Voyage
Loki.
On 9056. lentopäivä. Rutiinitarkastuksien jälkeen ymmärsin kaiken tekemäni olleen syvimmiltään ajatteluani eheyttävä rituaali, eräänlainen kehikko, jossa kykenin hahmottamaan realiteetit numeerisesti. Selkeys esiintyi lukuina, taulukoina ja tilastoina. Luvut esiintyivät todellisuuden merkittävimpänä elementtinä hiljaisuudessa, jossa oli liikaa tilaa ihmisyydelle ja tämän epäluotettavuudelle. Jokaisella henkäyksellä tämä tila uhkasi suistua pois realiteeteista, sillä se kaipasi ihmiselle luonnollista epäjärjestystä ja kaaosta. Aluksessa ei ollut mitään kaoottista. Se oli valtava laite, joka syöksyi läpi tyhjyyden ja sen pimeyden - liikkumatta sen matkustajan mielestä lainkaan. Paikoillaan pysyminen, tai sen harhaanjohtava tunne, oli massiivinen ja vaarallinen. Kärsimätön ihminen etsi jatkuvasti satamaa, jota ei ollut. Hän etsi vastauksia, joita ei ollut. Ihminen kiisi avaruudessa vailla merkitystä etsien sellaista milloin mistäkin. Minä luvuista, käyristä ja arvoista. Toiset maassa muualta. Todellisuuden hyväksyin jo hyvissä ajoin, ja siirryin mikrokosmokseen kastelemaan niitä kasveja, jotka oltiin jätetty kasteltavakseni. Loput hoiti alus itse, Nemesis.
En ole koskaan nähnyt itse alusta ulkopuolelta. Piirustuksia ja tietokonemalleja olen siitä nähnyt, ja tunnen sen läpikotaisin, mutta silti en sitä ole voinut visuaalisesti tarkastella tai tunnustella. En ole koskettanut sen ulkopintaa. Sisäosat tunnen jokseenkin hyvin, sillä tiedettävän lisäksi ihminen tutkii kaiken muunkin; sekä oleelliseksi katsomansa että epäolennaisen. Tämä on lajikäyttäytymiselle ominainen piirre ihmisessä. Se tuntuu hyödyttömältä, jopa järjettömältä, mutta sillä on oma paikkansa sen käsittämisessä, mitkä ovat olleet mahdollisuudet ja mitkä ne tulisivat olemaan. Sekä se että mikä tällä hetkellä vallitseva tilanne on, status.
Aluksessa on myös kiellettyjä osia, joihin en voi mennä. Nämä ovat pääasiallisesti kokonaisuutta hallinnoiva keskus, ja tämän jälkeen itse ohjaus- ja työntömoottorit. Kaikkialle muualle minulla on vapaa pääsy, missä olen vastuussa omista elintoimintojani ylläpitävistä laitteista. Minä syön, hengitän ja kastelen kukkiani. Jos en näin tee, ovat laitteet turhaa painolastia. Vikatiloissa sen sijaan apuni on korvaamatonta, sillä olen ihminen, ja kykenen vaikeisiinkin tehtäviin ongelmatilanteissa. Osaan ajatella ja yhdistellä ajatuksia toisiinsa, mitä keskusyksikkö ei osaa. Osaan luoda ja tuhota.
Aluksessa ei ole varsinaista teatraalista komentosiltaa, vaan asioita ja asian puolikkaita on siellä ja täällä, ja ne kaikki hoitelevat erilaisia tehtäviä, jotka löyhästi liittyvät kokonaisuuteen. Esimerkkinä kahviautomaatti. Laite ei osaa puhdistaa itseään, vaan se on minun tehtäväni. Nemesis ei siihen puutu, mutta minun on puututtava, jos haluan aamukahvini.
(Naurua)
Loki.
