Olen löytämässä vastauksen siihen onko pettäminen oikein vain väärin vasta silloin, kun ihmisten elämä on vaakalaudalla planeetallamme. Pettäminen ei ole oikein, väärintä on silloin kun tuhotaan perhe. Perheen tehtävä on lähettää lapset maailmalle. Vanhempien tehtävä on turvata matkaa koko loppuelämänsä. Pettäminen on inhimillistä, mutta se ei saa vakuttaa lasten elämää heikentäväst missään muodossa. Eroaminen on lasten elämän tuhoamista, jollei syynä ole ollut puolisosta johtuvat lasten elämää ja pärjäämistä heikentävät syyt. Ihastimis ja rakastumislässytys ja syyt on alhaisinta toimintaa erioa haluavan vanhemman syystä. Oletan, että ehkä siksi ennenaikaan pettäjät tuomittiin ja heitä halveksittiin. Ehkä lievennyksiäkin oli, vanhalle naitettu, juoppo, mustasukkainen, alkoholisti tai väkivaltainen, mutta muu perseenilon tyydyttely ja ihastumiset eivät enää olleet "mies".
Ironista kyllä
ymmärsintänään
11490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aika mielenkiintoinen lopputulos. Minäkin mietin aikoinani paljon samaa asiaa. Ja tulin ihan päinvastaiseen lopputulokseen.
Itse ajattelen että rakkaus on arvokkaampaa kuin avioliitto, samoin tärkeämpää kuin avioliitto on myös rehellisyys ja se että ottaa vastuun tekemistään. Vai oletko sitä mieltä että ukkomies voi kulkea pitkin kyliä ilman vastuuta tekemisistään? Ihminen on aina vastuussa teoistaan oli naimisissa tai ei.
Nämä perustelut jotka esitit, ovat niitä joita käytetään väärin tienä helppoon elämään. Ei se ole rakkautta, jolla läheisiä vahingoitetaan vakavasti ja paetaan omaa vastuuta perheestä.
Rehellisyys ei riko läheisiä, ellei siihen liity jättäminen, hylkääminen, välinpitämättömyys ja holtittomuus. Suurin osa ihmisistä pettää, turhaa glooriaa tehdä omalle kohdalle sattuneesta ihmeellisestä rakkaudesta, kun suurin osa meistä siihen hairahtuu.
Lasten turvallisuus ei järky, jollei petetty tai pettäjä tee siitä elämää suurempaa katastrofia. Enkä edelleenkään puhu ihmisistä, joiden tapa elää on sellaisenaan vahingollista lapsille. Säälin heitä, jotka puolisoina, koska mikään ei muuta näitä ihmisiä, vaikka mitä tekisi.
Kirjoituksestasi näkyy että arvostat perhettä se on ihan ok tietysti,. Itse ajattelen perheenkin yksilöiden kautta. Minä rakastuin toiseen ihmiseen ja kerroin siitä expuolisolleni, hänkin oli sitä mieltä että erotaan. Ajattelin, että olin ainankin jos en mitään muuta sitten ollutkaan. Koen että puolisoni kunnioitti minua ja tunteitani, toki minäkin kuuntelin hänen raivoaankin. Meillä säilyi molemminpuolinen kunnioitus toista kohtaan vaikka tilanne oli tietysti vaikea, se vaati voimia puolisoltani. Olemme aina arvostaneet toisiamme ihmisinä ja se arvostus näkyy vieläkin yli 10 vuotta eron jälkeen. Meitä ihmisiä ja sitä mitä arvostamme ja kunnioitamme on moneen junaan. Minulle rakkaus on se mikä yhdistää puolisoita ja perhettä jos sitä ei ole, niin en näe perheellä niin suurta arvoa. Itse en arvosta perhettä sillä tavoin korkealle kuten sinä näytät tekevän. Se ei kuitenkaan tee minusta huonompaa tai selkärangattomanpaa ihmistä. Omasta mielestäni asia on täsmälleen päinvastoin.
