tragedia!!!!

Oikeuslaitoksemme tehtailee syytteitä poliisimme johdolla. tässä lisää Rastien saavutuksia.! https://www.iltalehti.fi/kotimaa/d4db594f-1dd2-4523-82ef-eee627b95ed8_u0.shtml

Valitettavasti lapsia on myös ihmisillä, joilla ei missään nimessä pitäisi olla lapsia ja se tiettyjen kristillisten joukko (KD), joka aina toitottaa, että lapsella täytyy olla isä ja äiti, siis erotuksena samaa sukupuolta oleviin vanhempiin, ei se nyt tässäkään lapsen henkeä pelastanut, joten olisiko silläkin taholla peiliin katsomisen paikka, jos aivan oikeasti halutaan joka tilanteessa lapsen etua ajatella.

Syytäppä nyt valopää tuostakin hallitusta. Demukat ovat ajaneet eniten ihmisiä tuhoon, virkistäppä muistiasi.

Tällä kertaa sitten inarilaismies eikä iranilaismies...

Kyllä he saavat rauhassa surra, ja varmmaan niin tekevätkin. Eivät ensimmäisenä tule tänne lukemaan.

On kovin inhimillistä, että ihmiset haluavat tietää kuka ja mitä on oikeasti tapahtunut.
Aika kauhea ajatus, ettei kukaan välittäisi tai ei oltaisi kiinnostuneita.

Koitetaan silti pysyä hyvien tapojen rajoissa.

No kerropa, miten olisi pitänyt tukea?
Ja mistä tiedät, ettei olisi tuettukin?
Ei kannata nyt muita tästä syyllistää.
Tod näköisesti Exän lähestymiskiellon hakemisen jälkeen miehen mitta tuli täyteen. Seurauksena väärä ratkaisu. Kauhea kosto, lopullinen.

Taas sama kuvio. Naapurit kertovat, kuinka mukava ja avulias. Tuttu tarina.
Mutta jutun mukaan exä oli jo hakenut lähestymiskieltoa.
Eipä naapurit tiedä, mitä siellä toisen päässä muhii, ja kuinka tulehtuneet puolisoiden välit ovat.

Ero tekee kipeää, tuskastuttavan kipeää. Pitkäänkin. Apua pitäisi olla tarjolla yksinäiselle, jos tilanteesta ei meinaa päästä uuteen alkuun. Ja ajoissa! Eroryhmiin osallistuminen pitäisi tehdä pakolliseksi., että voisi purkaa pahaa oloaan.

Eron kokeneena ajatukseni on, että itse on apua aikuisen osattava hakea niin tein minäkin aikoinaan. Perhe ja mielenterveys klinikat on juuri sitä varten. Eniten miestä erossa risoo se, että puoliso lähtee yllättäen ja valehtelee ettei asiaan liity kolmatta henkilöä. Kun sitten paljastuu että sinut vaihdettiin toiseen niin harva mies ottaa sen kevyesti.
En kuitenkaan hyväksy enkä pidä mitenkään puolustettavana, että se eniten erossa kärsivä osapuoli eli viaton lapsi surmataan. Lapset sopeutuvat vanhempiensa eroon kunhan aikuiset selvittää välinsä keskenään ja osataan näyttää lapsille, että ystävyyttä on eron jälkeenkin eikä lapset ole olleet syynä vanhempiensa eroon.
Näillä eväillä olen itse luovinut itseni kiinni elämään eron jälkeen ja lapset ovat tyytyväisiä kun isä ja äiti on kaikesta huolimatta hyviä kavereita. Elämä ei saa päättyä eroon vaan on kasattava itsensä ja haettava apua.

Eronkokenut kirjoitti:

Eron kokeneena ajatukseni on, että itse on apua aikuisen osattava hakea niin tein minäkin aikoinaan. Perhe ja mielenterveys klinikat on juuri sitä varten. Eniten miestä erossa risoo se, että puoliso lähtee yllättäen ja valehtelee ettei asiaan liity kolmatta henkilöä. Kun sitten paljastuu että sinut vaihdettiin toiseen niin harva mies ottaa sen kevyesti.
En kuitenkaan hyväksy enkä pidä mitenkään puolustettavana, että se eniten erossa kärsivä osapuoli eli viaton lapsi surmataan. Lapset sopeutuvat vanhempiensa eroon kunhan aikuiset selvittää välinsä keskenään ja osataan näyttää lapsille, että ystävyyttä on eron jälkeenkin eikä lapset ole olleet syynä vanhempiensa eroon.
Näillä eväillä olen itse luovinut itseni kiinni elämään eron jälkeen ja lapset ovat tyytyväisiä kun isä ja äiti on kaikesta huolimatta hyviä kavereita. Elämä ei saa päättyä eroon vaan on kasattava itsensä ja haettava apua.

