Kolme vuotta erosta

Mikään ei ole itsestään selvää. Myöskään tällaista vastakkainasettelua (lapset/uusi kumppani) ei tarvita. On käsittämätöntä miten ymmärtämättömiä ihmiset välillä ovat. Jokainen tervepäinen lapsikin haluaa, että vanhemmilla on oma elämä, muutakin ajateltavaa ja ilon aiheita kuin lapset. Se ei estä vanhempia rakastamasta lapsia, vaan päinvastoin.

Veri on vettä sakeampaa, että en yhtään ihmettele. Lapset ovatkin kaikkein tärkeimpiä ja viisas asettaa lapset uusikkojen edelle, vain tyhmät heittävät omat omaa lihaa ja verta olevat lapsensa roskikseen uusikkojen toiveesta.
Kauheinta mitä kuulin oli, että lapsi oli itse itkenyt, kun ei pääse isänsä luo isänpäivää vietämään, kun uusikko ei halunnut, vaan tahtoi omia tuon isän ko. päivänä itselleen. Itse antaisin lähdöt kyllä ja asettaisin asiat tärkeysjärjestykseen. Sitten sitä vanhana ihmetellään, kun ei lapset käy ja pidä yhteyttä, mistä he olisivat sen oppineet, jos itse vanhempi aikoinaan heitti omat lapset roskikseen. Niin makaa kuin petaa, kannattaa painaa mieleen, vaikka vieras pesä houkuttaakin.

niinmakaakuin kirjoitti:

Veri on vettä sakeampaa, että en yhtään ihmettele. Lapset ovatkin kaikkein tärkeimpiä ja viisas asettaa lapset uusikkojen edelle, vain tyhmät heittävät omat omaa lihaa ja verta olevat lapsensa roskikseen uusikkojen toiveesta.
Kauheinta mitä kuulin oli, että lapsi oli itse itkenyt, kun ei pääse isänsä luo isänpäivää vietämään, kun uusikko ei halunnut, vaan tahtoi omia tuon isän ko. päivänä itselleen. Itse antaisin lähdöt kyllä ja asettaisin asiat tärkeysjärjestykseen. Sitten sitä vanhana ihmetellään, kun ei lapset käy ja pidä yhteyttä, mistä he olisivat sen oppineet, jos itse vanhempi aikoinaan heitti omat lapset roskikseen. Niin makaa kuin petaa, kannattaa painaa mieleen, vaikka vieras pesä houkuttaakin.

Lue lisää

".. lapsi oli itse itkenyt, kun ei pääse isänsä luo isänpäivää vietämään, kun uusikko ei halunnut, vaan tahtoi omia tuon isän ko. päivänä itselleen."

Lapsen itkuun ja kiukutteluun voi olla paljon muita syitä. Usein lapsi haluaa toisen vanhemman luo, jos sen vanhemmat toimet jonka luona on ei syystä tai toisesta miellytä. Aina sen toisen vanhemman luona on paremmin. Erityisesti lapsi haluaa testata miten paljon voi määräillä uuden kumppaninsa kanssa elävää isää. Missä menee raja. Jotkut lapset haluavat pompotella vanhempiaan oman mielensä mukaan jatkuvasti, siinä myös onnistuen. Vaikka lapsi on vanhemmalle tärkeä, se ei tarkoita etenkään sitä, että antaa lapsen määrätä ja päättää.

Siihenkin että uusikko tahtoo "omia" isän voi olla parempi tai aikuisempi selitys. Kuten siihenkin että isä suostuu "omimiseen". Lapsen yksipuolinen kokemus ei ole koko totuus. On ikävää, kun olet mennyt lankaan tässä asiassa.

Mitään uusikon "lähtöä" tarvita, jos isä vain sanoo ystävällisesti, että tahdon nähdä poikaani isänpäivänä. Ilmeisesti tässä tapauksessa isä ei ole tahtonut tarpeeksi, ja on ollut muita suunnitelmia. Lapsi ymmärtää tämänkin, jos asia vaivaudutaan hänelle selittämään. Mutta joitakuita isiä "viihdyttää" juurikin se, että lapsi ikävöi, itkee isänsä perään, on hänestä mustasukkainen. Siksi ei vaivauduta asiallisesti keskustelemaan lapsensa kanssa ja osoittamaan hänelle rakkautta. Elikkäs tuo lapsen itku ei tässä ole ongelma, vaan isän suhde lapseensa, sen toimimattomuus.

niinmakaakuin kirjoitti:

Veri on vettä sakeampaa, että en yhtään ihmettele. Lapset ovatkin kaikkein tärkeimpiä ja viisas asettaa lapset uusikkojen edelle, vain tyhmät heittävät omat omaa lihaa ja verta olevat lapsensa roskikseen uusikkojen toiveesta.
Kauheinta mitä kuulin oli, että lapsi oli itse itkenyt, kun ei pääse isänsä luo isänpäivää vietämään, kun uusikko ei halunnut, vaan tahtoi omia tuon isän ko. päivänä itselleen. Itse antaisin lähdöt kyllä ja asettaisin asiat tärkeysjärjestykseen. Sitten sitä vanhana ihmetellään, kun ei lapset käy ja pidä yhteyttä, mistä he olisivat sen oppineet, jos itse vanhempi aikoinaan heitti omat lapset roskikseen. Niin makaa kuin petaa, kannattaa painaa mieleen, vaikka vieras pesä houkuttaakin.

