Pitäisikö erota?

whattodo kirjoitti:

Nyt on tullut jo niin epätietoinen olo että pakko kysyä suoli24n foorumeilta apua. Olen ollut suhteessa meilkein 7 vuotta, joista 6 vuotta on asuttu yhdessä. Muutettiin nuorena yhteen, molemmat ensi kertaa omillaan. Noin 21 ja 22 vuotiaana. Kohta alkaa 30 ikävuotta lähestyä, ei olla naimisissa, ei ole lapsia, eikä edes omaa asuntoa vaan vuokra. Ei siis varsinaisesti mitään sitovaa. Tuntuu siltä, että kohta jotain näistä pitäisi olla, MUTTA. Suhde on alkanut tuntua pahalta. Nainen sanoo rakastavansa minua koko sydämestään, itse taas miehenä en ehkä koe enää samoin. Tähän ovat vaikuttaneet monet seikat. Nainen on lihonut suhteen aikana paljon. Se tietenkin häiritsee seksielämää kun itse yrittää pysyä kunnossa. Naisella ei ole paljon kavereita, viettää paljon aikaa kotona kun taas itse haluan mennä ja nähdä kavereita. Nainen ei halua juoda alkoholia, itse taas saatan vetää kännit mutta baareissa en juokse. Ei siis ole yhteistä intoa lähteä bailaamaan. Edes ravintolassa ei voi tilata yhteistä viinipulloa kun toista ei kiinnosta. Yritä siinä nyt sitten nauttia. Lisäksi naisella on ollut viimeisen puolen vuoden aikana omituisia kiukkukohtauksia, ihan kuin jotain 5 vuotiasta raahaisi perässään. Ei halua tehdä mitään ja kiukuttelee vain. Tuntuu että olen suhteessa vain koska en halua satuttaa toista ja tiedän satuttavani enemmän mitä pidempään vitkuttelen. Silti kuitenkin perusasiat ovat kunnossa. Molemmat osallistuvat kotitöihin, käyvät töissä ja arki rullaa ihan hyvin. Saan myös rakkautta, vaikka itse en sitä juurikaan taida antaa. Ero pyörii mielessä joka päivä. En vain ole yhtään varma asiasta, asiat ovat päällisin puolin hyvin, mutta kuitenkaan emme ole samanlaisia ihmisiä. Toinen vain tulee lähinnä perässä koska minä haluan jotain. Nykyään kaikki yhdessä tekeminen tuntuu myös tylsältä ja epäkiinnostavalta. Ehkä siksi että toinen ei tiedä mitä elämällään tekisi ja itselläni on liiankin hyvät suunnitelmat. Toisen juttuihin ei edes aina jaksa keskittyä. Haluanko vain uutta rakkauden huumaa? Vai olisiko parempi rehellisesti erota ja etsiä nainen joka on menevämpi, positiivisempi, elämäniloisempi ja ennenkaikkea omaa ajatuksen siitä mitä haluaa tulevaisuudeltaan? Tiedän että itse pärjäisin mainiosti eron jälkeen, toisesta en ole niinkään varma. Ehkä huolehdin liikaa toisen jaksamisesta ja siksi tavallaan uhraan itseni pysymällä suhteessa jossa en ole kovinkaan tyytyväinen. Nyt tämä kaikki olisi vielä helppoa kun ei ole lapsiakaan. Tosin 30 vuotta kummittelee kulman takana ja mitä lähemmäs se tulee sitä vähemmän tuntuu aikaa olevan. Suurin osa kavereista on jo naimisissa ja lapsiakin tullut. Ehkä tulee myös liikaa verrattua muihin. Suhde ei mielestäni toimi koska olemme liian erilaisia. Mitä pitäisi tehdä?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä