Postista pärähti lappu ja hermot menee

OliMitenOli

Postista tuli sitten kirje. Se ja se hakee eroa; ei tunnu kuitenkaan ymmärtävän, että vaikka sen myönnänkin (turha niitä on vastustaa) olisi parempi olla avoin. Juridinen puoli on looginen; siitä ei ole noka koputtamista.

Tässä hommassa tökkii se, että näyttää siltä, että toisen olisi saatava "kaikki mulle heti nyt", eikä ole ymmärrystä siitä, että tällä asialla ei ole ihan sellainen tahti että "haen ja saan", vaan siihen menee aikaa. Kuulostaa jo suunnitelleen elämänsä; uusi on löydetty, uusi on koeajettu, uusi on saatava. Voiko muuten mihinkään kirjata, eron siis ollessa tulossa, ettei tuota uutta tuoda esittelemättä toiselle, jälkikasvun eteen ja sanota, että "tämä on parempi kuin se teidän oikea"?

Se nyt on ihan selvää, että rahat & omaisuus menee jakoon, mutta kukapa korvaa tunnepuolen, ja muut loukkaamiset mitä on saanut jo vuosia kokea?

74

1602

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jopsis

      Totta turiset. Minusta eron hakeminen on tehty aivan liian helpoksi. Kun lomakkeen voi saada netistä, sitä ei edes joudu täyttämään virastossa, jonne astellessa joutuisi vähän ajattelemaankin.

      Pieni viina päässä ja rattoisa kumppani viihteellä alkaa kehua ulkonäköä ja koskettaa, jopa aukesi autuus elämään, siitä koneelle eropaperia täyttämään. Kun tämän joutuisi selvin päin ajattelemaan ja lisäksi siihen paperiin joutuisi kirjaamaan syynkin ajatteluunsa ja lapsistakin jotain kirjoittamaan.
      Jos joutuisi tekemään tiliä siitä, kuinka paljon on kotona ollut ja osallistunut lasten hoitoon ja elättämiseen.
      Uskoisin, että hetken mielijohteet eivät johtaisi nykyiseen lopputulokseen.
      Toki jo se, että pitää parisuhteessa eläessä elää jo toistakin suhdetta, on hyvin loukkaavaa elämänkumppania kohtaan, eihän hänellä ole minkäänlaista mahdollisuutta edes vähäiseenkään muutoksen tekemiseen jos jokin on ärsyttänyt.

      Toki eihän "ketaleen" kanssa elämisestä mitään tule, jonka sanaan ei koskaan voi luotta ja näitä sivusuhteita pyrkii olemaan. Kysyisin mitä ihmettä sellaisen ihmisen päässä oikein tapahtuu.

      • OliMitenOli

        Niinhän se on, joku sanoi joskus että tässä maailmassa ihmisiltä puuttuu se "sitko", joka antaa pinnaa kestää normaaliarki jälkikasvun kera. Siinä sitten ihmetellään erotilastojen kasvua kun yhteiskunta tekee kaiken helpoksi; "paina nappia ja saat sen minkä haluat". Jälkipuinti sitten jätetään kokonaan hoitamatta ja kun sitten vuosia myöhemmin mietitään, että "mikä elämässäni meni vikaan" niin ei olekaan sitä stop -nappia, osapuolella jolla se sitko siis puuttuu.

        Saattaahan se hetken helpotuksen tuoda tuolle joka lapun/netin keksi ja "uudenonnen"(?), mutta ei ratkaise sitä mikä on se oleellisin. Saakoon sen mitä haluaa, sen kyllä annan, mutta se kipu ja kiristys.

    • Minotaurus86

      Minun mielestä aivan liian vaikeaksi naisten harrastamaa henkistä väkivaltaa ajatellen. Miesten pitäisi rohkeammin hakea avioeroja, ja avioehto pitäisi saada pakolliseksi jokaiseen avioliittoon JOS ei toisin todeta.

      • y15

        Tässä on ajatusta kyllä avioehto olisi oltava pakollinen, jos haluaa eron sattuessa antaa exälle enemmän on se mahdollista, näin säästyttäisiin turhilta riidoilta.

        Myös tuo kehoitus että miesten tulisi hakea rohkeammin eroa, olisi varmasti paikallaan. On totta että naiset toimivat tällä hetkellä melko itsekkäästi, ilman että miettivät seurauksia.

      • OliMitenOli

        Henkinen ja fyysinen väkivalta on kyllä väärin oli se sitten naisen tai miehen harrastamaa. Sen korvaaminen on sitten se haastavin, kuinka kenellekään todistat varsinkaan henkisen kokemista?

    • oiskonäin

      Minotaurus86, oletko aivan varma, että naiset tekevät henkistä väkivaltaa? Mikä saa sinut ajattelemaan näin.
      Tuota avioehto toki suosittelen, sillä silloin kukaan ei voi lähtiessään vaatia enempää kuin on tuonutkaan.
      Minullakin on käsitys tuosta henkisestä väkivallasta, ajattelen sen olevan useimmiten erilaista ajattelemista asioista. Se onkin seikka, joka pitäisi hoitaa jo ennen liittoa, olipa sitten avioliitto tai avoliitto ei seurusteluaika on aikaa, jolloin voi tarkastella, miten hyvin elämän arvot kohtaavat. Se asia unohtuu liian usein, nimittäin seurusteluaika ja tutustuminen. Kyllähän jokainen osaa ne seksin jutut ja ne sekoittavat pään kokonaan ja jää tärkein asia hoitamatta tutustuminen likaisesti sanottuna muuhunkin kuin a-päähän.
      Avioerossa ja avoerossakin silloin lapsia joutuu jotakin selvittämään yhteiskunnalle ja siihen olisi hyvä olla se entinen tapa saada syy paperille eroon menosta. Helpottaa huomattavasti jatkossa elämistä. Toki sitä pitää tutkia, mistä se todellinen syy eroon alkaa, vaikka toinen sitä hakee yksinkin.
      Silloin joutui käymään keskustelussa ennen eron saamista, se auttoi ainakin lasten asioiden hoitamista suunnattomasti.
      Nykyajan ihmisiä kun kirpaisee joku sana, heti otetaan netissä avioero paperi ja laitetaan vetämään, että saa elää itsekeskeistä joustamatonta elämää, mutta saattaa käydä niinkin, että tätä rumbaa menee koko elämä ja näin ei vanhana oikein muista, että tuliko edes elettyä.

      • OliMitenOli

        Totta turiset sinäkin. Ihmisiltä puuttuu "sitko", se koossa pitävä voima, jonka avulla jaksaa. Silloin taannoin kun tämä aviopäätös tehtiin olimme varmoja, tai ainakin minä, että tämä se on. Loppuelämän jakaja kunnes väistämätön tapahtuu, nyt se väistämätön näyttää olevankin netti/ihmisen laatima lappunen, joka nappia painamalla pistää useamman kuin yhden ihmisen elämän uusiksi.

      • heipähei_
        OliMitenOli kirjoitti:

        Totta turiset sinäkin. Ihmisiltä puuttuu "sitko", se koossa pitävä voima, jonka avulla jaksaa. Silloin taannoin kun tämä aviopäätös tehtiin olimme varmoja, tai ainakin minä, että tämä se on. Loppuelämän jakaja kunnes väistämätön tapahtuu, nyt se väistämätön näyttää olevankin netti/ihmisen laatima lappunen, joka nappia painamalla pistää useamman kuin yhden ihmisen elämän uusiksi.

        Ei laadittu avioerolappunen pane ihmisen elämää uusiksi. Sen tekee jokainen ihminen itse. Ota vastuu elämästäsi, älä suhtaudu siihen ulkopuolelta annettuna.

    • kodinrikkojasaasta

      Mikäli jälkikasvunne on ala-ikäistä, tee kaikkesi että saat olla heidän lähihoitaja.

      Tuo liiton rikkova osapuoli ei ansaitse lapsistasi saatavaa iloa ja kauneutta.
      On todella väärin jos annat lapset hänelle ja suostut olemaan avoin ottokone hänelle. Hänen ei kuulu kodin hajoittamisen (Kertomasi mukaan hiukan aiheettomasti ja ilman mitään ennakkovaroitusta. Lukuunottamatta ehkä joitain vaisuja vihjailuja?) lisäsi saada lapsesi, palkkasi, kotisi eikä säästojäsi!

      Mitä tahaansa vaatiikin, varmista että saat pitää lapset ja kotisi. Kaiken rikkoja maksajaksi! Ota vaikka velkaa palkataksesi paras mahdollinen etujasi ajava asianajaja!

      • y15

        Tuo liiton rikkova osapuoli ei ansaitse lapsistasi saatavaa iloa ja kauneutta.
        LAPSET TARVITSEVAT MOLEMMAT VANHEMMAT, ÄLÄ KOSKAAN VIE SITÄ ONNEA HEILTÄ, OMAN ITSEKKYYDEN VUOKSI. TILANNE EI VARMASTI OLE OIKEUDEN MUKAINEN, MUTTA EI SITÄ SAA LAPSIEN AVULLA KOSTAA EXÄLLE.

    • y15

      Voiko muuten mihinkään kirjata, eron siis ollessa tulossa, ettei tuota uutta tuoda esittelemättä toiselle, jälkikasvun eteen ja sanota, että "tämä on parempi kuin se teidän oikea"? AINOASTAAN MORAALITON VANHEMPI HAUKKUU LAPSILLE HEIDÄN BIOLOGISTA VANHEMPAA, TÄMÄN KALTAISELLA VANHEMMALLA ON VAKAVIA ONGELMIA ITSENSÄ KANSSA JOS EIVÄT YMMÄRRÄ ETTÄ LAPSI ON PUOLIKSI ÄITIÄ JA PUOLIKSI ISÄÄ, SIIS TILANNE ON SAMA KUN HAUKKUISIT LASTA. Jokainen ajatteleva ihminen muistaa kyseisen asian omasta lapsuudesta, lapset puolustavat aina vanhempia, aina kun omia vanhempia haukuttiin se tuntui pahalta.

      Se nyt on ihan selvää, että rahat & omaisuus menee jakoon, mutta kukapa korvaa tunnepuolen, ja muut loukkaamiset mitä on saanut jo vuosia kokea? JOS OLET VUOSIA HYVÄKSYNYT HUONON KOHTELUN JA NYT JÄLKEENPÄIN SYYLLISTÄT TÄSTÄ PUOLISOA, NIIN ONKO SYY YKSIN PUOLISON.

      On helppo sanoa jälkeenpäin että jokaisen pitää huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, koska kukaan muu sitä ei voi tehdä. Tämän ymmärtäminen tuntuu erittäin vaikealta, siis jokainen on vastuussa itsestään.
      ESIM..

      Jos koet epäoikeudenmukaista kohtelua puolison taholta, tulee sinun ottaa asia esille ja pyrkiä korjaamaan tilanne. Koska kukaan muu kuin sinä ei voi tietää sinun kokemuksia/tunnetta. Jos puoliso ei ymmärrä mitä tarkoitat, on hyvä hakeutua parisuhde neuvojan pakeille. Jos puoliso tietoisesti kohtelee sinua huonosti on sinun itse tehtävä asialle jotakin, oman hyvinvoinnin vuoksi. Oman hyvinvoinnin vaalimista ei voi ulkoistaa ja näin ollen on väärin syyllistää siitä puolisoa. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä mitä sinun päässä liikkuu, sinun tulee itse kertoa siitä puolisolle koska oikeasti ennustajia ei ole olemassa.

      Itse en tätä ymmärtänyt aikanaan ja olenkin tästä itselle vihainen, historiaa ei voi muuttaa joten jälkikäteen vihoittelu on täysin turhaa.

      • OliMitenOli

        Syyllistäminen ja hyväksyminen on hivenen eri asioita. Ymmärrän kyllä pointin mitä yrität ajaa takaa. Olen vuosia yrittänyt opastaa, ettei toisen kohtelu kuten hän on tehnyt ole oikein. Klassinen; "niin metsä vastaa kuin huudetaan" (en edes kirjoita kapitaaleilla). Varmasti molemmissa on jotain mikä on ajanut hakeneen osapuolen ratkaisuunsa, mutta sepä se onkin; osa ei voi nähdä edessään muutakuin sen, että "uusi on, uuden haluan, vanha on paska" ymmärtämättä sitä työsarkaa, jonka se nykyinen, tuleva ex, on saattanut tehdä.

        Hermot meni, ja sillä pihvi.

        Vuosia yritin sanoa, kertoa, saada myös ymmärtämään sen mikä kohtelu on perseestä.

      • heipähei_
        OliMitenOli kirjoitti:

        Syyllistäminen ja hyväksyminen on hivenen eri asioita. Ymmärrän kyllä pointin mitä yrität ajaa takaa. Olen vuosia yrittänyt opastaa, ettei toisen kohtelu kuten hän on tehnyt ole oikein. Klassinen; "niin metsä vastaa kuin huudetaan" (en edes kirjoita kapitaaleilla). Varmasti molemmissa on jotain mikä on ajanut hakeneen osapuolen ratkaisuunsa, mutta sepä se onkin; osa ei voi nähdä edessään muutakuin sen, että "uusi on, uuden haluan, vanha on paska" ymmärtämättä sitä työsarkaa, jonka se nykyinen, tuleva ex, on saattanut tehdä.

        Hermot meni, ja sillä pihvi.

        Vuosia yritin sanoa, kertoa, saada myös ymmärtämään sen mikä kohtelu on perseestä.

        "Olen vuosia yrittänyt opastaa, ettei toisen kohtelu kuten hän on tehnyt ole oikein. "

        Oletko sinä tehnyt itseäsi kohtaan oikein hyväksymällä huonon kohtelun kumppanin taholta? Sehän on suoraan sanottuna persiistä, itsensä uhraamista ja uhrautumista, alistumista henkiselle väkivallalle. Mikä pahinta, nyt eron tullen (viimeinkin) huolehdit liikaa exän uudesta ja exän elämästä. Tunnet itsesi paskaksi. Et sinä kuitenkaan ole paska, vaikka sinusta niin tuntuu. Paitsi ehkä siinä mielessä, ettet ole tajunnut olleesi riippuvuussuhteessa exääsi. Huomaa se nyt, ja jatka elämääsi. Älä anna exäsi häiritä ajatuksiasi ja määritellä sinua, vaan määrittele itse itsesi.

        Lue kirja "itsemyötätunto".

    • rakkaudetonta

      Avioliitto on ohi, jos siihen kuuluu henkistä tai fyysistä väkivaltaa.

      • y15

        Mitä tuolla henkisellä väkivallalla tarkoitetaan, se on melko laaja käsite.
        Toinen kokee henkiseksi väkivallaksi sen jos puoliso ei ole aina samaa mieltä
        ja toinen ei siitä välitä lainkaan, tämän määrittely on vaikeaa.

        Fyysinen väkivalta on helpompaa todentaa, eikä siitä yleensä tarvitse selitellä.

      • heipähei_
        y15 kirjoitti:

        Mitä tuolla henkisellä väkivallalla tarkoitetaan, se on melko laaja käsite.
        Toinen kokee henkiseksi väkivallaksi sen jos puoliso ei ole aina samaa mieltä
        ja toinen ei siitä välitä lainkaan, tämän määrittely on vaikeaa.

        Fyysinen väkivalta on helpompaa todentaa, eikä siitä yleensä tarvitse selitellä.

        Kukin kokee henkisen väkivallan tavallaan. Jokainen tapa on "oikea". Ei sitä tarvitse selitellä.

      • y15
        heipähei_ kirjoitti:

        Kukin kokee henkisen väkivallan tavallaan. Jokainen tapa on "oikea". Ei sitä tarvitse selitellä.

        ¨Kukin kokee henkisen väkivallan tavallaan. Jokainen tapa on "oikea". Ei sitä tarvitse selitellä.¨

        On hullua puhua henkisestä väkivallasta jos sitä ei kykene määrittelemään mitenkään, kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa koska jokainen tapa on oikea, eikä sitä tarvitse selitellä.

        Olisi parasta jos kyseiset syytökset menivät aina oikeuteen, jossa määritellään mikä on henkistä väkivaltaa ja mikä ei. Muuten täälä kivitetään ihmisiä julkisesti torilla, ainoastaan kun jostakin tuntuu että on loukattu. Onko tämä tosiaankin vajakkien ryhmä, kun järki on kadonnut kokonaan.

      • jetsu
        y15 kirjoitti:

        ¨Kukin kokee henkisen väkivallan tavallaan. Jokainen tapa on "oikea". Ei sitä tarvitse selitellä.¨

        On hullua puhua henkisestä väkivallasta jos sitä ei kykene määrittelemään mitenkään, kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa koska jokainen tapa on oikea, eikä sitä tarvitse selitellä.

        Olisi parasta jos kyseiset syytökset menivät aina oikeuteen, jossa määritellään mikä on henkistä väkivaltaa ja mikä ei. Muuten täälä kivitetään ihmisiä julkisesti torilla, ainoastaan kun jostakin tuntuu että on loukattu. Onko tämä tosiaankin vajakkien ryhmä, kun järki on kadonnut kokonaan.

        Henkisellä väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka ei toteudu fyysisessä muodossa. Siihen ei aina haeta apua, koska sitä voi olla vaikea tunnistaa.Tässä sinulle esimerkkejä y15:

        Henkisen väkivallan piirteitä:
        Nöyryyttävä kohtelu, kuten
        Syyttely
        Arvostelu tai aliarvioiminen
        Haukkuminen tai nimittely
        Muuten loukkaaminen
        Välinpitämätön kohtelu
        Välinpitämättömyys väkivallan uhrin tunteita kohtaan.
        Oikeuksiasi tasa-arvoiseen kohteluun ei kunnioiteta.
        Hallintaan pyrkiminen, kuten
        Uhkailu, kiristäminen tai pelottelu. Perheessä puoliso voi esimerkiksi kohdella lapsianne ilkeästi saadakseen sinut tekemään asiat niin kuin haluaa. Henkinen väkivalta perheessä aiheuttaa vahinkoa myös lapsille.
        Tarkkailu ja toiminnan rajoittaminen. Perheessä sinun esimerkiksi odotetaan olevan ”tilivelvollinen” menemisistäsi ja tekemisistäsi puolisollesi etkä saa itse päättää asioistasi.
        Vaatimukset tai pakottaminen toimimaan kuten toinen haluaa esimerkiksi väkivallalla uhkaamalla.
        Eristäminen, esimerkiksi ihmissuhteisiin vaikuttamalla tai niistä kieltämällä.

        Henkinen väkivalta on vielä piilommassa parisuhteessa kuin fyysinen väkivalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei sitä ole olemassa. Henkisestä väkivallasta on vielä vaikeampi puhua kuin fyysisestä, sillä sitä on vaikea todistaa. Jos siitä puhuu puolisolle esimerkiksi, niin todennäköisesti saa osakseen lisää ja pahempaa henkistä väkivaltaa tai fyysistä väkivaltaa. Fyysinen väkivalta alkaa lähes aina henkisestä väkivallasta.

        Oikeuslaitokset ovat jo nyt ruuhkautuneita. On täysin tarpeetonta mennä setvimään henkistä väkivaltaa - ainakaan parisuhteen osalta (esim. työssä kokemaansa henkistä väkivaltaa kyllä). Normaali terve ihminen ei jää parisuhteeseen, jossa on kokoajan arvostelun, syyttelyn, haukkumisen, pelottelun jne kohteena.