Hyvä kommentti.
Paitsi että hieman täydentäisin sitä. Miksi kirjoitat vain miehen ahdistuksesta? Harva nainenkaan ottaa kevyesti, jos hänet on vaihdettu toiseen, usein vielä nuorempaan ja valehdellaan, ettei ketään kolmatta ole.

Pettäminen ylipäätään sattuu. Mutta ero sattuu ilman pettämistäkin. Ja jos toinen löytää uuden vasta eron jälkeen, sekin voi sattua. Yksinäisyys kasvaa yhä suuremmaksi. Apua pitäisi osata hakea.

Eronkokenut kirjoitti:

Eron kokeneena ajatukseni on, että itse on apua aikuisen osattava hakea niin tein minäkin aikoinaan. Perhe ja mielenterveys klinikat on juuri sitä varten. Eniten miestä erossa risoo se, että puoliso lähtee yllättäen ja valehtelee ettei asiaan liity kolmatta henkilöä. Kun sitten paljastuu että sinut vaihdettiin toiseen niin harva mies ottaa sen kevyesti.
En kuitenkaan hyväksy enkä pidä mitenkään puolustettavana, että se eniten erossa kärsivä osapuoli eli viaton lapsi surmataan. Lapset sopeutuvat vanhempiensa eroon kunhan aikuiset selvittää välinsä keskenään ja osataan näyttää lapsille, että ystävyyttä on eron jälkeenkin eikä lapset ole olleet syynä vanhempiensa eroon.
Näillä eväillä olen itse luovinut itseni kiinni elämään eron jälkeen ja lapset ovat tyytyväisiä kun isä ja äiti on kaikesta huolimatta hyviä kavereita. Elämä ei saa päättyä eroon vaan on kasattava itsensä ja haettava apua.

Kyllä tuollainen teko kertoo tekijästä aika paljon. Täytyy olla todella itsekäs, inhottava, pahansuopa jne. jotta riistää hengen omalta lapseltaan , ja eritoten jos kyseessä on kosto...puhun nyt yleisellä tasolla, en tiedä tästä tapauksesta mitään.

Apua on vaikea saada ja olla uskottava, jos se toinen osapuoli on "ystävällinen, sosiaalinen ym" mutta kun mennään neljän seinän sisään, ihminen muuttuu aivan toisenlaiseksi.Tiedän väkivaltaisen miehen, joka syyttää aina vaimoaan käyttäytymisestään. Eli "vaimo ärsyttää". Tällaiset äkkiraivoavat ja arvaamattomat ihmiset voivat tunnekuohunsa vallassa tehdä mitä vain. Ja he oikeuttavat tekemisensä juuri tuolla "risomisella" kun toinen toimii niin, että se ärsyttää.

Tasapuolisemmin kirjoitti:

Hyvä kommentti.
Paitsi että hieman täydentäisin sitä. Miksi kirjoitat vain miehen ahdistuksesta? Harva nainenkaan ottaa kevyesti, jos hänet on vaihdettu toiseen, usein vielä nuorempaan ja valehdellaan, ettei ketään kolmatta ole.

Pettäminen ylipäätään sattuu. Mutta ero sattuu ilman pettämistäkin. Ja jos toinen löytää uuden vasta eron jälkeen, sekin voi sattua. Yksinäisyys kasvaa yhä suuremmaksi. Apua pitäisi osata hakea.

Vain siksi, että itse olen mies enkä tiedä naisten kertomaan eron kokemuksista...siis vain siksi, että on oma kokemus josta kirjoitin.

jsjkdkdhgkdkdyydk kirjoitti:

Kyllä tuollainen teko kertoo tekijästä aika paljon. Täytyy olla todella itsekäs, inhottava, pahansuopa jne. jotta riistää hengen omalta lapseltaan , ja eritoten jos kyseessä on kosto...puhun nyt yleisellä tasolla, en tiedä tästä tapauksesta mitään.

