Puhuvat kivet
Joulutorin hemmotteleva vilinä väreineen ja runsauksineen tuoksui glögimanteleilta ja kuulosti vaimealta puheensorinalta punosjuonineen, joihin lääketieteen opiskelija oli antanut hiuksensa palmikoida. Ihmisen runsaus, makeus ja päihdyttävyys ojentui kojuihin setelirahana, ja äkkiä kädet olivat täynnä vastalahjoja: kuumia unelmia ja irrallisuutta elementeistä, joihin olimme muurien porteista sisään kavunneet. Ja kaiken tämän keskellä vehreä kuusi nousi kivipihasta ja tuoksui kaukaisille havumetsille, levittyi hameineen ja helmoineen kuin hienostoneiti juhlijoiden joukkoon ollen yhtä vaiti kuin vaatteensakin. Minun oli hyvä olla. Minun oli lämmin. Kuuluin tänne, tähän vallitsevaan aikaan, enkä ollut poissa. Olen vanha sielu, iäinen, ja tunnen kaikki kielet, jotka yhä soivat, niin kuin puhuisivat.
Tanskalainen heittäytyi juttusille oluthuoneen olutjonossa. Hauska miekkonen. Ei tiennyt oikein mitään ja puhui senkin vähän päälle aksenttinsa ja intonaationsa. Esittäydyin lääketieteen opiskelijaksi, en tehdäkseni vaikutusta, vaan siksi että olin lääketieteen opiskelija. Tanskalainen harrasti softapuolta työkseen. Keskiaikainen kivilinna kolisi miekkojen huotrissa ja raskaissa saappaissa, loimotti avotulessa ja ihmisäänessä, kannettiin rinnat puolipaljaana tarjottimilla pöytiin kasvoilla jotain ikuista, repittiin sikaa kappaleiksi ja ahmittiin, valuttiin rasvaa ja työnnyttiin seisaaltaan lämpimään lihaan tyhjentymään. Hanat kiilsivät, valuttivat alleen lorisematta kultaista panimolientä. Voisi olla mikä aika tahansa, näky on ikuinen, sama ja muuttumaton. Tunsin kivien painon ympärilläni, kaiken raskauden. Se pyrki sisälleni. Se pyrki minuun. Se tuli sisään sisäkautta, itsestäni minusta. Kehoni puhui kaikelle tälle tässä, jutteli. Tanskalainen softamies virnuili niin kuin Tanskassa olisi jotain mätää, samalla kun ajatusten sormet kulkivat pitkin lämpimän silkin somistamaa kosteaa pintaa.
Tyyppaan softaa.
(Naurua)
Joulutorin hemmotteleva vilinä väreineen ja runsauksineen tuoksui glögimanteleilta ja kuulosti vaimealta puheensorinalta punosjuonineen, joihin lääketieteen opiskelija oli antanut hiuksensa palmikoida. Ihmisen runsaus, makeus ja päihdyttävyys ojentui kojuihin setelirahana, ja äkkiä kädet olivat täynnä vastalahjoja: kuumia unelmia ja irrallisuutta elementeistä, joihin olimme muurien porteista sisään kavunneet. Ja kaiken tämän keskellä vehreä kuusi nousi kivipihasta ja tuoksui kaukaisille havumetsille, levittyi hameineen ja helmoineen kuin hienostoneiti juhlijoiden joukkoon ollen yhtä vaiti kuin vaatteensakin. Minun oli hyvä olla. Minun oli lämmin. Kuuluin tänne, tähän vallitsevaan aikaan, enkä ollut poissa. Olen vanha sielu, iäinen, ja tunnen kaikki kielet, jotka yhä soivat, niin kuin puhuisivat.
Tanskalainen heittäytyi juttusille oluthuoneen olutjonossa. Hauska miekkonen. Ei tiennyt oikein mitään ja puhui senkin vähän päälle aksenttinsa ja intonaationsa. Esittäydyin lääketieteen opiskelijaksi, en tehdäkseni vaikutusta, vaan siksi että olin lääketieteen opiskelija. Tanskalainen harrasti softapuolta työkseen. Keskiaikainen kivilinna kolisi miekkojen huotrissa ja raskaissa saappaissa, loimotti avotulessa ja ihmisäänessä, kannettiin rinnat puolipaljaana tarjottimilla pöytiin kasvoilla jotain ikuista, repittiin sikaa kappaleiksi ja ahmittiin, valuttiin rasvaa ja työnnyttiin seisaaltaan lämpimään lihaan tyhjentymään. Hanat kiilsivät, valuttivat alleen lorisematta kultaista panimolientä. Voisi olla mikä aika tahansa, näky on ikuinen, sama ja muuttumaton. Tunsin kivien painon ympärilläni, kaiken raskauden. Se pyrki sisälleni. Se pyrki minuun. Se tuli sisään sisäkautta, itsestäni minusta. Kehoni puhui kaikelle tälle tässä, jutteli. Tanskalainen softamies virnuili niin kuin Tanskassa olisi jotain mätää, samalla kun ajatusten sormet kulkivat pitkin lämpimän silkin somistamaa kosteaa pintaa.