      • y15
        jetsu kirjoitti:

        Henkisellä väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka ei toteudu fyysisessä muodossa. Siihen ei aina haeta apua, koska sitä voi olla vaikea tunnistaa.Tässä sinulle esimerkkejä y15:

        Henkisen väkivallan piirteitä:
        Nöyryyttävä kohtelu, kuten
        Syyttely
        Arvostelu tai aliarvioiminen
        Haukkuminen tai nimittely
        Muuten loukkaaminen
        Välinpitämätön kohtelu
        Välinpitämättömyys väkivallan uhrin tunteita kohtaan.
        Oikeuksiasi tasa-arvoiseen kohteluun ei kunnioiteta.
        Hallintaan pyrkiminen, kuten
        Uhkailu, kiristäminen tai pelottelu. Perheessä puoliso voi esimerkiksi kohdella lapsianne ilkeästi saadakseen sinut tekemään asiat niin kuin haluaa. Henkinen väkivalta perheessä aiheuttaa vahinkoa myös lapsille.
        Tarkkailu ja toiminnan rajoittaminen. Perheessä sinun esimerkiksi odotetaan olevan ”tilivelvollinen” menemisistäsi ja tekemisistäsi puolisollesi etkä saa itse päättää asioistasi.
        Vaatimukset tai pakottaminen toimimaan kuten toinen haluaa esimerkiksi väkivallalla uhkaamalla.
        Eristäminen, esimerkiksi ihmissuhteisiin vaikuttamalla tai niistä kieltämällä.

        Henkinen väkivalta on vielä piilommassa parisuhteessa kuin fyysinen väkivalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei sitä ole olemassa. Henkisestä väkivallasta on vielä vaikeampi puhua kuin fyysisestä, sillä sitä on vaikea todistaa. Jos siitä puhuu puolisolle esimerkiksi, niin todennäköisesti saa osakseen lisää ja pahempaa henkistä väkivaltaa tai fyysistä väkivaltaa. Fyysinen väkivalta alkaa lähes aina henkisestä väkivallasta.

        Oikeuslaitokset ovat jo nyt ruuhkautuneita. On täysin tarpeetonta mennä setvimään henkistä väkivaltaa - ainakaan parisuhteen osalta (esim. työssä kokemaansa henkistä väkivaltaa kyllä). Normaali terve ihminen ei jää parisuhteeseen, jossa on kokoajan arvostelun, syyttelyn, haukkumisen, pelottelun jne kohteena.

        Tuomitsen kaiken henkisen ja fyysisen väkivallan.

        Olisiko mitään keinoja miten tilanteesta päästään pois ?

        Avainasemassa on ihminen itse, jokaisen tulee kyetä hoitamaan oma hyvinvointinsa, jos joku kohtelee sinua huonosti on sinun itse tehtävä asialle jotakin. Kukaan muu ei voi sitä tehdä koska jokainen kokee henkisenväkivallan eritavalla. On väärin syyttää puolisoa henkisestä väkivallasta jos ei kyetä yksilöimään mitä henkisellä väkivallaslla tarkoitetaan, jos syyte on pelkkä tunne kysymys on usein myös syyttäjän omista ongelmista.

        esim..

        Normaali terve ihminen ei jää parisuhteeseen, jossa on kokoajan arvostelun, syyttelyn, haukkumisen, pelottelun jne kohteena. MITÄ JOS PUOLISO ELÄÄ YLI VARIJEN JA ARVOSTELET HÄNEN RAHANKÄYTTÖÄ onko tämä väärin. JOS TILIT ON TYHJÄNÄ JA LASKUT MAKSAMATTA JA SYYTÄT PUOLISOA HÄNEN TOIMISTA onko tämä väärin JOS PUOLISO EI HALUA KESKUSTELLA ASIASTA JA HAUKUT HÄNTÄ TÄSTÄ onko väärin kertoa totuus asiasta JOS KERRON PUOLISOLLE ETTÄ LÄHDEN ELLET MUUTA TAPOJASI onko tämä pelottelu väärin.

        Kumpiko on mielestäsi ongelman aiheuttaja, siis kuka todellisuudessa tekee henkistä väkivaltaa ??
        Tämä on melko yleinen tilanne oikeassa elämässä

      • Selvisinkuitenkin
        y15 kirjoitti:

        Tuomitsen kaiken henkisen ja fyysisen väkivallan.

        Olisiko mitään keinoja miten tilanteesta päästään pois ?

        Avainasemassa on ihminen itse, jokaisen tulee kyetä hoitamaan oma hyvinvointinsa, jos joku kohtelee sinua huonosti on sinun itse tehtävä asialle jotakin. Kukaan muu ei voi sitä tehdä koska jokainen kokee henkisenväkivallan eritavalla. On väärin syyttää puolisoa henkisestä väkivallasta jos ei kyetä yksilöimään mitä henkisellä väkivallaslla tarkoitetaan, jos syyte on pelkkä tunne kysymys on usein myös syyttäjän omista ongelmista.

        esim..

        Normaali terve ihminen ei jää parisuhteeseen, jossa on kokoajan arvostelun, syyttelyn, haukkumisen, pelottelun jne kohteena. MITÄ JOS PUOLISO ELÄÄ YLI VARIJEN JA ARVOSTELET HÄNEN RAHANKÄYTTÖÄ onko tämä väärin. JOS TILIT ON TYHJÄNÄ JA LASKUT MAKSAMATTA JA SYYTÄT PUOLISOA HÄNEN TOIMISTA onko tämä väärin JOS PUOLISO EI HALUA KESKUSTELLA ASIASTA JA HAUKUT HÄNTÄ TÄSTÄ onko väärin kertoa totuus asiasta JOS KERRON PUOLISOLLE ETTÄ LÄHDEN ELLET MUUTA TAPOJASI onko tämä pelottelu väärin.

        Kumpiko on mielestäsi ongelman aiheuttaja, siis kuka todellisuudessa tekee henkistä väkivaltaa ??
        Tämä on melko yleinen tilanne oikeassa elämässä

        Just juu , mitäs teet, jos toinen lupaa uhkailla lapsia, jos et tee sitä tai tätä, ja jos toinen on pistänyt rahansa Alkon ja peleihin, ja jos siitä huomauttaa, niin siitä uhkaillaan tuhota jopa vanhempien elämä, siis toisen puolison vanhempien.
        Vanhempien elämässä yksi toilaus joka on käsitelty, ja unohdettu, mutta tää yksi huomauttaa siitä aina.
        Aika hankalaa oli päästä irti ehjin nahoin, mutta selvittiin.
        Kaiken lisäksi puoliso oli poliisi ammatiltaan.

      • y15
        Selvisinkuitenkin kirjoitti:

        Just juu , mitäs teet, jos toinen lupaa uhkailla lapsia, jos et tee sitä tai tätä, ja jos toinen on pistänyt rahansa Alkon ja peleihin, ja jos siitä huomauttaa, niin siitä uhkaillaan tuhota jopa vanhempien elämä, siis toisen puolison vanhempien.
        Vanhempien elämässä yksi toilaus joka on käsitelty, ja unohdettu, mutta tää yksi huomauttaa siitä aina.
        Aika hankalaa oli päästä irti ehjin nahoin, mutta selvittiin.
        Kaiken lisäksi puoliso oli poliisi ammatiltaan.

        KERTOMUKSESI ON POIKKEUKSELLINEN EIKÄ VARMASTI HYVÄKSYTTÄVÄÄ TOIMINTAA.

    • kloip

      Kuuntelin erästä ohjelmaa jossa pohdittiin samankaltaisia tuntemuksia kuin nyt tässä keskustelussa.
      Keskustelija siinä sanoi, että on vaikea asia ja vaatii aikaa kertoa miten tuollaiseen tilanteeseen pitäisi suhtautua. Minusta siinä tuli sellainen puoli esille, että todellakin pitää ensin jollakin tasolla ymmärtää toisen kantaa ja jos se ei ole täysin samanlainen oman kanssa, voi sentään yrittää hyväksyä ainakin osan siitä.
      Vertaisin sitä vaikka näin, että tulee vakava sairaus, jossa jokin asia elämässä ei enää pelaa, silloin täytyy se yrittää ymmärtää ha hyväksyä muutos eli tarvitaan asenteen muutos.
      Näinhän se on parisuhteessakin, voit tyrmätä kaikki toisen ajatukset. Varmasti monet ymmärtävät, että sellainen ei voi jatkua, siis on mietittävä itse, ovatko ne todella niin vakavia, että ei pysty hyväksymään tätä muutosta, sama vastuu on esittäjälläkin jos saa kielteisen kannan vastaansa, voiko hän perääntyä eli hyväksyä sen, että ei olekaan ehkä niin oikeassa.

      Kun vertaa antimiani esimerkkejä, omalle kohdalle olevaa sairautta ei voi paeta millään, on siis pakko hyväksyä. Parisuhteessa voi ottaa "ritolat" nopeastikin ja mennä sinne nepin nappulaa painamaan.
      Jäänkin miettimään, onko tässä tätä asiaa todella puntaroitu ja mietitty, olisiko kuitenkin ollut joltain hyväksyttävissä, ei eroon pitäisi juosta siitä, että ei pysty itse muuttumaan ja tai keskustelamaan mikä olisi yhteisesti hyväksyttävissä.
      Joten sinne netin näppylään pitäisi olla niin pitkä matka, että joutuu pakostakin asiaa miettimään muiltakin osin, kuin tältä hetken tuntumalta.

    • heipähei_

      "kukapa korvaa tunnepuolen, ja muut loukkaamiset mitä on saanut jo vuosia kokea?"

      ????

      Hermot menee avioerossa, vaikka sinua on jo vuosia loukattu? Eikös eron pitäisi olla tosi hyvä juttu tuossa tapauksessa? Pääset loukkaajasta eroon, niin pitääkin.

      Jos toisella on jo uusi kumppani ja hänellä vaikuttaa olevan kiire, niin mitä sitä mietit ja vedät herneen nenään?

      Voin lohduttaa, että aniharva pari ajattelee eronsa sujuneen loistavasti ja täydessä yhteisymmärryksessä, juuri kuten "pitää", ihan putkeen kuten kaikki Strömsössä. Aina on jotain mikä jurppii, ja mitä nimenomaan se toinen teki pieleen ja päinvastoin, oli vaikea, ei osannut. Enemmän tai vähemmän. Mutta hei; siitä selviää! Ja tosiaan tämä tila/tilanne on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

    • tyhmä.olet.ollut

      Mitä luotit suomalaiseen naiseen? luulisi joka miehen jo teini-ikään mennessä tajunneen ettei suomalaiseen naiseen kannata luottaa. Kulissi liitto voi taloudellisista syistä olla ok, jos saa matkustella ulkomailla yksin ja nauttia ulkomaalaisten naisten kohteliaisuudesta.

      • Thaikut

        Kaukoidässä parhaat naiset.

      • Holaaaa
        Thaikut kirjoitti:

        Kaukoidässä parhaat naiset.

        Latinot parhaita miehiä.

      • jetsu

        Miehen tai naisen (tai muu sukupuolisen) hyvyys ei ole kansalaisuudesta kiinni.

      • Nipponiin.taas
        Thaikut kirjoitti:

        Kaukoidässä parhaat naiset.

        Japani on miehen tarpeiden tyydyttämisen kannalta paras maa.

      • Miestäkunnioittaen
        jetsu kirjoitti:

        Miehen tai naisen (tai muu sukupuolisen) hyvyys ei ole kansalaisuudesta kiinni.

        Ei niin, mutta noissa kulttuureissa, ainakin thaikuissa esim tytöt kasvatetaan ihan erilailla, kun täällä härmässä.

      • loveX
        Miestäkunnioittaen kirjoitti:

        Ei niin, mutta noissa kulttuureissa, ainakin thaikuissa esim tytöt kasvatetaan ihan erilailla, kun täällä härmässä.

        Thaimaassa tytöt kasvatetaankin väärin. Ja suuri osa heistä päätyy prostituoiduksi ja ihmiskaupan uhreiksi jo lapsena. Tai vanhemmat myy. Suomalainen tai mikä tahansa länsimainen mies käy - rahan vuoksi. Eli avioliiton solmittuaankin itsensä myyminen jatkuu.

        Jos seksiturismi ym. seksiin liittyvä lopetettaisiin Thaimaasta, mitä jäisi jäljelle? Niin, ei mitään. Siinä ongelma.

    • jetsu

      Samaa mieltä kuin tuolla jo edellä. On hyvä erota kumppanista, joka on vain loukannut. Sinulla itselläsi on paha itsetunto- ja suojeluongelma, ellet tajua tätä.

      • nytonhalpaa

        Entä jos toiset tarvii asioiden käsittelyyn pidemmän ajan?
        Sinusta se on itsetunto tai suojeluongelma?
        Omaisuus jakoon ( arvio määrästä) ja nyt on hyvä aika muuten, kun kauppa ei käy niin kaikki on hallpaa. Omaisuuttahan ei tarvii myydä mutta sen verran voi ottaa lainaa, että saa toisen pois siitä.

    • Törise

      Onpas ollut valaisevaa tämä netin ihmeellinen maailma; vastauksiin tullut niin naisiin luottamatta jättäminen, thaikku ja ties mitkä naiset. Se on jännä miten tunnepuoli kuitenkin unohdetaan ja vastuukysymykset. Riippumatta siitä miten äijät/ämmät asian käsittelee niin syyllistäminen paistaa läpi.

      Onko annettu ymmärtää että ap varsinaisesti syyllistää ketään?
      Tai mahdollisesti on mies/nainen?

      Uskoisin, että tuota henkistä väkivaltaa/sen kokemista, on varmasti molemmilla osapuolilla, mutta tässä kysytään sen "todistamisestakin" tuntemattomalle viranomaistaholle. Itse koin aikoinaan tuota samaa, ja todistaminen on liki mahdotonta, mikään taho ei sitä usko vaikka varmasti netissä noita vastaavan tahon omaavia ihmisiä liikkuukin ja saattaa täälläkin pörrätä lueskelemassa incognito. Että p****t. Kumpikin vetoaa todennäköisesti siihen jos toinen alkaa vetoamaan siihen.

      Jaksamista kuitenkin ap:lle, noi on ihan h******llisiä asioita miettiä.

      • y15

        Jos syyllistetään mihin tahansa, tulee asiat perustua tosiasioihin.

        Avainasemassa on ihminen itse, jokaisen tulee kyetä hoitamaan oma hyvinvointinsa, jos joku kohtelee sinua huonosti on sinun itse tehtävä asialle jotakin. Kukaan muu ei voi sitä tehdä koska, jokainen kokee henkisenväkivallan eritavalla ja kokemus on jokaisen ihmisen henkilökohtainen tunne. On väärin syyttää puolisoa henkisestä väkivallasta jos ei kyetä yksilöimään mitä henkisellä väkivallaslla tarkoitetaan, jos syyte on pelkkä tunne kysymys on usein myös syyttäjän omista ongelmista.

      • chip
        y15 kirjoitti:

        Jos syyllistetään mihin tahansa, tulee asiat perustua tosiasioihin.

        Avainasemassa on ihminen itse, jokaisen tulee kyetä hoitamaan oma hyvinvointinsa, jos joku kohtelee sinua huonosti on sinun itse tehtävä asialle jotakin. Kukaan muu ei voi sitä tehdä koska, jokainen kokee henkisenväkivallan eritavalla ja kokemus on jokaisen ihmisen henkilökohtainen tunne. On väärin syyttää puolisoa henkisestä väkivallasta jos ei kyetä yksilöimään mitä henkisellä väkivallaslla tarkoitetaan, jos syyte on pelkkä tunne kysymys on usein myös syyttäjän omista ongelmista.

        "jokainen kokee henkisenväkivallan eritavalla"
        Kyllä aivan varmasti. Henkinen väkivalta on aina henkistä väkivaltaa riippumatta siitä miten ihminen sen kokee. Vrt fyysinen väkivalta. Jos kumppani lyö avokämmenellä kasvoihin, eri ihmiset kokevat sen eri tavalla. Kun toinen sanoo "teit väärin kun löit" lyöjä useinkin etsii syytä lyödystä. Toinen provosoi, ärsytti yms. Aivan samoin on henkisen väkivallan kanssa.

        Tuossa tulikin jo listaa mitä on henkinen väkivalta:
        Nöyryyttävä kohtelu, kuten
        Syyttely
        Arvostelu tai aliarvioiminen
        Haukkuminen tai nimittely
        Muuten loukkaaminen
        Välinpitämätön kohtelu
        Välinpitämättömyys väkivallan uhrin tunteita kohtaan.
        Oikeuksiasi tasa-arvoiseen kohteluun ei kunnioiteta.
        Hallintaan pyrkiminen, kuten
        Uhkailu, kiristäminen tai pelottelu.
        KUN parisuhteessa ilmenee edes jotain tällaista kumppanin taholta, se on henkistä väkivaltaa.

        Parisuhteessa ei voi yksin hoitaa omaa hyvinvointiaan. Se on mahdotonta. On hullua ja tyhmää ajatella niin. Jos kertoo, että puoliso harrastaa henkistä väkivaltaa niin sitä ei tarvitse ryhtyä selittelemään, etenkään täällä palstoilla, eikä se ole syyttelyä. Ainoastaan tosiasia, jota ei voi muille näyttää todeksi - tai se on kovin vaikeaa. Tietenkin on typerää omalta kohdalta, jos jää suhteeseen, jossa kokee henkistä väkivaltaa. Ap.n tapauksessa vielä oudompaa tai jopa sairasta, että jää nyyhkimään kumppanin perään, vaikka tämä on ollut kaikin puolin kelvoton. Parisuhteessa eikä muissakaan suhteissa ole minkäänlaista tunnetakuuta. Jos tekee kaikkensa suhteen korjaamiseksi eikä mitään tuloksia tule järjellisessä ajanjuoksussa - ainoa ratkaisu on ero.

      • y15
        chip kirjoitti:

        "jokainen kokee henkisenväkivallan eritavalla"
        Kyllä aivan varmasti. Henkinen väkivalta on aina henkistä väkivaltaa riippumatta siitä miten ihminen sen kokee. Vrt fyysinen väkivalta. Jos kumppani lyö avokämmenellä kasvoihin, eri ihmiset kokevat sen eri tavalla. Kun toinen sanoo "teit väärin kun löit" lyöjä useinkin etsii syytä lyödystä. Toinen provosoi, ärsytti yms. Aivan samoin on henkisen väkivallan kanssa.

        Tuossa tulikin jo listaa mitä on henkinen väkivalta:
        Nöyryyttävä kohtelu, kuten
        Syyttely
        Arvostelu tai aliarvioiminen
        Haukkuminen tai nimittely
        Muuten loukkaaminen
        Välinpitämätön kohtelu
        Välinpitämättömyys väkivallan uhrin tunteita kohtaan.
        Oikeuksiasi tasa-arvoiseen kohteluun ei kunnioiteta.
        Hallintaan pyrkiminen, kuten
        Uhkailu, kiristäminen tai pelottelu.
        KUN parisuhteessa ilmenee edes jotain tällaista kumppanin taholta, se on henkistä väkivaltaa.

        Parisuhteessa ei voi yksin hoitaa omaa hyvinvointiaan. Se on mahdotonta. On hullua ja tyhmää ajatella niin. Jos kertoo, että puoliso harrastaa henkistä väkivaltaa niin sitä ei tarvitse ryhtyä selittelemään, etenkään täällä palstoilla, eikä se ole syyttelyä. Ainoastaan tosiasia, jota ei voi muille näyttää todeksi - tai se on kovin vaikeaa. Tietenkin on typerää omalta kohdalta, jos jää suhteeseen, jossa kokee henkistä väkivaltaa. Ap.n tapauksessa vielä oudompaa tai jopa sairasta, että jää nyyhkimään kumppanin perään, vaikka tämä on ollut kaikin puolin kelvoton. Parisuhteessa eikä muissakaan suhteissa ole minkäänlaista tunnetakuuta. Jos tekee kaikkensa suhteen korjaamiseksi eikä mitään tuloksia tule järjellisessä ajanjuoksussa - ainoa ratkaisu on ero.

        Normaali terve ihminen ei jää parisuhteeseen, jossa on kokoajan arvostelun, syyttelyn, haukkumisen, pelottelun jne kohteena. MITÄ JOS PUOLISO ELÄÄ YLI VAROJEN JA ARVOSTELET HÄNEN RAHANKÄYTTÖÄ onko tämä väärin. JOS TILIT ON TYHJÄNÄ JA LASKUT MAKSAMATTA JA SYYTÄT PUOLISOA HÄNEN TOIMISTA onko tämä väärin JOS PUOLISO EI HALUA KESKUSTELLA ASIASTA JA HAUKUT HÄNTÄ TÄSTÄ onko väärin kertoa totuus asiasta JOS KERRON PUOLISOLLE ETTÄ LÄHDEN ELLET MUUTA TAPOJASI onko tämä pelottelu väärin.

        Kumpiko on mielestäsi ongelman aiheuttaja, siis kuka todellisuudessa tekee henkistä väkivaltaa ??
        Tämä on melko yleinen tilanne oikeassa elämässä, MUTTA ONKO SE OIKEUDEN MUKAINEN

        Jos syyllistetään mihin tahansa, tulee asiat perustua tosiasioihin.

        Avainasemassa on ihminen itse, jokaisen tulee kyetä hoitamaan oma hyvinvointinsa, jos joku kohtelee sinua huonosti on sinun itse tehtävä asialle jotakin. Kukaan muu ei voi sitä tehdä koska, jokainen kokee henkisenväkivallan eritavalla ja kokemus on jokaisen ihmisen henkilökohtainen tunne. On väärin syyttää puolisoa henkisestä väkivallasta jos ei kyetä yksilöimään mitä henkisellä väkivallaslla tarkoitetaan, jos syyte on pelkkä tunne kysymys on usein myös syyttäjän omista ongelmista.

      • ytudty

        Älä sekoita kritiikkiä ja henkistä väkivaltaa keskenään. Normaalit ihmiset eivät tee niin. Ongelmallisesta asiasta voi ja pitääkin keskustella, antaa palautetta. Henkinen väkivalta on kumppanin väärin kohtelua. Sen tarkoituksena on epäterveellä käytöksellä nujertaa kumppani oman mielivallan mukaisesti.

        Jos puoliso elää yli varojen niin tärkeintä on saada hänet huomaamaan se itse, rakentavalla tavalla, ei arvostellen. Puhumattakaan, että alkaa haukkua toista siitä, ettei tämä suostu keskustelemaan asiasta. Haukkumalla ei tosiaan motivoida ketään keskusteluun. Täytyy
        löytää parempi/rakentavampi keino selvittää asia tai se ei selviä.

        Jos puolison tili on tyhjä eikä hän maksa laskuja nopein keino pelastaa budjetti on alkaa itse hoitaa maksuliikenne. Yhteinen tili ei toimi tällaisessa tapauksessa. Mikäli puoliso ei tee mitään, eikä anna toisen hoitaa maksuja (siirtämällä rahaa puolison tilille sovitut x summaa kuukausittain), niin avioeron hakeminen on paras vaihtoehto. Silloin toisen sotkuiset rahahommat eivät saa koko perheen taloutta sekaisin. Ts. ongelmien selvittelyssä on tärkeintä löytää ratkaisu eikä se tapahdu kritiikin ja haukkumisen kautta.

        Raha ja seksi on varmasti "tärkeimpiä" epäterveen vallan käytön välineitä parisuhteessa. Niiden avulla voidaan harjoittaa henkistä väkivaltaa monipuolisesti, kiristämällä, uhkailulla. Mainitsemasi esimerkkitapaus rahasta ei tosiaan kuulu henkisen väkivallan alueelle. Jokaisen tulee tarkastella niin omaansa kuin puolisonsa suhdetta rahaan ja sen käyttöön. Usein älytön luottokortin vinguttaminen ja järjettömät heräteostokset on merkki ihmisen mielenterveysongelmasta. Jollaintavalla. Sellainen ei ole normaalia. Normaalia ei myöskään ole itse pihistellä kaikessa ja syyttää kumppania toistuvasti siitä, että tämä käyttää rahaa (ei paljoa, täysin jokapäiväisiin asioihin). Vaikka ostaisi omilla rahoillaankin.

      • y15
        ytudty kirjoitti:

        Älä sekoita kritiikkiä ja henkistä väkivaltaa keskenään. Normaalit ihmiset eivät tee niin. Ongelmallisesta asiasta voi ja pitääkin keskustella, antaa palautetta. Henkinen väkivalta on kumppanin väärin kohtelua. Sen tarkoituksena on epäterveellä käytöksellä nujertaa kumppani oman mielivallan mukaisesti.

        Jos puoliso elää yli varojen niin tärkeintä on saada hänet huomaamaan se itse, rakentavalla tavalla, ei arvostellen. Puhumattakaan, että alkaa haukkua toista siitä, ettei tämä suostu keskustelemaan asiasta. Haukkumalla ei tosiaan motivoida ketään keskusteluun. Täytyy
        löytää parempi/rakentavampi keino selvittää asia tai se ei selviä.

        Jos puolison tili on tyhjä eikä hän maksa laskuja nopein keino pelastaa budjetti on alkaa itse hoitaa maksuliikenne. Yhteinen tili ei toimi tällaisessa tapauksessa. Mikäli puoliso ei tee mitään, eikä anna toisen hoitaa maksuja (siirtämällä rahaa puolison tilille sovitut x summaa kuukausittain), niin avioeron hakeminen on paras vaihtoehto. Silloin toisen sotkuiset rahahommat eivät saa koko perheen taloutta sekaisin. Ts. ongelmien selvittelyssä on tärkeintä löytää ratkaisu eikä se tapahdu kritiikin ja haukkumisen kautta.

        Raha ja seksi on varmasti "tärkeimpiä" epäterveen vallan käytön välineitä parisuhteessa. Niiden avulla voidaan harjoittaa henkistä väkivaltaa monipuolisesti, kiristämällä, uhkailulla. Mainitsemasi esimerkkitapaus rahasta ei tosiaan kuulu henkisen väkivallan alueelle. Jokaisen tulee tarkastella niin omaansa kuin puolisonsa suhdetta rahaan ja sen käyttöön. Usein älytön luottokortin vinguttaminen ja järjettömät heräteostokset on merkki ihmisen mielenterveysongelmasta. Jollaintavalla. Sellainen ei ole normaalia. Normaalia ei myöskään ole itse pihistellä kaikessa ja syyttää kumppania toistuvasti siitä, että tämä käyttää rahaa (ei paljoa, täysin jokapäiväisiin asioihin). Vaikka ostaisi omilla rahoillaankin.

        Älä sekoita kritiikkiä ja henkistä väkivaltaa keskenään. Normaalit ihmiset eivät tee niin.
        MISSÄ NÄIN OLEN TEHNYT, KOITA NYT KERTOA MITÄ TARKOITAT
        Ongelmallisesta asiasta voi ja pitääkin keskustella, antaa palautetta. OLEN SAMAA MIELTÄ Henkinen väkivalta on kumppanin väärin kohtelua. Sen tarkoituksena on epäterveellä käytöksellä nujertaa kumppani oman mielivallan mukaisesti. TÄYSIN SAMAA MIELTÄ

        Jos puoliso elää yli varojen niin tärkeintä on saada hänet huomaamaan se itse, rakentavalla tavalla, ei arvostellen. Puhumattakaan, että alkaa haukkua toista siitä, ettei tämä suostu keskustelemaan asiasta. Haukkumalla ei tosiaan motivoida ketään keskusteluun. Täytyy
        löytää parempi/rakentavampi keino selvittää asia tai se ei selviä. YRITÄTKÖ SELITTÄÄ ETTEI PUOLISO KESTÄISI TOTUUTTA JA TÄMÄNVUOKSI HÄNTÄ PITÄÄ KOHDELLA KUIN LASTA.
        Jos puoliso on täysvaltainen aikuinen ihminen, ei hän vaadi mitään erikois kohtelua.

        Jos puolison tili on tyhjä eikä hän maksa laskuja nopein keino pelastaa budjetti on alkaa itse hoitaa maksuliikenne. Yhteinen tili ei toimi tällaisessa tapauksessa. Mikäli puoliso ei tee mitään, eikä anna toisen hoitaa maksuja (siirtämällä rahaa puolison tilille sovitut x summaa kuukausittain), niin avioeron hakeminen on paras vaihtoehto. Silloin toisen sotkuiset rahahommat eivät saa koko perheen taloutta sekaisin. Ts. ongelmien selvittelyssä on tärkeintä löytää ratkaisu eikä se tapahdu kritiikin ja haukkumisen kautta. IHMEELLINEN AJATUS, KIRJOITAT PUOLISOSTA KUN HÄN OLISI LAPSI

        Mainitsemasi esimerkkitapaus rahasta ei tosiaan kuulu henkisen väkivallan alueelle.
        SE OLI ESIMERKKI SIITÄ MITEN JOTKUT SEKOITTAVAT HENKISEN VÄKIVALLAN KÄSITTEITÄ

        Jokaisen tulee tarkastella niin omaansa kuin puolisonsa suhdetta rahaan ja sen käyttöön. MUTTA SINUN MIELESTÄ SIITÄ EI SAA PUHUA SUORAAN, VAAN PUOLISO ON SAATAVA HUOMAAMAAN, RAKENTAVALLA TAVALLA ILMAN ARVOSTELUA, SIIS KUTEN LASTA. Usein älytön luottokortin vinguttaminen ja järjettömät heräteostokset on merkki ihmisen mielenterveysongelmasta. MELKO ERIKOINEN TULKINTA, EN KYLLÄ ENSIMMÄISENÄ SYYTTÄISI IHMISTÄ EDELLISESTÄ SYYSTÄ MIELISAIRAAKSI, TIEDÄTKÖ MITÄ MIELISAIRAUS TARKOITTAA Jollaintavalla. Sellainen ei ole normaalia. Normaalia ei myöskään ole itse pihistellä kaikessa MITÄ JOS ON PAKKO ja syyttää kumppania toistuvasti siitä, että tämä käyttää rahaa (ei paljoa, täysin jokapäiväisiin asioihin). MITÄ JOS NE PÄIVITTÄISET ASIAT OVATKIN AIVAN MUUTA KUIN PAKOLLISIA MENOJA (miehillä ja naisilla on usein poikkeava käsitys mitkä on pakollisia menoja) Vaikka ostaisi omilla rahoillaankin JOS RAHA ON NOIN TIUKALLA ONKO KUMMALLAKAAN OMAA RAHAA

        Jälleen tulee mieleen naisen kirjoitus jossa hän yrittää siirtää vastuun omista munauksista puolisolleen, häntä pitäisi kohdella kuin lasta. Tämä ei ole oikeen kyllä naisen tulee kestää ja naisen tulee kyetä keskustelemaan avoimesti kaikista asioista, kyllä naisenkin tulee kyetä neuvottelemaan, asiat eivat ole pelkästään musta valkoisia.

      • jety
        y15 kirjoitti:

        Älä sekoita kritiikkiä ja henkistä väkivaltaa keskenään. Normaalit ihmiset eivät tee niin.
        MISSÄ NÄIN OLEN TEHNYT, KOITA NYT KERTOA MITÄ TARKOITAT
        Ongelmallisesta asiasta voi ja pitääkin keskustella, antaa palautetta. OLEN SAMAA MIELTÄ Henkinen väkivalta on kumppanin väärin kohtelua. Sen tarkoituksena on epäterveellä käytöksellä nujertaa kumppani oman mielivallan mukaisesti. TÄYSIN SAMAA MIELTÄ

        Jos puoliso elää yli varojen niin tärkeintä on saada hänet huomaamaan se itse, rakentavalla tavalla, ei arvostellen. Puhumattakaan, että alkaa haukkua toista siitä, ettei tämä suostu keskustelemaan asiasta. Haukkumalla ei tosiaan motivoida ketään keskusteluun. Täytyy
        löytää parempi/rakentavampi keino selvittää asia tai se ei selviä. YRITÄTKÖ SELITTÄÄ ETTEI PUOLISO KESTÄISI TOTUUTTA JA TÄMÄNVUOKSI HÄNTÄ PITÄÄ KOHDELLA KUIN LASTA.
        Jos puoliso on täysvaltainen aikuinen ihminen, ei hän vaadi mitään erikois kohtelua.

        Jos puolison tili on tyhjä eikä hän maksa laskuja nopein keino pelastaa budjetti on alkaa itse hoitaa maksuliikenne. Yhteinen tili ei toimi tällaisessa tapauksessa. Mikäli puoliso ei tee mitään, eikä anna toisen hoitaa maksuja (siirtämällä rahaa puolison tilille sovitut x summaa kuukausittain), niin avioeron hakeminen on paras vaihtoehto. Silloin toisen sotkuiset rahahommat eivät saa koko perheen taloutta sekaisin. Ts. ongelmien selvittelyssä on tärkeintä löytää ratkaisu eikä se tapahdu kritiikin ja haukkumisen kautta. IHMEELLINEN AJATUS, KIRJOITAT PUOLISOSTA KUN HÄN OLISI LAPSI

        Mainitsemasi esimerkkitapaus rahasta ei tosiaan kuulu henkisen väkivallan alueelle.
        SE OLI ESIMERKKI SIITÄ MITEN JOTKUT SEKOITTAVAT HENKISEN VÄKIVALLAN KÄSITTEITÄ

        Jokaisen tulee tarkastella niin omaansa kuin puolisonsa suhdetta rahaan ja sen käyttöön. MUTTA SINUN MIELESTÄ SIITÄ EI SAA PUHUA SUORAAN, VAAN PUOLISO ON SAATAVA HUOMAAMAAN, RAKENTAVALLA TAVALLA ILMAN ARVOSTELUA, SIIS KUTEN LASTA. Usein älytön luottokortin vinguttaminen ja järjettömät heräteostokset on merkki ihmisen mielenterveysongelmasta. MELKO ERIKOINEN TULKINTA, EN KYLLÄ ENSIMMÄISENÄ SYYTTÄISI IHMISTÄ EDELLISESTÄ SYYSTÄ MIELISAIRAAKSI, TIEDÄTKÖ MITÄ MIELISAIRAUS TARKOITTAA Jollaintavalla. Sellainen ei ole normaalia. Normaalia ei myöskään ole itse pihistellä kaikessa MITÄ JOS ON PAKKO ja syyttää kumppania toistuvasti siitä, että tämä käyttää rahaa (ei paljoa, täysin jokapäiväisiin asioihin). MITÄ JOS NE PÄIVITTÄISET ASIAT OVATKIN AIVAN MUUTA KUIN PAKOLLISIA MENOJA (miehillä ja naisilla on usein poikkeava käsitys mitkä on pakollisia menoja) Vaikka ostaisi omilla rahoillaankin JOS RAHA ON NOIN TIUKALLA ONKO KUMMALLAKAAN OMAA RAHAA

        Jälleen tulee mieleen naisen kirjoitus jossa hän yrittää siirtää vastuun omista munauksista puolisolleen, häntä pitäisi kohdella kuin lasta. Tämä ei ole oikeen kyllä naisen tulee kestää ja naisen tulee kyetä keskustelemaan avoimesti kaikista asioista, kyllä naisenkin tulee kyetä neuvottelemaan, asiat eivat ole pelkästään musta valkoisia.

        'Älä sekoita kritiikkiä ja henkistä väkivaltaa keskenään. Normaalit ihmiset eivät tee niin.
        MISSÄ NÄIN OLEN TEHNYT, KOITA NYT KERTOA MITÄ TARKOITAT'

        Tuossa edellisessä viestissäsi rinnastit kritiikin (puolison holtittomasta rahan käytöstä) henkiseen väkivaltaan ('Kumpiko on mielestäsi ongelman aiheuttaja, siis kuka todellisuudessa tekee henkistä väkivaltaa ??')

        Vähän heikkoa, kun et pysty tulkitsemaan edes omia kirjoituksiasi oikein.

        Kaikki vuorovaikutus ja ihmisen toiminta perustuu täydellisesti siihen miten rakentavasti kumpainenkin osaa toimia ja ottaa toisensa huomioon. Rakentava vuorovaikutus on aidon parisuhteen elinehto. Ei tosiaan kuulu vain lapsille. Idioottimaista ajatella, että pelkästään lapsia pitäisi kohdella rakentavasti huomioiden.

        'Usein älytön luottokortin vinguttaminen ja järjettömät heräteostokset on merkki ihmisen mielenterveysongelmasta. MELKO ERIKOINEN TULKINTA, EN KYLLÄ ENSIMMÄISENÄ SYYTTÄISI IHMISTÄ EDELLISESTÄ SYYSTÄ MIELISAIRAAKSI'

        Ei ollut yhtään erikoinen tulkinta, vaan tavallisen fiksu. Kun ihminen elää yli varojensa se on aina epätervettä. Normaali terve ihminen ymmärtää käytöksensä seuraukset, sekä itseensä että muihin. Eli jos tekee velkaa ja/tai tuhlaa kaikki rahansa, ja vielä mahdollisesti puolison ja koko perheen rahat, siitä seuraa väistämättömästi pahoja ongelmia itselle ja läheisille. Ellei tätä ymmärrä on sairas. Järjetön tuhlailu ja velaksi ostaminen yli varjojen liittyy erittäin läheisesti riippuvuuksiin. On esim. tunnesyömistä, tunnejuomista, ja tunneostamista. Henkinen riippuvuus vie, päättää mitä tekee, ei ihminen itse. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy myös hyvin usein holtittomuus rahankäytössä.

        JOS RAHA ON NOIN TIUKALLA ONKO KUMMALLAKAAN OMAA RAHAA

        Pitäisi olla, tai muuten suhde ei usein miten toimi alkuunkaan. Itselläni on ollut lapsesta asti omaa rahaa. En tosiaan suostuisi siihen, ettei yhtäkkiä aikuisena olisikaan ja puoliso päättäisi yksin minunkin puolesta mikä on tärkeää ja mikä ei. Oma raha, vaikka olisi kuinka tiukkaa, on tärkeää kumpaisenkin ja myös lasten hyvinvoinnin kannalta.

        Kirjoituksessasi on todella paljon patoutunutta vihaa. Haluat ehdottomasti haukkua ja moittia puolisoasi täydellä teholla, ja kohdella tylyttäen, mikäli hänen mietteensä poikkeaa sinun ajatuksistasi. Se on epätervettä. Korostan vielä, että aikuisten välinen ainoa terve malli on kohdella toisiaan kunnioittavasti ja rakentavasti. Ei toista komentaen ja haukkuen.

      • jaa-jaa
        jety kirjoitti:

        'Älä sekoita kritiikkiä ja henkistä väkivaltaa keskenään. Normaalit ihmiset eivät tee niin.
        MISSÄ NÄIN OLEN TEHNYT, KOITA NYT KERTOA MITÄ TARKOITAT'

        Tuossa edellisessä viestissäsi rinnastit kritiikin (puolison holtittomasta rahan käytöstä) henkiseen väkivaltaan ('Kumpiko on mielestäsi ongelman aiheuttaja, siis kuka todellisuudessa tekee henkistä väkivaltaa ??')

        Vähän heikkoa, kun et pysty tulkitsemaan edes omia kirjoituksiasi oikein.

        Kaikki vuorovaikutus ja ihmisen toiminta perustuu täydellisesti siihen miten rakentavasti kumpainenkin osaa toimia ja ottaa toisensa huomioon. Rakentava vuorovaikutus on aidon parisuhteen elinehto. Ei tosiaan kuulu vain lapsille. Idioottimaista ajatella, että pelkästään lapsia pitäisi kohdella rakentavasti huomioiden.

        'Usein älytön luottokortin vinguttaminen ja järjettömät heräteostokset on merkki ihmisen mielenterveysongelmasta. MELKO ERIKOINEN TULKINTA, EN KYLLÄ ENSIMMÄISENÄ SYYTTÄISI IHMISTÄ EDELLISESTÄ SYYSTÄ MIELISAIRAAKSI'

        Ei ollut yhtään erikoinen tulkinta, vaan tavallisen fiksu. Kun ihminen elää yli varojensa se on aina epätervettä. Normaali terve ihminen ymmärtää käytöksensä seuraukset, sekä itseensä että muihin. Eli jos tekee velkaa ja/tai tuhlaa kaikki rahansa, ja vielä mahdollisesti puolison ja koko perheen rahat, siitä seuraa väistämättömästi pahoja ongelmia itselle ja läheisille. Ellei tätä ymmärrä on sairas. Järjetön tuhlailu ja velaksi ostaminen yli varjojen liittyy erittäin läheisesti riippuvuuksiin. On esim. tunnesyömistä, tunnejuomista, ja tunneostamista. Henkinen riippuvuus vie, päättää mitä tekee, ei ihminen itse. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy myös hyvin usein holtittomuus rahankäytössä.

        JOS RAHA ON NOIN TIUKALLA ONKO KUMMALLAKAAN OMAA RAHAA

        Pitäisi olla, tai muuten suhde ei usein miten toimi alkuunkaan. Itselläni on ollut lapsesta asti omaa rahaa. En tosiaan suostuisi siihen, ettei yhtäkkiä aikuisena olisikaan ja puoliso päättäisi yksin minunkin puolesta mikä on tärkeää ja mikä ei. Oma raha, vaikka olisi kuinka tiukkaa, on tärkeää kumpaisenkin ja myös lasten hyvinvoinnin kannalta.

        Kirjoituksessasi on todella paljon patoutunutta vihaa. Haluat ehdottomasti haukkua ja moittia puolisoasi täydellä teholla, ja kohdella tylyttäen, mikäli hänen mietteensä poikkeaa sinun ajatuksistasi. Se on epätervettä. Korostan vielä, että aikuisten välinen ainoa terve malli on kohdella toisiaan kunnioittavasti ja rakentavasti. Ei toista komentaen ja haukkuen.

        "Oma raha, vaikka olisi kuinka tiukkaa, on tärkeää kumpaisenkin ja myös lasten hyvinvoinnin kannalta."

        Se on juuri näin. y15 on tässäkin asiassa ristiriitainen. Jokaisen ihmisen pitäisi hoitaa oma hyvinvointinsa. Kovin moni muu asia kuin raha eli hyvin hoidettu talous ei liity niin läheisesti ihmisen hyvinvointiin. Suhteen kannalta kumpaisenkin hyvinvoinnissa tärkeää on, että pienelläkin budjetilla molemmilla on käytössään omia varoja, joilla voi tehdä mitä haluaa. Tässä raha-asiassakin on kyllä huomioitava tosiseikka; ei riitä että molemmat ajattelevat parisuhteessa vain omaa hyvinvointiaan. On ajateltava oman hyvinvoinnin lisäksi kumppanin hyvinvointia.

      • y15
        jety kirjoitti:

        'Älä sekoita kritiikkiä ja henkistä väkivaltaa keskenään. Normaalit ihmiset eivät tee niin.
        MISSÄ NÄIN OLEN TEHNYT, KOITA NYT KERTOA MITÄ TARKOITAT'

        Tuossa edellisessä viestissäsi rinnastit kritiikin (puolison holtittomasta rahan käytöstä) henkiseen väkivaltaan ('Kumpiko on mielestäsi ongelman aiheuttaja, siis kuka todellisuudessa tekee henkistä väkivaltaa ??')

        Vähän heikkoa, kun et pysty tulkitsemaan edes omia kirjoituksiasi oikein.

        Kaikki vuorovaikutus ja ihmisen toiminta perustuu täydellisesti siihen miten rakentavasti kumpainenkin osaa toimia ja ottaa toisensa huomioon. Rakentava vuorovaikutus on aidon parisuhteen elinehto. Ei tosiaan kuulu vain lapsille. Idioottimaista ajatella, että pelkästään lapsia pitäisi kohdella rakentavasti huomioiden.

        'Usein älytön luottokortin vinguttaminen ja järjettömät heräteostokset on merkki ihmisen mielenterveysongelmasta. MELKO ERIKOINEN TULKINTA, EN KYLLÄ ENSIMMÄISENÄ SYYTTÄISI IHMISTÄ EDELLISESTÄ SYYSTÄ MIELISAIRAAKSI'

        Ei ollut yhtään erikoinen tulkinta, vaan tavallisen fiksu. Kun ihminen elää yli varojensa se on aina epätervettä. Normaali terve ihminen ymmärtää käytöksensä seuraukset, sekä itseensä että muihin. Eli jos tekee velkaa ja/tai tuhlaa kaikki rahansa, ja vielä mahdollisesti puolison ja koko perheen rahat, siitä seuraa väistämättömästi pahoja ongelmia itselle ja läheisille. Ellei tätä ymmärrä on sairas. Järjetön tuhlailu ja velaksi ostaminen yli varjojen liittyy erittäin läheisesti riippuvuuksiin. On esim. tunnesyömistä, tunnejuomista, ja tunneostamista. Henkinen riippuvuus vie, päättää mitä tekee, ei ihminen itse. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy myös hyvin usein holtittomuus rahankäytössä.

        JOS RAHA ON NOIN TIUKALLA ONKO KUMMALLAKAAN OMAA RAHAA

        Pitäisi olla, tai muuten suhde ei usein miten toimi alkuunkaan. Itselläni on ollut lapsesta asti omaa rahaa. En tosiaan suostuisi siihen, ettei yhtäkkiä aikuisena olisikaan ja puoliso päättäisi yksin minunkin puolesta mikä on tärkeää ja mikä ei. Oma raha, vaikka olisi kuinka tiukkaa, on tärkeää kumpaisenkin ja myös lasten hyvinvoinnin kannalta.

        Kirjoituksessasi on todella paljon patoutunutta vihaa. Haluat ehdottomasti haukkua ja moittia puolisoasi täydellä teholla, ja kohdella tylyttäen, mikäli hänen mietteensä poikkeaa sinun ajatuksistasi. Se on epätervettä. Korostan vielä, että aikuisten välinen ainoa terve malli on kohdella toisiaan kunnioittavasti ja rakentavasti. Ei toista komentaen ja haukkuen.

        Älä sekoita kritiikkiä ja henkistä väkivaltaa keskenään. Normaalit ihmiset eivät tee niin.
        MISSÄ NÄIN OLEN TEHNYT, KOITA NYT KERTOA MITÄ TARKOITAT'

        Tuossa edellisessä viestissäsi rinnastit kritiikin (puolison holtittomasta rahan käytöstä) henkiseen väkivaltaan ('Kumpiko on mielestäsi ongelman aiheuttaja, siis kuka todellisuudessa tekee henkistä väkivaltaa ??')

        Kumpiko on mielestäsi ongelman aiheuttaja, siis kuka todellisuudessa tekee henkistä väkivaltaa ?? EI OLLUT YLLÄTYS ETTET YMMÄRTÄNYT ETTÄ ESIMERKKI OLI JUURI TUOSTA ETTÄ

        Kaikki vuorovaikutus ja ihmisen toiminta perustuu täydellisesti siihen miten rakentavasti kumpainenkin osaa toimia ja ottaa toisensa huomioon. Rakentava vuorovaikutus on aidon parisuhteen elinehto. Ei tosiaan kuulu vain lapsille. Idioottimaista ajatella, että pelkästään lapsia pitäisi kohdella rakentavasti huomioiden. OLET ERITYIS HERKKÄ, NORMAALISTI IHMISET VOIVAT OLLA OMIA ITSEJÄÄN ILMAN ERIKOISIA TOIMENPITEITÄ. JOS KYKENET HOITAMAAN OMAA HYVINVOINTIASI JA HALUAT SITÄ, KYKENET KESKUSTELEMAAN RAKENTAVASTI AROISTAKIN ASIOISTA, ILMAN ETTÄ KETÄÄN LOUKKAANTUU. ERITYIS HERKKÄ IHMINEN EI TÄHÄN KYKENE

        'Usein älytön luottokortin vinguttaminen ja järjettömät heräteostokset on merkki ihmisen mielenterveysongelmasta. MELKO ERIKOINEN TULKINTA, EN KYLLÄ ENSIMMÄISENÄ SYYTTÄISI IHMISTÄ EDELLISESTÄ SYYSTÄ MIELISAIRAAKSI'

        Ei ollut yhtään erikoinen tulkinta, vaan tavallisen fiksu. Kun ihminen elää yli varojensa se on aina epätervettä. MUTTA ONKO SE MIELISAIRAUTTA???? MUUSTA EN OLE KIRJOITTANUT Normaali terve ihminen ymmärtää käytöksensä seuraukset, sekä itseensä että muihin. Eli jos tekee velkaa ja/tai tuhlaa kaikki rahansa, ja vielä mahdollisesti puolison ja koko perheen rahat, siitä seuraa väistämättömästi pahoja ongelmia itselle ja läheisille. Ellei tätä ymmärrä on sairas. MUTTA SINÄ KIRJOITIT ERRÄ KYSYMYS ON MIELISAIRAUDESTA JA SE ON AIVAN TOINEN ASIA Järjetön tuhlailu ja velaksi ostaminen yli varjojen liittyy erittäin läheisesti riippuvuuksiin. On esim. tunnesyömistä, tunnejuomista, ja tunneostamista. Henkinen riippuvuus vie, päättää mitä tekee, ei ihminen itse. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy myös hyvin usein holtittomuus rahankäytössä.

        JÄLLEEN PÄÄSTIIN SINUN MIELIASIAAN MIELISAIRAUTEEN, JOKA NÄYTTÄÄ OLEVAN SINULLE SYDÄMMENASIA

        JOS RAHA ON NOIN TIUKALLA ONKO KUMMALLAKAAN OMAA RAHAA

        Pitäisi olla, tai muuten suhde ei usein miten toimi alkuunkaan. Itselläni on ollut lapsesta asti omaa rahaa. En tosiaan suostuisi siihen, ettei yhtäkkiä aikuisena olisikaan ja puoliso päättäisi yksin minunkin puolesta mikä on tärkeää ja mikä ei. Oma raha, vaikka olisi kuinka tiukkaa, on tärkeää kumpaisenkin ja myös lasten hyvinvoinnin kannalta. LASTEN HYVINVOINNIN KANNALTA EI OLE MERKITYSTÄ ONKO SINULLA OMAA RAHAA, SE ON SINUN OMAN HYVINVOINNIN KANNALTA TÄRKEÄÄ

        Kirjoituksessasi on todella paljon patoutunutta vihaa. ET KYKENE HYVÄKSYMÄÄN OMAA OSUUTTA ASIOIHIN Haluat ehdottomasti haukkua ja moittia puolisoasi täydellä teholla, EN HAUKU PUOLISOA VAIKKA KUINKA HALUAT SYYLLISTÄÄ ja kohdella tylyttäen, MIKSI PUOLIOA PITÄÄ KOHDELLA SILKKIHANKOIN KUIN LAPSIA, ONKO TOTUUTTA NIIN VAIKEA HYVÄKSYÄ mikäli hänen mietteensä poikkeaa sinun ajatuksistasi. KATSO PEILIIN JA MIETI OMIA KIRJOITUKSIASI Se on epätervettä. Korostan vielä, että aikuisten välinen ainoa terve malli on kohdella toisiaan kunnioittavasti ja rakentavasti. OLET OIKEASSA Ei toista komentaen ja haukkuen. ET SELVÄSTI KYKENE HYVÄKSYMÄÄN MUIDEN MIELIPITEITÄ, OMAN ERITYISHERKKYYDEN VUOKSI, KYLLÄ AIKUISILLE IHMISILLE TULEE KYETÄ KESKUSTELEMAAN KIPEISTÄKIN ASIOISTA.

      • y15
        jaa-jaa kirjoitti:

        "Oma raha, vaikka olisi kuinka tiukkaa, on tärkeää kumpaisenkin ja myös lasten hyvinvoinnin kannalta."

        Se on juuri näin. y15 on tässäkin asiassa ristiriitainen. Jokaisen ihmisen pitäisi hoitaa oma hyvinvointinsa. Kovin moni muu asia kuin raha eli hyvin hoidettu talous ei liity niin läheisesti ihmisen hyvinvointiin. Suhteen kannalta kumpaisenkin hyvinvoinnissa tärkeää on, että pienelläkin budjetilla molemmilla on käytössään omia varoja, joilla voi tehdä mitä haluaa. Tässä raha-asiassakin on kyllä huomioitava tosiseikka; ei riitä että molemmat ajattelevat parisuhteessa vain omaa hyvinvointiaan. On ajateltava oman hyvinvoinnin lisäksi kumppanin hyvinvointia.

        "Oma raha, vaikka olisi kuinka tiukkaa, on tärkeää kumpaisenkin ja myös lasten hyvinvoinnin kannalta." LASTEN HYVINVOINNIN KANNALTA EI OLE MERKITYSTÄ ONKO SINULLA OMAA RAHAA, SE ON SINUN OMAN HYVINVOINNIN KANNALTA TÄRKEÄÄ

        Se on juuri näin. y15 on tässäkin asiassa ristiriitainen. TUNTEET VIE JÄRKI ON KATEISSA, OLET VIHAINEN NIMIMERKILLE.

        ¨Jokaisen ihmisen pitäisi hoitaa oma hyvinvointinsa. Kovin moni muu asia kuin raha eli hyvin hoidettu talous ei liity niin läheisesti ihmisen hyvinvointiin. Suhteen kannalta kumpaisenkin hyvinvoinnissa tärkeää on, että pienelläkin budjetilla molemmilla on käytössään omia varoja, joilla voi tehdä mitä haluaa. Tässä raha-asiassakin on kyllä huomioitava tosiseikka; ei riitä että molemmat ajattelevat parisuhteessa vain omaa hyvinvointiaan. On ajateltava oman hyvinvoinnin lisäksi kumppanin hyvinvointia¨

        Kirjoitat kuin minä mutta eri sanoilla, tosin minä kirjoitin esimerkin rahasta mikä ei minun mielestä ole henkistä väkivaltaa, kuten itsekkin kirjoitit.

        On todella vaikeaa kirjoittaa objektiivisesti kun tunteet ovat y15 kohtaan niin pinnalla, tässä on hyvä esimerkki jälleen miten avioeroissa asioista keskustellaan ja ajatellaan. Jos tunteet ohjaavat yksinään toimintaa vakavat riidat ovat väistämättömiä ja täysin turhia, jos otettaisiin mukaan edes hitunen järkeä niin kyettäisiin ymmärtämään muista hiukan inhimillisemmin.

      • ypr87otf
        y15 kirjoitti:

        "Oma raha, vaikka olisi kuinka tiukkaa, on tärkeää kumpaisenkin ja myös lasten hyvinvoinnin kannalta." LASTEN HYVINVOINNIN KANNALTA EI OLE MERKITYSTÄ ONKO SINULLA OMAA RAHAA, SE ON SINUN OMAN HYVINVOINNIN KANNALTA TÄRKEÄÄ

        Se on juuri näin. y15 on tässäkin asiassa ristiriitainen. TUNTEET VIE JÄRKI ON KATEISSA, OLET VIHAINEN NIMIMERKILLE.

        ¨Jokaisen ihmisen pitäisi hoitaa oma hyvinvointinsa. Kovin moni muu asia kuin raha eli hyvin hoidettu talous ei liity niin läheisesti ihmisen hyvinvointiin. Suhteen kannalta kumpaisenkin hyvinvoinnissa tärkeää on, että pienelläkin budjetilla molemmilla on käytössään omia varoja, joilla voi tehdä mitä haluaa. Tässä raha-asiassakin on kyllä huomioitava tosiseikka; ei riitä että molemmat ajattelevat parisuhteessa vain omaa hyvinvointiaan. On ajateltava oman hyvinvoinnin lisäksi kumppanin hyvinvointia¨

        Kirjoitat kuin minä mutta eri sanoilla, tosin minä kirjoitin esimerkin rahasta mikä ei minun mielestä ole henkistä väkivaltaa, kuten itsekkin kirjoitit.

        On todella vaikeaa kirjoittaa objektiivisesti kun tunteet ovat y15 kohtaan niin pinnalla, tässä on hyvä esimerkki jälleen miten avioeroissa asioista keskustellaan ja ajatellaan. Jos tunteet ohjaavat yksinään toimintaa vakavat riidat ovat väistämättömiä ja täysin turhia, jos otettaisiin mukaan edes hitunen järkeä niin kyettäisiin ymmärtämään muista hiukan inhimillisemmin.

        Tunteet ei vie vaan riippuvuus. Siis juuri se, että ihmisellä ei ole elämässä tarvittavia tunnetaitoja, hän on hukassa tunteidensa kanssa. Tämä johtaa siihen, että riippuvuus vie. Eri riippuvuuksilla korvataan tunteiden aiheuttamaa kuohuntaa. Aivan sama kun sanoisi päihde- tai peliriippuvaiselle, että hänellä on järki kateissa. Ei se ole. Riippuvuus vaan korvaa järjen ja tunteiden paikkaa.

      • y15
        ypr87otf kirjoitti:

        Tunteet ei vie vaan riippuvuus. Siis juuri se, että ihmisellä ei ole elämässä tarvittavia tunnetaitoja, hän on hukassa tunteidensa kanssa. Tämä johtaa siihen, että riippuvuus vie. Eri riippuvuuksilla korvataan tunteiden aiheuttamaa kuohuntaa. Aivan sama kun sanoisi päihde- tai peliriippuvaiselle, että hänellä on järki kateissa. Ei se ole. Riippuvuus vaan korvaa järjen ja tunteiden paikkaa.

        Miten ihmeesä sekoitat riippuvuuden tähän mukaan ???

        (Se on juuri näin. y15 on tässäkin asiassa ristiriitainen. TUNTEET VIE JÄRKI ON KATEISSA, OLET VIHAINEN NIMIMERKILLE.

        On todella vaikeaa kirjoittaa objektiivisesti kun tunteet ovat y15 kohtaan niin pinnalla, tässä on hyvä esimerkki jälleen miten avioeroissa asioista keskustellaan ja ajatellaan. Jos tunteet ohjaavat yksinään toimintaa vakavat riidat ovat väistämättömiä ja täysin turhia, jos otettaisiin mukaan edes hitunen järkeä niin kyettäisiin ymmärtämään muista hiukan inhimillisemmin. )

      • ypr87otf
        y15 kirjoitti:

        Miten ihmeesä sekoitat riippuvuuden tähän mukaan ???

        (Se on juuri näin. y15 on tässäkin asiassa ristiriitainen. TUNTEET VIE JÄRKI ON KATEISSA, OLET VIHAINEN NIMIMERKILLE.

        On todella vaikeaa kirjoittaa objektiivisesti kun tunteet ovat y15 kohtaan niin pinnalla, tässä on hyvä esimerkki jälleen miten avioeroissa asioista keskustellaan ja ajatellaan. Jos tunteet ohjaavat yksinään toimintaa vakavat riidat ovat väistämättömiä ja täysin turhia, jos otettaisiin mukaan edes hitunen järkeä niin kyettäisiin ymmärtämään muista hiukan inhimillisemmin. )

        En sekoita riippuvuutta mukaan, vaan juuri riippuvuudesta on kyse. Voisitko ystävällisesti ymmärtää?

        "Pakenetko arjen ongelmia lähtemällä ostoksille?
        Koetko ajoittain pakottavaa tarvetta päästä shoppailemaan?
        Tunnetko syyllisyyttä, häpeää tai katumusta liiallisesta ostoksilla käymisestä?
        Joudutko salailemaan shoppailuasi ja piilottelemaan ostoksia muilta?
        Oletko yrittänyt lopettaa tai vähentää ostoksilla käymistä onnistumatta siinä?
        Tuottaako tavaroiden ostelu sinulle taloudellisia vaikeuksia?
        Jätätkö muita asioita tekemättä, koska sinun on päästävä shoppailemaan?

        JOS VASTASIT useampaan kysymykseen kyllä, voi kyse olla pakonomaisesta riippuvuudesta ostamiseen.

        Mihin ostaminen auttaa?
        Ostelulla haetaan usein turvaa, jota tavarat tuntuvat tuovan. Shoppailu tuo mielihyvää mutta vain hetkeksi. Tunne muistuttaa nousuhumalaa. Ostoksilla voi unohtaa kaiken muun. Mielen valtaa tunne, että kaikki on mahdollista. Voin ostaa tuon ja tuon ja tuon.
        Ostaminen voi olla jännittävää. Se on kuin metsästystä, jossa tavoitteena on parhain mahdollinen saalis. Huippulöydöt tuntuvat mahtavilta.

        Ostoksilla käyminen on kokonaisvaltainen elämys: ostoskeskusten tuoksut, värit, äänet.

        Ostelu on riippuvaiselle useimmiten omaa aikaa, joko yksin netissä tai massojen keskellä tavaratalossa.
        Nuorille ostelu voi olla osa sosiaalista pätemistä. Tietynlaisen vaatteen tai harrastusvälineen ajatellaan tuovan jonkinlaista statusta. Ostelu on usein sosiaalisesti hyväksyttävää ja siihen saatetaan kannustaa, kun on alakuloinen.
        Nettishoppailu koukuttaa, koska ostelu on niin helppoa. Siellä viehätys perustuu rajattomaan valikoimaan ja asioinnin nimettömyyteen ja nopeuteen.

        Taustalla muitakin ongelmia
        Ostoriippuvuus voi olla oire psyykkisestä sairaudesta. Bipolaarihäiriöstä eli kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivällä on maanisia vaiheita, jolloin
        hän voi tehdä holtittomia ostopäätöksiä. Bipolaarihäiriöinen tarvitsee sairauteensa oikeanlaisen lääkityksen ja terapiaa.
        Osteluvimma saattaa olla myös oire masennuksesta, ahdistuneisuudesta ja huonosta itsetunnosta.
        Ostoriippuvaisella on herkästi muitakin riippuvuuksia, kuten seksi- tai rahapeliriippuvuus.
        Jos omat keinot eivät auta, ostoriippuvainen voi hyötyä kognitiivisesta psykoterapiasta. Varsinkin, jos taustalla on ahdistusta, masennusta ja yksinäisyyttä.
        Terapiassa käydään läpi asioita, jotka esimerkiksi ylläpitävät ihmisen huonoa käsitystä itsestä. Ostamiseen voi myös liittyä paljon opittua, jos perheessä on totuttu ostamaan tavaraa kun on paha mieli."

        Sinulla on taipumus tehdä epäterveistä asioista normaaleja (ja toisinpäin, terveistä asioista epänormaaleja) syytellä, lokeroida ja haukkua ihmisiä sen perusteella. Ihan sairasta. Tuossa edellä haukuit kirjoittajaa erityisherkäksi. Erityisherkkyys on normaalia, ihmisessä oleva ominaisuus (20% eli viidenneksen ihmistä ja huom myös eläimistä on arvioitu olevan erityisherkkiä) . Juuri heillä on tunnetaidot erityisen hallussa, mikäli he saavat myötätuntoa ja hyväksyntää ympäriltään osakseen. Kaltaisesi ajattelemattomat kovat epäempaattiset ihmiset pystyvät tuhoamaan erityisherkkyyden ja tekemään heidän elämästään helvettiä totaaliymmärtämättömyydellään. Toisaalta erityisherkät saavat onnistuneesta terapiasta enemmän hyötyä kuin muut. Kunhan vain pääsevät ajoissa eroon ymmärtämättömistä ihmisistä. Se voi olla hankalaa, sillä erityisherkkä ymmärtää liikaa, usein oman terveyden kustannuksella.

        Erityisherkkyydellä ei ole mitään tekemistä riippuvuuksien kanssa. Esim. juuri rahan holtittomassa käytössä, ylensyömisessä, -juomisessa, pelaamisessa on kyse riippuvuudesta. Riippuvuussairaudesta.

        "1. Oletko viimeisen vuoden aikana syönyt enemmän kuin sinun oli tarkoitus ja/tai oletko jatkanut syömistä, vaikka et ollut aikonut?
        2. Oletko viimeisen vuoden aikana laiminlyönyt joitakin arjen velvollisuuksiasi pakonomaisen syömisen vuoksi?
        3. Oletko viimeisen vuoden aikana halunnut vähentää ylensyömistä? Tai oletko viimeisen vuoden aikana kokenut, että sinulla olisi tarve vähentää ylensyömistä?
        4. Onko kukaan, esimerkiksi perheenjäsen tai ystävä, huomauttanut sinulle, kuinka paljon, miten tai milloin syöt?
        5. Oletko viimeisen vuoden aikana miettinyt pakonomaisesti, milloin tai miten pääset syömään tai hankkimaan syömistä?
        6. Oletko syönyt helpottaaksesi ikäviä tunteitasi, kuten surua, vihaa tai tylsyyttä?
        Mikäli vastasit kyllä vähintään neljään kysymykseen, sinulle saattaa olla kehittynyt tai kehittymässä ruokariippuvuus."

        Lihavalla, syöpöttelevällä ihmiselläkin on järki ja tunteet. Mutta ruokariippuvuus vie. Jos keinosi asian parantamiseksi on huutaa ja arvostella toista läskiksi, voin kertoa, ettei toimi positiivisesti, ainoastaan negatiivisesti. Se osoittaa, että olet hukassa omien tunteidesi kanssa. Kerrataan vielä - kun toista ihmistä sattuu henkisesti (syntyy riippuvuus... hän syö, shoppailee ylen määrin), siihen ei auta, että satuttaa lisää henkisesti.

        Tuskinpa tätäkään ymmärrät, mutta sillä ei ole mitään väliä.

      • y15
        ypr87otf kirjoitti:

        En sekoita riippuvuutta mukaan, vaan juuri riippuvuudesta on kyse. Voisitko ystävällisesti ymmärtää?

        "Pakenetko arjen ongelmia lähtemällä ostoksille?
        Koetko ajoittain pakottavaa tarvetta päästä shoppailemaan?
        Tunnetko syyllisyyttä, häpeää tai katumusta liiallisesta ostoksilla käymisestä?
        Joudutko salailemaan shoppailuasi ja piilottelemaan ostoksia muilta?
        Oletko yrittänyt lopettaa tai vähentää ostoksilla käymistä onnistumatta siinä?
        Tuottaako tavaroiden ostelu sinulle taloudellisia vaikeuksia?
        Jätätkö muita asioita tekemättä, koska sinun on päästävä shoppailemaan?

        JOS VASTASIT useampaan kysymykseen kyllä, voi kyse olla pakonomaisesta riippuvuudesta ostamiseen.

        Mihin ostaminen auttaa?
        Ostelulla haetaan usein turvaa, jota tavarat tuntuvat tuovan. Shoppailu tuo mielihyvää mutta vain hetkeksi. Tunne muistuttaa nousuhumalaa. Ostoksilla voi unohtaa kaiken muun. Mielen valtaa tunne, että kaikki on mahdollista. Voin ostaa tuon ja tuon ja tuon.
        Ostaminen voi olla jännittävää. Se on kuin metsästystä, jossa tavoitteena on parhain mahdollinen saalis. Huippulöydöt tuntuvat mahtavilta.

        Ostoksilla käyminen on kokonaisvaltainen elämys: ostoskeskusten tuoksut, värit, äänet.

        Ostelu on riippuvaiselle useimmiten omaa aikaa, joko yksin netissä tai massojen keskellä tavaratalossa.
        Nuorille ostelu voi olla osa sosiaalista pätemistä. Tietynlaisen vaatteen tai harrastusvälineen ajatellaan tuovan jonkinlaista statusta. Ostelu on usein sosiaalisesti hyväksyttävää ja siihen saatetaan kannustaa, kun on alakuloinen.
        Nettishoppailu koukuttaa, koska ostelu on niin helppoa. Siellä viehätys perustuu rajattomaan valikoimaan ja asioinnin nimettömyyteen ja nopeuteen.

        Taustalla muitakin ongelmia
        Ostoriippuvuus voi olla oire psyykkisestä sairaudesta. Bipolaarihäiriöstä eli kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivällä on maanisia vaiheita, jolloin
        hän voi tehdä holtittomia ostopäätöksiä. Bipolaarihäiriöinen tarvitsee sairauteensa oikeanlaisen lääkityksen ja terapiaa.
        Osteluvimma saattaa olla myös oire masennuksesta, ahdistuneisuudesta ja huonosta itsetunnosta.
        Ostoriippuvaisella on herkästi muitakin riippuvuuksia, kuten seksi- tai rahapeliriippuvuus.
        Jos omat keinot eivät auta, ostoriippuvainen voi hyötyä kognitiivisesta psykoterapiasta. Varsinkin, jos taustalla on ahdistusta, masennusta ja yksinäisyyttä.
        Terapiassa käydään läpi asioita, jotka esimerkiksi ylläpitävät ihmisen huonoa käsitystä itsestä. Ostamiseen voi myös liittyä paljon opittua, jos perheessä on totuttu ostamaan tavaraa kun on paha mieli."

        Sinulla on taipumus tehdä epäterveistä asioista normaaleja (ja toisinpäin, terveistä asioista epänormaaleja) syytellä, lokeroida ja haukkua ihmisiä sen perusteella. Ihan sairasta. Tuossa edellä haukuit kirjoittajaa erityisherkäksi. Erityisherkkyys on normaalia, ihmisessä oleva ominaisuus (20% eli viidenneksen ihmistä ja huom myös eläimistä on arvioitu olevan erityisherkkiä) . Juuri heillä on tunnetaidot erityisen hallussa, mikäli he saavat myötätuntoa ja hyväksyntää ympäriltään osakseen. Kaltaisesi ajattelemattomat kovat epäempaattiset ihmiset pystyvät tuhoamaan erityisherkkyyden ja tekemään heidän elämästään helvettiä totaaliymmärtämättömyydellään. Toisaalta erityisherkät saavat onnistuneesta terapiasta enemmän hyötyä kuin muut. Kunhan vain pääsevät ajoissa eroon ymmärtämättömistä ihmisistä. Se voi olla hankalaa, sillä erityisherkkä ymmärtää liikaa, usein oman terveyden kustannuksella.

        Erityisherkkyydellä ei ole mitään tekemistä riippuvuuksien kanssa. Esim. juuri rahan holtittomassa käytössä, ylensyömisessä, -juomisessa, pelaamisessa on kyse riippuvuudesta. Riippuvuussairaudesta.

        "1. Oletko viimeisen vuoden aikana syönyt enemmän kuin sinun oli tarkoitus ja/tai oletko jatkanut syömistä, vaikka et ollut aikonut?
        2. Oletko viimeisen vuoden aikana laiminlyönyt joitakin arjen velvollisuuksiasi pakonomaisen syömisen vuoksi?
        3. Oletko viimeisen vuoden aikana halunnut vähentää ylensyömistä? Tai oletko viimeisen vuoden aikana kokenut, että sinulla olisi tarve vähentää ylensyömistä?
        4. Onko kukaan, esimerkiksi perheenjäsen tai ystävä, huomauttanut sinulle, kuinka paljon, miten tai milloin syöt?
        5. Oletko viimeisen vuoden aikana miettinyt pakonomaisesti, milloin tai miten pääset syömään tai hankkimaan syömistä?
        6. Oletko syönyt helpottaaksesi ikäviä tunteitasi, kuten surua, vihaa tai tylsyyttä?
        Mikäli vastasit kyllä vähintään neljään kysymykseen, sinulle saattaa olla kehittynyt tai kehittymässä ruokariippuvuus."

        Lihavalla, syöpöttelevällä ihmiselläkin on järki ja tunteet. Mutta ruokariippuvuus vie. Jos keinosi asian parantamiseksi on huutaa ja arvostella toista läskiksi, voin kertoa, ettei toimi positiivisesti, ainoastaan negatiivisesti. Se osoittaa, että olet hukassa omien tunteidesi kanssa. Kerrataan vielä - kun toista ihmistä sattuu henkisesti (syntyy riippuvuus... hän syö, shoppailee ylen määrin), siihen ei auta, että satuttaa lisää henkisesti.

        Tuskinpa tätäkään ymmärrät, mutta sillä ei ole mitään väliä.

        Nämä mielen ongelmat on sinulle pakkomielle, olemme avioero palstalla ja yrität väkisin selittää että nämä ongelmat kuuluvat normi käyttäytymiseen. Mielestäni mielen ongelmille on SAATAVISSA apua, kun ymmärtää hakeutua apuun.


        ¨Ostoriippuvuus voi olla oire psyykkisestä sairaudesta.YMMÄRÄTKÖ TÄMÄN MITÄ OLET KOPIOINUT (VOI OLLA) YMMÄRRÄTKÄ MITÄ TARKOITTAA VOI OLLA Bipolaarihäiriöstä eli kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivällä on maanisia vaiheita, jolloin
        hän voi tehdä holtittomia ostopäätöksiä. Bipolaarihäiriöinen tarvitsee sairauteensa oikeanlaisen lääkityksen ja terapiaa.¨ ÄLÄ SEKOITA ASIOITA, HAE APUA SITÄ ON SAATAVILLA

      • bvbv
        y15 kirjoitti:

        Nämä mielen ongelmat on sinulle pakkomielle, olemme avioero palstalla ja yrität väkisin selittää että nämä ongelmat kuuluvat normi käyttäytymiseen. Mielestäni mielen ongelmille on SAATAVISSA apua, kun ymmärtää hakeutua apuun.


        ¨Ostoriippuvuus voi olla oire psyykkisestä sairaudesta.YMMÄRÄTKÖ TÄMÄN MITÄ OLET KOPIOINUT (VOI OLLA) YMMÄRRÄTKÄ MITÄ TARKOITTAA VOI OLLA Bipolaarihäiriöstä eli kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivällä on maanisia vaiheita, jolloin
        hän voi tehdä holtittomia ostopäätöksiä. Bipolaarihäiriöinen tarvitsee sairauteensa oikeanlaisen lääkityksen ja terapiaa.¨ ÄLÄ SEKOITA ASIOITA, HAE APUA SITÄ ON SAATAVILLA

        Oletko hölmö y15: mielen ongelmat riippuvuuksineen ovat aivan helvetin tavallisia ja ne johtavat hyvin usein avioeroon. Jokaisella on kuitenkin omat ongelmansa selvitettävänä. Jokaisen onni on kiinni siitä miten hyvin selvittää ja ratkaisee ongelmansa.

      • y15
        bvbv kirjoitti:

        Oletko hölmö y15: mielen ongelmat riippuvuuksineen ovat aivan helvetin tavallisia ja ne johtavat hyvin usein avioeroon. Jokaisella on kuitenkin omat ongelmansa selvitettävänä. Jokaisen onni on kiinni siitä miten hyvin selvittää ja ratkaisee ongelmansa.

        Sinä vähättelet vakavaa sairautta kun yleistät, kaikkien asioiden johtuvan mielisairaudesta. Näin saat paljon pahaa aikaan todellisille mielenterveys ongelmaisille. Näin on käynyt narsisti, alkoholisti sairaudelle, ongelman painoarvo laskee turhalla yleistyksellä.

      • bvbv
        y15 kirjoitti:

        Sinä vähättelet vakavaa sairautta kun yleistät, kaikkien asioiden johtuvan mielisairaudesta. Näin saat paljon pahaa aikaan todellisille mielenterveys ongelmaisille. Näin on käynyt narsisti, alkoholisti sairaudelle, ongelman painoarvo laskee turhalla yleistyksellä.

        Miksi ymmärrät aina kaiken väärin?
        KAIKKI ongelmat eivät suinkaan johdu mielenhäiriöistä tai mielisairaudesta. KAIKILLA ihmisillä on kuitenkin elämänsä aikana erilaisia ongelmia, johtuivat ne mistä tahansa (tosin moni kieltää ongelmansa ja siitä vasta lisää ongelmia koituukin). ONGELMAT ovat täysin normaaleja ja tavallisia. Ne kuuluvat ihmiselämään. Jokainen ratkaisee ongelmansa omalla tavallaan, lopputulos voi olla mikä vaan. Joka tapauksessa ongelman ratkaisu aina yksilöllinen ja henkilökohtainen. Sinä enkä minä tai kukaan muukaan ei voi tietää millaista kenenkin toisen avioliitossa tai erossa on. Se on jokaisen oma asia.

        "Näin saat paljon pahaa aikaan todellisille mielenterveys ongelmaisille"

        SINÄ et voi myöskään määritellä kuka on todellinen mielenterveysongelmainen, kuka ei. Jokaisen henkilökohtainen asia. Sillä erotuksella, että mielenterveysongelmainen aiheuttaa väkisin jonkinlaisia ongelmia myös läheisilleen. Kaikissa tapauksissa, silloin, kun on hoidossa ja etenkin silloin, ellei hoitoon suostu tai siitä ei ole hyötyä.

      • y15
        bvbv kirjoitti:

        Miksi ymmärrät aina kaiken väärin?
        KAIKKI ongelmat eivät suinkaan johdu mielenhäiriöistä tai mielisairaudesta. KAIKILLA ihmisillä on kuitenkin elämänsä aikana erilaisia ongelmia, johtuivat ne mistä tahansa (tosin moni kieltää ongelmansa ja siitä vasta lisää ongelmia koituukin). ONGELMAT ovat täysin normaaleja ja tavallisia. Ne kuuluvat ihmiselämään. Jokainen ratkaisee ongelmansa omalla tavallaan, lopputulos voi olla mikä vaan. Joka tapauksessa ongelman ratkaisu aina yksilöllinen ja henkilökohtainen. Sinä enkä minä tai kukaan muukaan ei voi tietää millaista kenenkin toisen avioliitossa tai erossa on. Se on jokaisen oma asia.

        "Näin saat paljon pahaa aikaan todellisille mielenterveys ongelmaisille"

        SINÄ et voi myöskään määritellä kuka on todellinen mielenterveysongelmainen, kuka ei. Jokaisen henkilökohtainen asia. Sillä erotuksella, että mielenterveysongelmainen aiheuttaa väkisin jonkinlaisia ongelmia myös läheisilleen. Kaikissa tapauksissa, silloin, kun on hoidossa ja etenkin silloin, ellei hoitoon suostu tai siitä ei ole hyötyä.

        Miksi ymmärrät aina kaiken väärin? KOITA LUKEA OMIA TEKSTEJÄ, LÄHES KAIKISSA TULEE MIELENTERVEYS JOSSAIN MUODOSSA MUKAAN

        KAIKKI ongelmat eivät suinkaan johdu mielenhäiriöistä tai mielisairaudesta. MIKSI SITTEN PUHUT AINA MIELEN SAIRAUKSISTA?

        KAIKILLA ihmisillä on kuitenkin elämänsä aikana erilaisia ongelmia, johtuivat ne mistä tahansa (tosin moni kieltää ongelmansa ja siitä vasta lisää ongelmia koituukin).
        ON IHMISIÄ JOTKA EIVÄT KIELLÄ ONGELMIA, VAAN TEKEVÄT NIIDEN ETEEN ASIOITA ETTEI ONGELMAT KUMULOIDU

        ONGELMAT ovat täysin normaaleja ja tavallisia. Ne kuuluvat ihmiselämään. Jokainen ratkaisee ongelmansa omalla tavallaan, lopputulos voi olla mikä vaan. Joka tapauksessa ongelman ratkaisu aina yksilöllinen ja henkilökohtainen. Sinä enkä minä tai kukaan muukaan ei voi tietää millaista kenenkin toisen avioliitossa tai erossa on. Se on jokaisen oma asia.


        "Näin saat paljon pahaa aikaan todellisille mielenterveys ongelmaisille"

        SINÄ et voi myöskään määritellä kuka on todellinen mielenterveysongelmainen, kuka ei. EN SITÄ OLEKKAAN MÄÄRITELLYT, MUTTA OLEN YRITTÄNYT SELVENTÄÄ SINULLE ETTÄ VÄÄRÄ YLEISTYS ON HAITAKSI OIKEASTI SAIRAILLE, KOSKA AVUNSAANTI HANKALOITUU. Jokaisen henkilökohtainen asia. ONKO SINULLA RISKI ETTÄ JOUDUT HOLHOUKSEN ALLE KUN, KAIKKI ASIAT ON HENKILÖKOHTAISIA, OLI NE SITTEN MITÄ TAHANSA. Sillä erotuksella, että mielenterveysongelmainen aiheuttaa väkisin jonkinlaisia ongelmia myös läheisilleen. Kaikissa tapauksissa, silloin, kun on hoidossa ja etenkin silloin, ellei hoitoon suostu tai siitä ei ole hyötyä. JÄLLEEN PÄÄSTÄÄN SINUN MIELI AIHEESEEN mielen ongelmiin.

      • bvbv
        y15 kirjoitti:

        Miksi ymmärrät aina kaiken väärin? KOITA LUKEA OMIA TEKSTEJÄ, LÄHES KAIKISSA TULEE MIELENTERVEYS JOSSAIN MUODOSSA MUKAAN

        KAIKKI ongelmat eivät suinkaan johdu mielenhäiriöistä tai mielisairaudesta. MIKSI SITTEN PUHUT AINA MIELEN SAIRAUKSISTA?

        KAIKILLA ihmisillä on kuitenkin elämänsä aikana erilaisia ongelmia, johtuivat ne mistä tahansa (tosin moni kieltää ongelmansa ja siitä vasta lisää ongelmia koituukin).
        ON IHMISIÄ JOTKA EIVÄT KIELLÄ ONGELMIA, VAAN TEKEVÄT NIIDEN ETEEN ASIOITA ETTEI ONGELMAT KUMULOIDU

        ONGELMAT ovat täysin normaaleja ja tavallisia. Ne kuuluvat ihmiselämään. Jokainen ratkaisee ongelmansa omalla tavallaan, lopputulos voi olla mikä vaan. Joka tapauksessa ongelman ratkaisu aina yksilöllinen ja henkilökohtainen. Sinä enkä minä tai kukaan muukaan ei voi tietää millaista kenenkin toisen avioliitossa tai erossa on. Se on jokaisen oma asia.


        "Näin saat paljon pahaa aikaan todellisille mielenterveys ongelmaisille"

        SINÄ et voi myöskään määritellä kuka on todellinen mielenterveysongelmainen, kuka ei. EN SITÄ OLEKKAAN MÄÄRITELLYT, MUTTA OLEN YRITTÄNYT SELVENTÄÄ SINULLE ETTÄ VÄÄRÄ YLEISTYS ON HAITAKSI OIKEASTI SAIRAILLE, KOSKA AVUNSAANTI HANKALOITUU. Jokaisen henkilökohtainen asia. ONKO SINULLA RISKI ETTÄ JOUDUT HOLHOUKSEN ALLE KUN, KAIKKI ASIAT ON HENKILÖKOHTAISIA, OLI NE SITTEN MITÄ TAHANSA. Sillä erotuksella, että mielenterveysongelmainen aiheuttaa väkisin jonkinlaisia ongelmia myös läheisilleen. Kaikissa tapauksissa, silloin, kun on hoidossa ja etenkin silloin, ellei hoitoon suostu tai siitä ei ole hyötyä. JÄLLEEN PÄÄSTÄÄN SINUN MIELI AIHEESEEN mielen ongelmiin.

        Yritän saada sinua ymmärtämään, turhaan tietty, että ihmiset, heidän persoonansa, taustansa ja heidän ongelmansa ovat erilaisia. Hyvin erilaisia. Yksilöllisiä. Mukaan mahtuu myös kosolti mielenterveysongelmia. Sekä ihmisiä, jotka kieltävät ongelmansa, tai vähintään sen, että niillä olisi jokin vaikutus parisuhteeseen, ja että ne tuottaisivat puolestaan ongelmia puolisolle.

        Jotkut mielenterveysongelmat ja etenkin riippuvuudet ovat esim. perheen SISÄLLÄ helposti määriteltävissä. Kun ongelmainen ei itse niistä kärsi, vaan perhe kärsii, ongelma on hyvin vaikea. Kun sairaudentunto puuttuu, puolison (lasten) tehtäväksi jää kärsiminen tai ero. Kaikki kun eivät riennä riemumielin hoitoon, tai tekevät sen liian myöhään. Mitä enemmän hoitoon hakeutuminen venyy, sitä huonommin hoito auttaa.

        KAIKKI ongelmat eivät suinkaan johdu mielenhäiriöistä tai mielisairaudesta. MIKSI SITTEN PUHUT AINA MIELEN SAIRAUKSISTA?

        Siksi, koska mielenhäiriöistä, sairauksista, persoonallisuushäiriöistä sun muusta johtuu suurin osa ongelmista, joita ei voi saada ratkaistuiksi. Rautalangasta: tavallisten ihmisten tavallisiin ongelmiin keksitään ratkaisu järjellisen ajan sisällä. Jos ongelman ratkaisu viivästyy, kestää, venyy ja paukkuu - puhumattakaan siitä, ettei puoliso tai molemmat myönnä ongelmaa, ongelmat kasaantuu.

        Mielenhäiriöistä, -sairauksista pitäisi puhua paljon enemmän. Huomattavasti enemmän. Niitä on jossain elämänsä vaiheessa neljäsosalla aikuisista (jokainen aikuinen etenkin keski-iässä tuntee useita ihmisiä, joilla on esim. päihdeongelma, masennus ym. mielen ongelmaa). Varmasti enemmänkin, mutta hoitoon hakeutumista vältellään, hävetäänkin yhä. Nuoremmat sukupolvet ovat valistuneempia tässä. He voivat puhua terapiastaan ja mielenhäiriöistä samalla tavalla kuin keuhkokuumeesta, tai syövästä.

        Ellet ymmärrä tekstiäni taaskaan ja halveksit "lempiaihettani" mielenterveysongelmia, tulen jatkossakin pitämään niitä entistä enemmän esillä. Katsos kun oikea, normaali vuorovaikutus, keskustelu ei luista sinun vanhakantaisella tyylillä, jossa mielenterveysongelmista pitää vaieta eikä niitä saa ottaa huomioon. Vaikenemalla ei ratkaista parisuhteiden ongelmia, vaan juuri päinvastoin.

      • 7868567
        bvbv kirjoitti:

        Yritän saada sinua ymmärtämään, turhaan tietty, että ihmiset, heidän persoonansa, taustansa ja heidän ongelmansa ovat erilaisia. Hyvin erilaisia. Yksilöllisiä. Mukaan mahtuu myös kosolti mielenterveysongelmia. Sekä ihmisiä, jotka kieltävät ongelmansa, tai vähintään sen, että niillä olisi jokin vaikutus parisuhteeseen, ja että ne tuottaisivat puolestaan ongelmia puolisolle.

        Jotkut mielenterveysongelmat ja etenkin riippuvuudet ovat esim. perheen SISÄLLÄ helposti määriteltävissä. Kun ongelmainen ei itse niistä kärsi, vaan perhe kärsii, ongelma on hyvin vaikea. Kun sairaudentunto puuttuu, puolison (lasten) tehtäväksi jää kärsiminen tai ero. Kaikki kun eivät riennä riemumielin hoitoon, tai tekevät sen liian myöhään. Mitä enemmän hoitoon hakeutuminen venyy, sitä huonommin hoito auttaa.

        KAIKKI ongelmat eivät suinkaan johdu mielenhäiriöistä tai mielisairaudesta. MIKSI SITTEN PUHUT AINA MIELEN SAIRAUKSISTA?

        Siksi, koska mielenhäiriöistä, sairauksista, persoonallisuushäiriöistä sun muusta johtuu suurin osa ongelmista, joita ei voi saada ratkaistuiksi. Rautalangasta: tavallisten ihmisten tavallisiin ongelmiin keksitään ratkaisu järjellisen ajan sisällä. Jos ongelman ratkaisu viivästyy, kestää, venyy ja paukkuu - puhumattakaan siitä, ettei puoliso tai molemmat myönnä ongelmaa, ongelmat kasaantuu.

        Mielenhäiriöistä, -sairauksista pitäisi puhua paljon enemmän. Huomattavasti enemmän. Niitä on jossain elämänsä vaiheessa neljäsosalla aikuisista (jokainen aikuinen etenkin keski-iässä tuntee useita ihmisiä, joilla on esim. päihdeongelma, masennus ym. mielen ongelmaa). Varmasti enemmänkin, mutta hoitoon hakeutumista vältellään, hävetäänkin yhä. Nuoremmat sukupolvet ovat valistuneempia tässä. He voivat puhua terapiastaan ja mielenhäiriöistä samalla tavalla kuin keuhkokuumeesta, tai syövästä.

        Ellet ymmärrä tekstiäni taaskaan ja halveksit "lempiaihettani" mielenterveysongelmia, tulen jatkossakin pitämään niitä entistä enemmän esillä. Katsos kun oikea, normaali vuorovaikutus, keskustelu ei luista sinun vanhakantaisella tyylillä, jossa mielenterveysongelmista pitää vaieta eikä niitä saa ottaa huomioon. Vaikenemalla ei ratkaista parisuhteiden ongelmia, vaan juuri päinvastoin.

        Ihan turhaa yrität saada y15 ymmärtämään. Hän ei ymmärrä. Hän on jumissa omassa jäykässä ajattelutavassaan. Muilla saa olla vain sellaisia tavallisia normaalin elämän normaaleja ongelmia, joihin y15 tietää ratkaisun. Mistään muusta ei puhuta, eikä saa ottaa huomioon. Kuten esimerkiksi ihmisten oikeista ongelmista.

        Tosiaankin myös, kaikkia ongelmia ei voi ratkaista, vaan niiden kanssa on elettävä. Yleisesti kun yhden ongelman on ratkaissut, tulee toinen. Kenties täysin toisenlainen. Kyse on pitkälti arvostuksista ja valinnoista. Ongelmien ratkominen joka tapauksessa luo onnellisuutta. Ei onnellisuuteen pyrkiminen ja ongelmien välttely.

      • oipoiiiii
        ytudty kirjoitti:

        Älä sekoita kritiikkiä ja henkistä väkivaltaa keskenään. Normaalit ihmiset eivät tee niin. Ongelmallisesta asiasta voi ja pitääkin keskustella, antaa palautetta. Henkinen väkivalta on kumppanin väärin kohtelua. Sen tarkoituksena on epäterveellä käytöksellä nujertaa kumppani oman mielivallan mukaisesti.

        Jos puoliso elää yli varojen niin tärkeintä on saada hänet huomaamaan se itse, rakentavalla tavalla, ei arvostellen. Puhumattakaan, että alkaa haukkua toista siitä, ettei tämä suostu keskustelemaan asiasta. Haukkumalla ei tosiaan motivoida ketään keskusteluun. Täytyy
        löytää parempi/rakentavampi keino selvittää asia tai se ei selviä.

        Jos puolison tili on tyhjä eikä hän maksa laskuja nopein keino pelastaa budjetti on alkaa itse hoitaa maksuliikenne. Yhteinen tili ei toimi tällaisessa tapauksessa. Mikäli puoliso ei tee mitään, eikä anna toisen hoitaa maksuja (siirtämällä rahaa puolison tilille sovitut x summaa kuukausittain), niin avioeron hakeminen on paras vaihtoehto. Silloin toisen sotkuiset rahahommat eivät saa koko perheen taloutta sekaisin. Ts. ongelmien selvittelyssä on tärkeintä löytää ratkaisu eikä se tapahdu kritiikin ja haukkumisen kautta.

        Raha ja seksi on varmasti "tärkeimpiä" epäterveen vallan käytön välineitä parisuhteessa. Niiden avulla voidaan harjoittaa henkistä väkivaltaa monipuolisesti, kiristämällä, uhkailulla. Mainitsemasi esimerkkitapaus rahasta ei tosiaan kuulu henkisen väkivallan alueelle. Jokaisen tulee tarkastella niin omaansa kuin puolisonsa suhdetta rahaan ja sen käyttöön. Usein älytön luottokortin vinguttaminen ja järjettömät heräteostokset on merkki ihmisen mielenterveysongelmasta. Jollaintavalla. Sellainen ei ole normaalia. Normaalia ei myöskään ole itse pihistellä kaikessa ja syyttää kumppania toistuvasti siitä, että tämä käyttää rahaa (ei paljoa, täysin jokapäiväisiin asioihin). Vaikka ostaisi omilla rahoillaankin.

        Henkistä väkivaltaa ja alistamista on jos esittää oman faktoilla perustellun mielipiteensä vaimolle, mistä tahansa asiasta.
        Varokaa heikon itsetunnon omaavia naisia!

      • y15
        bvbv kirjoitti:

        Yritän saada sinua ymmärtämään, turhaan tietty, että ihmiset, heidän persoonansa, taustansa ja heidän ongelmansa ovat erilaisia. Hyvin erilaisia. Yksilöllisiä. Mukaan mahtuu myös kosolti mielenterveysongelmia. Sekä ihmisiä, jotka kieltävät ongelmansa, tai vähintään sen, että niillä olisi jokin vaikutus parisuhteeseen, ja että ne tuottaisivat puolestaan ongelmia puolisolle.

        Jotkut mielenterveysongelmat ja etenkin riippuvuudet ovat esim. perheen SISÄLLÄ helposti määriteltävissä. Kun ongelmainen ei itse niistä kärsi, vaan perhe kärsii, ongelma on hyvin vaikea. Kun sairaudentunto puuttuu, puolison (lasten) tehtäväksi jää kärsiminen tai ero. Kaikki kun eivät riennä riemumielin hoitoon, tai tekevät sen liian myöhään. Mitä enemmän hoitoon hakeutuminen venyy, sitä huonommin hoito auttaa.

        KAIKKI ongelmat eivät suinkaan johdu mielenhäiriöistä tai mielisairaudesta. MIKSI SITTEN PUHUT AINA MIELEN SAIRAUKSISTA?

        Siksi, koska mielenhäiriöistä, sairauksista, persoonallisuushäiriöistä sun muusta johtuu suurin osa ongelmista, joita ei voi saada ratkaistuiksi. Rautalangasta: tavallisten ihmisten tavallisiin ongelmiin keksitään ratkaisu järjellisen ajan sisällä. Jos ongelman ratkaisu viivästyy, kestää, venyy ja paukkuu - puhumattakaan siitä, ettei puoliso tai molemmat myönnä ongelmaa, ongelmat kasaantuu.

        Mielenhäiriöistä, -sairauksista pitäisi puhua paljon enemmän. Huomattavasti enemmän. Niitä on jossain elämänsä vaiheessa neljäsosalla aikuisista (jokainen aikuinen etenkin keski-iässä tuntee useita ihmisiä, joilla on esim. päihdeongelma, masennus ym. mielen ongelmaa). Varmasti enemmänkin, mutta hoitoon hakeutumista vältellään, hävetäänkin yhä. Nuoremmat sukupolvet ovat valistuneempia tässä. He voivat puhua terapiastaan ja mielenhäiriöistä samalla tavalla kuin keuhkokuumeesta, tai syövästä.

        Ellet ymmärrä tekstiäni taaskaan ja halveksit "lempiaihettani" mielenterveysongelmia, tulen jatkossakin pitämään niitä entistä enemmän esillä. Katsos kun oikea, normaali vuorovaikutus, keskustelu ei luista sinun vanhakantaisella tyylillä, jossa mielenterveysongelmista pitää vaieta eikä niitä saa ottaa huomioon. Vaikenemalla ei ratkaista parisuhteiden ongelmia, vaan juuri päinvastoin.

        Yritän saada sinua ymmärtämään, turhaan tietty, että ihmiset, heidän persoonansa, taustansa ja heidän ongelmansa ovat erilaisia. Hyvin erilaisia. Yksilöllisiä. Mukaan mahtuu myös kosolti mielenterveysongelmia. Sekä ihmisiä, jotka kieltävät ongelmansa, tai vähintään sen, että niillä olisi jokin vaikutus parisuhteeseen, ja että ne tuottaisivat puolestaan ongelmia puolisolle.
        SIIS PUHUT IHMISISTÄ KENELLÄ ON SELKEÄSTI ONGELMIA ITSENSÄ KANSSA JA MINÄ PUHUN NORMAALEISTA IHMISISTÄ. ETKÖ YMMÄRRÄ ETTÄ KIRJOITAMME TÄYSIN ERI ASIASTA, AINOASTAAN LÄÄKÄRI VOI TEHDÄ DIAKNOOSIN KUKA ON TODELLISUUDESSA SAIRAS, ET SINÄ VAIKKA KUINKA PAASAAT TÄÄLÄ.

        ÄLÄ LEVITTELE TURHAA VÄÄRIÄ FAKTOJA ELLET OLE ITSE LÄÄKÄRI, KENELLÄ ON MYÖS VASTUU DIAKNOOSISTA, TOISIN KUIN MAALIKOLLA TÄÄLÄ-

        Jotkut mielenterveysongelmat ja etenkin riippuvuudet ovat esim. perheen SISÄLLÄ helposti määriteltävissä. Kun ongelmainen ei itse niistä kärsi, vaan perhe kärsii, ongelma on hyvin vaikea. Kun sairaudentunto puuttuu, puolison (lasten) tehtäväksi jää kärsiminen tai ero. Kaikki kun eivät riennä riemumielin hoitoon, tai tekevät sen liian myöhään. Mitä enemmän hoitoon hakeutuminen venyy, sitä huonommin hoito auttaa. YRITÄT VÄKISIN OLLA OIKEASSA, VAIKKA PUHUMME TÄYSIN ERI TASOISESTA ONGELMASTA, SINUN TARINAN ASIAT KUULUVAT SELKEÄSTI AMMATTIAUTTAJIEN PIIRIIN. YRITÄT SELKEÄSTI SAADA KUVAN ETTÄ KAIKKI MUUTKIN OVAT SAIRAITA, NÄIN EI TARVITSE HOITAA ITSEÄÄN.

        KAIKKI ongelmat eivät suinkaan johdu mielenhäiriöistä tai mielisairaudesta. MIKSI SITTEN PUHUT AINA MIELEN SAIRAUKSISTA?

        Siksi, koska mielenhäiriöistä, sairauksista, persoonallisuushäiriöistä sun muusta johtuu suurin osa ongelmista, joita ei voi saada ratkaistuiksi. Rautalangasta: tavallisten ihmisten tavallisiin ongelmiin keksitään ratkaisu järjellisen ajan sisällä. Jos ongelman ratkaisu viivästyy, kestää, venyy ja paukkuu - puhumattakaan siitä, ettei puoliso tai molemmat myönnä ongelmaa, ongelmat kasaantuu. OLET SEKOITTANUT TÄYSIN NORMAALIN JA EPÄNORMAALIN TOISISTAAN, EHKÄ TARKOITUKSELLISESTI. AINOASTAAN LÄÄKÄRI VOI TODELLISUUDESSA TEHDÄ DIAKNOOSIN SAIRAUDESTA.

        Mielenhäiriöistä, -sairauksista pitäisi puhua paljon enemmän. Huomattavasti enemmän. Niitä on jossain elämänsä vaiheessa neljäsosalla aikuisista (jokainen aikuinen etenkin keski-iässä tuntee useita ihmisiä, joilla on esim. päihdeongelma, masennus ym. mielen ongelmaa). Varmasti enemmänkin, mutta hoitoon hakeutumista vältellään, hävetäänkin yhä. Nuoremmat sukupolvet ovat valistuneempia tässä. He voivat puhua terapiastaan ja mielenhäiriöistä samalla tavalla kuin keuhkokuumeesta, tai syövästä. MUTTA ÄLÄ SEKOITA ASIOITA, KERROT ASIOISTA YLEISELLÄ TASOLLA, KUIN MIELENTERVEYS ONGELMAT OLISIVAT KAIKISSA EROISSA SE PÄÄ TEKIÄ, TÄLLÄ YRITÄT PÄÄSTÄ OMASTA VASTUUSTA EROON. VIKA ON AINA MUISSA.