Apua on vaikea saada ja olla uskottava, jos se toinen osapuoli on "ystävällinen, sosiaalinen ym" mutta kun mennään neljän seinän sisään, ihminen muuttuu aivan toisenlaiseksi.Tiedän väkivaltaisen miehen, joka syyttää aina vaimoaan käyttäytymisestään. Eli "vaimo ärsyttää". Tällaiset äkkiraivoavat ja arvaamattomat ihmiset voivat tunnekuohunsa vallassa tehdä mitä vain. Ja he oikeuttavat tekemisensä juuri tuolla "risomisella" kun toinen toimii niin, että se ärsyttää.

Toisen hengen riistäminen on sairaan ihmisen tekoja en luonnehdi että on ilkeä tai pahan suopa vaan yksinkertaisesti sairas ja se myös vaikeuttaa itsensä apua hakemaan.

Kyllä ne sinullekin neuvoo, kun menet kylille juttelemaan. Sinne vaan pällistelemään, jos pokka kestää.
Eikö nyt löydy yhtään järkeä sinne päänuppiin?

Älä viitsi. Tiedät hyvin, ettei tänne saa laittaa nimiä. Mikä nyt noin vaikeaa on sinulla. Pikkusen kierroksia pienemmälle, ennenkuin halkeat.

Täyttä asiaa. Jotenkin aika moni avioituva jättää tällaiset asiat puhumatta, unotuu että joka ikinen meistä on yksilö, itsenäinen ihminen ja ihmissuhteet on tärkeitä mutta niissä toisen kunnioittaminen ja arvostus on tärkeää ja sen pitää olla molemminpuolista. Meillä suomalaisilla ainakin on vielä paljon tehtävää ja ehkä siksikin tällaisista asoista keskusteleminen ja kirjoittaminen voi olla hyväksi itse kunkin parisuhteelle.

Pohjoisen ihmisillä ei ole koskaan ollut järkeä päässä, joten ei ole harkintaa tai tilannetajuakaan.

Huuhaat.lappalaiset kirjoitti:

Pohjoisen ihmisillä ei ole koskaan ollut järkeä päässä, joten ei ole harkintaa tai tilannetajuakaan.

Aika ikävästi sanottu. Minulla on täysin toinen kokemus ja käsitys.
Parhaat ja fiksuimmat työkaverit on tulleet nimenomaan pohjoisesta.
Joka palkkakunnan palstalla on vähemmän viisaita kirjoituksia, ei pohjoinenkaan näiltä harkitsemattomilta yksilöiltä ole kokonaan säästynyt.

Huippuesimerkkinä Thaimaassa suomalaisen luolapelstajan 30 vuotta sitten aiheuttama kuolettava vahingonlaukaus linja-autossa. Ammunnan harrastaja, luvallinen ase kotona, jonka otti alaikäisenä humalassa mukaan kartsalle. Huonosti kävi ja ihan vahingossa. Ladattu ase varustettuna herkkäliipasimella humalaisen kädessä kaupungilla on huono yhdistelmä,

Jos esimerkiksi tänän päiväistä netti-iltapäivälehteä vilkaisee, niin kohta kuollaan sukupuuttoon. siihen tahtiin tapatuu henkirikoksia. Muutenkin murha tuntuu olevan trendikästä, koska päivällä tv:stä tulee murhasarjoja vanhuksille ja lapsille ja muille kotisohvalla päivää viettävät. Yöllä sitten tulee Istanbulin kissoja piirrettyjä Karhuherra Psddingtoneja. Kaiken maailman Halloweenit ja Murhamysteerileikit-ja pelit ovat kovassa huudossa. Päiväkoti-ikäiset huutavat videopeliä pelatessa "tapa se, tapa se".

Mistä lapset oppivat tervetrtä sankaruutta ja tervettä rakkautta, kun kaikki satuja myöten on ahdettu täyteen sateenkaarihumpuukia ja pahiksia. Jos esikuvat ovat tubettajia ja salkkarihahmoja, ei ole mitään ihmeteltävää. Poliisit ovat nykyisin roistoja ja pahikset sankareita.

Henkirikoksia tapahtuu näillä vuosikymmenillä paljon vöhemmän kuin ennen. Ne vaan hyppää silmille enemmän.

