Miten ihmisen suhtautuminen seksiin ja omaan itseensä ja vartaloonsa voikaan muuttua ajan ja kokemusten kautta niin paljon.
Nuorempana seksiä tuli harrastettua kieltämättä liikaakin ja liian monien kanssa. Koskaan ei miettinyt että miksi ei koska siitä nautti todella paljon. Koskaan en kehdannut kavereilleni edes kertoa kuinka monen kanssa oli oikeasti tullut vehdattua. Ja mitä kaikkea oli tullut tehtyä ja nautittua siitä täysin rinnoin estottomasti. Miten tuli miehiä sidottua sänkyyn kiinni ja käytettyä niitä. Luoja mä pidin siitä niiden härnäämisestä orgasmin partaille uudelleen ja uudelleen antamatta niiden saada ennen kun annoin luvan. Ja suihinottamisen ihanuus. Missähän kaikkialla sitäkin on tullut tehtyä...ja ennen kaikkea miten paljon siitä itse nautin.
Koskaan nuorempana en ajatellut olevani mitenkään erityisen herkkä ja introvertti luonne. Tiedä sitten muuttiko 10 vuoden suhde ja avioliitto narsistisen, mustasukkaisen, omistushaluisen alkoholistin kanssa minua todella niin paljon. Kyllä se varmasti muutti. Aina joku ihmettelee miten se on mahdollista kestää sellaista 10 vuotta ettei koskaan lähtenyt. Eikä sitä oikeastaan kukaan voi ymmärtääkään täysin joka ei ole itse ollut sellaisen ihmisen kanssa. Eikän kaikki tapahdu heti vaan pitkän ajan jakson aikana. Mutta ei siitä sen enempää. Mutta miten se suhde muutti minun seksuaalisuuttani ja suhtautumista omaan itseeni ja vartalooni ym. Sehän muutti aivan kaiken. Aivan kun kaikki olisi kääntynyt lopulta ihan päälaelleen. Se itsevarmuus itsestä, omasta vartalosta ja haluista romuttui ihan kokonaan. Se suhde aiheutti paljon kummallisia traumoja erilaisia asioita kohtaan seksissä joihin olen törmännyt jälkeen päin.
Eron jälkeen itsetuntoni oli ihan nollissa enkä osannut arvostaa itseä ollenkaan. Häpesin vartaloani kuollakseni. Ihan vain sen takia että olin vuosia ja vuosia kuunnellut mitä vikoja siinä on, kuinka ruma ja vastenmielinen se on ja miten ihana se olisi jos se olisi erilainen. Miten voisin olla vaikka missi jos olisin laihempi. Riisuminen toisen ihmisen edessä pimeässäkin oli jotain todella ahdistavaa. Sitä toivoi ettei toinen koskisi todellakaan mihinkään paikkaan mitä itse inhosi itsessään ylikaiken, läskiä mahaa tai riippuvia rintoja. En pitänyt enään suihinottamisestakaan mitä ennen rakastin. En pitänyt siitä että minun pitäisi olla miehen päällä koska siinä hän näkisi minut ja sen miten ruma olen ja minun pitäisi pystyä olemaan siinä ja nähdä toinen siinä edessäni katsomassa minua.
Miehiä tuli ja meni. Oli mukavia miehiä joita näki useamman kerran, miehiä joista ei pahaa sanottavaa jäänyt. Joiden kanssa on viellä vuosienkin jälkeen yhteyksissä vaikka ei ollakaan pantu enään. Oli myös miehiä jotka luokkasivat. Mua on aika vaikea loukata fyysisesti ja henkisesti sitäkin helpompi. Ja vihaan sitä todella paljon että minulle tehdään niin. Jotenkin näistäkin kaikista miehistä tuli selvittyä suunnilleen silmät kiinni pimeässä. Toisista enemmän pimeässä kuin toisista. Mutta se häpeä omasta vartalosta ja itsestä oli läsnä aina.
Kaikken tämän jälkeen voi vain kuvitella miten vaikea on ollut kyetä luottamaan miehiin. Uskaltaa riisua itsensä alasti toisen edessä häpeämättä silmiä päästään. Kyetä rentoutumaan sen toisen seurassa. Ja opetella olemaan siinä hetkessä ja nauttimaan siitä viellä. Eikä se todellakaan ole ollut helppoa. Sattui vaan niin estotonta seuraa joka ei koskaan sanonut mitään pahaa tyhmää tökeröä eikä loukkaavaa. Vaan sanoi aina just sen mitä halusin kuulla. Seuraa johon ehkä uskaltaisi luottaa. Jonka seurassa oppi rentoutumaan ja nauttimaan hetkestä. Yli kymmeneen vuoteen en ollut kyennyt rentoutumaan miehen seurassa niin etten olisi ajatellut sitä miten ruma olen tai toivottavasti se ei katso mua tai koske mua mistään kohdasta mitä itsessäni häpeän.
Mitäs sitten kun huomaa luottaneensa ihmiseen joka onkin käyttänyt sitä luottamusta väärin. Miten ihmisarvoa alentavalta se tuntuu. Enemmän kun potku palleaan. Se että toinen on valehdellut päin näköä pitkän aikaa. Miten kukaan voi tehdä toiselle niin. Sitä tajuaakin olevansa se samainen itseään häpeävä ihminen joka on vaan riittämätön ja vääränlainen sellaisena kuin on.
Jotenkin koko ajatus miehistä ja seksistä etoo todella paljon. Se että voisin koskaan luottaa johonkin ihmiseen tuntuu niin kaukaiselta ettei sitä kye edes näkemään. Eikä valitettavasti runkkaaminenkaan tunnu hyvältä ajatukselta, todellakaan. Ei missään määrin.
Nuorempana seksiä tuli harrastettua kieltämättä liikaakin ja liian monien kanssa. Koskaan ei miettinyt että miksi ei koska siitä nautti todella paljon. Koskaan en kehdannut kavereilleni edes kertoa kuinka monen kanssa oli oikeasti tullut vehdattua. Ja mitä kaikkea oli tullut tehtyä ja nautittua siitä täysin rinnoin estottomasti. Miten tuli miehiä sidottua sänkyyn kiinni ja käytettyä niitä. Luoja mä pidin siitä niiden härnäämisestä orgasmin partaille uudelleen ja uudelleen antamatta niiden saada ennen kun annoin luvan. Ja suihinottamisen ihanuus. Missähän kaikkialla sitäkin on tullut tehtyä...ja ennen kaikkea miten paljon siitä itse nautin.
Koskaan nuorempana en ajatellut olevani mitenkään erityisen herkkä ja introvertti luonne. Tiedä sitten muuttiko 10 vuoden suhde ja avioliitto narsistisen, mustasukkaisen, omistushaluisen alkoholistin kanssa minua todella niin paljon. Kyllä se varmasti muutti. Aina joku ihmettelee miten se on mahdollista kestää sellaista 10 vuotta ettei koskaan lähtenyt. Eikä sitä oikeastaan kukaan voi ymmärtääkään täysin joka ei ole itse ollut sellaisen ihmisen kanssa. Eikän kaikki tapahdu heti vaan pitkän ajan jakson aikana. Mutta ei siitä sen enempää. Mutta miten se suhde muutti minun seksuaalisuuttani ja suhtautumista omaan itseeni ja vartalooni ym. Sehän muutti aivan kaiken. Aivan kun kaikki olisi kääntynyt lopulta ihan päälaelleen. Se itsevarmuus itsestä, omasta vartalosta ja haluista romuttui ihan kokonaan. Se suhde aiheutti paljon kummallisia traumoja erilaisia asioita kohtaan seksissä joihin olen törmännyt jälkeen päin.
Eron jälkeen itsetuntoni oli ihan nollissa enkä osannut arvostaa itseä ollenkaan. Häpesin vartaloani kuollakseni. Ihan vain sen takia että olin vuosia ja vuosia kuunnellut mitä vikoja siinä on, kuinka ruma ja vastenmielinen se on ja miten ihana se olisi jos se olisi erilainen. Miten voisin olla vaikka missi jos olisin laihempi. Riisuminen toisen ihmisen edessä pimeässäkin oli jotain todella ahdistavaa. Sitä toivoi ettei toinen koskisi todellakaan mihinkään paikkaan mitä itse inhosi itsessään ylikaiken, läskiä mahaa tai riippuvia rintoja. En pitänyt enään suihinottamisestakaan mitä ennen rakastin. En pitänyt siitä että minun pitäisi olla miehen päällä koska siinä hän näkisi minut ja sen miten ruma olen ja minun pitäisi pystyä olemaan siinä ja nähdä toinen siinä edessäni katsomassa minua.
Miehiä tuli ja meni. Oli mukavia miehiä joita näki useamman kerran, miehiä joista ei pahaa sanottavaa jäänyt. Joiden kanssa on viellä vuosienkin jälkeen yhteyksissä vaikka ei ollakaan pantu enään. Oli myös miehiä jotka luokkasivat. Mua on aika vaikea loukata fyysisesti ja henkisesti sitäkin helpompi. Ja vihaan sitä todella paljon että minulle tehdään niin. Jotenkin näistäkin kaikista miehistä tuli selvittyä suunnilleen silmät kiinni pimeässä. Toisista enemmän pimeässä kuin toisista. Mutta se häpeä omasta vartalosta ja itsestä oli läsnä aina.
Kaikken tämän jälkeen voi vain kuvitella miten vaikea on ollut kyetä luottamaan miehiin. Uskaltaa riisua itsensä alasti toisen edessä häpeämättä silmiä päästään. Kyetä rentoutumaan sen toisen seurassa. Ja opetella olemaan siinä hetkessä ja nauttimaan siitä viellä. Eikä se todellakaan ole ollut helppoa. Sattui vaan niin estotonta seuraa joka ei koskaan sanonut mitään pahaa tyhmää tökeröä eikä loukkaavaa. Vaan sanoi aina just sen mitä halusin kuulla. Seuraa johon ehkä uskaltaisi luottaa. Jonka seurassa oppi rentoutumaan ja nauttimaan hetkestä. Yli kymmeneen vuoteen en ollut kyennyt rentoutumaan miehen seurassa niin etten olisi ajatellut sitä miten ruma olen tai toivottavasti se ei katso mua tai koske mua mistään kohdasta mitä itsessäni häpeän.
Mitäs sitten kun huomaa luottaneensa ihmiseen joka onkin käyttänyt sitä luottamusta väärin. Miten ihmisarvoa alentavalta se tuntuu. Enemmän kun potku palleaan. Se että toinen on valehdellut päin näköä pitkän aikaa. Miten kukaan voi tehdä toiselle niin. Sitä tajuaakin olevansa se samainen itseään häpeävä ihminen joka on vaan riittämätön ja vääränlainen sellaisena kuin on.
Jotenkin koko ajatus miehistä ja seksistä etoo todella paljon. Se että voisin koskaan luottaa johonkin ihmiseen tuntuu niin kaukaiselta ettei sitä kye edes näkemään. Eikä valitettavasti runkkaaminenkaan tunnu hyvältä ajatukselta, todellakaan. Ei missään määrin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi olet jakanut paskoille?
Se on naisilla veressä!
Nuorena suhtauduin seksiin pelon ja odotuksen sekaisin tuntein, eikä seksi ollutkaan niin mukavaa tai ihmeellistä kun siitä kovaan ääneen kerrottiin.
Itseasiassa varsin tylsää, mikä varmaankin johtui jännittämisestä, sekä asenteesta että seksissä pitäisi olla miehen mieliksi ja omat fibat jäi kuuntelematta. En koskaan nauttinut nuorena seksistä fyysisesti, henkisesti lähinnä kun sain ilahduttaa kumppania.
Vasta keski-ikäisenä olen oppinut heittämään estoja pois, rentoutumaan ja ajattelemaan itseänikin mutta kuitenkaan ajattelematta...turhat ajatukset pois ja antaa mennä aisteillaan. Iso merkitys on myös kumppanilla...hänellä on muhun hyvä vaikutus. Voin olla mitä olen....
Ehkäpä se tietty pariskunnan välinen harmonia on se juttu, luottamus, tasapuolinen huomioiminen näinkin intiimissä asiassa, jonkun kanssa on kotonaan joku jää aina etäiseksi...
Liian pitkä sepustus ettei viitsi kokonaan lukea. Ei me miehet mistään raskausarvista tms. välitetä mutta liika ujostelu, estoisuus ja itsehäpeä ovat aika suuri turn off.
Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti eikä itseään.
Suosittelisin oman olemisen unohtamista ja keskittymistä TUNTEESEEN.
Latistettu itsetunto.
Ethän kuitenkaan ole sitä mieltä, että hirviöpuolisosi olisi ollut oikeassa? Tälläisen suhteen jälkeen sinä kuitenkin olet se voittaja, kun kumoat hänen väitteensä epämiellyttävyydestä.
Peiliterapia. Aloita muutamalla minuutilla, kasvata aikaa päivien ja viikkojen mittaan. Myös lisää peilejä. Tarkastele vartalosi mittasuhteita ja kehu niitä; nehän ovat sinun ja sinun arvostamiasi. Anna täydet pisteet jokaisesta yksityiskohdastasi.
Älä yritä olla muuta kuin olet. Rakasta itseäsi, älä rakastu kuviin tai ihanteisiin. Olethan kuitenkin Helmi.
No ihmisen pää osaa olla kummallinen. Mutta jotain loogista siinä on. Kaikki mitä se sisältää, on kokemuksien ja pienien muistipätkien, ynnä muitten väläyksien yhteenlaskettu summa. Se rakentaa sinulle minäkuvan ja se osaa olla aikamoinen lukko jo itsessään.
Muut ihmiset vaikuttaa negatiivisilla asioilla kyllä, mutta positiiviset asiat eivät tahdo upota? Syy on edelleen siellä onassa päässä. Mieti omia tunteitasi oikein kunnolla. Mieti onko ne oikeasti totta. Miten paljon sinusta läheiset välittää? Ja miksi? Miten työkaverit ja pomot ja miksi? Miten ventovieraat suhtautuu ja miksi? Esitä kysymyksiä ja erota niistä totuus ja onat tunteet.
Rakasta itseäsi, että voit rakastaa toista. Aika kliseinen lause, mutta niin totta. Muuten et osaa nähdä itseäsi samalla viivalla mahdollisen kumppanin kanssa, vaan aina olet altavastaaja. Ei tarvitse mostaa itseään ylemmäksi muista, mutta ei latistaakaan. Etkä ole sen erikoisempi millään tavalla. Olet tuiki tavallinen nainen, kuten minäkin mies.
Ota vastuu omista tunteistasi ja itsestäsi ja nauti itsestäsi, koska olet maailman paras sinä. (Tosin ei ole muita)
Aloittajahan on kunnon jännämiesten spermaviemäri. Sellaisia naiset muutenkin on.
Eipäs vaan vahva nainen. Palstanaisten mukaanhan nainen on sitä vahvempi mitä enemmän on persettään jakanut. Jos kumppaneita on sata tai enemmän niin on ansainnut sisko-lisänimen.
Mikäs tuossa, Ei muuta kuin katselet netistä kuvia "tältä näyttää tavallinen suomalainen nainen" ja voimaannut kunnon 2000-luvun naisen tapaan. Jos läskit vähän lotisee mitä sitten? ei kun tinderiin panoja hakemaan, kyllä siellä panohaluisia miehiä riittää, ja alat ottamaan niiltä patukkaa onkaloihin, eipä mene kauaakaan kun tunnet olevasi naiseutesi huipulla. Hankit niistä miehistä kunnon panorinkelin, sulla on kohta varmaan panoja jokaiselle päivälle, kyllä muut "tytöt" ovat sitten kateellisia.