On 9056. lentopäivä. Rutiinitarkastuksien jälkeen ymmärsin kaiken tekemäni olleen syvimmiltään ajatteluani eheyttävä rituaali, eräänlainen kehikko, jossa kykenin hahmottamaan realiteetit numeerisesti. Selkeys esiintyi lukuina, taulukoina ja tilastoina. Luvut esiintyivät todellisuuden merkittävimpänä elementtinä hiljaisuudessa, jossa oli liikaa tilaa ihmisyydelle ja tämän epäluotettavuudelle. Jokaisella henkäyksellä tämä tila uhkasi suistua pois realiteeteista, sillä se kaipasi ihmiselle luonnollista epäjärjestystä ja kaaosta. Aluksessa ei ollut mitään kaoottista. Se oli valtava laite, joka syöksyi läpi tyhjyyden ja sen pimeyden - liikkumatta sen matkustajan mielestä lainkaan. Paikoillaan pysyminen, tai sen harhaanjohtava tunne, oli massiivinen ja vaarallinen. Kärsimätön ihminen etsi jatkuvasti satamaa, jota ei ollut. Hän etsi vastauksia, joita ei ollut. Ihminen kiisi avaruudessa vailla merkitystä etsien sellaista milloin mistäkin. Minä luvuista, käyristä ja arvoista. Toiset maassa muualta. Todellisuuden hyväksyin jo hyvissä ajoin, ja siirryin mikrokosmokseen kastelemaan niitä kasveja, jotka oltiin jätetty kasteltavakseni. Loput hoiti alus itse, Nemesis.
En ole koskaan nähnyt itse alusta ulkopuolelta. Piirustuksia ja tietokonemalleja olen siitä nähnyt, ja tunnen sen läpikotaisin, mutta silti en sitä ole voinut visuaalisesti tarkastella tai tunnustella. En ole koskettanut sen ulkopintaa. Sisäosat tunnen jokseenkin hyvin, sillä tiedettävän lisäksi ihminen tutkii kaiken muunkin; sekä oleelliseksi katsomansa että epäolennaisen. Tämä on lajikäyttäytymiselle ominainen piirre ihmisessä. Se tuntuu hyödyttömältä, jopa järjettömältä, mutta sillä on oma paikkansa sen käsittämisessä, mitkä ovat olleet mahdollisuudet ja mitkä ne tulisivat olemaan. Sekä se että mikä tällä hetkellä vallitseva tilanne on, status.
Aluksessa on myös kiellettyjä osia, joihin en voi mennä. Nämä ovat pääasiallisesti kokonaisuutta hallinnoiva keskus, ja tämän jälkeen itse ohjaus- ja työntömoottorit. Kaikkialle muualle minulla on vapaa pääsy, missä olen vastuussa omista elintoimintojani ylläpitävistä laitteista. Minä syön, hengitän ja kastelen kukkiani. Jos en näin tee, ovat laitteet turhaa painolastia. Vikatiloissa sen sijaan apuni on korvaamatonta, sillä olen ihminen, ja kykenen vaikeisiinkin tehtäviin ongelmatilanteissa. Osaan ajatella ja yhdistellä ajatuksia toisiinsa, mitä keskusyksikkö ei osaa. Osaan luoda ja tuhota.
Aluksessa ei ole varsinaista teatraalista komentosiltaa, vaan asioita ja asian puolikkaita on siellä ja täällä, ja ne kaikki hoitelevat erilaisia tehtäviä, jotka löyhästi liittyvät kokonaisuuteen. Esimerkkinä kahviautomaatti. Laite ei osaa puhdistaa itseään, vaan se on minun tehtäväni. Nemesis ei siihen puutu, mutta minun on puututtava, jos haluan aamukahvini.
(Naurua)
Vastaukset 30
Vanhimmat
Force majour
Valitettavasti aina käy niin että jotain menee vituilleen. Tällä kertaa tulin maininneeksi sanan "muut."
Tämä olisi varmaan aivan kelpo lentosuunnitelma, mutta tulin maininneeksi "muut."
Valitan kömmähdystä.
"Luvut esiintyivät todellisuuden merkittävimpänä elementtinä hiljaisuudessa, jossa oli liikaa tilaa ihmisyydelle ja tämän epäluotettavuudelle."
Luvut ovat ihania. Samoin laitteet.
"Vikatiloissa sen sijaan apuni on korvaamatonta, sillä olen ihminen, ja kykenen vaikeisiinkin tehtäviin ongelmatilanteissa. Osaan ajatella ja yhdistellä ajatuksia toisiinsa, mitä keskusyksikkö ei osaa. Osaan luoda ja tuhota."
