Olen noin 40v mies pääkaupunkiseudulta. Vuosien varrella on tullut deittailua harrastettua. Olen aika sosiaalinen persoona, joten nautin ihmisten seurasta yleisesti ja ne ovat minusta kiinnostavia kun jokaisella on oma elämäntilanteensa ja tarinansa kerrottavana.
En ole oikein ymmärtänyt sitä ilmiötä että jos jompikumpi 1-2kk tutustumisen jälkeen toteaa ettei taida kuitenkaan parisuhdetta syntyä, mutta muuten ollaan kyllä viihdytty yhdessä tehden erilaisia asioita kotona ja maailmalla, niin miksi harva nainen suostuu jatkamaan ystävyytenä? Miksi halutaan laittaa yhteys kokonaan poikki jos kerran viihtymisen merkkejä on kuitenkin paljon ilmassa eli en ole vastenmielinen? Jos on ollut jotain säätöä, niin olen sanonut myös sen että hyväksyn täysin seksittömän platonisen ystävyyden myös jos säätäminen arveluttaa enään tulevaisuudessa eli se laadukas seura on se mihin oikeasti haluan panostaa mitä
normaalit ystävätkin tekevät enkä siis ole panosuhdetta virittelemässä (vain nopea tapaaminen ja seksiä). Nainen saa myös vapaasti etsiä toista kumppania jos siltä tuntuu kuten oikeissakin ystävyyssuhteissa.
Onko vain niin että hetero naista "kiihottaa" ajatus mahdollisen parisuhteen löytyminen ja kaikki muu on vain "eilistä kylmää pannukakkua"? Vain yhteinen vakava tulevaisuus miehessä kiinnostaa, ei oikeastaan mikään muu? Kun nainen päättää ettei miehestä ole kumppaniksi, niin se on käytännössä vain roska josta on päästävä eroon?
Voisiko joku nainen valaista minulle pintaa syvemmältä tätä ilmiötä miksi "vain ystävyys" eduilla tai ilman on turhaa? Mistä on oikeasti kysymys että se aiheuttaa jonkinlaista mielipahaa?
En ole oikein ymmärtänyt sitä ilmiötä että jos jompikumpi 1-2kk tutustumisen jälkeen toteaa ettei taida kuitenkaan parisuhdetta syntyä, mutta muuten ollaan kyllä viihdytty yhdessä tehden erilaisia asioita kotona ja maailmalla, niin miksi harva nainen suostuu jatkamaan ystävyytenä? Miksi halutaan laittaa yhteys kokonaan poikki jos kerran viihtymisen merkkejä on kuitenkin paljon ilmassa eli en ole vastenmielinen? Jos on ollut jotain säätöä, niin olen sanonut myös sen että hyväksyn täysin seksittömän platonisen ystävyyden myös jos säätäminen arveluttaa enään tulevaisuudessa eli se laadukas seura on se mihin oikeasti haluan panostaa mitä
normaalit ystävätkin tekevät enkä siis ole panosuhdetta virittelemässä (vain nopea tapaaminen ja seksiä). Nainen saa myös vapaasti etsiä toista kumppania jos siltä tuntuu kuten oikeissakin ystävyyssuhteissa.
Onko vain niin että hetero naista "kiihottaa" ajatus mahdollisen parisuhteen löytyminen ja kaikki muu on vain "eilistä kylmää pannukakkua"? Vain yhteinen vakava tulevaisuus miehessä kiinnostaa, ei oikeastaan mikään muu? Kun nainen päättää ettei miehestä ole kumppaniksi, niin se on käytännössä vain roska josta on päästävä eroon?
Voisiko joku nainen valaista minulle pintaa syvemmältä tätä ilmiötä miksi "vain ystävyys" eduilla tai ilman on turhaa? Mistä on oikeasti kysymys että se aiheuttaa jonkinlaista mielipahaa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mulla ainakin aikuisena naisena on kaipuu ihan oikeaan parisuhteeseen, ja koska aikaa on rajoitetusti, miksi tapailisin miestä jonka kanssa ei parisuhdetta ole eikä tule? Ystäviä minulla on jo ennestään, ja tapaan mieluummin heitä laadukkaan tekemisen puitteissa kuin miestä joka etsii jotain epämääräistä (FWB?) kaveruutta seksillä tai ilman.
Ongelma on myös se, että jos alan kiintyä/ ihastua mieheen, kaverisuhteesta tulee vain sydänsuruja.
Olen samaa mieltä. Treffipalstalta etsin vaan parisuhdetta. En viitsi pitää ketään roikkumassa friendzonella, joka ei johda mihinkään. Kavereita on jo ihan tarpeeksi.
