Niin onko sinkkuus yksinkertaisesti nössöyttä, sitä ettei uskalla/kehtaa/viitsi tehdä asioita ja olla aktiivinen vaan mieluummin on passiivinen?
Koska sata varmasti aivan jokainen pystyisi pariutumaan jos tekisi asian eteen tarpeeksi.
Koska sata varmasti aivan jokainen pystyisi pariutumaan jos tekisi asian eteen tarpeeksi.
Vastaukset 23
Vanhimmat
On niin paljon väärinkohtelua, että haluaa suojella itseään.
Ettei rikkoudu.
Seurustelin hyvännäkösen muijan kanssa. Sitten se alkoi jotain valittaa niin vetäsin sitä turpiin niin ämmä lensi kymmeniä metrejä. Otin vauhtia ja potkasin ämmän kuuhun. Oppiipahan olemaan.
On myös jännää olla sinkku, kaikki on vielä edes, voi sattuu jotain fantsua ja ihanaa. Nähdä ohimennen jonkun hymyilevän tyypin ja ehkä vähän jutella hänen kanssaan, siitäpä voi jotain tulla
Ei tod.
Sinkkuna hyvä säätää mitä haluttaa😂 Hyvä syy on sanoa tyypeille ketkä alkaa roikkumaan ja muutenki ärsyttämään ett en halua asua kenenkään kans kun oon vähä aamuäree 😂
Eileni alko taas joku eukko keimaileen..
Mie mietin että mene jo helevettiin siitä. :D
Oishan se kiva saaha pillua mutta kun ei se pelkästään sillä tule.
Muutenkin stressi päällänsä.. Vielä jonku eukon murheet ja nalkutukset siihen päälle.. :D
Ei kai se tarvi olla muuta, kun sitä ettei halua vakiintua?
Osalla on varmaan arkuuttakin, sitäkin ettei osaa tai uskalla lähestyä. Osalla nirsoutta ja itsensä jalustalla pitämistä. Osalla mitä kelläkin...
Eihän parisuhde ole nykyään enää mikään must juttu. Niinko ei lasten tekeminenkään, ihmiset elää enemmän itselleen ja omalle fiilikselleen. Eikä tee asioita perinteiden vuoksi, tradition.
Mutta lapsettomuudesta ja sinkkuudesta tuleekin uusi traditio ja kansanperinne. Ootte edelläkävijöitä MGTOW jne.
On nössyttä kun ei juo viinaa eikä mene yökerhoon tutustumaan naisiin. Satavarmasti mies saa naisen yökerhosta kun juo viinaa ja menee juttelemaan naisille.
Milloin olet pannut viimeksi? Ai et koskaan...
Elämäntapasinkkuus on mukavuuden maksimointia. Toimii, kun kumppanina on toinen samanlainen.
Viinamies ei ole nössö. Viinamies osaa juoda viinaa ja bailata yökerhossa. Bailaustaidot hurmaavat yökerhon juopuneet naiset.
Raitis mies on nössö koska ei uskalla juoda viinaa ja lähteä yökerhoon. Hän pysyy sinkkuna.
Sinkkuuteen on varmasti yhtä paljon syitä kuin on sinkkujakin. Tyypillisin lienee tuo "nössöys" eli passiivisuus.
Nössöyden kohdalla sanoisin silti, että se perimmäinen syy on se, ettei nämä ihmiset tiedä tapoja kuinka löytää kumppani. Palstan "viinamies" on tyypillinen ätmi, joka luulee että suhteet syntyvät satunnaisten baarituttavuuksien kesken humalassa. Tuota toki tapahtuu, mutta ei se kovin yleistä ole enää.
Pariutuminen onnistuu myös sosiaalisen verkoston avulla, ihmisillä on tuttavapiiri josta voi löytää kumppanin ilman mitään ihme kiemuroita. Tutustumisen kautta kasvaa tunteet jotka vievät tilannetta eteenpäin ihan ilman mitään säätöjä, ykskaks vain huomataan että viihdytään yhdessä ja halutaan lisätä yhteistä aikaa.
Myös tuttavaverkostot ylläpidetään juomalla viinaa. Tuttavien kanssa ollaan yhdessä ottamassa pohjia ja lähdetään yhdessä yökerhoon juomaan. Tai istutaan baarissa ryyppäämässä. Nuoremapa yhdessä luokkatovereiden kanssa ryypätessä ja myöhemmin sitten kosteissa opiskelijabileissä.
Viinamies menestyy myös sosiaalisten piirien luomisessa koska osaa juoda muiden mukana.
Raitis mies syrjäytyy myös sosiaalisista verkostoista koska ei juo muiden mukana.
Sosiaalisuuteen kuuluu myös oluella käynti, mutta noista piireistä viinamiehet seuloutuvat pois alkoholisteille ominaisen örveltämisen takia.
Viinamies ei örvellä. Viinamies on juonut viinaa nuoresta pitäen, joten hän pystyy juomaan isojakin määriä humaltumatta. Viinamies hallitsee tilanteen kun ollaan juomassa olutta ja menestyy sosiaalisissa verkostoissa.
Sosiaalisissa tilanteissa taitavaa miestä ei kutsuta viinamieheksi.
En usko oikein että joku pariskunta haluaisi esitellä tutulle sinkkunaiselle viinamiehen potentiaalisena mieskandidaattina. Ei kovin uskottavaa.
tuossa aiemmasta viinamiehen aloituksesta yksi aika osuva kommentti:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15467878/miksi-viinamies-arsyttaa#comment-95656553
(on siinä muutakin, mutta jokin tuollainen osa noilla viina- vastaavilla "atm":illä yleensä on ;)
"Kylähullu", sitä kai se viinamiehen käytös lähinnä on.
Tuo kommentti oli aika hyvä muutenkin, mutta minun mielestäni sinkut-palstalle sopii aika hyvin muunkinlainen keskustelu kuin pelkkä sinkkuuden analyyttinen pohdinta. Väitän että ilman trolleja tämä olisi aika suosittu palsta.
Voi voi ja voi, nössöys mikään häpeä ole!! Nössöys on viisautta, ei parisuhde tai mikään suhde ole itseisarvo tai pakkopulla. Se on valinta, kaikki on valintaa. Mikä sopii mulle, ei välttämättä sovi kenellekään toiselle. Lähdetään siitä...
Olette te miehet nössöjä eivätkä miehet uskalla mennä baariin juomaan viinaa ja lähestymään naisia. Minä aloin juomaan viinaa jo 14 vuotiaana ja 18 vuotiaana menin kaverin kanssa heti baariin ja lähestyin naisia ja pyysin niitä tanssimaan sekä tarjosin niille viinaa. Yhden yön juttuja oli kymmeniä jo ennen kun täytin 20 vuotta. Niitten samojen naisten kanssa juhlimme nyt 20 vuotta myöhemmin ja käymme baareissa ja pidämme pikkujouluja. Suhteet kestää ikuisesti viinan avulla.
Nössöys, no aika hyvin kuvaa sinkkuutta joidenkin kohdalla. Mulla pari kaveria jotka näyttävät ihailevan yksipuolisesti tietynlaista käsitystä parisuhteesta. Huokailevat kaipauksellisesti kaupassa yhdessä käyviä pareja, katsovat sitä mikä näkyy puitteina ulospäin yhteiset joulut jne... kun sitten kohdalle sattuu ihminen joka itselle voisi olla se pari, ovat ehkä innoissaan mutta kun parisuhde on sitoutumista, jakamista, yteenkuuluvuutta joka herättää niin hyviä tunteita kuin myös niitä hankalammalta tuntuvia, niin sitten paetaan ja vetäydytään. Näillä hankalilla tunteilla en tarkoita riitaa tms vasn sitä että toiseen tutustuminen ja lähentyminen jossain määrin herättää myös omat sisäiset epävarmuudet ja pelot jotka on vaan kohdattava että läheisyys on mahdollinen. Monelle tämä on liikaa ja sitten ilmenee tämä nössöys. On helpompaa olla itsekseen ja elää kuvitelmissa kuin kohdata näitä haasteita. Läheisessä suhteessa jokainen joutuu kohtaamaan haavoittuvuutensa. Kenen kantti kestää...
No minusta helpompi jakaa sinkkuus kahteen osaan. Itsetoivottuun ja toivomattomaan.
Toivottu sinkkuus tuskin tarvitsee lisäselvityksiä, ihminen haluaa elää yksin.
Ei toivottu sinkkuus taas minusta pitkälti johtuu ihmisen psyykkisestä epätasapainosta. Vaikka on sitä parisuhteissakin olevilla.
Summamaarum... kannattaa aina tutkiskella omaa päänsisältöä, kun pariutumisessa on ongelmia. Ainoa tie ja keino toteuttaa onnistunut pariutuminen, mutta tämä aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Itseään pidetään viallisena ja muita omituisina. Kuitenkin kyse on ihan tavallisesta ihmisestä, oma pää vaan tekee tepposet. Muita ei voi muuttaa, itsensä sisällä olevat ajatukset voi.
Pitäisit tyhmyytesi vain omana tietonasi.
Ei kai tuossa mitään erityisen tyhmää ollut.
Paitsi itsejään ätmiksi nimittävien mielestä. Heidän mukaan muut ovat omituisia, mutta ympäristönsä muuttaminen on mahdoton tehtävä, jolloin jäljelle vaan itsensä pääasiassa asenteellinen kehittäminen. (Mikä ei tietenkään edelleen takaa mitään, mutta sellainen vaan on maailman järjestys. Koskee siis ei toivottua sinkkuutta.)
Jos katsotaan suhdetta - hivenen kornisti - kaupankäynnin kulmasta, niin ehto on, että molemmille pitäisi jäädä/tulla nettoa. Jos näin ei tapahdu, suhde kuihtuu. Se miten eri tekijöitä nettoon nähden arvottaa, on täydellisen tapaus-/henk.kohtaista. Pääpointti on molemminpuolisuus, sitä ei voi väistää. Tällä palstalla pitänee mainita: ätmin ajatellessa (pornon vaudittamana?) teiniseksiä, ongelmaksi tulee mitä nainen saa. Epätoivoinen ajatus tieten on "jos se vaikka rakastuisi", ätmin pelkistetty ajatus usein on, että seksin saanti olisi se rakkaus. Seuraus on, että se 'arvostusvaaka' ei tasoitu.
Jos ajatellaan menneitä aikoja (< 50-luku), niin sinkkuus ja vanhapoikuus/piikuus on käsitteitä eri ajoilta. On eletty omavaraistaloudesta teollistumisen kautta jälkiteolliseen. Maatalousaikana parina/perheenä eläminen oli pitkälti käytännön juttu. Tila tai yritys siirtyi luontevasti sukupolvelta toiselle, jolloin vanhuusaika oli periaatteessa turvattu. Vasta 60-luku oli toimivien eläkesysteemien kehittelyn aikaa. Ennen sinkut (nykytermillä) olivat eniten ruokapalkalla taloissa aputyöntekijöinä ja loisinakin; kirkko, lahkot ja muut yhteisöt paimensivat, rukoiluttivat ja vainosivatkin ns.väärineläjiä, etupäässä naisia. Oli arvo sinänsä, jos sai (ja sai kun vaatimuksia ei ollut) jonkin oloisen miehen kimppaan, niin oli ainakin yhteisövainoilta enemmän suojassa. Ja siinä mukana mies kuin mies voi saada naisen.
Edellinen vaan taustana *tämän* palstan ongelmalle, kun naisilla (korostuen "ätmien" kohdalla, muualla termi jotakuinkin tuntematon) on vaatimuksia.
"Mutta kun tuo vanha aika ei ole enää voimassa!"
Onko se niin väärin vai eikö? Siitä kaiketi näillä palstoilla vedetään köyttä. Tai valetaan kannuja.
Ennen olosuhteet saattoivat lykätä (merkityksessä työntää eteenpäin), nyt arvioitava/'oltava omillaan', mitä tekee.
ps. kopsin ylempää wanhaämmän lausahduksen:
"sinkkuus on mukavuuden maksimointia, toimii kun kumppanina on toinen samanlainen."