Lue lisää

"Kauheinta mitä kuulin oli, että lapsi oli itse itkenyt, kun ei pääse isänsä luo isänpäivää vietämään, kun uusikko ei halunnut"'

Mitä kauheaa tässä oli, paitsi oma tulkintasi? Menetkö mukaan täysillä lapsen suruun, et yritä ilahduttaa ja lohduttaa häntä jotenkin?

Montakohan kertaa olen kuullut etenkin miesten suusta isänpäivän olevan täysin turha (jotkut ovat samaa mieltä äitien päivästä). Alkuun se tuntui tylyltä ja rumalta, enää ei. Heillä on varmasti omat syynsä ajatella noin.

Monet sanovat myös joulun olevan turha, itse olen täysin eri mieltä ja pidän joulun haukkumista lähes pyhäin häväistyksenä.... Joulu ja pääsiäinen ovat tärkeimmät perhe- ja suvun kanssa vietettävät juhlat. Tosin "suku" tarkoittaa minun tapauksessa myös läheisiä ystäviä. Tai ei edes välttämättä kovin läheisiä ystäviä tai sukulaisia, mutta yksinäisiä. Mikään ei ole mielestäni niin kamalaa kuin yksinäisyys juhlapyhinä. Olenpa tästäkin kyllä kuullut toisenlaisia mietteitä. Jotkut eivät nauti mistään niin kuin joulusta, jolloin saavat olla yksin = rauhassa. Ja tehdä mitä haluavat.

Itse vietän äitienpäivää, kutsun lapset luokseni. Paitsi kerran, kun olin matkoilla äitienpäivänä. Silloin ilmoitin lapsille, että äitienpäivää vietetään tänä vuonna viikkoa aiemmin. Monissa perheissä/eroperheissäkin kaikkien juhlapyhien ja syntymäpäivien ajankohtaa voi siirtää vietettäväksi silloin, kun se parhaiten sopii. Jos on jouluna matkoilla (tai lapset toisen vanhempansa luona), joulua voi viettää uutena vuotena tai loppiaisena. Syntymäpäiviä parin kuukauden aikana niiden oikeasta päivämäärästä.

mari- kirjoitti:

".. lapsi oli itse itkenyt, kun ei pääse isänsä luo isänpäivää vietämään, kun uusikko ei halunnut, vaan tahtoi omia tuon isän ko. päivänä itselleen."

Lapsen itkuun ja kiukutteluun voi olla paljon muita syitä. Usein lapsi haluaa toisen vanhemman luo, jos sen vanhemmat toimet jonka luona on ei syystä tai toisesta miellytä. Aina sen toisen vanhemman luona on paremmin. Erityisesti lapsi haluaa testata miten paljon voi määräillä uuden kumppaninsa kanssa elävää isää. Missä menee raja. Jotkut lapset haluavat pompotella vanhempiaan oman mielensä mukaan jatkuvasti, siinä myös onnistuen. Vaikka lapsi on vanhemmalle tärkeä, se ei tarkoita etenkään sitä, että antaa lapsen määrätä ja päättää.

Siihenkin että uusikko tahtoo "omia" isän voi olla parempi tai aikuisempi selitys. Kuten siihenkin että isä suostuu "omimiseen". Lapsen yksipuolinen kokemus ei ole koko totuus. On ikävää, kun olet mennyt lankaan tässä asiassa.

Mitään uusikon "lähtöä" tarvita, jos isä vain sanoo ystävällisesti, että tahdon nähdä poikaani isänpäivänä. Ilmeisesti tässä tapauksessa isä ei ole tahtonut tarpeeksi, ja on ollut muita suunnitelmia. Lapsi ymmärtää tämänkin, jos asia vaivaudutaan hänelle selittämään. Mutta joitakuita isiä "viihdyttää" juurikin se, että lapsi ikävöi, itkee isänsä perään, on hänestä mustasukkainen. Siksi ei vaivauduta asiallisesti keskustelemaan lapsensa kanssa ja osoittamaan hänelle rakkautta. Elikkäs tuo lapsen itku ei tässä ole ongelma, vaan isän suhde lapseensa, sen toimimattomuus.

Lue lisää

Sun keksimä selitys, mutta tiedän asian olevan toisin. Kuvittelitko, että on kyse kolme vuotiaasta? Selitä vaan mustaa valkoiseksi, niin ei se muutu, sillä jokaisella tuon kaltaisella teolla lapselleen aiheuttaa syvän viillon sydämeen. Siis hyi te molemmat selittelijät: mari- ja Muistilista. Millaiset jauhot mahtanee pussistanne löytyä? Taisi osuta ja upota kohtalaisen syvälle, auts siskoseni. Ja että joulu vain olisi pyhäänkin pyhempi juhla, yhtä hyvin se voi olla isänpäiväkin.

niinmakaakuin kirjoitti:

Sun keksimä selitys, mutta tiedän asian olevan toisin. Kuvittelitko, että on kyse kolme vuotiaasta? Selitä vaan mustaa valkoiseksi, niin ei se muutu, sillä jokaisella tuon kaltaisella teolla lapselleen aiheuttaa syvän viillon sydämeen. Siis hyi te molemmat selittelijät: mari- ja Muistilista. Millaiset jauhot mahtanee pussistanne löytyä? Taisi osuta ja upota kohtalaisen syvälle, auts siskoseni. Ja että joulu vain olisi pyhäänkin pyhempi juhla, yhtä hyvin se voi olla isänpäiväkin.

Lue lisää

Auttaako syyttely? Viiltoja tulee niin lapsen kuin aikuisenkin sydämeen monista asioista. Parempi jos niihin osaa suhtautua. Elämä harvoin on mustavalkoista eikä koskaan pelkkää valkoista tai mustaa.

" Ja että joulu vain olisi pyhäänkin pyhempi juhla, yhtä hyvin se voi olla isänpäiväkin. "

Niin tai joku muu päivä, jolloin vietetään isänpäivää.

Muistilista kirjoitti:

"Kauheinta mitä kuulin oli, että lapsi oli itse itkenyt, kun ei pääse isänsä luo isänpäivää vietämään, kun uusikko ei halunnut"'

Mitä kauheaa tässä oli, paitsi oma tulkintasi? Menetkö mukaan täysillä lapsen suruun, et yritä ilahduttaa ja lohduttaa häntä jotenkin?

Montakohan kertaa olen kuullut etenkin miesten suusta isänpäivän olevan täysin turha (jotkut ovat samaa mieltä äitien päivästä). Alkuun se tuntui tylyltä ja rumalta, enää ei. Heillä on varmasti omat syynsä ajatella noin.

Monet sanovat myös joulun olevan turha, itse olen täysin eri mieltä ja pidän joulun haukkumista lähes pyhäin häväistyksenä.... Joulu ja pääsiäinen ovat tärkeimmät perhe- ja suvun kanssa vietettävät juhlat. Tosin "suku" tarkoittaa minun tapauksessa myös läheisiä ystäviä. Tai ei edes välttämättä kovin läheisiä ystäviä tai sukulaisia, mutta yksinäisiä. Mikään ei ole mielestäni niin kamalaa kuin yksinäisyys juhlapyhinä. Olenpa tästäkin kyllä kuullut toisenlaisia mietteitä. Jotkut eivät nauti mistään niin kuin joulusta, jolloin saavat olla yksin = rauhassa. Ja tehdä mitä haluavat.

Itse vietän äitienpäivää, kutsun lapset luokseni. Paitsi kerran, kun olin matkoilla äitienpäivänä. Silloin ilmoitin lapsille, että äitienpäivää vietetään tänä vuonna viikkoa aiemmin. Monissa perheissä/eroperheissäkin kaikkien juhlapyhien ja syntymäpäivien ajankohtaa voi siirtää vietettäväksi silloin, kun se parhaiten sopii. Jos on jouluna matkoilla (tai lapset toisen vanhempansa luona), joulua voi viettää uutena vuotena tai loppiaisena. Syntymäpäiviä parin kuukauden aikana niiden oikeasta päivämäärästä.

Lue lisää

Isä sentään oli olemassa tuossa lapsen itkemistapauksessa. Kaikilla ei ole isää lähimain. Eikö ole hyvä, että ON isä kenen perään itkeä isänpäivänä?