Miksi sitten et valitse jotakin niistä kavereistasi?
Minulla ei ole edes niitä kavereita, joista voisin edes teoriassa jonkun valita. Ei ole koskaan ollutkaan...
Ehkä sulla on biseksuaalinen taipumus, tai luulit homoseks. olevan edellisen, mutta harvemmin sitä nyt taitaa pystyä "valita kumppani jo olevista kavereista.." :D
No yyh, mullakin jopa on muutama ystävätär mut en vaan heitä osaa nähdä parisuhdemielessä. Muutama miestuttukin ja siksi he ovat pelkkiä kavereita/tuttuja koska kummallakaan ei ole fyysistä tuntemusta tai muuten yhtään henkisempää välillä.
Mut hienoa ettet sinä ole ronkeli vaan miehetkin kelpais kumppaniksi! Arvostan.
Näin heteronaisena en osaa muuttua, enkä kyl kestäis yhtäkään ns peruseukkoa..
Eli ongelmana on se että naisena et osaa ottaa edes seksitöntä ystävyyttä ystävyytenä vaan väkisin koet ihastumisen tunteita edes joskus ja se harmittaa kun toista ei voi saada? Alunperin deittailusta alkaminen tutustuminen ei voi siis edetä toimivaksi ystävyydeksi vaan menneisyyden deittailun ilmapiiri kummittelee taustalla (vahvana)? Deittailu zonelta ei ole siis mahdollista siirtyä ystävyys zonelle?
Eri sukupuolet kun nyt vaan eivät voi olla ystäviä keskenään, jos vaihtoehtona on parisuhde.
Heillä on jatkuvasti uusi mies kierroksessa, joten sinulle ei ole aikaa eikä mielenkiintoa.
Miksi he käyttäisi sinuun aikaa kun toiselta mieheltä saa seuran lisäks myöskin seksiä, sekä toiveen parisuhteesta. Kun toive parisuhteesta on mennyt alkaa uusi kierros. As simple as that.
Suurin osa ihmisistä on aika reppanoita ja jatkuva epätoivoinen haku päällä. Pitää elää jonkun kyljessä kiinni ja puolikkaana. Eipä kai siinä muuta ole. Parempi hirveä suhde kuin onnellinen sinkku tuntuu olevan monen elämänohje.
Tämähän kuulostaa siltä että miehenä pitää vain pokkana nauttia treffailun eduista niin kauan kuin se kestää silläkin riskillä että johtaa naista harhaan ja tulee draamaa kun en suhdetta haluakkaan hänen kanssaan? Samaan tapaan nainenkin johtaa harhaan minua että näkee minussa jotain hienoa miehenä edes ystävä tasolla, mutta todellisuudessa se on vain parisuhteen metsästämisen huumetta.... jolloin ystävyys ei ole siis totta naisen puolelta jos päätänkin etten naista halua elämänkumppanikseni 1-3kk kuluttua?
https://www.youtube.com/watch?v=wmJ06K9v_Dc
Kylhän sitä kaverina jatkaa jos on se 1-2kk mennyt lähinnä kaverisuhteena. En mä näkisi itseäni exien kaverina, koskaan, se pilaisi tulevat suhteet kummaltakin puolelta. Mieti nyt itse, millaisia suhteita itsellesi tulisi jos yhdistät rusinoita eri pullista. Parisuhde ja kaverisuhde ovat erilaisia. En mä kavereiden kanssa jakaisi intiimiä asiaa itsestäni, kuten parisuhteessa,missä mennään pinnalle sekä sen alle.
Miehenä minulla on ollut ihan ok välit exieni kanssa ja joillakin naisilla myös oman exänsä kanssa (esim. yhteinen lapsi), joten en ihan allekirjoita että kaikki menee vinksin vonksin exien takia. Jos on mustasukkaisuuteen taipuisuutta jollakin osapuolella, niin silloin voi mennäkkin.
Minulle sopisi mainiosti platonisen ystävyyssuhde, mutta sopiiko se miesystävälleni?
Tuleeko mustasukkaisuusdraamaa, kokeeko hän toisen miehen kilpakumppaniksi?
No enpä ole vielä koskaan tavannut miestä, jonka kanssa aikuisten oikeasti onnistuisi se platoninen ystävyyssuhde. Joka kerran homma on kaatunut siihen, kun mies joko pyrkii kanssani samoihin vällyihin tai sitten haluaa kontrolloida elämääni tavalla tai toisella. Viimeistään siinä vaiheessa, jos/kun alan deittailla jotakuta toista, alkavat uuden suhteen torpedointiyritykset.
suomalainen keski-ikänen mies, tavallinen.työnsä ja asiansa hoitava on KURAA.KURAA.Näin se vaan on.EI kelpaa ystäväksi,ei mihinkään muuhunkaan.
Hakekaa kieltä osaavat miehet vaimonne ulkomaita.Antakaa suominaisen laiskotella ja nauttia helppoa elämää,,eihän ne tee lapsiakaan.Etsivät itseään..ja ollan niin nokka pystyssä...HUH huh.
No eihän se naisen ylpeys kestä sitä friend-zonea.
Eikö hyvä parisuhde synny juuri tuollaisen ( ystävyyden ) jälkiseurauksena ? Jonkinlainen perustehan pitää olla ehkä miehelle ei vain omillaan toimeentuleva ilmaus tyypistä riitä .
Sitä minäkin olen ihmetellyt että eikös parisuhteen pitäisi nimenomaan lähteä ystävyyden raameista. Kun arki iskee suhteeseen ja tulee myös ongelmia niin ei auta jos nainen on vain saanut miehen suhteeseen vaan että miehen kanssa pitää tulla sujuvasti toimeen. Onko mies siis alitajunnallisesti monille naisille talouden turva ja lasten kasvattamisessa apulainen eikä aito ystävä? Nimittäin kun suhteesta mies kieltäytyy ja tarjoaa (platonista) ystävyyttä niin ei enään kiinnostakkaan. Miehet vonkaa piparia ja naiset suhdetta?
Mä yleensä vältän ystävyyttä sen takia, koska se aiheuttaa vain turhaa mustasukkaisuutta parisuhteessa ja aina on olemassa riski, että se johtaa petipuuhiin. Minulla on yksi miespuolinen ystävä, joka on ollut ystäväni 20 vuotta eli hyvin nuoresta iästä lähtien ja hän on aina pyytettömästi ja vilpittömästi auttanut minua pyytämättä itse mitään takaisin. Ihan uskomaton ihminen, jonka ystävä on ilo olla. Kuulemma hän on joskus ollut ihastunut minuun , mutta olen silti ystävä myös hänen tyttöystävänsä kanssa. Se on vähän häiritsevää joskus kun hän kommentoi minua kauniiksi tyttöystänsä kuullen ja nähden. Mutta ihastuksestaan huolimatta hän on valinnut jäädä ystäväkseni. Omasta kokemuksestani tiedän ettei tämä mies koskaan ylitä kuitenkaan sallittuja rajoja eli hän ei koskaan yrittäisi mitään petipuuhien suuntaan vaikka olisin hänen kanssaan kahdestaan. Siksi ystävyys toimii. Yleensä kuitenkin aika moni kääntyy puoleeni jos tyttöystävän kanssa menee huonosti tai jos haluaa päästä petiin. Harva on oikeasti vilpitön. Homma toimii vain jos siinä on aito vastavuoroisuus ja toisella osapuolella ei todellakaan ole mitään odotuksia "ystävyyden" suhteen. Aika moni mieskin ajattelee noin, ettei halua olla naisen kanssa ystävä jos hommasta ei tule mitään. Näistä tyypeistä ei yleensä enää erille teille lähtemisen jälkeen kuulu koskaan mitään kuin hyvin harvoin epätoivoisena hetkenä kun nykyinen naisensa ei ole antanut tai jotain muuta vastaavaa. Joten miksi tuollaisten kanssa haluaisi mikään ystävä olla, ei se ole ystävyyttä. Anteeksi jos puhun näin suorasukaisesti, mutta käytäntö on opettanut minulle nämä asiat. Platoninen ystävyys miehen kanssa onnistuu kyllä, mutta jos itsellä on ollut enemmän tunteita pelissä ja toinen ei halua kuin pelkkää ystävyyttä silloin on paras erota kokonaan. Sen, jolla ei ole tunteita on paljon helpompi jäädä ystäväksi kuin sen, jolla on paljon aitoja tunteita. Siinä tulee heti sellainen vallan epäsuhta ja uskoisin, että moni nainen suojelee itseään irrottautumalla tällaisten miesten vaikutuspiiristä. Joskus mies vain haluaa jäädä kauniinkin naisen ystäväksi vain pönkittääkseen egoaan, joten kaikki riippuu ihan siitä kuinka vilpitön ihminen oikeasti on ja mistä syistä on päätetty ettei suhde toimi.
Toisinsanoen miesten vonkaamisen (esitetään ystävää aikansa) ja mielipahan takia kun ei voi miehestä suhdetta saada on parempi pistää välit täysin poikki? Kaikki siis todellisuudessa mielipahan takia?