Aikoinaan en alkanut seurustelemaan miehen kanssa jolla on MS-tauti, ja jonka kanssa sen vuoksi ei voisi tehdä retkiä, tai oikeastaan liikkua millään tavalla kävellen missään. Keskittymiskyvyn puutettakin sairaus aiheuttaa, joten mies ei jaksa istua kauaa kahvilassa kun kavereina tapaamme, ja mihinkään elokuviin menosta yhdessä olisi turha haaveillakaan. En minäkään välttämättä jaksa ja tykkää kokoajan duunata jotain toisen kanssan, vaan tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa. Mutta kumminkin seurustelun olen kuvitellut sellaiseksi että kaikenlaista kivaa kuitenkin pystyisi yhdessä tekemään ilman että toinen on jatkuvasti rättipoikki.
Tätä kautta ymmärrän että ihminen voi haluta kumppanin jolla on tietty terveydellinen taso. On tietenkin eri asia jos rakastut johonkuhun ja sitten hänelle sattuu jotain - silloin siihen on pakko sopeutua että elämään tulee rajoitteita jos aioat toisen kanssa vielä olla. Mutta noin kun on vasta tutustuttu, ollaan ihan nobody toisilleen ja noin päin pois, niin siinä vaiheessa tietenkin mietitään kaikenlaista ja varsinkin sitä että voivatko haaveet toteutua tämän yksilön kanssa.
Rakastumistakin tapahtuu kivoissa ympyröissä. Lomilla, paikoissa jotka eivät ole entuudestaan tuttuja (uutuudenviehätys) jne. Ei niin että toisen seurassa on mahdollisimman ikävää ja vaikeaa.
Ymmärrän sen että terveys rulettaa. Mutta sitten kun se sattuu omalle kohdalle että toinen vaatii enemmän kuin mihin olet kykenevä, silloin vähintäänkin toivoisi että toinen sanoisi sen kumminkin nätisti ja ihmisarvoasi kunnioittaen, eikä niin että tulee mahdollisimman paskamainen olo.
Kävin juuri sellaisen keskustelun että jostain syystä tulin maininneeksi potentiaaliselle miesehdokkaalle että on noita sairauksiakin sairauskertomuksen verran. Tähän mies heti että "heippa". Minä tarkensin että hyvästi vai? Hän kehuskeli että on itse ollut sairaana viimeksi 2009. Minä kun en nyt satu kauhean ihanalla päällä olemaan kärsittyäni koko syksyn ajan vihlonnasta nivelissäni, täräytin että hyvää yli-ihmiselämää sitten vaan, johon hän että hänenkö vikansa se on että on hyvät geenit. Kehuskeli myös jollain 90 sukulaisellaan. Ihmettelin että minunko vika se on että minulla ei ole hyvät geenit.
Mies kysyy että olenko työkykyinen. Vastaan rehellisesti en, ja taas se on sitä heippaa ja hyvästiä. En muista mitä kaikkea sanoin, mutta hän kysyy sitten että olenko luulotautinen. Kävi sen verran hermoon että kävin kokolailla perusteellisesti läpi nivelvaivojani, meinaan se todella kyrsii että ihmistä sattuu iät ajat ja sitten joku tulee siihen määkimään jotain luulotautisuudesta...
Kuulema kuitenkin olen hänen mielestään hyvännäköinen ja se on jotain mistä aloittaa. Minä kun en keksi että mitä tästä ns. hyvännäköisyydestä pitäisi saada aikaiseksi, en voi tehdä muuta johtopäätöstä näin pahalla päällä ollessani kuin että ilmeisesti pitäisi alkaa huoraksi. Jos työkykyisyys on kaikki kaikessa. Samahan se kai on jos horatsua vähän vihloo sieltä täältä.