Tyyppaan softaa.
(Naurua)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mjoo
Tietysti voisi kirjoittaa dialogin, mutta se olisi kuin kirjoittaisi tarinan siitä kuinka vaateostoksia tehdään. Siis ensin kävellään aina liikkeeseen sisään. Ainoastaan verkkokaupassa voi suorittaa ostoksensa astumatta liikkeeseen fyysisesti sisään. On tultava sisään, jotta voisi hypistellä. On oltava sisällä asiassaan.
Tunsin usein olevani sisällä asioissa. En periaatteessa edes tiedä mikä ulkopuoli on tai millaisena se esiintyy.
(Reps)
Beatrice
Hän tuli nopeasti.
Ollessani kiikkumassa vasten seinää, näin Beatricen olevan vaateostoksilla. Hän oli syventynyt tekemäänsä, ja poistanut häiritsevät tekijät ympäriltään, sulkenut epäolennaisen pois. Beatrice on tanskalaisen miehen tyttöystävä, joka on käymässä Tallinnassa poikaystävänsä luona. Olen huolissani omistani, sillä en halunnut tahroja enkä kuvioita, ryppyjä vaatteisiini.
Kuljen hetken Beatricen kanssa, hän on kaltaiseni maalaistyttö, nyttemmin kaupunkilaistunut. Meissä ei ollut juuri eroja. Olisimme voineet vaihtaa vaikka paikkaa. Olimme saman pituisia ja jokseenkin saman painoisia. Hiusten väri on sama. Myös samanlaista on eräänlainen poissaolevuus, pohdinnallisuus ja reagoimisen keveys, itsenäisyys ja riippumattomuus.
Tanskalainen softamies laskee minut takaisin lattialle ja piilotan itseni salamannopeasti. Edessäni törröttävä Beatricen penis katoaa housuihin. Pyydän morsiamelta anteeksi molempien puolesta.
Työnny häneen ja tyydytä hänet, pyydän.
(Hihitystä)
Miksi tulevaisuus aina yllättää?
Luulin, etten jaksaisi herätä. Kelaa eteen päin vartti ja minä saatan olla vähän kiihottunut jo aamukahvia nauttiessani.
Onko tässä aamussa nyt kaikki ihan okei? 😂
Mjaa
Kyllä tässä päässä tuntuu olevan.
(Naurua)
Kuinkas minun tyttöni on kirjoitellut tänään näin vähän tänne fiktiiviselle puolelle? Onko kaikki resurssit käytetty toksisen maskuliinisuuden pohtimiseen?
Kuulepas. Ei tyttönen elä yksinomaan teorioista eikä fiktiostakaan vaan tarvitsee välillä muutamia suukkoja sedältä.
Tämä teksti ei muuten vielä ole ns. tyydyttänyt minua.
😂
Exhale
Jossain luki joskus ettei "kannettu vesi kaivossa pysy."
Meni heti jakeluun.
(Naurua)
https://www.youtube.com/watch?v=rmHDhAohJlQ&list=RDF7jSp2xmmEE&index=4
Siellähän oli ihan aito reptiili. Noin vain vaivihkaa ihmisten keskuudessa. Täytyy vähän seurata, miten sen maailmanvalloitus tuosta kehittyy.
Pojat olivat aika vihaisen näköisiä. Ne kun veisi puita pilkkomaan niin siinä tulisi kolme kuutiota tunnissa.
Mutta eihän tuollaista ole mukavaa katsoa. Sanoisin, että tarvitsisivat lempeän, feminiinisen halauksen ja hyvää ruokaa. Eikö tuo riehuminen viimeistään siinä vaiheessa lopu, kun alkaa väsyttää? Mies sohvalle ja kaksi olutta käteen. Parin tunnin kuluttua nukkuu kuin vauva.
Nuo reptiliaani-piilolinssit kannattaa poistaa ennen nukahtamista.
Mjoo
Siis sairaan hyvä biisi. Mä oon runtannut sen läpi jo viisi kertaa, eikä himmene.
(Hihitystä)
Juu. Ymmärrän. Tytötkin kaipaavat välillä maskuliinista musiikkia.
Minä kaipaan sellaista, jos nostelen painoja kotona. Petri Nygård käy tarkoitukseen oikein hyvin.
Täällä minä sitten lauleskelen ”oon kielimiehii, puhun p*llu suussa tanskaa” ja kaikkea muuta kaunista. Ja rauta nousee.
Mjoo
Hyvä pössis. Pidä toi.
(Hihitystä)
Voisiko joku selittää minulle, miksi jollekulle tulee Donnasta autistinen vaikutelma? Minulle ei tule.
Haluaako Donna itse kommentoida?
Minulle on ihan normaalia, että kivet puhuvat.
😂
Aloitusviestin ensimmäinen kappale on valtavan hieno. Luin sen uudelleen.