        Ellet ymmärrä tekstiäni taaskaan ja halveksit "lempiaihettani" mielenterveysongelmia, tulen jatkossakin pitämään niitä entistä enemmän esillä. Katsos kun oikea, normaali vuorovaikutus, keskustelu ei luista sinun vanhakantaisella tyylillä, jossa mielenterveysongelmista pitää vaieta eikä niitä saa ottaa huomioon. Vaikenemalla ei ratkaista parisuhteiden ongelmia, vaan juuri päinvastoin. KIRJOITA MIELENTERVEYS ASIOISTA OIKEALLA PALSTALLA, ÄLÄ SEKOITA SITÄ TÄNNE AVIOEROPALSTALLE. SINÄ SELKEÄSTI ET YMMÄRRÄ OMIEN VALINTOJEN JA TEKOJEN VAIKUTUKSIA OMAAN ELÄMÄÄN, HALUAT LÖYTÄÄ AINA JONKUN TOISEN KETÄ VOI SYYLLISTÄÄ.

      • y15
        7868567 kirjoitti:

        Ihan turhaa yrität saada y15 ymmärtämään. Hän ei ymmärrä. Hän on jumissa omassa jäykässä ajattelutavassaan. Muilla saa olla vain sellaisia tavallisia normaalin elämän normaaleja ongelmia, joihin y15 tietää ratkaisun. Mistään muusta ei puhuta, eikä saa ottaa huomioon. Kuten esimerkiksi ihmisten oikeista ongelmista.

        Tosiaankin myös, kaikkia ongelmia ei voi ratkaista, vaan niiden kanssa on elettävä. Yleisesti kun yhden ongelman on ratkaissut, tulee toinen. Kenties täysin toisenlainen. Kyse on pitkälti arvostuksista ja valinnoista. Ongelmien ratkominen joka tapauksessa luo onnellisuutta. Ei onnellisuuteen pyrkiminen ja ongelmien välttely.

        Ihan turhaa yrität saada y15 ymmärtämään. Hän ei ymmärrä. Hän on jumissa omassa jäykässä ajattelutavassaan. Muilla saa olla vain sellaisia tavallisia normaalin elämän normaaleja ongelmia, joihin y15 tietää ratkaisun. Mistään muusta ei puhuta, eikä saa ottaa huomioon. Kuten esimerkiksi ihmisten oikeista ongelmista. PYSYTÄÄN TODELLISUUDESSA, AINOASTAAN LÄÄKÄRI VOI TEHDÄ DIAKNOOSIN, EI KUKAAN MAALIKKO TAI PUOLISO.
        TÄÄLÄ TEHDÄÄN ITSE PÄÄTELMIÄ KUKA ON TERVE JA KUKA EI JA TÄMÄN PERUSTEELLA SYYLLISTETÄÄN PUOLISOA, USEIN HAETAAN OMALLE DIAKNOOSILLE TUKEA JOKA ON PELKÄSTÄÄN LÄÄKÄRIN MAHDOLLISTA ANTAA,

        HULLU EI TODELLISUUDESSA TUNNISTA TOISTA HULLUA, VAAN DIAKNOOSIN TEKEE AINA LÄÄKÄRI.

      • Eppunormaali

        Määrittele kuka on normaali.

      • 00010
        y15 kirjoitti:

        Ihan turhaa yrität saada y15 ymmärtämään. Hän ei ymmärrä. Hän on jumissa omassa jäykässä ajattelutavassaan. Muilla saa olla vain sellaisia tavallisia normaalin elämän normaaleja ongelmia, joihin y15 tietää ratkaisun. Mistään muusta ei puhuta, eikä saa ottaa huomioon. Kuten esimerkiksi ihmisten oikeista ongelmista. PYSYTÄÄN TODELLISUUDESSA, AINOASTAAN LÄÄKÄRI VOI TEHDÄ DIAKNOOSIN, EI KUKAAN MAALIKKO TAI PUOLISO.
        TÄÄLÄ TEHDÄÄN ITSE PÄÄTELMIÄ KUKA ON TERVE JA KUKA EI JA TÄMÄN PERUSTEELLA SYYLLISTETÄÄN PUOLISOA, USEIN HAETAAN OMALLE DIAKNOOSILLE TUKEA JOKA ON PELKÄSTÄÄN LÄÄKÄRIN MAHDOLLISTA ANTAA,

        HULLU EI TODELLISUUDESSA TUNNISTA TOISTA HULLUA, VAAN DIAKNOOSIN TEKEE AINA LÄÄKÄRI.

        Vain pähkähullu ei tajua, että lukuisat hullut kiertävät lääkärin kaukaa. Eli he eivät ikinä saa diagnoosia. Juuri sen vuoksi välttelevätkin usein lääkäriä, ettei heidän pidä kohdata elämänsä tosiasioita. Lääkärin välttely ja diagnoosittomuus ei estä suinkaan sitä etteikö ihminen olisi sairas. Ihminen on sairas silloin kun hän on, ei pelkästään silloin, kun sairaudesta on diagnoosi.

        Hullun yksi hyvä yksinkertainen määritelmä on: hän pitää muita hulluina, ei koskaan itseään. Jos jokin asia on itsellä pielessä, vika on toisissa, eikä hän voi tehdä asialle mitään. Riippuvuuksien suhteen on todella helppo todeta alkoholiongelma. Esim. jos toinen juo kuin sieni ja tästä tulee kumppanilleen sanomista, syy on sanovassa kumppanissa - siksi pitää juoda. Tai vika on yhteiskunnassa. Siksi pitää juoda. Useinmiten kuitenkin sanotaan "on ihan normaalia juoda joka päivä pari tuopillista ja vkl 10".

        Persoonallisuushäiriöistä on yleensä mahdotonta saada ymmärtämään ongelmansa. Se kielletään. Heitä on näin mahdoton saada hoitoon. Vaikka saisikin, hoitotulokset ovat huonoja. Näin p-häiriöisen ihmiset kaikkoavat läheltä, ns. äänestävät jaloillaan.

        Parisuhteessa kun ollaan, niin nimenomaan juopot yleensä viihtyvät keskenään. Mitään ongelmia ei ole. Samoin jos molempien mt häiriöt tukevat toisiaan - esim. alistaja/alistettava - heillä menee hyvin keskenään. Ongelmia tuottaa vain se, että toinen on normaali eikä toinen epänormaali/mt ongelmainen halua ottaa häntä huomioon parisuhteessa. Terveessä parisuhteessa on kuitenkin normaalia ottaa kumpainenkin toisensa huomioon, ja kuunnella toisiaan. Jos tai kun elellään esim. tuossa alistaja/alistettu parisuhteessa, se ei ole normaalia eikä tervettä, vaikka kumpikaan ei ole päässyt ikinä lääkäriin asti.

      • 00010
        00010 kirjoitti:

        Vain pähkähullu ei tajua, että lukuisat hullut kiertävät lääkärin kaukaa. Eli he eivät ikinä saa diagnoosia. Juuri sen vuoksi välttelevätkin usein lääkäriä, ettei heidän pidä kohdata elämänsä tosiasioita. Lääkärin välttely ja diagnoosittomuus ei estä suinkaan sitä etteikö ihminen olisi sairas. Ihminen on sairas silloin kun hän on, ei pelkästään silloin, kun sairaudesta on diagnoosi.

        Hullun yksi hyvä yksinkertainen määritelmä on: hän pitää muita hulluina, ei koskaan itseään. Jos jokin asia on itsellä pielessä, vika on toisissa, eikä hän voi tehdä asialle mitään. Riippuvuuksien suhteen on todella helppo todeta alkoholiongelma. Esim. jos toinen juo kuin sieni ja tästä tulee kumppanilleen sanomista, syy on sanovassa kumppanissa - siksi pitää juoda. Tai vika on yhteiskunnassa. Siksi pitää juoda. Useinmiten kuitenkin sanotaan "on ihan normaalia juoda joka päivä pari tuopillista ja vkl 10".

        Persoonallisuushäiriöistä on yleensä mahdotonta saada ymmärtämään ongelmansa. Se kielletään. Heitä on näin mahdoton saada hoitoon. Vaikka saisikin, hoitotulokset ovat huonoja. Näin p-häiriöisen ihmiset kaikkoavat läheltä, ns. äänestävät jaloillaan.

        Parisuhteessa kun ollaan, niin nimenomaan juopot yleensä viihtyvät keskenään. Mitään ongelmia ei ole. Samoin jos molempien mt häiriöt tukevat toisiaan - esim. alistaja/alistettava - heillä menee hyvin keskenään. Ongelmia tuottaa vain se, että toinen on normaali eikä toinen epänormaali/mt ongelmainen halua ottaa häntä huomioon parisuhteessa. Terveessä parisuhteessa on kuitenkin normaalia ottaa kumpainenkin toisensa huomioon, ja kuunnella toisiaan. Jos tai kun elellään esim. tuossa alistaja/alistettu parisuhteessa, se ei ole normaalia eikä tervettä, vaikka kumpikaan ei ole päässyt ikinä lääkäriin asti.

        Lisäänpä vielä, että mt ongelmat, riippuvuudet sun muut voidaan useinkin täysin rinnastaa johonkin kropan tautiin lääkäriin menemisen kantilta. Kuten diabetekseen. Mielettömän hyvä esimerkki. Usein 2. tyypin diabetes tulee hiljaksiin ja voi olla piilevänä vuosiakin. Jos ihminen syö mitä sattuu, lihoo, ei liiku, ei pidä sosiaalisia suhteitaan yllä, hänelle jossain vaiheessa puhkeaa diabetes. Vaikka olo olisi kuinka kamala, väsynyt, uupunut, kiukkuinen, aggressiivinenkin yms. hän ei mene lääkäriin. Ei vaikka kotiväki rukoilisi ja työkaverit kauniisti pyytäisivät. Lääkäriin mennään usein vasta kun on IHAN pakko eikä aina silloinkaan. Tai jos mennään, ei noudateta lääkärin ohjeita. Tällainen on tavallista, mutta epätervettä se on myös. Suomessa on valtavasti pareja, joiden avioliiton ongelmat johtuvat toisen lääkärivastaisuudesta ja jäykästä ajattelusta.

      • 00010
        y15 kirjoitti:

        Yritän saada sinua ymmärtämään, turhaan tietty, että ihmiset, heidän persoonansa, taustansa ja heidän ongelmansa ovat erilaisia. Hyvin erilaisia. Yksilöllisiä. Mukaan mahtuu myös kosolti mielenterveysongelmia. Sekä ihmisiä, jotka kieltävät ongelmansa, tai vähintään sen, että niillä olisi jokin vaikutus parisuhteeseen, ja että ne tuottaisivat puolestaan ongelmia puolisolle.
        SIIS PUHUT IHMISISTÄ KENELLÄ ON SELKEÄSTI ONGELMIA ITSENSÄ KANSSA JA MINÄ PUHUN NORMAALEISTA IHMISISTÄ. ETKÖ YMMÄRRÄ ETTÄ KIRJOITAMME TÄYSIN ERI ASIASTA, AINOASTAAN LÄÄKÄRI VOI TEHDÄ DIAKNOOSIN KUKA ON TODELLISUUDESSA SAIRAS, ET SINÄ VAIKKA KUINKA PAASAAT TÄÄLÄ.

        ÄLÄ LEVITTELE TURHAA VÄÄRIÄ FAKTOJA ELLET OLE ITSE LÄÄKÄRI, KENELLÄ ON MYÖS VASTUU DIAKNOOSISTA, TOISIN KUIN MAALIKOLLA TÄÄLÄ-

        Jotkut mielenterveysongelmat ja etenkin riippuvuudet ovat esim. perheen SISÄLLÄ helposti määriteltävissä. Kun ongelmainen ei itse niistä kärsi, vaan perhe kärsii, ongelma on hyvin vaikea. Kun sairaudentunto puuttuu, puolison (lasten) tehtäväksi jää kärsiminen tai ero. Kaikki kun eivät riennä riemumielin hoitoon, tai tekevät sen liian myöhään. Mitä enemmän hoitoon hakeutuminen venyy, sitä huonommin hoito auttaa. YRITÄT VÄKISIN OLLA OIKEASSA, VAIKKA PUHUMME TÄYSIN ERI TASOISESTA ONGELMASTA, SINUN TARINAN ASIAT KUULUVAT SELKEÄSTI AMMATTIAUTTAJIEN PIIRIIN. YRITÄT SELKEÄSTI SAADA KUVAN ETTÄ KAIKKI MUUTKIN OVAT SAIRAITA, NÄIN EI TARVITSE HOITAA ITSEÄÄN.

        KAIKKI ongelmat eivät suinkaan johdu mielenhäiriöistä tai mielisairaudesta. MIKSI SITTEN PUHUT AINA MIELEN SAIRAUKSISTA?

        Siksi, koska mielenhäiriöistä, sairauksista, persoonallisuushäiriöistä sun muusta johtuu suurin osa ongelmista, joita ei voi saada ratkaistuiksi. Rautalangasta: tavallisten ihmisten tavallisiin ongelmiin keksitään ratkaisu järjellisen ajan sisällä. Jos ongelman ratkaisu viivästyy, kestää, venyy ja paukkuu - puhumattakaan siitä, ettei puoliso tai molemmat myönnä ongelmaa, ongelmat kasaantuu. OLET SEKOITTANUT TÄYSIN NORMAALIN JA EPÄNORMAALIN TOISISTAAN, EHKÄ TARKOITUKSELLISESTI. AINOASTAAN LÄÄKÄRI VOI TODELLISUUDESSA TEHDÄ DIAKNOOSIN SAIRAUDESTA.

        Mielenhäiriöistä, -sairauksista pitäisi puhua paljon enemmän. Huomattavasti enemmän. Niitä on jossain elämänsä vaiheessa neljäsosalla aikuisista (jokainen aikuinen etenkin keski-iässä tuntee useita ihmisiä, joilla on esim. päihdeongelma, masennus ym. mielen ongelmaa). Varmasti enemmänkin, mutta hoitoon hakeutumista vältellään, hävetäänkin yhä. Nuoremmat sukupolvet ovat valistuneempia tässä. He voivat puhua terapiastaan ja mielenhäiriöistä samalla tavalla kuin keuhkokuumeesta, tai syövästä. MUTTA ÄLÄ SEKOITA ASIOITA, KERROT ASIOISTA YLEISELLÄ TASOLLA, KUIN MIELENTERVEYS ONGELMAT OLISIVAT KAIKISSA EROISSA SE PÄÄ TEKIÄ, TÄLLÄ YRITÄT PÄÄSTÄ OMASTA VASTUUSTA EROON. VIKA ON AINA MUISSA.

        Ellet ymmärrä tekstiäni taaskaan ja halveksit "lempiaihettani" mielenterveysongelmia, tulen jatkossakin pitämään niitä entistä enemmän esillä. Katsos kun oikea, normaali vuorovaikutus, keskustelu ei luista sinun vanhakantaisella tyylillä, jossa mielenterveysongelmista pitää vaieta eikä niitä saa ottaa huomioon. Vaikenemalla ei ratkaista parisuhteiden ongelmia, vaan juuri päinvastoin. KIRJOITA MIELENTERVEYS ASIOISTA OIKEALLA PALSTALLA, ÄLÄ SEKOITA SITÄ TÄNNE AVIOEROPALSTALLE. SINÄ SELKEÄSTI ET YMMÄRRÄ OMIEN VALINTOJEN JA TEKOJEN VAIKUTUKSIA OMAAN ELÄMÄÄN, HALUAT LÖYTÄÄ AINA JONKUN TOISEN KETÄ VOI SYYLLISTÄÄ.

        "SIIS PUHUT IHMISISTÄ KENELLÄ ON SELKEÄSTI ONGELMIA ITSENSÄ KANSSA JA MINÄ PUHUN NORMAALEISTA IHMISISTÄ."

        Ihan normaalissa parisuhteessakin toisen ongelmat aiheuttavat myös ongelmia toiselle, ellei niitä saada ratkaistuksi. Toinen ei voi ratkaista toisen ongelmia, etenkään yksin. Tästä seuraa avioeroja, ennen pitkään.

      • aamu_66
        00010 kirjoitti:

        "SIIS PUHUT IHMISISTÄ KENELLÄ ON SELKEÄSTI ONGELMIA ITSENSÄ KANSSA JA MINÄ PUHUN NORMAALEISTA IHMISISTÄ."

        Ihan normaalissa parisuhteessakin toisen ongelmat aiheuttavat myös ongelmia toiselle, ellei niitä saada ratkaistuksi. Toinen ei voi ratkaista toisen ongelmia, etenkään yksin. Tästä seuraa avioeroja, ennen pitkään.

        " toisen ongelmat aiheuttavat myös ongelmia toiselle, ellei niitä saada ratkaistuksi. "

        Juuri näin. Hyvä pitää myös mielessä, että kaikilla ihmisillä on ongelmia, myös itsensä kanssa, se on ihan tavallista ja normaalia. Kyse on siitä miten suhteessa ratkaistaan ongelmia, niin että molemmat ovat tyytyväisiä.

        Suhteessa toisella tai vaikka molemmilla voi olla hyvinkin mielenterveys- tai persoonallisuushäiriöitä eikä toteamiseen tarvita mitään lääkärin diagnooseja ja aika harvoin niitä saadaan, ja niin no, etenkin vaikeimmissa tapauksissa. Kun ihmiseltä puuttuu sairaudentunto, on mahdotonta saada sellaista ihmistä hoitoon. Ja vaikka saisikin, hoidettava ei hyödy hoidosta, ellei kykene vastaanottamaan sitä. Kuten parisuhteessa muutenkin, on tällaisissakin tapauksissa ajateltava omaa hyvinvointia ja jaksamista - vaalittava omia rajojaan. Muuten uupuu ja sairastuu itsekin.

      • aamu_66
        y15 kirjoitti:

        Ihan turhaa yrität saada y15 ymmärtämään. Hän ei ymmärrä. Hän on jumissa omassa jäykässä ajattelutavassaan. Muilla saa olla vain sellaisia tavallisia normaalin elämän normaaleja ongelmia, joihin y15 tietää ratkaisun. Mistään muusta ei puhuta, eikä saa ottaa huomioon. Kuten esimerkiksi ihmisten oikeista ongelmista. PYSYTÄÄN TODELLISUUDESSA, AINOASTAAN LÄÄKÄRI VOI TEHDÄ DIAKNOOSIN, EI KUKAAN MAALIKKO TAI PUOLISO.
        TÄÄLÄ TEHDÄÄN ITSE PÄÄTELMIÄ KUKA ON TERVE JA KUKA EI JA TÄMÄN PERUSTEELLA SYYLLISTETÄÄN PUOLISOA, USEIN HAETAAN OMALLE DIAKNOOSILLE TUKEA JOKA ON PELKÄSTÄÄN LÄÄKÄRIN MAHDOLLISTA ANTAA,

        HULLU EI TODELLISUUDESSA TUNNISTA TOISTA HULLUA, VAAN DIAKNOOSIN TEKEE AINA LÄÄKÄRI.

