Viitaten tuohon alla olevaan keskustelunavaukseen...
Sain valmiiksi FM-tutkinnon matematiikasta semmoiset viisi vuotta sitten. Sen jälkeen en päivääkään ole alan hommissa ollut - en itse asiassa töissä ollenkaan, paria työharjoittelua lukuunottamatta.
Vika ei ole minussa, vaan siinä, että yliopisto on perseestä (ainakin mitä tulee näihin teoria-painotteisiin aloihin).
Kuka ostaa filosofian maisterin tutkinnon? Joka on tittelinkipeä, tehköön tarjouksen! (ammattikoulu-tutkintoa voidaan harkita vaihdossa...)
Sain valmiiksi FM-tutkinnon matematiikasta semmoiset viisi vuotta sitten. Sen jälkeen en päivääkään ole alan hommissa ollut - en itse asiassa töissä ollenkaan, paria työharjoittelua lukuunottamatta.
Vika ei ole minussa, vaan siinä, että yliopisto on perseestä (ainakin mitä tulee näihin teoria-painotteisiin aloihin).
Kuka ostaa filosofian maisterin tutkinnon? Joka on tittelinkipeä, tehköön tarjouksen! (ammattikoulu-tutkintoa voidaan harkita vaihdossa...)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minkälaisia töitä olet tehnyt? Ovatko ne olleet kuitenkin haastavia ja mielenkiintoisia? Itse myöskin erään toisen alan maisterina tuskailen oman alan työpaikkojen ja mahdollisuuksien vähyyttä. Teen tällä hetkellä tylsää rutiinihommaa, johon olisin voinut mennä peruskoulun jälkeen lyhyen perhdytyksen jälkeen. Valmistuin vuosi sitten.
Kirjastossa olin sivarina vuoden (ihan ok). IT-alan firmassa olin työharjoittelijana puoli vuotta (ihan ok).
Kumpikaan ei silti liittynyt alaan, eikä poikinut mitään ihmeempää jatkoa. Ja tällä hetkellä olen siis työttömänä, kuten olen kohta 2 vuotta ollut.
Mutta eipä siinä mitään... Kun luovuttaa oman elämänsä suhteen (eli toteaa, että vituksi meni), niin se aika lailla vapauttaa turhasta kunnianhimosta. Osaa ottaa päivän kerrallaan, ja iloita pikku asioista. Kun vaan saisi tuon työkkärin puolesta olla rauhassa.
Jos työkkäri jotain nakkihommia vaatii tekemään, pitää miettiä sitten vetääkö itsensä kiikkuun vai kokeileeko tehdä nakkihomman pois (ja sais taas ehkä olla jonkin aikaa rauhassa). Mutta se on sitten sen ajan murhe.
Itse valmistuin myös FK:ksi matematiikasta keskelle lamaa 90-luvun alussa. Alan töitä ei (silloinkaan) ollut tarjolla ja tieni vei muutamaksi vuodeksi ulkomaille. Tilanne muuttui, kun ymmärsin kysyä itseltäni, minkälaista työtä halusin tarkkaan ottaen tehdä. Totesin, että matemaatikon työ ei oikeastaan ollut toiveammattini. Tein urasuunnitelman, vaihdoin alaa ja nykyinen työni on mielenkiintosta, haastavaa ja palkitsevaa. Matemaatikon koulutus on sinänsä erittäin hyödyllistä monella alalla.
Minusta yliopistolla pitäisi etenkin teoreettisilla alolla panostaa paljon enemmän opiskelijoiden ohjaamiseen työelämään sijoittumisessa ja oman uran suunnittelussa.
Minulta hukkaantui onneksi vain muutama vuosi.
Sellu-Topi meni 70-luvulla suoraan peruskoulun jälkeen paperitehtaalle keittämään sellua jossa on edelleen töissä 3000€:n kuukausipalkalla. Työnkuvaan kuuluu nappien painaminen muutaman kerran tunnissa. Työvuorot kuluvat nopeasti iltalehtiä lukemalla ja savukkeita nauttien.
Sellu-Topi ihmettelee näitä nykyajan koulutettuja jotka laiskottelevat yliopistossa eivätkä mene kunnon töihin niinkuin Sellu-Topi.
(Tämä "Sellu-Topi" on työkaverini, nimi muutettu)
tulisi tukkaputkella työkaveriksi jos ottaisivat töihin.
Tuli meinaan luettua ko. alaa, mutta töihin ei oteta. Tulee kyllä mieleen luulevatko työhönottajat että alalle valmistuu työntekijöitä lukiosta. Lukion todistuksella nimittäin saa paremmin sen Sellu-Topin työpaikan kuin ammattikoulun tai insinööritutkinnon kautta.
nämä paperin palkat?!! Nehän on aivan järkyttävän isot ja silti ne vaatii joka tupossa lisää liksaa tai he menee lakkoon. Ja ne tosiaan menee lakkoon jollei niiden palkkavaatimuksiin suostuta. Noilla palkoilla ei pitäisi enään lisää pyytää, vaan pitäisi jo jakaa työpaikkaa työttömän kanssa vuoro-viikoin, taikka -kuukausin. Kai nyt kuka vaan osaa noita nappeja painella, vaikka tupakan taitaisin jättääkin väliin. ;)
Tosi röyhkeitä ovat palkkavaatimuksineen ja näyttävät muille huonoa esimerkkiä toimillaan kuitenkin.