Halusinkin miehen, joka olisi perheen pää.

Kuvan täydentämiseksi tai monipuolistamiseksi. Päätän myös pikkuasioista kuten ruokailustamme. Päätän mitä syödään minäkin päivänä. Päätän sen syödäänkö samaa perättäisinä päivinä vai mukaelenko jämät uuteen uskoon.
Teen ostokset ja hoidan koko höskän marketista valmistuksen kautta pöytään.
Olen päättänyt ottaa menussa huomioon vaimoni rajoitukset. Ei liikaa K-vitamiinia eikä rautaa. Silakalle hän on allerginen.
Vaimo ostaa omat banaaninsa ja leipänsä. Minä en syö hänen suussa taikinoituvia muhkuloitaan.
Vaimoni ollessa omilla matkoillaan minä herkuttelen kaaliruuilla, silakoilla ja sisäelimillä.

Päätän myös milloin käsittelen matot ja toteutan totunnaisen imurointijärjestykseni.

Matkustelun suhteet ovat mieltymyksemme saman suuntaisia joten minun ei tarvitse uhrata energiaa niiden suunnitteluun.

Reviirini on edellä kuvattuakin laajempi.

Mitäs vaimosi tekee? Itse kyllä jättäisin lähinnä isot asiat miehen päätettäviksi. En jaksa selvittää ainoana remonttiasioita tai auton korjauksia, enkä asummeko edes täällä vai muutammeko. Säästämmekö minne rahaa vai ei. Miten kasvatamme lapsemme ja mitä he tarvisevat päivittäisessä elämässä. Harrastammeko tänä iltana seksiä vai ei. Olemmeko yhdessä vai emme ole. Omat kaljansa hän saa hankkia itse, sitä en päätä.

Tuuliviirifemakko kirjoitti:

Mitäs vaimosi tekee? Itse kyllä jättäisin lähinnä isot asiat miehen päätettäviksi. En jaksa selvittää ainoana remonttiasioita tai auton korjauksia, enkä asummeko edes täällä vai muutammeko. Säästämmekö minne rahaa vai ei. Miten kasvatamme lapsemme ja mitä he tarvisevat päivittäisessä elämässä. Harrastammeko tänä iltana seksiä vai ei. Olemmeko yhdessä vai emme ole. Omat kaljansa hän saa hankkia itse, sitä en päätä.

Lue lisää

"En jaksa selvittää ainoana... Olemmeko yhdessä vai emme ole. "


Pääset tuosta kaikesta johtamisesta parhaiten eroon, kun päätät erota. Ellei miehelläsi ole mitään käänteentekevää ehdotusta ongelmaan. Miksi miehesi viisveisaa remonttiasioista, auton korjauksista, asumisesta, säästämisestä, lasten kasvatuksesta jne? Entä mitäpä jos menisitte oikein asiantuntijan pakeille pulmanne kanssa? Sopisitte siellä molempien vastuista?

7470 kirjoitti:

Kuvan täydentämiseksi tai monipuolistamiseksi. Päätän myös pikkuasioista kuten ruokailustamme. Päätän mitä syödään minäkin päivänä. Päätän sen syödäänkö samaa perättäisinä päivinä vai mukaelenko jämät uuteen uskoon.
Teen ostokset ja hoidan koko höskän marketista valmistuksen kautta pöytään.
Olen päättänyt ottaa menussa huomioon vaimoni rajoitukset. Ei liikaa K-vitamiinia eikä rautaa. Silakalle hän on allerginen.
Vaimo ostaa omat banaaninsa ja leipänsä. Minä en syö hänen suussa taikinoituvia muhkuloitaan.
Vaimoni ollessa omilla matkoillaan minä herkuttelen kaaliruuilla, silakoilla ja sisäelimillä.

Päätän myös milloin käsittelen matot ja toteutan totunnaisen imurointijärjestykseni.

Matkustelun suhteet ovat mieltymyksemme saman suuntaisia joten minun ei tarvitse uhrata energiaa niiden suunnitteluun.

Reviirini on edellä kuvattuakin laajempi.

Lue lisää

Mitä vaimosi tekee?

On tietysti hyvä sopia kaikenlaisesta. Samalla on huomioitava, ettei se mikä sopii itselle, ei sovi välttämättä kumppanille. Parasta on kun tietää mikä ei ainakaan sovi.

Minulle ei sovi esim. se, että mies kun päättää että koko perhe siivoaa yhdessä, niin kaikkien on lopettavat juuri sillä hetkellä mitä ikinä ovat tekemässä. Kuten joogan. Lapsi nopeasti pois suihkusta siivoamaan. Eikä sekään, että mies haluaa vaimolla olevan pitkät rakennekynnet. Tämän vuoksi mies ei anna vaimonsa tiskata käsin, vaan tiskaa itse. Aina. Jälkimmäisessä kaksi vikaa - mies ei päätä minun kynsistä eikä voi kieltää tiskaamista.

Tuuliviirifemakko kirjoitti:

Mitäs vaimosi tekee? Itse kyllä jättäisin lähinnä isot asiat miehen päätettäviksi. En jaksa selvittää ainoana remonttiasioita tai auton korjauksia, enkä asummeko edes täällä vai muutammeko. Säästämmekö minne rahaa vai ei. Miten kasvatamme lapsemme ja mitä he tarvisevat päivittäisessä elämässä. Harrastammeko tänä iltana seksiä vai ei. Olemmeko yhdessä vai emme ole. Omat kaljansa hän saa hankkia itse, sitä en päätä.

Lue lisää

Koska vastasin vuosikaudet yksin perheen tuloista niin oli itsestään selvää, että tarvittaessa muutimme työni perässä mutta kotimaassa. Vanhempi lapsemme oli vuoden ikäinen ja seuraava oli tulossa kun vuoden sisällä muutimme paikkakuntaa kolmannen kerran niin silloin vaimoni sanoi, että hänestä olisi mukava viipyä tässä hieman pitempään. Siispä viivyimme pari vuotta.
Lapsemme lähestyivät kouluikää joten rakensimme omakotitalon jossa asustelimme kunnes työvoima = lapsemme lähtivät opiskelemaan.

Meille oli myös selvää, ettei vaimoni puuttunut auto- tai myöhemmin omakotitalon asioihin muuten kuin pintamateriaalien ja värien valinnassa. oOen itse värisokea.

Avioliittomme aikana olen tuonut perheen tuloista noin 80% ja myös tehnyt kaikki sijoitusratkaisut. Vaimollani on omat pankkitunnukset ja halutessaan hän voisi tyhjentää molemmat Suomalaiset tilimme ja realisoida notariaatin sijoitukset.
Espanjan omaisuus ja siellä oleva D-B:n tili ovat vain minun nimissäni.

Vaimoni istui päivittäistavarakaupan kassalla 22 vuotta ja sanoi, että hän on nähnyt ruokaa riittävästi. Minulle se on harrastus.
Rätteihin ja sisustukseen en halua puuttua. Koskee myös vaimoni rättihankintoja. Toki hän aina ylpeänä esitelee uutuutensa ja minä yritän näyttää kiinnostuneelta.
Lasten kasvatuksen periaatteet olivat aidosti identtiset.

Valmistautuessani täyteen laiskuuteen sisältyi 12 vuoden jakso jolloin minä en tehnyt kotona yhtään mitään. Olin pelkkä oloasu viikonloppuisä ja muutaman viimeisen vuoden sellainen puoliso.

Koskaan vaimoni ei ole valittanut, että elämämme olisi ollut yksitoikkoista. Ei edes viimeisten 18 eläkevuoden aikana.

Nyt perjantaina kaatui fillarilla ambulanssi > sairaala kuntoon. Ilmoitti lopettavansa pyöräilyn ja yrittää toipua kipulääkityksen avustuksella ollen estynyt menemästä harrastuksiinsa tai entisten työkavereidensa istuntoihin eikä tuosta ole minullekaan mitään iloa. Olemme vakuuttuneita, ettei olotila ole pysyvä.

Kyllä herra :)
Harvassa kai niitä on miehiäkin jotka haluis johtaa. Kyllästyttää päättää kaikki töissä ja kotona. Mutta mitäs läksin..
Enpä tiennyt itsekään että oikeasti oisin halunnu olla kotiorja. :D

Ehkä meidät on rakennettu erilailla. Minulta puuttuu varmaan kunnioitus miestäni kohtaan. Tämän myötä kiinnostus lopahtaa. Ei meistä varmaan kumpikaan osannut mitään kotoa pois muuttaessa mutta minä olen opetellut ja ottanut selvää. Remppahommat yms. En minä osaa kaikkea mutta enpä tiedä mitä mieheni osaisi paremmin kuin minä. Paitsi siivoushommat. Minä haluaisin vaan tehdä ne.
Mies ei voi perehtyä mihinkään mutta ois kait se pitäny ymmärtää jo siitä ettei ole koulunakaan jaksanut käydä.

Tuuliviirifemakko kirjoitti:

Ehkä meidät on rakennettu erilailla. Minulta puuttuu varmaan kunnioitus miestäni kohtaan. Tämän myötä kiinnostus lopahtaa. Ei meistä varmaan kumpikaan osannut mitään kotoa pois muuttaessa mutta minä olen opetellut ja ottanut selvää. Remppahommat yms. En minä osaa kaikkea mutta enpä tiedä mitä mieheni osaisi paremmin kuin minä. Paitsi siivoushommat. Minä haluaisin vaan tehdä ne.
Mies ei voi perehtyä mihinkään mutta ois kait se pitäny ymmärtää jo siitä ettei ole koulunakaan jaksanut käydä.

Lue lisää

Heipä hei
Kunnioitus miestäsi kohtaan puuttuu, juuri näin. Ongelma on teidän vuorovaikutuksessa. Tuossa ei ole kyse niinkään osaamisesta, vaan tunteista ja yhteispelistä. Mitä enemmän sinä olet opetellut ja häärännyt eri asioiden kanssa, sitä loitommaksi miehesi on joutunut suhteessanne.

Vuorovaikutus lähtee siitä, että molemmat huomioivat toisensa, puhuvat ja kuuntelevat toisiaan, hoitavat yhteisiä asioita, ja sopivat niistä. Viisain neuvo niin parisuhteessa kuin muissakin suhteissa kuuluu "antakaa toistenne loistaa".