        PYSYTÄÄN TODELLISUUDESSA, AINOASTAAN LÄÄKÄRI VOI TEHDÄ DIAKNOOSIN

        Tuo juuri on vain pienen pieni osa todellisuutta. Parisuhteessa ei tarvita lääkärin diagnoosia yhtään mihinkään. Jokainen elää omaa elämäänsä, vaalii omia rajojaan. Jokaisen sietokyky on erilainen. Periaatteessa käytännön kannalta on aivan sama onko puolisolla diagnoosia, vai ei. Aivan tavallinen ihminen voi ja hänen pitääkin havainnoida mikä on epätervettä käytöstä, mikä taas ei. Mikäli puoliso ei edes hakeudu hoitoon kehotuksista huolimatta, jää jokaisen päätettäväksi mitä tekee parisuhteensa kanssa. Tosin sama on vastassa, vaikka puoliso hakeutuisikin hoitoon ja saisi esim. masennusdiagnoosin. Tässäkin tapauksessa jää jokaisen päätettäväksi mitä tekee parisuhteensa kanssa. Masennus tarttuu helposti, eikä edes mahdollisten lasten kannalta ole hyvä, että molemmat vanhemmat ovat masentuneita yhden sijaan. Lapsilla on erityisen suuri riski masentua myös. Ennen kuin sanot tarkoittavasi vain "normaaleja" ihmisistä, vastaan, että mm. masennus on ihan mielenterveyshäiriöistä normaalimpia. Kuten tuossa edellä jo sanoinkin, niin ihmisten ongelmat samoin mielenterveysongelmat, ovat täysin normaaleja. Niistä selviydytään, niitä ratkaistaan, tavalla tai toisella. Kukin henkilökohtaisesti.

      • y15
        00010 kirjoitti:

        Vain pähkähullu ei tajua, että lukuisat hullut kiertävät lääkärin kaukaa. Eli he eivät ikinä saa diagnoosia. Juuri sen vuoksi välttelevätkin usein lääkäriä, ettei heidän pidä kohdata elämänsä tosiasioita. Lääkärin välttely ja diagnoosittomuus ei estä suinkaan sitä etteikö ihminen olisi sairas. Ihminen on sairas silloin kun hän on, ei pelkästään silloin, kun sairaudesta on diagnoosi.

        Hullun yksi hyvä yksinkertainen määritelmä on: hän pitää muita hulluina, ei koskaan itseään. Jos jokin asia on itsellä pielessä, vika on toisissa, eikä hän voi tehdä asialle mitään. Riippuvuuksien suhteen on todella helppo todeta alkoholiongelma. Esim. jos toinen juo kuin sieni ja tästä tulee kumppanilleen sanomista, syy on sanovassa kumppanissa - siksi pitää juoda. Tai vika on yhteiskunnassa. Siksi pitää juoda. Useinmiten kuitenkin sanotaan "on ihan normaalia juoda joka päivä pari tuopillista ja vkl 10".

        Persoonallisuushäiriöistä on yleensä mahdotonta saada ymmärtämään ongelmansa. Se kielletään. Heitä on näin mahdoton saada hoitoon. Vaikka saisikin, hoitotulokset ovat huonoja. Näin p-häiriöisen ihmiset kaikkoavat läheltä, ns. äänestävät jaloillaan.

        Parisuhteessa kun ollaan, niin nimenomaan juopot yleensä viihtyvät keskenään. Mitään ongelmia ei ole. Samoin jos molempien mt häiriöt tukevat toisiaan - esim. alistaja/alistettava - heillä menee hyvin keskenään. Ongelmia tuottaa vain se, että toinen on normaali eikä toinen epänormaali/mt ongelmainen halua ottaa häntä huomioon parisuhteessa. Terveessä parisuhteessa on kuitenkin normaalia ottaa kumpainenkin toisensa huomioon, ja kuunnella toisiaan. Jos tai kun elellään esim. tuossa alistaja/alistettu parisuhteessa, se ei ole normaalia eikä tervettä, vaikka kumpikaan ei ole päässyt ikinä lääkäriin asti.

        Yksinkertainen ratkaisu sinun pitkään selittelyyn.

        Jokainen ihminen on vastuussa omasta hyvinvoinnista, koska kukaan muu ei sitä voi tehdä.

        Jos et voi hyvin parisuhteessa on sinun itse tehtävä jotakin, vastuuta oman hyvinvoinnin vaalimisesta on mahdotonta ulkoistaa, jos olet täysvaltainen.

        En ymmärrä selittelyäsi, suollat tekstiä sivu kaupalla jossa syyllistät aina muita, etkä huomaa että vastuu on aina itsellä, ellet sitten ole holhouksessa.

      • y15
        aamu_66 kirjoitti:

        PYSYTÄÄN TODELLISUUDESSA, AINOASTAAN LÄÄKÄRI VOI TEHDÄ DIAKNOOSIN

        Tuo juuri on vain pienen pieni osa todellisuutta. Parisuhteessa ei tarvita lääkärin diagnoosia yhtään mihinkään. Jokainen elää omaa elämäänsä, vaalii omia rajojaan. Jokaisen sietokyky on erilainen. Periaatteessa käytännön kannalta on aivan sama onko puolisolla diagnoosia, vai ei. Aivan tavallinen ihminen voi ja hänen pitääkin havainnoida mikä on epätervettä käytöstä, mikä taas ei. Mikäli puoliso ei edes hakeudu hoitoon kehotuksista huolimatta, jää jokaisen päätettäväksi mitä tekee parisuhteensa kanssa. Tosin sama on vastassa, vaikka puoliso hakeutuisikin hoitoon ja saisi esim. masennusdiagnoosin. Tässäkin tapauksessa jää jokaisen päätettäväksi mitä tekee parisuhteensa kanssa. Masennus tarttuu helposti, eikä edes mahdollisten lasten kannalta ole hyvä, että molemmat vanhemmat ovat masentuneita yhden sijaan. Lapsilla on erityisen suuri riski masentua myös. Ennen kuin sanot tarkoittavasi vain "normaaleja" ihmisistä, vastaan, että mm. masennus on ihan mielenterveyshäiriöistä normaalimpia. Kuten tuossa edellä jo sanoinkin, niin ihmisten ongelmat samoin mielenterveysongelmat, ovat täysin normaaleja. Niistä selviydytään, niitä ratkaistaan, tavalla tai toisella. Kukin henkilökohtaisesti.

        Koita nyt ymmärtää että kaikki eroneet eivät ole mieleltään sairaitaa, eivätkä alkoholisteja tai narkomaaneja. Sinä annat ymmärtää kirjoituksissasi että tämä on yleinen syy kun erotaan, tämä on täyttä soopaa. On typerää hakea hyväksyntää omiin munauksiin yleistämällä omia munauksia, kuin ne olisivat normaaleja tapauksia eroissa. Jos sinulla on erossa mukana mielenterveyteen liittyviä ongelmia olisi fiksua kertoa siitä, eikä yrittää yleistää omaa ongelmaa koskemaan kaikkiin muihinkin eronneisiin.

        Kaikki erot ovat omanlaisia ja eron syyn tietää pelkästään pariskunta yhdessä.

        Täälä asioista puhutaan oman tunteen pohjalta, vaikka käytössä olisi myös järki.

        Esim.....
        Puoliso juo viikonloppuna 2 pulloa olutta pe ja la
        Puoliso juo viikonloppuna 50 pulloa olutta

        Puolison mielestä kumppani on molemmissa tapauksissa alkoholisti, näin käy jos asioista ei puhuta riittävällä tarkkuudella, puoliso tosin itse voi viikonaikana juoda 2-3 pulloa viiniä mutta se ei ole alkoholismia. Tämä on sitä minä minä ajatusta

      • 6663
        y15 kirjoitti:

        Koita nyt ymmärtää että kaikki eroneet eivät ole mieleltään sairaitaa, eivätkä alkoholisteja tai narkomaaneja. Sinä annat ymmärtää kirjoituksissasi että tämä on yleinen syy kun erotaan, tämä on täyttä soopaa. On typerää hakea hyväksyntää omiin munauksiin yleistämällä omia munauksia, kuin ne olisivat normaaleja tapauksia eroissa. Jos sinulla on erossa mukana mielenterveyteen liittyviä ongelmia olisi fiksua kertoa siitä, eikä yrittää yleistää omaa ongelmaa koskemaan kaikkiin muihinkin eronneisiin.

        Kaikki erot ovat omanlaisia ja eron syyn tietää pelkästään pariskunta yhdessä.

        Täälä asioista puhutaan oman tunteen pohjalta, vaikka käytössä olisi myös järki.

        Esim.....
        Puoliso juo viikonloppuna 2 pulloa olutta pe ja la
        Puoliso juo viikonloppuna 50 pulloa olutta

        Puolison mielestä kumppani on molemmissa tapauksissa alkoholisti, näin käy jos asioista ei puhuta riittävällä tarkkuudella, puoliso tosin itse voi viikonaikana juoda 2-3 pulloa viiniä mutta se ei ole alkoholismia. Tämä on sitä minä minä ajatusta

        Älähän taas syyttele toisia heidän oletetuista munauksista, vaikka oletkin niitä hyvä keksimään. Parisuhteessa munaukset eivät ole välttämättömiä eivätkä edes yleisiä.

        Useinmiten on myös järki käytössä mukana. Silti parisuhteessa on aina kaksi kovinkin erilaista ihmistä ja heidän näkemyksensä. Esimerkiksi juomisen suhteen. Kyse ei loppupeleissä ole puolison juomisessa, vaan nimenomaisesti siinä mitä itse puolisoltaan sietää ja kestää. Tämä ei ole minä minä ajattelua, vaan normaalia rajanvetoa omassa suhteessaan. Joku ei välitä vaikka toinen ns. vetäisi perseet joka viikonloppu pe-su. Etenkin yleistä silloin, kun itsellekin kuppi maistuu.

        Jos joku urputtaa puolison 2 pullosta olutta pe ja la, nauttien itse viikossa viiniä 2-3 pullollista, niin pitää kysyä, sekä toiselta että itseltä vastausta, miksi näin valittaa. Minusta väite haiskahtaa kusetukselle. En ole itse koskaan törmännyt moiseen väitteeseen, vaikka kaikenlaiseen olen törmännyt. Jos olisinkin, niin voi kysyä vilpittömästi itseltään, valittaako joku tosiaan 2 pullollisesta olutta? Kuuluuko asia samaan sarjaan kuin legenda "lähdetään työporukan kanssa yksille (korkeintaan kahdelle)" töiden jälkeen. Sitten ollaan tillin tallin kotio tultaessa "yksille" jälkeen.

        No mutta joka tapauksessa. Alkoholista voi olla riippuvainen hyvin pienilläkin määrin, jos määrä toistuu säännöllisesti, eikä siitä kykene tai ole mitään haluakaan luopua. Vaarana on kuitenkin, että annokset kasvavat. Sitä mukaan myös seuraukset ja haitat kasvavat. Myös puolisolle. Etenkin jos tämä ei juo alkoholia ollenkaan.

        Ainahan alkoholin käytöstä voi keskustella, tai ainakin yrittää sitä. Jokainen kuitenkin itse tietää mitä puolisolta sietää ja mitä ei. Minulle ei tosiaan kävisi ollenkaan ruotuun, että puoliso käyttäisi edes yhtenä viikonloppuna 20 pulloa olutta tai alkoholia muutenkaan. Pullo viiniä kahdestaan silloin tällöin on ok.

      • y15
        6663 kirjoitti:

        Älähän taas syyttele toisia heidän oletetuista munauksista, vaikka oletkin niitä hyvä keksimään. Parisuhteessa munaukset eivät ole välttämättömiä eivätkä edes yleisiä.

        Useinmiten on myös järki käytössä mukana. Silti parisuhteessa on aina kaksi kovinkin erilaista ihmistä ja heidän näkemyksensä. Esimerkiksi juomisen suhteen. Kyse ei loppupeleissä ole puolison juomisessa, vaan nimenomaisesti siinä mitä itse puolisoltaan sietää ja kestää. Tämä ei ole minä minä ajattelua, vaan normaalia rajanvetoa omassa suhteessaan. Joku ei välitä vaikka toinen ns. vetäisi perseet joka viikonloppu pe-su. Etenkin yleistä silloin, kun itsellekin kuppi maistuu.

        Jos joku urputtaa puolison 2 pullosta olutta pe ja la, nauttien itse viikossa viiniä 2-3 pullollista, niin pitää kysyä, sekä toiselta että itseltä vastausta, miksi näin valittaa. Minusta väite haiskahtaa kusetukselle. En ole itse koskaan törmännyt moiseen väitteeseen, vaikka kaikenlaiseen olen törmännyt. Jos olisinkin, niin voi kysyä vilpittömästi itseltään, valittaako joku tosiaan 2 pullollisesta olutta? Kuuluuko asia samaan sarjaan kuin legenda "lähdetään työporukan kanssa yksille (korkeintaan kahdelle)" töiden jälkeen. Sitten ollaan tillin tallin kotio tultaessa "yksille" jälkeen.

        No mutta joka tapauksessa. Alkoholista voi olla riippuvainen hyvin pienilläkin määrin, jos määrä toistuu säännöllisesti, eikä siitä kykene tai ole mitään haluakaan luopua. Vaarana on kuitenkin, että annokset kasvavat. Sitä mukaan myös seuraukset ja haitat kasvavat. Myös puolisolle. Etenkin jos tämä ei juo alkoholia ollenkaan.

        Ainahan alkoholin käytöstä voi keskustella, tai ainakin yrittää sitä. Jokainen kuitenkin itse tietää mitä puolisolta sietää ja mitä ei. Minulle ei tosiaan kävisi ollenkaan ruotuun, että puoliso käyttäisi edes yhtenä viikonloppuna 20 pulloa olutta tai alkoholia muutenkaan. Pullo viiniä kahdestaan silloin tällöin on ok.

        Oletko aamu_66 vai 00010 nyt kirjoitat 6663 nimimerkillä, kysymys oli esimerkistä ei pullojen lukumäärästä. Kirjoituksessa oli tarkoitus vastata aamu_66 kommenttiin, tai ilmeisesti sinulle.

        (Älähän taas syyttele toisia heidän oletetuista munauksista, vaikka oletkin niitä hyvä keksimään. Parisuhteessa munaukset eivät ole välttämättömiä eivätkä edes yleisiä.)
        ET OLE OLLUT NAIMISISSA JOS AJATTELET NOIN

      • Minäjahän
        6663 kirjoitti:

        Älähän taas syyttele toisia heidän oletetuista munauksista, vaikka oletkin niitä hyvä keksimään. Parisuhteessa munaukset eivät ole välttämättömiä eivätkä edes yleisiä.

        Useinmiten on myös järki käytössä mukana. Silti parisuhteessa on aina kaksi kovinkin erilaista ihmistä ja heidän näkemyksensä. Esimerkiksi juomisen suhteen. Kyse ei loppupeleissä ole puolison juomisessa, vaan nimenomaisesti siinä mitä itse puolisoltaan sietää ja kestää. Tämä ei ole minä minä ajattelua, vaan normaalia rajanvetoa omassa suhteessaan. Joku ei välitä vaikka toinen ns. vetäisi perseet joka viikonloppu pe-su. Etenkin yleistä silloin, kun itsellekin kuppi maistuu.

        Jos joku urputtaa puolison 2 pullosta olutta pe ja la, nauttien itse viikossa viiniä 2-3 pullollista, niin pitää kysyä, sekä toiselta että itseltä vastausta, miksi näin valittaa. Minusta väite haiskahtaa kusetukselle. En ole itse koskaan törmännyt moiseen väitteeseen, vaikka kaikenlaiseen olen törmännyt. Jos olisinkin, niin voi kysyä vilpittömästi itseltään, valittaako joku tosiaan 2 pullollisesta olutta? Kuuluuko asia samaan sarjaan kuin legenda "lähdetään työporukan kanssa yksille (korkeintaan kahdelle)" töiden jälkeen. Sitten ollaan tillin tallin kotio tultaessa "yksille" jälkeen.

        No mutta joka tapauksessa. Alkoholista voi olla riippuvainen hyvin pienilläkin määrin, jos määrä toistuu säännöllisesti, eikä siitä kykene tai ole mitään haluakaan luopua. Vaarana on kuitenkin, että annokset kasvavat. Sitä mukaan myös seuraukset ja haitat kasvavat. Myös puolisolle. Etenkin jos tämä ei juo alkoholia ollenkaan.

        Ainahan alkoholin käytöstä voi keskustella, tai ainakin yrittää sitä. Jokainen kuitenkin itse tietää mitä puolisolta sietää ja mitä ei. Minulle ei tosiaan kävisi ollenkaan ruotuun, että puoliso käyttäisi edes yhtenä viikonloppuna 20 pulloa olutta tai alkoholia muutenkaan. Pullo viiniä kahdestaan silloin tällöin on ok.

        Minun puolisoni juo melkein joka viikonloppu , ja siitä ollaan joskus keskusteltu, mutta hän ei aijo luopua siitä.
        Minua se ei haittaa sen kun juo , meikäläinen tekee omia juttujani ja puoliso omiaan samalla kun juo, ja myös yhdessä häärätään pihahommia sun muuta.
        Hän on hauska ja koskaan ei minua kohtele huonosti.
        Vielä hän on terve , mutta voi joskus sairastua, tuon juomisen kanssa , mutta se on hänen asiansa.
        Hän myös tupakoi.
        Minä en juo kun joskus ja en tupakoi.

    • ärsyttävääääääää

      Aloitus on tyypillinen typerän ihmisen typerä ruikutus. Se ja se hakee eroa!
      Ei helevata, ihminen joka ei kykene sanomaan ääneen edes, että vaimo/aviomies haki eroa, niin huhheijjaa, saat just sitä mitä ansaitset.

    • ljövv

      "kukapa korvaa tunnepuolen"

      Typerää kysellä tuollaista. Jokaisen tunteet ovat mitä ovat. Ei niistä voi korvauksia hakea. Käsittämätöntä.

    • WTFareyousiriusblack

      Vaikka itse sain lopulta rohkeutta erota henkisesti väkivaltaisesta suhteesta narsistiin (mies), niin en minä ainakaan ole jäänyt inisemään sitä, että nyt loppuelämäni on pilalla. Ihan itse minä olen elämästäni vastuussa ja hyvin on alkanut hommat pyörimään, kun ei ole enää riippakiveä mukana murskaamassa maanrakoon ja kertomalla, miten paska ihminen olet ja kuinka et koskaan pärjäisi omillasi.

      Mutta olisihan tuota tietty voinut jäädä rypemään itsesäälissä ja hakemaan lohtua ikuisiksi ajoiksi muilta. Vähän huomiohuorausta, tahdon oikeutta henkisestä väkivallasta, kirjoittakaamme tämä kivitauluun ylös, joka ripustetaan Helsingin oikeustalon seinälle ikuisiksi ajoiksi esille!

      Ja mitäs vittua, silti se ei paranna omaa oloa yhtään.

      • y15

        Totta kirjoitat

    • 7868567

      Rauhallisesti vain. Kaikki ajallaan, kärsivällisyyttä. Tunteistasi sinä vastaat vain itse itsellesi.

    • gfgfa

      "kukapa korvaa tunnepuolen, ja muut loukkaamiset mitä on saanut jo vuosia kokea?"

      Parisuhde on ihan vapaaehtoinen juttu. On idioottimaista jäädä suhteeseen, jossa on loukattu, jopa vuosikaudet. Sinä itse tarvitset nyt vahvasti hyvitystä itseltäsi; katso peiliin, totea, että olet ollut ilkeä itseäsi kohtaan ja jäänyt moiseen suhteeseen. Oli onni, että postista pärähti erolappu!

    • Tyhmästäpäästäkärsiikoko

      Oli miten oli , olet masokisti, annoit kiusata ittees vuosikaudet.

    • 6663

      Hyvä että pääset eroon toimimattomasta suhteesta, jossa sinua vain loukataan. Epätervettä murehtia moista. Mieluummin kannattaisi kiittää.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille

      Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?
      Ikävä
      163
      1423

    2. Heikki Silvennoinen ( Kummeli)

      Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on
      Kotimaiset julkkisjuorut
      49
      1215

    3. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      24
      1179

    4. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      211
      1100

    5. Mitä toivot

      ensi vuodelta? :)
      Ikävä
      126
      1061

    6. Hyvää huomenta 18. luukku

      Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️
      Ikävä
      223
      984

    7. Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?

      Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk
      Pyhäjärvi
      315
      981

    8. Haluaisin vain varmistua

      Sinusta tarpeeksi.
      Ikävä
      42
      929

    9. Olet sä silti

      Ihana ❤️ tykkään
      Ikävä
      72
      895

    10. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      73
      889
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt