Olemme olleet onnellisesti yhdessä viisi vuotta.
Vaimo valmistui psykologiksi ja sai vakituisen paikan julkisesta terveydenhuollosta.
Ostimme molempia kovasti miellyttävän asunnon kymmenen minuutin kävelymatkan päästä hänen työpaikaltaan.
Hänellä on asiakkaana todella kirjavaa väkeä lasten tuomituista hyväksikäyttäjistä itsetuhoisiin. Hän itse puolestaan on herkkkä ja kiltti ihminen mutta tykkää silti työstään, koska kokee auttavansa ihmisiä.
Ongelmia alkoi syntyä, kun kaksi hänen potilastaan olivat saaneet jostain hänen kännykkänumeronsa ja soittivat muutamaan otteeseen keskellä yötä välillä itkien välillä uhoten. Numero piti tietenkin vaihtaa.
Kolme kertaa henkisesti epätasapainoinen asiakas on odottanut häntä töiden jälkeen sairaalan ulko-ovella ja on välttämättä halunnut vaan jutella hänen kanssaan enemmän.
Tosiasiassa niitä kertoja mahdollisesti on useampiakin mutta hän ei ole kertonut niistä säästääkseni hermojani.
Viime aikoina olemme alkaneet riidellä asiasta yhä enemmän. Kauhukuvissani joku raiskauksista tuomittu odottaa häntä kadunkulmassa ja tekee väkivaltaa.
Vaimoni ei edelleenkään halua uskoa pahaa kenestäkään.
Suostuttelin hänet kanssani itsepuolustuskurssille mutta hän pitänyt siitä ollenkaan koska,
"ei usko fyysiseen voimankäyttöön asioiden ratkasijana."
Utelen häneltä hänen asiakkaistaan ja miten he ovat suhtautuneet häneen mutta hän ei halua juurikaan puhua luottamuksellisista asioista. Toisaalta ymmärrän sen.
Toivon hänen suhtautuvan asiakkaisiin "kylmemmin" mutta tiedän itsekin ettei kyseistä työtä voi tehdä
menestyksekkäästi sillä tavoin.
Toivon, että hän hakisi muuta työtä mutta hän todella pitää työstään.
Olemme yrittäneet puhua asiasta ja olemme olleet muutaman otteeseen terapeutilla.
Valitettavasti se ei ole tuonut konkreettista apua.
Pelkään todella, että joku sekopää raiskaa hänet.
Antakaa kommentinne. Mitä tehdä?
Vaimo valmistui psykologiksi ja sai vakituisen paikan julkisesta terveydenhuollosta.
Ostimme molempia kovasti miellyttävän asunnon kymmenen minuutin kävelymatkan päästä hänen työpaikaltaan.
Hänellä on asiakkaana todella kirjavaa väkeä lasten tuomituista hyväksikäyttäjistä itsetuhoisiin. Hän itse puolestaan on herkkkä ja kiltti ihminen mutta tykkää silti työstään, koska kokee auttavansa ihmisiä.
Ongelmia alkoi syntyä, kun kaksi hänen potilastaan olivat saaneet jostain hänen kännykkänumeronsa ja soittivat muutamaan otteeseen keskellä yötä välillä itkien välillä uhoten. Numero piti tietenkin vaihtaa.
Kolme kertaa henkisesti epätasapainoinen asiakas on odottanut häntä töiden jälkeen sairaalan ulko-ovella ja on välttämättä halunnut vaan jutella hänen kanssaan enemmän.
Tosiasiassa niitä kertoja mahdollisesti on useampiakin mutta hän ei ole kertonut niistä säästääkseni hermojani.
Viime aikoina olemme alkaneet riidellä asiasta yhä enemmän. Kauhukuvissani joku raiskauksista tuomittu odottaa häntä kadunkulmassa ja tekee väkivaltaa.
Vaimoni ei edelleenkään halua uskoa pahaa kenestäkään.
Suostuttelin hänet kanssani itsepuolustuskurssille mutta hän pitänyt siitä ollenkaan koska,
"ei usko fyysiseen voimankäyttöön asioiden ratkasijana."
Utelen häneltä hänen asiakkaistaan ja miten he ovat suhtautuneet häneen mutta hän ei halua juurikaan puhua luottamuksellisista asioista. Toisaalta ymmärrän sen.
Toivon hänen suhtautuvan asiakkaisiin "kylmemmin" mutta tiedän itsekin ettei kyseistä työtä voi tehdä
menestyksekkäästi sillä tavoin.
Toivon, että hän hakisi muuta työtä mutta hän todella pitää työstään.
Olemme yrittäneet puhua asiasta ja olemme olleet muutaman otteeseen terapeutilla.
Valitettavasti se ei ole tuonut konkreettista apua.
Pelkään todella, että joku sekopää raiskaa hänet.
Antakaa kommentinne. Mitä tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täällä Lappeenrannassahan joku seko tappoi yhden terveyskeskuslääkärin. Siitä oli lehdessäkin.
Se oli sen fitness -tytön, Tiia Piilin, äiti.
Parempi olisi, että pysyisi kaikkien hullujen kanssa täysin asiallisissa väleissä eikä kävisi liian tuttavalliseksi.
Toisaalta jonkunhan sitäkin työtä on tehtävä. Helposti vaan kilttejä ihmisiä käytetään hyväksi, niin kuin Piilin tilanteessa kävi...
Ymmärrän hätäsi ja senkin, että vaimollasi on nyt "näytön paikka". Mutta mitäpä sitä muutakaan voi kuin vain luottaa toiseen, hänen ituitioonsa ja itsesuojeluvaistoonsa, että hän selviytyy kyllä siitä mihin on ryhtynytkin. Virheistä oppien ja kokemuksista viisastuen.
Joka tapauksessa, hän ELÄÄ sitä mikä sinulle on vain teoriaa, kuultua ja kuviteltua. Mielikuvituksesi värjää ne asiakkaat ehkä totuutta paljon uhkaavammiksikin...
Vaatimalla häntä vaihtamaan työpaikkaa tai olemaan "kylmempi" asikkaitaan kohtaan, vaadit ehkä sellaista, johon hän ei ole valmis ja jonka ajatteleminenkin loukkaa häntä.
Hän on innokas ja uskoo kykyynsä/ammattitaitoonsa selviytyä ja jaksaa, niin kuin kuka tahansa työstään täysillä nauttiva "keltanokka". : )
Käytäntö opettaa pikkuhiljaa löytämään omat rajat ja rutiinit, joiden puitteissa kukin parhaiten työstään selviytyy. Sinun on vain odotettava, että vaimosi löytää ne rajansa ja oppii käytännössä sen mikä riittää ja mikä on liikaa.
Jos asiakkaista tulee todellinen ongelma, vaimosikin varmasti reagoi siihen ja pyrkii ratkaisun löytämiseen. Luota häneen ja pidä keskustelua yllä ettei hän sokeudu omassa velvollisuudentunnossaan.
Jokaisella ammatilla on varjopuolet. Ajattele todennäköisyyksiä ja anna vaimosi nauttia työstään.
Jokainen voi kohdata huumehörhön, tai kaupan kassalla joutua ryöstön kohteeksi, tai rattijuoppo ajaa yli. Riskitöntä elämää ei ole.
Pyydä vaimoasi kantamaan sellaista huutavaa hälytinlaitetta mukanaan, jotta sinä saisit mielenrauhan.
Älä ole ylisuojeleva, me naiset osaamme yllättävän hyvin pitää puolemme, myös tosipaikan tullessa.