Tuota lapsi kaikki kaikessa ajattelu ja hänen tiensä tasoittamista mahdollisimman sileäksi sanotaan curling vanhemmuudeksi, kuten Jari Sinkkonen tässä kuvaa:

– Sanoisin, että höpö höpö! vastaa Jari Sinkkonen tiedusteluun siitä, mitä hän sanoisi ajatukseen isänpäivän nimen muuttamisesta läheisenpäiväksi.
– Tai muutetaan vaan, mutta juhlitaan sitä sitten kaksi kertaa vuodessa: keväällä ja näin marraskuussa, hän jatkaa viitaten toukokuiseen äitienpäivään.
Sosiaalista mediaa kuohuttanut termi läheisenpäivä sai alkunsa, kun Iltalehti uutisoi Helsingissä tehtävästä kokeilusta, jossa ainakin Yliskylän ja Kulosaaren päiväkodeissa vietetään tänä vuonna marraskuun toisena sunnuntaina läheisenpäivää isänpäivän sijaan. Kokeilua perustellaan perheiden moninaisuudella.
– Tässä lapsi on keskiössä, toteaa Kulosaaren päiväkodin johtaja Ria Sotka Iltalehden haastattelussa.
Taustalla kaunis ajatus
Lastenpsykiatrina uransa tehnyt sekä lasten, myös erityisesti poikien mielenmaisemasta lukuisia teoksia kirjoittanut Sinkkonen sanoo ymmärtävänsä ajatuksen läheisenpäivän takana.
– Tässä varmasti ajatellaan, että kun kaikilla lapsilla ei ole syystä tai toisesta isää elämässään, päivän nimeä muuttamalla lapsi säästyy pahalta mieleltä. Ja varmasti tässä ajatellaan myös naispareja, Sinkkonen pohtii ja jatkaa:
– Kuten aina, asioilla on monta puolta.
Sinkkosen mielestä isänpäivän muuttaminen läheisenpäiväksi sivuuttaa kuitenkin lapsen surun käsittelyä. Hän muistuttaa myös, että se, mistä olemme tulleet, on perustava osa ihmisyyttä. Se kiinnostaa ja on asia, jota käydään läpi myös sijaisvanhempien luona asuvien ja adoptoitujen lasten kanssa.
– Heidän kanssaan työskennellessäni olemme usein yhdessä pohtineet, mistä esimerkiksi lapsen hyvä matikkapää tai musikaalisuus kumpuaa, entä hiusten väri tai kasvojen piirteet.
– Adoptiolapsella ei välttämättä ole mitään tietoa vanhemmistaan, mutta hänelle on tärkeää saada kuvitella, mitkä piirteet on heiltä perinyt, Sinkkonen sanoo.
Meillä kaikilla on isä
Sinkkonen kertoo käsitelleensä uransa aikana lukemattomien lasten kanssa sitä traumaa, jonka isättömyys tai isän läsnäolon laiminlyöminen syystä tai toisesta ovat lapselle aiheuttaneet.
– Joskus lapselle todetaan hänen tiedusteluunsa isästään vain ykskantaan: ”Sori, sulla ei ole.”, mikä on todella karu tapa sivuuttaa lapsen tuska, Sinkkonen sanoo.
– Meillä kaikilla meillä on isä, olipa hän kuollut, kadonnut lapsen elämästä tai olemassa koeputken välityksellä. Silti, jokaisella meistä on isä.
Älä siloittele, vaan kohtaa lapsen suru
Jos isän poissaolo isänpäivänä tasoitellaan lapsen elämästä, häneltä viedään samalla yksi keino käsitellä isän menetyksen tuomaa surua, muistuttaa Sinkkonen.
– Kuitenkin isättömyys on iso asia, jota moni joutuu käsittelemään läpi elämänsä.
Sinkkonen painottaa moneen otteeseen ymmärtävänsä ajatusta isänpäivä-sanan vaihtamisen taustalla, mutta:
– En muuttaisi isänpäivän nimeä.
– Sen sijaan varautuisin siihen, että lapsi on surullinen, mikäli isää ei ole, ja haluaa tietää ja puhua asiasta.
Kyse ei näet ole nimestä, vaan elämästä. Sinkkonen toteaa helsinkiläispäiväkotien päätöksen olevan jatkumoa nykykasvatuksessa esiintyvälle curling-vanhemmuudelle, jossa pyritään suojaamaan lasta surulta ja elämän kolhuilta.
– Mutta kun elämä on tällaista! Emme me voi silotella sitä, Sinkkonen toteaa.
Sen sijaan voimme ottaa surullisen ja kaipaavan lapsen syliin, kuunnella, lohduttaa ja rakastaa.
– Sitähän se on, vanhemmuus, Sinkkonen päättää.

Monella ei ole biologista isää maisemissa, koskaan ollutkaan, mutta äidin puoliso on hoitanut hyvin isän paikan. Monella on myös ei-niin-onnistunut isä. Sellaista, jota saa pelätä 24/7. Tai isä, joka on ollut vankilassa lapsen koko elämän.

Psykoterapeutin antamat ohjeet vanhemmille, kopioitu netistä. Onnistuit ärsyttämään täällä lukijoita! Hienoa.