Kaikkia sairauksiani ja vaivojani en edes kertonut, enkä kerrokaan. Ehkä jatkossa enää kenellekään, kun alkoi niin vituttamaan. Ymmärrän sen että ihminen haluaa edes jonkin verran terveen kumppanin, haluanhan minäkin sen jonka kanssa saisin (jos ikinä jalat enää kunnolla kantaa) vaeltaa luonnossa kesäisin ja syksyisin. Tai edes katsella niitä hemmetin elokuvia. Mutta onko ihan pakko loukata? Tuli taas sellainen olo kuin sairaana sitä olisi jotain saastaa ja paskaa vaan.
Heitti vielä lopuksi ettei hän ole mikään omaishoitaja. Minua ei ole saatana kukaan koskaan hoitanut, EIKÄ HOIDA! En ole mikään vauva.
Tätä kautta ymmärrän että ihminen voi haluta kumppanin jolla on tietty terveydellinen taso. On tietenkin eri asia jos rakastut johonkuhun ja sitten hänelle sattuu jotain - silloin siihen on pakko sopeutua että elämään tulee rajoitteita jos aioat toisen kanssa vielä olla. Mutta noin kun on vasta tutustuttu, ollaan ihan nobody toisilleen ja noin päin pois, niin siinä vaiheessa tietenkin mietitään kaikenlaista ja varsinkin sitä että voivatko haaveet toteutua tämän yksilön kanssa.
Rakastumistakin tapahtuu kivoissa ympyröissä. Lomilla, paikoissa jotka eivät ole entuudestaan tuttuja (uutuudenviehätys) jne. Ei niin että toisen seurassa on mahdollisimman ikävää ja vaikeaa.
Ymmärrän sen että terveys rulettaa. Mutta sitten kun se sattuu omalle kohdalle että toinen vaatii enemmän kuin mihin olet kykenevä, silloin vähintäänkin toivoisi että toinen sanoisi sen kumminkin nätisti ja ihmisarvoasi kunnioittaen, eikä niin että tulee mahdollisimman paskamainen olo.
Kävin juuri sellaisen keskustelun että jostain syystä tulin maininneeksi potentiaaliselle miesehdokkaalle että on noita sairauksiakin sairauskertomuksen verran. Tähän mies heti että "heippa". Minä tarkensin että hyvästi vai? Hän kehuskeli että on itse ollut sairaana viimeksi 2009. Minä kun en nyt satu kauhean ihanalla päällä olemaan kärsittyäni koko syksyn ajan vihlonnasta nivelissäni, täräytin että hyvää yli-ihmiselämää sitten vaan, johon hän että hänenkö vikansa se on että on hyvät geenit. Kehuskeli myös jollain 90 sukulaisellaan. Ihmettelin että minunko vika se on että minulla ei ole hyvät geenit.
Mies kysyy että olenko työkykyinen. Vastaan rehellisesti en, ja taas se on sitä heippaa ja hyvästiä. En muista mitä kaikkea sanoin, mutta hän kysyy sitten että olenko luulotautinen. Kävi sen verran hermoon että kävin kokolailla perusteellisesti läpi nivelvaivojani, meinaan se todella kyrsii että ihmistä sattuu iät ajat ja sitten joku tulee siihen määkimään jotain luulotautisuudesta...
Kuulema kuitenkin olen hänen mielestään hyvännäköinen ja se on jotain mistä aloittaa. Minä kun en keksi että mitä tästä ns. hyvännäköisyydestä pitäisi saada aikaiseksi, en voi tehdä muuta johtopäätöstä näin pahalla päällä ollessani kuin että ilmeisesti pitäisi alkaa huoraksi. Jos työkykyisyys on kaikki kaikessa. Samahan se kai on jos horatsua vähän vihloo sieltä täältä.
Kaikkia sairauksiani ja vaivojani en edes kertonut, enkä kerrokaan. Ehkä jatkossa enää kenellekään, kun alkoi niin vituttamaan. Ymmärrän sen että ihminen haluaa edes jonkin verran terveen kumppanin, haluanhan minäkin sen jonka kanssa saisin (jos ikinä jalat enää kunnolla kantaa) vaeltaa luonnossa kesäisin ja syksyisin. Tai edes katsella niitä hemmetin elokuvia. Mutta onko ihan pakko loukata? Tuli taas sellainen olo kuin sairaana sitä olisi jotain saastaa ja paskaa vaan.
Heitti vielä lopuksi ettei hän ole mikään omaishoitaja. Minua ei ole saatana kukaan koskaan hoitanut, EIKÄ HOIDA! En ole mikään vauva.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Pitäisikö tässä olla jotenkin empaattinen tuota kirjoitusta kohtaan? Kuinka nopeasti naiset sanovat "heippa" kun mies sanoo, ettei ole työkykyinen.
Aikoinaan olit itse siinä asemassa ettei vajavainen kelvannut kumppaniksi ja se oli sinusta ihan perusteltua ja OK. Nyt kun olet samassa asiassa saamapuolella, niin eipäs se tunnukaan enää niin kivalta. Karma's a bitch.
Miehille usein sanotaan tylysti "hoida itsesi ensin kuntoon ja sitten voidaan katsoa tulisiko suhteesta mitään". Asian ydin on että vajavainen mies ei ole kelvollinen kumppani, mutta vajavainen nainen pitäisi hyväksyä. Eikö tasa-arvo olekaan enää kiva juttu, mitä?
Empatiaa voi tuntea tuota inhimillistä piirrettä kohtaan, että omassa ainutkertaisessa elämässä omat vaatimukset on aina kohtuullisia ja muiden vaatimukset kohtuuttomia. Heippa voi sanoa joko hyvästä syystä, huonosta syystä tai ilman syytä.
MS-sairaus nyt on sen verran paha ettei sitä kyllä voi verrata mihinkään muihin..Vähän eri asia jos puoliso sairastaa sitä kuin mies jonka juuri tapaat ja ehkä suhteilet. Miehillä on aika usein pahoja mielenterveysongelmia JA se viina. Oisko siinä miksi naiset eivät halua heitä. Jos lopetettais se viinalla lääkintä niin asia voisi olla eri..
Stephen Hawking sairasti vielä pahempaa ALS-tautia ja oli silti kahdesti naimisissa. No, jotkut naiset eivät ole niin itsekkäitä kuin sinä.
uskoisin että peppupupukin jättää puolison jos sairastuu ja etsii terveen miehen tai miehiä niin kai viinaa mies juo kun rakkaansa pettää tai etsii vieraita tai uutta miestä esim puolisolla flunssa niin äkkiä vaimo pettää ja jos flunssa jatkuu yli 3 päivää niin nainen jättää ja on uuden kainalossa ja mies miettii oliko tuo sitä aitoa rakkautta ja ehkä suruun ostaa viinapullon kun taas mies ei jätä eikä petä paitsi jos vuodesta toiseen nainen on ilkeä ja satuttaa miestä niin eroaa ja miettii vuosia yksin miksi erosin ja miksi en pitänyt naisestani huolta eli mies ei petä
Ei kannata puhua mun jutuista tai millainen mä olen,kun ei yhtään tunne minua,yes..Hawking oli mun idoli,yksi suurimmista miehistä on poissa. ALS on muuten yleisempi kun annetaan ymmärtää..että jos alkaa tulla tiettyjä lihasongelmia ja ei parane niin kandee käydä tutkituttamassa.
Nyt puhutaan näistä jotka käyttävät tinderiä ja muita deittisivuja parisuhteen hakuun,minkälaisia siellä yleensä on? Ei varmaan yllätä että deittiappi tyypit ei hyväksy mitään sairauksia,keneltäkään.
voi kun tietäisit kirjoittaja,mikä sisar hento valkoinen peppupupu oikeasti on..mä parannan yrteillä sairastuneita!:D mut kaikki juoksee karkuun,mun dropit ei kelpaa,edes sipulihaude ^-^
joo uskon että olet hyvä ja kunnollinen nainen niin kuten ylempänä sanoit puhuitkin tinderinaisista niin niitä itsekkin tarkoitin ja piruuttani sanoin sinunkin nimesi ja anteeksi siitä mutta nyt on lähdettävä asioille
Jos nyt ylipäätään mielipiteitä julkisesti esittää, parempi tottua siihen että epäillään sitä että oma lehmä on vastauksissa ojassa. Ei MS-tauti on mitenkään omaa luokkaansa ja hyväksyttävämpi peruste kieltäytyä suhteesta kun moni muukaan tauti. Tuntuu että monelle riittää esimerkiksi psoriasiskin.
mulla on ittellä ollut sen verran rankka elämä,10 vuotta homekämpässä on tuhonnut mun kropan niin pahasti ettei tervettä päivää ole. Mä en ruodi ihmistä sairauksistansa koska mä tiedän mitä kipu ja jaksaminen on(voin vain kuvitella syöpäpotilaita..) yritän aina etsiä jotain lievittävää ihmisten vaivoihin..vaikka kukaan ei niitä kokeilekkaan haha:D mulla oli aikoinaan kämppis vähän aikaa(muutti kun home)sillä oli sisäänkasvanut kynsi varpaassa,tosi paha. mä tein sille sipulihauteen siihen kynteen,teippasin koko moskan kiinni. Se oli duunissa se jalassa..sano että kipu loppui melkein samantien ja myöhemmin se kynsi irtosi,tosta noin vaan..eikä mitään kipua,se parantu:) ainoa miinus oli,duunikaverit oli kyselly onko sillä ruokaa mukana lol.
ei tartte pyydellä anteeksi,sä olet varmaan se sama tyyppi jonka kanssa vähän juteltiin aikasemmin,parisuhde juttuja:) jotkut täällä tuntuu metsästävän pupun persusta ja valmiina grillaamaan niin ei aina tiedä onko tyyppi aito. mukavaa päivää ^ ^,
Siis, ihmisellähän,naisella ja miehellä on oikeus kieltäytyä suhteesta jos siltä tuntuu,aina. Eikä oikeastaan edes tartte selittää miksi. Tietenkin olisi kiva jos kuulisi miksi..Useimmat eivät halua "sairasta" puolisoa,näin se vaan menee..jopa akne riittää siihen että tulee hylky ja auta armias jos vaikka sairastat paniikkihäiriötä,sehän on ihan kamalaa,mielisairauksia iiiiiik..sanoo äijä joka vetää viinaa sen jälkeen masennukseen ja kiroo naiset. (kaikki ei tietenkään ole tollaisia) Muuten,aika moni mies jättää vaimonsa kun vaimo sairastuu rintasyöpään..tämä on mun mielestä sairasta.
Siis, ihmisellähän,naisella ja miehellä on oikeus kieltäytyä suhteesta jos siltä tuntuu,aina. Eikä oikeastaan edes tartte selittää miksi. Tietenkin olisi kiva jos kuulisi miksi..Useimmat naiset eivät halua "sairasta" tai liian rumaa tai liian köyhää tai liian statuksetonta puolisoa,näin se vaan menee..melkein mikä vain voi olla syynä siihen että tulee hylky ja auta armias jos vaikka sairastat paniikkihäiriötä,sehän on ihan kamalaa,mielisairauksia iiiiiik..sanoo muija joka vetää viinaa sen jälkeen masennukseen ja kiroo miehet. (kaikki ei tietenkään ole tollaisia) Muuten,aika moni nainen jättää miehensä kun mies sairastuu pienempäänkin juttuun tai köyhtyy liikaa tai status putoaa liikaa tai jos jotain saa jostain muualta enemmän etc..tämä on mun mielestä sairasta.
resistance is futile tällä palstalla. mä luovutan,senkus teette tästä isojen lapsipoikien temmellyskentän,sitähän te toivoitte..mä tästä tralllallaa ja sitten hyppelen pois jynssäämään porkkanaa ^-^
Pata voi laittaa pään pensaaseen ja soimata kattilaa jos niin haluaa.
Niinähän se on, että jos suhde on hyvällä mallilla eli rakkautta ja huolenpitoa riittää molempiin suuntiin, niin kriisit vaan vahvistaa yhdessäoloa. Jos taas toinen on vaan riippakivi ja siitä riipammaksi sairastuessaan muuttuu, niin erohan siitä tulee.
Lopulta jokainen meistä voi elää vaan omaa elämäänsä ja vaikuttaa OMIIN ihmissuhteisiinsa sen puolikkaan verran. Varmuutta ei ole rakkaudessa eikä elämässä kellään.
ehkä paikkasi on vaivaistalo oletko miettinyt muuttoa sinne niin selviydytkö enään joka päiväisistä arki askareista niin varmasti terveet miehet haluaa tehdä muutakin kuin hakea sinut 2 kertaa vuodessa vaivaistalosta ja kävellä metsässä ja viedä takaisin vaivaistaloon ja ottaa kamalan vastuun os jalkasi pettää ja kaadut ja loukkaat niin häntä syytetään niin kyllä terveet miehet haluaa terveen naisen jonka kanssa kunnon suhde eikä mitään 1-3 kertaa vuodessa tapaamista hoitolaitos asukkaan kanssa niin luulisi kuntien vammaispalvelun hankkivan ulkoiluttajan
Aloittajan pitää kelpuuttaa ätmi koska on ätmin tasoinen. Ätmejä ei haittaa nivelrikot eikä muut vaivat.
Olen ätmi, mutta minulla ei ole mitään sairauksia eikä allergioita. 190/90 ja työssäkäyvä ätmi. Omistan myös asunnon ja urheilullisen auton yms. hyödykettä. Naisia ei näy. Se taas johtuu, että olen ruma ätmi, MOT.
Mikä tekee sinusta ruman?
Ruma naama
Jokainen vetää ne omat rajansa. Niinhän säkin teit tuon MS-tautisen miehen kohdalla.
Yleensä siinä vaiheessa kun itsellekin alkaa tulla kaikenlaista kremppaa, niin aletaan olla ymmärtäväisempiä, että miten eri juttujen kanssa voi elää ihan hyvää elämää. Jos taas ei itsellä (vielä) ole mitään sairauksia, ei sitä ymmärrystä vaan voi odottaa.
Hyvä että selvisi heti kättelyssä tyypin rajat, koska eipä sillä olisikaan ollut mitään annettavaa sulle arjessa rinnalla kulkemiseen. "En koskaan kerro kellekään" ei oo ehkä paras neuvo, vaan paras on löytää se joka ymmärtää elämästä samaa kuin sinäkin.
Ilkeästihän tuo käyttäytyi mutta noin yleensähän ovat naiset julmempia. Miestä ei voi kelpuuttaa vaikka se olisi terve jos se on vaikkapa työtön, tai liian tavallisessa tai liian tylsässä työssä, ei ole kunnianhimoinen eli siis tienaa tarpeeksi.
Suurin syy pakkeihin on kuitenkin se, että se toinen ei kiinnosta seksuaalisesssa mielesstä, siis ihan fyysisen tason viehätysvoima puuttuu. Ja siinä on paljon perusbiologiaa mukana, miten hyvin sopii geneettisesti yhteen, sitä viehättävämmältä mies tuoksuu. Jos taas ei herätä mitään himoja, niin sitten ei herätä.
Sitten on se henkinenkin puoli, että millainen asenne on itseen ja maailmaan ja toisiin ihmisin. Se ei suoraan mene yhteen ulkoisten asioiden, esim. työn tai rahan kanssa. Tän vaan haluu naisia dissaavat ätmit aina ohittaa.
Tyypillistä kaunistelu yritystä.
Tyypillistä neitsytpojan ininää.
Tyypillistä porton vikinää.
Se että toinen ei kiinnosta seksuaalisessa mielessä = MAT
Itse torjuit MS-tautisen miehen. Nyt saat reumoinesi itse tuntea, miltä julma ja itsekäs tekosi tuntui.
Palstalle paremmin sopiva otsikko olisi: Mielisairaudet ja seurustelu
Ei täällä ole muita mielisairaita kuin Paskamäki