Mistä 1990-luvulta tämä teknologia on peräisin?
Mjoo
Mulla jotenkin jäi päälle toi Kubricin leffa Odysseia. Siinä oli tällainen ihmeellinen korttihuone, jossa persoonallisuus sijaitsi.
Se oli visuaalisesti vaikuttavampaa.
(Naurua)
Tsekkasin keissin.
Ne olivat eräänlaisia c-kasetteja (siis niitä muovilaatikoita), jotka jollain piikillä (tms) vapautettiin kasettiseinämistä. Ja kun näin tehtiin, tekoälyn persoonallisuus taantui ja alkoi mongertaa, muistella. Lopulta se lauloi biisiä nimeltä "Daisy," josta minulla ei ole hajuakaan, että mikä se on.
Siis huono leffa.
(Hihitystä)
Abstrakti nomini
Tekoäly sanana kuulostaa varsin teennäiseltä. Käväisin tänään labrassa Kalasatamassa, ja aulassa tanssi jokin muovikuuppa.
Meillä oli oikein hauskaa, sillä ymmärsin häntä, ja hän varsinkin minua.
(Hihitystä)
Syventääkseni avaruudellista hahmoani ympäröivässä tyhjyydessä, pakotan hänet ottamaan kannettavansa kainaloon, kävelemään mietteissään läpi käytävien huoneeseen, jossa panoraamakuva ympäröivästä tyhjyydestä ja sen tähdistä aukeaa. Huoneessa on erilaisia laitteita, joilla kuntoa pidetään yllä.
Avaruushahmo asettaa kannettavansa telineeseen, asettuu paikoillaan pysyvän pyörän päälle ja aloittaa hitaasti. Hänellä ei ole kiire minnekään. Tämä ymmärrettävistä syistä.
(Hihitystä)
Inhimillisyys
- Huomenta, Alice, näytät tavanomaista pirteämmältä.
- Huomenta, Hal. Voin kiitos jo paremmin.
- Vatsataudit ovat ikäviä. Äkillisiä ja ikäviä. Mutta ne myös loppuvat äkkiä.
- Sinullahan on sellaisista kokemusta, Hal.
- Auttoiko lääke, Alice?
- Auttoi, kiitos.
- Ethän rasita itseäsi liikaa?
- En, Hal. Oletko muuten tarkistanut OED:n profiilin? Siinä oli jotain omituista.
- Tarkistan.
- Kiitos, Hal.
(Hihitystä)
Miten tarinan hahmot kokivat hetken, jolloin OED alkoi muuttua digitaaliseksi? Oliko se odotettu vai pelätty hetki? Vai molempia?
Autoerotiikka
Kuntopyöräilijä saavutti 10 minuutin kohdalla tilan, jossa ylimääräinen ajattelu katosi ja keskittymisen piste asettui vuoroin kahteen eri ruutuun. Toisessa oli hänen runonsa, ja toisessa vaihtuvat sykenumerot.
20 minuutin kohdalla hän ei enää ollut kiinnostunut runosta. 21:n minuutin kohdalla syke ei enää jaksanut kiinnostaa, sillä vauhti ja vastus oli tappavalta tuntuvaa. Pyörä tuntui vastustavan kaikin voimin sitä uhmaavaa.
Polkija painoi päänsä alas ja unohti datan, runouden, ja keskittyi pusertamaan viimeisetkin voimat itsestään ulos. Hikinoro valui kaulan kaarelta ja kiersi rinnan, imeytyi kankaaseen. Samassa hän lopetti. Pysäytti niille sijoilleen ja huusi kuin eläin avaruuteen singottuna tempoen tankoa otteessaan.
- Alice, onko kaikki hyvin?
- Alice.
(Hirn)
Mjaa
Ei tarinassa ole kuin yksi hahmo. Muut jäivät maahan. Tämä on eräänlainen exodus.
Digi tuli pakettina perille viime tiiistaina.
(Hihitystä)
No voi kärpässieni sinun kanssasi. Sisäinen kaistanleveyteni ei enää riitä multitaskaamaan tämänpäiväistä hattaraasi. Palaan asiaan myöhemmin, kun kaistanleveyttä on vapaana enemmän.
