Olen ollut nyt jonkin aikaa yhdessä erään naisen kanssa. Aluksi hän vaikutti erittäin ihastuneelta minuun, minä yritin vähän toppuutella, mutta suhde muuttui jotenkin huomaamatta seurusteluksi, ainakin hänen mielestään. Itse olen ollut koko ajan vähän sillä mielellä että tuntuu ihan kivalta kun hän tykkää ja on kiva olla jonkun vieressä, mutta mitenkään rakastunut en ole ollut.
Muutaman ekan viikon jälkeen kuitenkin paljastui millainen nainen on kyseessä. Hän nimittäin loukkaa usein tunteitani sanomalla esimerkiksi että "älä koske minuun", "sinusta ei ole siihen", "sinusta ei ole isäksi", "olet liian nuori minulle". Hän saa myös aivan ihmeellisiä oikkuja, jos esimerkiksi en lähde heti pois hänen kotoaan kun hän haluaa niin hän alkaa kiukuttelemaan kauheasti ja lähtee huoneesta.
Joskus kestän loukkaukset paremmin ja joskus taas kärähtää kunnolla ja vittuilen hänelle takaisin ja siitä sitten syntyy riita. Näitä riitoja on ollut vaikka kuinka usein ja ne todella rasittavat. Kenenkään muun kanssa en riitele kuin hänen.
Olen alkanut miettimään onko naiseni jotenkin luonnehäiriöinen ja nauttii toisen kärsimyksestä. Miltä vaikuttaa?
Muutaman ekan viikon jälkeen kuitenkin paljastui millainen nainen on kyseessä. Hän nimittäin loukkaa usein tunteitani sanomalla esimerkiksi että "älä koske minuun", "sinusta ei ole siihen", "sinusta ei ole isäksi", "olet liian nuori minulle". Hän saa myös aivan ihmeellisiä oikkuja, jos esimerkiksi en lähde heti pois hänen kotoaan kun hän haluaa niin hän alkaa kiukuttelemaan kauheasti ja lähtee huoneesta.
Joskus kestän loukkaukset paremmin ja joskus taas kärähtää kunnolla ja vittuilen hänelle takaisin ja siitä sitten syntyy riita. Näitä riitoja on ollut vaikka kuinka usein ja ne todella rasittavat. Kenenkään muun kanssa en riitele kuin hänen.
Olen alkanut miettimään onko naiseni jotenkin luonnehäiriöinen ja nauttii toisen kärsimyksestä. Miltä vaikuttaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
että pääset liian lähelle häntä. Hänellä on selvittämättömiä asioita ja vain hän pystyy tekemään jotain. Ota rauhallisesti!Hän pitää sinusta kyllä. Mutta muutos lähtee vain hänestä itsestään...
Kun luin tuossa muiden luonnehäiriöisen kanssa seurustelleen kertomuksia tuli mieleeni vielä yksi juttu. Hän pyytää minulta usein kaikenlaista ja jos en tee kuten hän pyytää niin kuulemma ärsytän häntä tahallani ja hän saattaa vaikka räjähtää ja heittääkin jotain. Toisaalta jos itse pyydän häneltä jotain pientä palvelusta niin hän useimmiten ei suostu. Siksi en viitsi häneltä usein mitään edes pyytää. Entäpä jos itse räjähtäisin aina kun hän ei suostu pyytämääni, olisin varmasti heti kauhea riidanhaastaja ja hankala ihminen. Tällaista helvetin vaikeaa hänen kanssaan usein on.
Sitten hän myös valittaa jossen siivoa jälkiäni tai heitän roskan lattialle vaikka hän itse tekee aivan samoin ja kämppä on aina kuin kaaoksen jäljiltä, hänen siivottumuuden takia.
Siis kaiken kaikkiaan koskaan ei tiedä mistä hän ärsyyntyy ja aina pitää olla vähän varuillaan mitä tekee. Hän valittaa kauheasti että aina hänellä on jalka kipeä, selkä kutisee tai väsyttää ja se sitten on syynä sille miksi hän suuttuu niin helposti. Sitten kun hän suuttuu niin minullakin napsahtaa ja riita syntyy. Siitä riidastakin hän joskus syyllistää yksin minua.
Riidan jälkeen hän aina on kovin ihana pyytelee anteeksi ja lupaa parantaa tapansa. Käydään pitkiä keskusteluja kuinka tilannetta voisi parantaa ja uskon että meillä voisi olla taas ihanaa yhdessä. Onhan meillä välillä ihanaa mutta ennemmin tai myöhemmin hän on AINA tähän mennessä vetänyt herneen tiukkaan nenäänsä ja alkanut räyhäämään jostain aivan mitättömästä asiasta.
Voi ehkä tuntua erikoiselta kuinka nainen voi olla tällainen fyysisesti vahvemmalle miehelle (minulle) mutta hän käyttääkin eri keinoja pitääkseen meidät yhdessä kuten seksiä ja naisellista viehätysvoimaa ja erityisesti kauniita sanoja.