Faktatietoa kirjoitti:

Henkirikoksia tapahtuu näillä vuosikymmenillä paljon vöhemmän kuin ennen. Ne vaan hyppää silmille enemmän.

Niinpä näyttäisi olevan tilastojen mukaan tilanne. Onko ihmisen kihitysvaiheessa mennyt jokin impulsiivisuusnipukka väärään asentoon, vai mistä oikein on kysymys tappamisessa? Meneillään sellanen järjissäpysymistaistelun aikakausi muutenkin, Ihmisiltä on viety mahdollisuus tasapainnoiseen elämään tässä maassa kuten muuallakin. Ne, jotka eivät jaksa taistella järjissäpysymistaistelua, luovuttavat .

Et moiti etkä hauku? Sitä juuri sinä teet. Ja syyllistät. Yhtä hyvin voit moittia, haukkua ja syyllistää heitäkin, jotka eivät huomanneet sinun tekemää kaamosmasennusdiagnoosia. Minusta on aika hävytöntä kysellä, onko ex onnellinen. Tapaus on syvästi järkyttänyt omaisia ja koko yhteisöä.
Se, joka tarttuu aseeseen, on syyllinen. Se, miten nämä tragediat voidaan välttää onkin sitten toinen asia. Sitä keinoa ei ole vielä löydetty. Ehkä Saanatar valjastaa keittiöpsykologiansa yhteiskunnan käyttöön. Tai ainakin pitää mölyt mahassaan.

Ihmissuhteista vaikein:
pariduhde.

Opminub kirjoitti:

Et moiti etkä hauku? Sitä juuri sinä teet. Ja syyllistät. Yhtä hyvin voit moittia, haukkua ja syyllistää heitäkin, jotka eivät huomanneet sinun tekemää kaamosmasennusdiagnoosia. Minusta on aika hävytöntä kysellä, onko ex onnellinen. Tapaus on syvästi järkyttänyt omaisia ja koko yhteisöä.
Se, joka tarttuu aseeseen, on syyllinen. Se, miten nämä tragediat voidaan välttää onkin sitten toinen asia. Sitä keinoa ei ole vielä löydetty. Ehkä Saanatar valjastaa keittiöpsykologiansa yhteiskunnan käyttöön. Tai ainakin pitää mölyt mahassaan.

"Opminub" luulee olevansa joku älykkö joka täällä opettaa ihmisiä. Ihan hyvä kysymyshän tuo "onko ex onnellinen?" Vähemmästäkin tajuaa että olet itse sukua tälle exälle tai vähintään hänen ystäviään, paljastat liikaa raivoamisellasi. Ja minulla on helppo keino sinulle jos et kestä Suomi24:n tekstejä: Älä lue niitä! Niin, ja pidä tosiaan ne mölyt itse mahassasi, asioilla on aina monta puolta. Voi olla kyseessä mielenterveysongelmia tms. Suomi on perhesurmien luvattu kärkimaa, slaavilainen surumielinen luonne voi olla geeneissä. Asiat ratkaistaan kauhealla tavalla, jossa asioita ei jää setvimään yhtään voittajaa.

Syitä nimenomaan tulee miettiä. Unohtamisesta sen verran, kun joku otti esiin 20.10. Kemissä tapahtuneen vastaavanlaisen (aviopari) tapauksen, en meinannut muistaa sitä tapausta millään. Joten nopeasti unohtuu, paitsi läheiset eivät unohda ikinä ja he joutuvat elämään tapahtunutta yhä uudelleen ja uudelleen. Joten, annetaanko jo olla ja jatketaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Päinvastoin, puhukaa, puhutaan , puhukaa. Puhukaa niin kauan kun siltä tuntuu, älkää ikinä tukahduttako puhumisen tarvetta.

Mikä ihme? Yhdellä ja toisella alkaa FB:ssä olemaan kuolleita kavereita. Osalla profiilissa, in memoriam tai R.I.P., osalla Face jäänyt niille sijoilleen. Somessa elämämme jatkuu, saamme siten ikuisen elämän.

Sanoisinpa niin, että olisi vallan omituista, jos tämä ei puhuttaisi ja kuohuttaisi. Ja saisi kyselemään. Tämä on nykyihmisen tapa purkaa järkytystään.
Ei tällaisen teon jälkeen voi säästyä mielipiteiltä.
Ja itse kukin sitten kommentoi oman ymmärryksensä/ymmärtämättömyytensä tasolla.