Siis tarkoitus oli kirjoittaa että olin ainankin rehellinen jos en sitten muuta. Ymmärrän myös vastuun eri tavoin kuin sinä, minä tiedän mitä teen ja vastaan tekemisistäni. Pettäminen ja toiseen ihmiseen ihastuminen ei ollut erehdys eikä kukaan vokotellut minua päätös oli omani.
Niin, tähän loppupäätelmään meni lähes neljännesvuosisata. Siihen asti elon erinäisten ja ristiriitaisten ajatusten keskellä. Vaikuttaa siltä, ettei sinulla ollut lapsia. En laske perheisi parisuhteita, jossa ei ole lapsia. Vastaat tekemisistäsi, mutta et ota elämäsi pituista vastuuta läheisistäsi. Ei sellainen ole oikeaa vastuuta mistään. Vastuun voi jopa ottaa toisen ihmisen perheestä, jos omilla valinmoilla on sille merkitys.
Ei ole mitään selkärankaa valita itselleen hyvää ja läheisilleen pahaa. On selkärankaa tajuta vastuunsa ja hyväksyä että oma nuoruus on eletty ja antaa omille lapsilleen mahdollisuus siihen samaan - usko oikeaan rakkauteen. Samalla elämäsi työ ja varallisuus on jälkipolven jalkojen alla heidän tietään siivittämässä ja silottamassa, kuten parasta heille. Eroperheiden lapsilla ei tämä enää kunnossa, kun osa omaisuudesta palvelee ulkopuolista, tai joutuu jopa toisen suvun lasten hyvään. Edellinen on inhorealistista, mutta kiistämättä totta.
En halua kuitenkaan moittia tai arvostella sinua. Hyvin monet käyvät samalla tiellä kuin sinä.
Ei erottu kun vaimo petti, ei erottu kun minä petin, perhe pidettiin yhdessä vähän hammasta purrenkin, lapsi ei kärsinyt millään lailla ja olemme edelleen yhdessä vuosi kymmentenkin jälkeen.
Olen nähnyt liian monta kertaa, miten pettämisestä seurannut ero on ollut pahaksi. Vihanpito jatkuu elämän loppuun saakka ja sen aihettamat kärsimykset kaikille osapuolille ovat niin surulliset. Välirikko ja täydellinen, ei millaistakaan yhteydenpitoa lapsiin tai muihin läheisiin liittyviin asioihin, kaikesta sanoudutaan irti, eletään kuin ei koskaan olisi saatukaan tätä arvokasta lahjaa ja näitä läheisiä ihmisiä joilla on tunteet ja muistot, miten heitä kohdeltiin.
Minua harmittaa nähdä kun 2 ihmistä ovat olleet pitkään yhdessä ja tietysti ovat tärkeä osa toistensa elämää, ajautuvat sitten umpikujaan. Kummallakin voi olla että ruoho tuntuu vihreämmältä aidan toisella puolen, mutta asiasta ei voi rehellisesti puhua.
Suhde on voinut arkipäiväistyä niin että yhteiselo tuntuu enemmän kaveruudelta. Sitten ajaudutaan eroon kyräilyn vuoksi kun ei puhuta rehellisesti. Erossa kuitenkin molemmilta viedään "puoli elämää" katkeaa puolison suhde myös puolison sukulaisiin ja kavereihin. Vaikka suhteessa kaikki ei ollutkaan kunnossa niin se tarjosi monenlaista tuki ja turvaverkkoa.
Jos nämä kaksi ihmistä olisivat kuitenkin saaneet suunsa auki niistä kipeistä aiheista, kertoneet toisilleen asioita mitä toinen ei halua kuulla. Kuten mitä tekee mieli tehdä (esim käydä vieraassa sängyssa) tai on seksuaalisesti turhautunut. Meillä vaimo oli haluton, enkä voi moittia kun saman tyypin kanssa ollut sängyssä yli 20v, niin ei siitä mitään uusia jännittäviä säväyksiä löydy iltapäivälehtien "oletteko kokeilleet uusia asioita"-vinkeillä.
Me annettiin kummallekin lupa käydä joskus vieraissa jos hyvä tapaus sattuu kohdalle.Kuitenkin kaikki pitää rehellisesti kertoa toiselle. Yllättäen omassakin sängyssä on mennyt lujaa jo vuoden ajan. Jännä ilmiö että kun portti sinne aidan toiselle puolen on nyt auki missä ruoho aina niin vihersi, niin ei olekaan enää mitään isoa intoa säntäillä. Nyt meistä molemmista tullut hieman valikoivia mihin lähdetään ja mihin ei.
Ja se vakiovaroitus, eihän tällainen kaikille sovi. Mutta fakta on että ihmiset eivät ole joutsenia ja välillä tekee mieli vaihtelua. Ehkä jokin avioliitto olisi pelastettavissa jos ihmiset saisivat kanavan purkaa tätä puolta ja olisivat rehellisempiä toisilleen. Kaikille juttu ei sovi ja homma päätyy eroon, mutta olisiko se päätynyt eroon muutenkin.
Kyllä se näin on, että kummallakin ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.
Voi ja pitää siitä puhua, kaipa näin. Vaatii vaan molemmilta vankkaa elämänkokemusta hyväksyä se. Ei sitä sitä omaa loukkaannusta heti niele kakistelematta. Kaikki meistä haluaisivat olla pyytteettömästi rakastettuja ja hyväksyttyjä, mutta jätetään se nuorille, kun ansaitsevat sen.. jaksaakseen sitten joslus tämän, minkä me nyt.
Ei ole kuin ajan kysymys, milloin kullekin meistä pettäminen muuttuu merkitykettömäksi. Palvelee se jotakin aikansa, ei siksi näin kävisi niin monille. Ikään liittyvää lie: Virtaa vielä olisi, vaihdella pesää kuin teininä, nauttia kuin nuorena, olla ihastunut, ihasteltu ja rakastettu. Tuntea iho,lämpö, kosketus,kiihko ja tajunnan räjäyttävä tyydytys... mutta kun nuorenakin sai panna, mutta täysin vapaasti. Ei se tunnu tältä, mikä varastettu salaa läheisiltä itselle. Ei, ei , ja näin tuntuu, että läheiset tämän hyvän estävät.
Ja eihän se sovi kaikille. Naisen täytyy tuntea, että häntä halutaan. Ja että halutaan panna himon vallassa. Miten siihen iltalehden esittämät härpäkkeet auttaisivat. Jos haluaa päästä pesään oikein helvetisti.. on ainut oikea kiihotin.
Mutta, kuten kuvasit, se muu turvaverkko ja läheisten läsnäolo on pitkällä juoksulla paljon tyydyttävämpä. Ne läheiset joita on oikeus rakastaa ja joilla on oikeus rakastaa sinua pyytteettömästi. Ne läheiset jotka elävät lähelläsi elämäänsä pitäen sinua vanhuksena,lämpöisin ajatuksin, väheksyen omaa nuoruuden tyhmyyttään, mutta arvostaen. Saat paljon.
Oma isä, oma äiti, omat isovanhemmat, oma perhe, oma suku, sen juuret voimme antaa, mutta toisin valitsemalla voimme jättää nyoret ajelehtimaan ilman mitään oikeaa tarkoitusta elämästä.
Hyvä kun ymmärsit. Minä en oikein ymmärtänyt tuota sun kirjoitus virheitä täynnä olevaa kirjoitusta!
Jos kyseessä on aidosti kaksi aikuista ihmistä, jotka saavat jälkikasvua, he ymmärtävät kyllä lapsensa parhaan eivätkä lähde sähläämään, vaikka ulkopuolisia ihastumisia tulisikin.
Usein yhdessä ei kuitenkaan ole aidosti kahta aikuista, vaan kaksi keskenkasvuista, jotka eivät ymmärrä rakkaudesta mitään.