Tällaista, jatkan vielä jos jotain tulee mieleen.
Pelottavaa tosiaan, tuosta tulee ihan minä itse mieleen.
En kylläkään heittele tavaroita ja harvemmin riitelen puolisoni
kanssa, mutta olen ihan yhtä äkkipikainen ja arvaamaton, kuin
mitä naisestasi kuvailit. Itseasiassa ensin luulin mieheni
kirjoittaneen tuon..
Naisestasi en tiedä mitään, mutta minä voin sanoa jo vuoden
kestäneen seurustelun pohjalta, arvostan loputtomasti mieheni
kärsivällisyyttä minun kanssani. Jos itse seurustelisin jonkun
kanssa, joka on kuin minä - minä jättäisin hänet heti.
Ehkä meillä on asetelmat vähän eri, sillä rakkaus..
"Kaiken se kestää, kaiken se kärsii.."
Ja mieheni tosissaan rakastaa minua, ja minä Tosissani yritän
muuttaa tapojani, ne eivät vain ole sanoja. Me molemmat suhteessamme
tiedämme, että pian tulee taas asia, josta saan sen hedun nenään,
mutta siihen oppii suhtautumaan eri tavalla aikanaan.
Jos et usko, että teillä on yhteinen tulevaisuus niin miksi tuhlata
aikaasi hänen kanssaan? Siinä ei ole logiikkaa.
Jos taas näet yhteisen tulevaisuuden hänen kanssaan, älä anna
periksi. Hän ei välttämättä itse tahallisesti aiheuta 'oikkujaan',
itsekin käyn terapiassa ja olen saanut siitä paljon apu ja uutta
näkökantaa kokoajan siihen, miksi toimin kuin elävä variksenpelätin joskus..
Kyllä tuollainen nainen/mies saisi jäädä unholaan!
Käyttää vain hyväkseen..
Minusta on tullut hiukka samanlainen, valitettavasti. Enkä todellakaan osaa sanoa mikä se varsinainen syy on, asiat on yksinkertaisestikin kasaantuneet.
Ennen halusin halailla miestäni jopa kauppareissulla, mutta kun hän tuntui sellaisesta suorastaan häiriintyvän, niin pidin sitten näppini erossa. Ja kun piti opetella pitämään näppinsä erossa, niin sitten se levisi kotioloihinkin, ja nykyään se olen sitten minä, joka häiriintyy kaikenlaisesta koskettelusta.
Jännää tässä on se, että minä todella kaipaan läheisyyttä, mutta kun tuo muuri on tullut rakennettua, niin vaikea sen ylikin on kavuta. Ja vuosia sitten mieheni kärähti useita kertoja salailusta ja valehtelustakin, minkä takia minä menetin täysin luottamukseni häneen, ja ehkä sen takia en kestä hänen kosketustaan. Kyllä minä tiedän, että hän on hyvä mies eikä ollenkaan renttumainen, mutta en minä jaksa aina miettiä salaileeko hän taas jotakin. Vähän huono syy eroakaan ajatella, mutta ei tämä tällainenkaan elo oikein vetele.
"Ennen halusin halailla miestäni jopa kauppareissulla, mutta kun hän tuntui sellaisesta suorastaan häiriintyvän, niin pidin sitten näppini erossa. Ja kun piti opetella pitämään näppinsä erossa, niin sitten se levisi kotioloihinkin, ja nykyään se olen sitten minä, joka häiriintyy kaikenlaisesta koskettelusta."
Tämä menee nyt hieman asian vierestä, mutta oli pakko kommentoida...
Meidänkin suhteessa alku oli enemmän kuin omituinen. Niinkin simppeli juttu, kuin käsikädessä kävely kaupungilla sai mieheni suunniltaan: "mä en semmosia harrasta!" Koin myös olevani liian päällekäyvä, vaikka halusin vain toimia hellyyspuuskien mukaan. Sekin ahdisti miestä. Ihme oikeastaan, että tässä vielä ollaan, yhdessä. Ehkäpä näin on siksi, että peräännyin itse periaatteella "ei sit!" Nykyään jos mieheni lähestyy lempein aikein, ajattelen toisinaan, käyttäytyisinkö samoin kuin hänkin aikoinaan; saisi maistaa omaa lääkettään. Tämmöset ajatukset hiipii mieleen vain silloin, kun mulla on ollut huono päivä tai muuten masentunut olo.
Koen etten saa toteuttaa "rakastunutta itseäni" kovinkaan vapaasti tässä suhteessa. Mennään miehen ehdoilla. Joissain hellyyspuuskissa en edes uskalla lähestyä miestäni, sillä mietin liiaksi sitä, milloin oli viimesin kerta, sopiiko nyt?
Tukehtuuhan ihminen vähemmästäkin. Tosin vielä en ole muuttunut miksikään raivoavaksi hirviöksi, vaikka kaikenlaiset menneet kummitteleekin taka-alalla. En halua ahdistaa miestäni turhalla hellyydellä enkä kiukkuilulla. Kuulostaapa lupaavalta tämä suhde!
Pelottavaa tosiaan, tuosta tulee ihan minä itse mieleen.
En kylläkään heittele tavaroita ja harvemmin riitelen puolisoni
kanssa, mutta olen ihan yhtä äkkipikainen ja arvaamaton, kuin
mitä naisestasi kuvailit.
Itseasiassa ensin luulin mieheni kirjoittaneen tuon..
Naisestasi en tiedä mitään, mutta minä voin sanoa jo vuoden
kestäneen seurustelun pohjalta, arvostan loputtomasti mieheni
kärsivällisyyttä minun kanssani. Jos itse seurustelisin jonkun
kanssa, joka on kuin minä - minä jättäisin hänet heti.
Ehkä meillä on asetelmat vähän eri, sillä rakkaus..
"Kaiken se kestää, kaiken se kärsii.."
Ja mieheni tosissaan rakastaa minua, ja minä Tosissani yritän
muuttaa tapojani, ne eivät vain ole sanoja. Me molemmat suhteessamme
tiedämme, että pian tulee taas asia, josta saan sen hedun nenään,
mutta siihen oppii suhtautumaan eri tavalla aikanaan.
Jos et usko, että teillä on yhteinen tulevaisuus niin miksi tuhlata
aikaasi hänen kanssaan? Siinä ei ole logiikkaa.
Jos taas näet yhteisen tulevaisuuden hänen kanssaan, älä anna
periksi. Hän ei välttämättä itse tahallisesti aiheuta 'oikkujaan',
itsekin käyn terapiassa ja olen saanut siitä paljon apu ja uutta
näkökantaa kokoajan siihen, miksi toimin kuin elävä variksenpelätin joskus..
"oho" tosiaan.
Nauran itselleni, kun en osaa käyttää tietokoneita kunnolla.
kyllä itse miettisin tossa kohdassa kun kaikki vielä alussa, kannattaako omasta elämästään tehdä liian vaikeaa...
jos/ kun naisellasi moisia piirteitä niin eivät varmasti häviä jatkossakaan, oma neuvoni:
jatka matkaa ja äkkiä.
Enpä lähtisi tuomitsemaan ihmistä sentään "luonnevikaiseksi" ihan tuollaisten oikkujen perusteella...
Vaikuttaa hyvin epätasapainoiselta ihmiseltä se sinun partnerisi. Ei ole itseluottamuskaan ihan kohdallaan kun kykenee simputtaa rakastamaansa ihmistä tuolla tavalla. Ei sellainen käytös voi tehdä hyvää itsetunnolle. Omatunto varmasti kolkuttelee ja syyllisyydentunne saa sitten pyytelemään anteeksi ja olemaan mielinkielin esim. sängyssä, jotta kaikki olis taas näennäisesti "hyvin".
Se on noidankehä, joka vain naarmuttaa suhdetta niin itseen kuin toiseenkin, ja sen palkka voi lopulta olla jätetyksi tuleminen, pahoinpitely tms. jos oikein pitkälle ajaudutaan.
Tavallaan sinun sietokykysi ylläpitää sitä noidankehää. Naisesi ei ole tarvinnut tulla nokatusten oman käytöksensä seurausten kanssa. Riittää kun hän osaa pyytää anteeksi, pelata roolinsa sängyssä jne. ja ralli saa jatkua.
Mieti mitä sinulle saa ja ei saa tehdä/sanoa ja käyttäydy sen mukaan. Rajansa se on jokaisen sietokyvyllä, ja mitä pikemmin teet toiselle selväksi omat rajasi, sitä vähemmän te ajaudutte mihinkään.
Sinulla on oikeus vaatia toinen vastuuseen sanoista, jotka loukkasivat sinua. Voit pyytää häntä selvittämään mitä hän nälväisyllään muka tarkoitti, eli sanasta ihmistä - joka kerta erikseen. Jos alennut samalle tasolle huutamaan takaisin samalla mitalla, ei mikään muutu.
...että olette liikaa yhdessä? Tyttöystäväsi käytös saattaisi viitata siihen, että hän tuntee olonsa jotenkin sidotuksi. Jos hän tuntee sellaista, niin olosta syntyy ahdistus, joka saattaisi purkautua juuri tuon tapaisilla "Älä koske minuun" ja "Saan raivarin jos et osaa lähteä ajoissa pois" -tyylisiin juttuihin.
Voit testata tätä teoriaa hankkimalla jonkin uuden salonkikelpoisen harrastuksen. Kun vietät pari iltaa viikossa harrastuksesi parissa, niin annat samalla automaattisesti tyttöystävällesi enemmän tilaa.
Tuomas