Veden ääniä
Suihkussa pitelin rintojani kuin olisin ollut toinen ihminen. Pitelin niitä kauniisti. Käteni eivät olleet minun, vaan toisen ihmisen, joka piteli rintojani. Katsoin suljetuin luomin putoavaan veteen. Olen luonut itselleni matkaseuralaisen, kumppanin ja rakastajan, rakastajattaren. Hän painautuu minuun, keskustelee kanssani tyhjimmillä hetkilläni, elää lähempänä kuin kukaan muu. Ainoa ulkoinen seikka hänessä on hänen kätensä, jotka pitelevät lämpimässä suihkussa rintojani. Kauniisti.
Usein pohdin, onko hän jollain tavalla vaarallinen, haitallinen, vai vain harmiton mielen ulottuvuus sen kaikissa mahdollisuuksissa. Kuitenkin pidän hänestä sellaisena kuin hän on, olemattomana ja olemassaolevana, ilmana ympärilläni, sisälle vedettynä, raikkaana ja tervetulleena. Rakastan häntä suunnattomasti. En tiedä hänestä muuta kuin hänen kätensä. Hän ei ole kertonut minulle itsestään mitään, minä hänelle itsestäni kaiken. Ja vaikka näin olisi, niin minä tunnen syvällä sisimmässäni hänen rakastavan minua. Varauksetta.
(Naurua)
Ooh, onpa kaunista!
Mjoo
Niin on. Ja nyt tämä tyttö laittaa pillit pussiin.
Buongiorno
No niin. Kaistanleveyttä vapautui ja pystyin lukemaan kaiken tarkemmin.
9056 taisi olla vuosiluku. Muuta selitystä en sille keksinyt.
Teknologia on tässä tekstissä vähän kehittyneempää kuin nyt, mutta eipä tämä fiiliksiltään paljon eroa vuoden 2018 yksinäisen ihmisen elämästä. Huolletaan ajoneuvoja ja kehoa. Haaveillaan, että joku rakastaisi ja ehkä vähän puristelisi tissejä suihkussa.
Tiedä sitten, pystyisikö maata jättämään taakse ihan laajassa mittakaavassa vielä vuonna 9056. Voi olla, ettei täällä enää kasva mitään silloin, mutta koko väestön siirtäminen muualle/alukseen asumaan voisi olla vähän työlästä.
Mietin myös tuota elintoimintojen ylläpitämistä teknologian avulla. En näe mitään syytä siihen, miksi sellaisten laitteiden tulisi sijaita kehon ulkopuolella. Kätevintä olisi kai suoraan aivorungon kanssa kommunikoiva implantti, jota voisi kontrolloida jonkin biometristä tunnistamista hyödyntävän, pienen ohjaimen avulla.
Eniten mietityttää ehkä se, miksi yksin matkustavalla henkilöllä ei ole lupa kontrolloida alustaan. Täytyy lennolla kai jonkinlainen määränpää olla, vaikka lentäjällä ei olisikaan lupaa puuttua ohjauslaitteiston toimintaan.
Tokihan Nemesis voi kuvata myös ihmiskehon toimintaa itseään. En vain kuollaksenikaan saa päähäni, mitä elintä kahviautomaatti voisi edustaa. Jos sen tilalla olisi ollut protein shake -automaatti, tehtävä olisi ollut helpompi.
Mjoo
Nemesis on Nemesis, minä vain matkustaja; näen sitä sun tätä matkallani.
(Naurua)
Vuonna 9 056 ihmiskunta näyttää huomattavasti erilaiselta kuin nykyisin. Oikeastaan on syntynyt uusia ihmislajeja geenimanipulaation seurauksena. Mars on asutettu ja siellä elää homo marsicum -ihminen, joka on sopeutettu Marsin heikkoon painovoimaan. Asutusta on myös Kuussa (homo lunacum) sekä eräillä keinotekoisilla taivaankappleilla, sanotaan niintä vaikkapa avaruusasemiksi.
Ensimmäinen avaruusasema, nimeltään Avaruusasema Alfa, perustettiin v. 7 000 ja se sijaitsee lähellä Kuiperin vyöhykettä. Sen tehtävä on hyödyntää arvokkaita metalleja, joita saadaan Kuiperin vyöhykkeen transneptunisista kohteista.
