Itken itseäni, parisuhdettani, sitä että olen onneton. Ajatukset ovat sekaisin, en tiedä mitä tekisin. En pysty päästämään itri. Petin kerran, olo vain siitä paheni. Työ ei maista, en jaksa nähdä ystäviäni, ryven itsesäälissä. Kaipaisin apua. Syytän itseäni, olen sotkenut elämäni. Olen säälittävä ja raukkamainen. Ei näy ulospääsyä. Joskus tuntuu että olisi parempi ettei minua edes olisi. Kaikkien elämä olisi helpompaa.. Milloin tämä tuska ja ahditus häviää? Häviääkö koskaan? Haluaisin nähdä edes jonkun pienen valonsäteen, vaikken ole sitä varmaan ansainnutkaan.
itken elämääni....
Susanna
41058
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä alku. Pettäjänä oot ton kaiken paskan ansainnutkin, toisin kuin se jota petit ja joka - raukka - ehkä luotti ja rakasti.
Mitä jos häipyisit nykyisestä suhteesta kun et selkeesti siihen kykene? Ois parempi teille molemmille. Jonain päivänä löydät sitten ehkä miehen, jota et kokemuksesta viisastuneena enää petä tai joka on yhtä löyhämoraalinen ja itsekäs p***iainen kun säkin ja voitte elää onnellisina elämänne loppuun saakka.
"Vaikka nyt on pimeää, on mahdollista yhdessä kulkien löytää tie aamun valoon, toivoon ja tulevaisuuteen."
Nyt kerrot miehellesi pettämisestä ja syyn miksi teit sen. Parisuhteesi on ilmeisesti surkeassa tilassa. Sen jälkeen päätätte miehesi kanssa mitä teette. Joko eroatte tai käytte kriisin läpi. Jokin mättää ja pahasti teidän tilanteessa! Voimia sinulle
Susittelen terapiaa, jossa asiat arvioidaan uudestaa, ihmeesti auttaa.