Kummi vai kummitus?

Mun pitkäaikainen entinen työkaveri on saamassa lapsen lähiaikoina. Me ollaan jossain määrin irtaannuttu toisistamme ja olen ehkä tarkoituksellakin ottanut etäisyyttä, kun olen joutunut toimimaan miessuhteiden selvittelijänä lähinnä. EI olla nähty melkein vuoteen ja yhtäkkiä kaveri kertoi olevansa raskaana. Noh, käytiin syömässä yhdessä ja näin hänen miehensä toista kertaa. Ei tunneta siis entuudestaan hänen miehensä kanssa. Nyt sitten sain kaverilta viestiä, että hän haluisi mut ja mun miesystävän kenties esikoisensa kummiksi? Että sopiiko meille, kun me kuulutaan kai kirkkoon. Hänen sisarukset kun aikovat erota kirkosa lähiaikoina.

Öö, siis ensinnäkin kaveri oli pitkään exänsä kanssa, joka oli väkivaltainen. Sitten hän eksyi treffeille miehen kanssa, jolla on rikollistaustaa. Noh, nyt sitten vuoden suhteesta on tulossa vauva, iso asunto on ostettu ja naimisiin ovat menneen. Itse olen aika jalat maassa henkilö ja harkitsevainen asioissa, siis ihan eri maata kuin kaverini, joka tekee extempore juttuja. Ei siinä kait mitään pahaa ole, että tekee, mutta kun ne ovat usein päätyneet huonosti ja mä sitten selvittelen niitä juttuja.

Toisaalta tykkään lapsista, mutta en tykkää kaverini tavoista toimia ja mennä kuin tuuliviiri. Ei siinä, pidin hänen nykyisestä miehestään kun näin hänet, mutta olen nähnyt hänet vain kahdesti ja mun miesystävä ei ollenkaan. Nyt vähän hämää tämä kaikki, kun miesystäväänikin ollaan kummiasioihin otttamassa mukaan, vaikkei ole isääkään nähnyt. Olenko kamala ihminen kun epäröin tätä asiaa.