katselevan, sanoin että vaimoa ei ole eikä tule ja myyjän naama venähti ja kysyi että mikäs niissä vaimoissa niin ikävä, eikös jokaisella miehellä olis hyvä olla vaimo. Sanoin etten tarvii vaimoa, pelkkä nainen riittää ja myyjä meni totiseksi.
Kumppanin puhuttelu
alluk
11297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onko sun naisella etunimeä?
Muti, muija, elämäni sulostuttaja, iltaruskoni lämpö, parkkinahka selluliitti.
Siinä nyt alkuun.
Minä olen vastaavasti ukko tai monityydyttämätön rasvahappo. Lapsille kertoessaan vaimoni kutsuu minua iskäksi.
juoppohuora kuvaa hyvin.
“Ystäväni Maija Meikäläinen”
Kukaan ei todellakaan ole kiinnostunut, oletteko naimisissa vai ette. Miksi siis et käyttäisi hänen omaa nimeään. Sehän meille jokaiselle on kuitenkin arvokkain ja tutuin.
Etunimellä. Tai kumppanikin käy. Ja vaimo.
Muijaksi minua ei voisi kutsua, ei myöskään naiseksi. En myöskään ikipäivänä sanoisi miestäni äijäksi.
Draama rautakaupassa; on tosi noloa lähteä korjaamaan myyjän ilmaisua "vaimoa" "naiseksi". Näin aiheuttaa vain hämmennystä, eikä asialla ole kerrassaan mitään merkitystä asioinnin kannalta.
Itseäni ärsyttää yleisesti viljelty puhuttelu "rouvaksi". Mutta enää en jaksa ottaa siitä paineita.
Ihme nainen oot, jos et ole nainen niin mikä sitten, muijani saoo mua välillä äijäksi ja sehän mä olen.
Ihme juttuja aina täällä. Voi taivas.
Miksi hyvää, lähintä ihmistä pitäisi puhutella rumasti, muijaksi tai äijäksi? Miten voi olla niin vaikeaa kutsua kumppaniaan etunimellä? Taidat olla kasvanut jossain perähikiällä etkä ikinä poistunut sieltä.
En onneksi ole kokenut missään työpaikalla, että miehet nimittelisivät vaimojaan/avovaimojaan/kumppaneitaan muijiksi.
Ajattelematonta alkaa selittää myyjälle tuollatavoin. Myyjällä oli käytöstavat, sinulla ei.
Jos olisit kaupassa, ja myyjä kutsuisi kumppanisi tytärtä sinun pojaksesi - alkaisitko korjaamaan sitäkin? "Ei ole tytär, vaan poika ja on kumppanini, ei minun. Hän kyllä asuu meidän kanssa. "
Pitäiskö kutsuu hutsuksi, minä pläjäytin kerran suoraan ja muija pyysi sitten yhtenä päivänä rahaa kun halusin pillua. Muija vaan sanoi että sähän kutsuit mua hutsuksi, se on sitten rahaa seksistä, suihinotosta maksat 50, panosta 100, persettä en anna, ota tai jätä.
Joo, ihmejutut jatkuu vieläkin ihmeempänä. Miksi naiset tyytyvät epäkorrektiin käytökseen ja itsensä myymiseen?
Nuohan ovat hyvin paljon murre-, slangi- ja aluekohtaisia asioita ja osittain myös sosiaaliluokasta riippuvaisia. Yhdessä piirissä ihan neutraali nimitys, esim. juuri "muija" tai "emäntä" on toisissa piireissä tai toisilla paikkakunnilla todella juntti tai loukkaava nimitys.
Minun mies puhuu musta aina etunimellä muille: ”Maijan kanssa justiin puhuttiin/ Maija osti mulle tämmöisen/ Maija on töissä”.
Kahden kesken sanoo ”kulta” tai ”hani” ja lapsille sanoo ”kysy äidiltä”. :D
Minusta tuo on ihana ja maailman paras tapa. En halua olla muija, emäntä enkä äiti miehelleni. Teen samoin miehelle, ei hänkään halua olla äijä, ukko tai pelkkä iskä. Minusta nuo muijittelut ja ukottelut tai jopa sukunimellä miehestään puhuminen mitä myös kuulee tyyliin ”Lahtinen jätti aamulla roskat viemättä” ovat paikkakunnasta riippumatta aina hieman epäarvostavia ja viittaavat tympiintyneisyyteen ja itsestään selvänä pitämiseen omaa kumppiania kohtaan.
Me asumme Keski-Suomessa pienessä kaupungissa.