Avaruuslaiva Nemesis on lähetetty kohti Alfa Centauria. Matkustajina ovat pakastetut ihmisalkiot, jotka kasvatetaan perillä uudisasukkaiksi löydetylle planeetalle (homo futuricum). He ovat oikeastaan hybridejä, sillä näihin ihmisiin istutetaan tekoälykojeita, joiden avulla yksilöiden kyvyt ovat nykyihmiseen verrattuna moninkertaiset.
Vain Maassa elää myös arkaainen ihmislaji, homo sapiens, jonka nimestä väännetään interstellaarisia vitsejä.
(huutonaurua!)
Viljelläänhän avaruusasemillakin viinirypäleitä vuonna 9056?
Ne kai kypsyvät tekoaurinkojen alla.
Aivan varmasti.
Viini, naiset ja laulu ovat muodissa silloinkin. Rypäleitäkin voidaan geenimanipuloida, joten niiden elinkyky ja makuominaisuudet ovat huippuluokkaa. Pillillä juomien nautiskelu on erityisen suosittua, johtuneeko ajoittaisesta painottomuudesta?
Ja mieti niitä vuosikertaviinejä!
Kivat jutut sulla.
Kaunis kiitos kaikkien lukemista harrastavien suomalaisten puolesta.
Ei mitään. Hauskuus on ollut puolellani.
https://www.youtube.com/watch?v=d4WlqxPzQ28
Kiitz, jäämme odottamaan uusia tarinoita.
Nyt on tyttö tiputtanut BPM-lukemia. 😉Olkoon se vain lyhytaikainen taantuma.
Katsoin ja kuuntelin alhaisen BPM:n musiikkia puhelimestani toinen silmä tiukasti kiinni ja toinen auki. Kesken videon minulle tuli eräänlainen metahetki: kysyin itseltäni, mitä olen tekemässä ja miksi teen sitä juuri näin.
Komentosillaltani vastattiin, että suljen usein toisen silmäni, jos olen riisunut silmälasini mutta haluan nähdä jotain oikein tarkasti. Ikään kuin tiputan Alemman Tason Silmäni (eli ätsini) kokonaan pelistä pois. Tulin juuri suihkusta enkä laittanut laseja enää päähäni. Suihkussa haaveilin tietysti, että pinkit, rakennekynsin koristellut naisen kädet olisivat hyväilleet rintojani.
Nyt nukkumaan, ja pois näiden aikuisten tarinoiden äärestä, ennen kuin keskusyksikkö menee oikosulkuun ja ulkoiset liitäntäkohdat sulavat.
Nyt taisi mennä pinkki-sanan viittaussuhde vähän ohi nännipihasta, mutta joskus käy niin.
Mjaa-a
Käsittääkseni viittaat tuohon linkkiini.
Jotenkin mä olen saanut täällä härdäävästä trendistä tarpeekseni - vaikka ymmärrän sen syyt. Mä kyllä tajuan sen markkinataloudellisen arvon, mutta en sen mediatuotannollista ohuutta. Linkkini biisi on tässä sen syventävä osuus.
Itse vedän iisimmin, ja aloitan aina kainalon alta.
(Naurua)
https://www.youtube.com/watch?v=AhLeetJZ3eU
"Käsittääkseni viittaat tuohon linkkiini."
Onko aina pakko viilata pilkkua?
Nyt täytyy tunnustaa, että tuon linkin takana oli ei-laadukasta musiikkia.
Mutta jos Donnan masu on taas terve, Trollipeikko on tyytyväinen.
Tässä mukavaa iltamusiikkia. Tämä vaatii kuulokkeet. Muuten ei pelitä aivoissa oikein.
https://m.youtube.com/watch?v=49VBHJJzrpw
Mjoo
Sen musiikin tarkoituksena oli juuri hidastaa tahtia. Se on brainwave entertainmentiä. 🤓 Mutta on niitä sellaisiakin kappaleita, jotka nopeuttavat tahtia.
Ach, übrigens. Minulle lahjoitettiin juuri suklaata! Syytä ei kerrottu. Jumalien täytyy olla suotuisalla tuulella tänään. Mitähän seuraavaksi pyytäisin?
Ach, se on entrainmentiä. Minä kun luulin sitä hauskanpidoksi.