Oletteko miettineet mitenkä omat vastuunne? Mitä kuuluu teille itsellenne ja mikä taas toisille? Pitääkö toisten ihmisten tehdä tai sanoa jotain, että tunnette itsenne hyväksi ihmiseksi?
Miten paljon itse löydätte itsestä hyviä asioita? Miten muut niihin suhtautuu? Miten pitäisi suhtautua? Ja minkä vuoksi muiden åitäisi suhtautua haluamallanne tavalla?
Onko mielestäsi sinulla liikaa vastuuta? Muilla liian vähän? Oletko symppis, vai inhoatko muita? Ymmärtäkö muut sinua?
Miten paljon itse löydätte itsestä hyviä asioita? Miten muut niihin suhtautuu? Miten pitäisi suhtautua? Ja minkä vuoksi muiden åitäisi suhtautua haluamallanne tavalla?
Onko mielestäsi sinulla liikaa vastuuta? Muilla liian vähän? Oletko symppis, vai inhoatko muita? Ymmärtäkö muut sinua?
Vastaukset 87
Vanhimmat
"Mitä kuuluu teille itsellenne ja mikä taas toisille? "
Olen vasen puolustaja ja hoidan vasemman puolen. Muilla on omansa.
"Onko mielestäsi sinulla liikaa vastuuta? "
Ei. Olen hyvä pakki ja pystyisin ottamaan enemmänkin vastuuta.
Voit varmasti tukea hyökkäystä, jos sulla on pelisilmää ja pelivälineen käsittelytaitoa.
Ehdota valkulle.
Oletko Dissi lukenut sellaista kirjaa kuin Tunne, antitunne, perimä?
Antti Pietiläisen tuotantoa.
En, mutta voisi lukeakkin.
Mikä on pointi jota haet?
No sä kun olet tunteista kiinnostunut, niin voisi olla sulle mielenkiintoista luettavaa. Tunteiden dynamiikasta kirja kertoo ja niihin liittyvästä teoriasta. Semmoinen opus joka saa aivosolut suristelemaan jos on yhtään kiinnostusta tuommoisia asioita pohtia ja itseään rohkeasti tutkiskella.
Okei. Vsnhana Darvinistina vaan toi nimi tuo mieleen ajanhukan... lähinnä siis toi perimä, mutta ehkä se ei tarkoitakkaan siis fysiistä perimää?
Kerkeisinköhän mennä kirjaston kautta töihin?
Mutta anyway.... tunteet ohjailee meitä aina. Niihin kannattaa tutustua. Epäloogisen loogista.
Joo, toi perimä vähän huijaa tossa nimessä. Teorian ja kirjan fokus on siinä, mitä itsestään voi oppia tunteitaan tarkastelemalla; ehkäpä jopa löytää ”todellisen” minänsä ja hyvän elämän.
Hmm, tulla tunteidensa herraksi.
Kuullostaa hyvälle. Kirjoitan ylös ja koitan hommata opuksen.
Noissa kirjoissa vaan tupoaa olemaan kirjoittajan persoonallisuus, mikä paistaa läpi, että uppooko tai ei. 🤣
Palstalta tuttu: kemia voi tökätä.
Eikö sekin ole asennekysymys ja tutkailun paikka; miksi asiatekstiä ei pysty käsittelemään ilman kemiaa? Etkö silloin odota, että kirjoittajan tulisi tarjota sinulle haluamiasi tunteita, vaikka tavoitteena on tarjota vain asiatekstiä?
Otan siinä tietoisen vastuun, että asia voi ollakin hyvä, mutta jos se ei uppoa, syystä tai toisesta....se ei ole kirjoittajan vastuulla. Ihan kuin sinäkin luet minun vastauksen...sun vastuu miten tämän otat. 😁
Aivan, aina ei ole valmiutta katsoa asiaa kun tunteet ovat tiellä.
Niin, mutta senkin voi tehdä tietoisesti. Esimerkiksi jotkut ihmiset voivat olla sellaisia, että heidän kanssaan ei halua olla tekemisissä, mutta heillä on tärkeää asiaa. Esimerkiksi mulla mun exä... en voi ignoirata häntä... hän on lasteni äiti. Tunteet pelissä, mutta tiedostan vastuun ja olen lapsiin liittyvissä asioissa yhteydessä ja vaikka viestein, en nenätysten ja soitellen.
Ja onhan siellä hyviäkin tunteita herättävää takana....lapset. Kyllä se focus tunteille löytyy, mutta negatiiviset tunteetkin voi ymmärtää ja ottaa vastaan, kun ymmärtää niiden olevan omia.
No sitähän mä juuri ylempänä totesin, että asenteesta on paljon kiinni.
En vain tajua, miten tuntematon kirjoittaja voi aiheuttaa ylipääsemätöntä kemian töksähtämistä jos muuten pystyy olemaan hankalan eksän kanssa tekemisissä.
No siinä on kyse siitä motiivista...halusta tehdä jotain asialle. Minulle ei ole tarpeeksi mielenkiintoa tutkia kirjaa, joka ei miellytä muuten, vaikka olisi kuinka asiaa... Tietenkin jos minulla olisi siihen liittyvä ongelma ja tarvitsisin sitä tietoa siitä kirjasta, voisin sen väkisin vasten tunnetilaa sen tankata läpi. Nyt voi olla esimerkiksi, etten koe sitä tarpeelliseksi.
Tuo kirja voisi mennä minulla sellaiseen osastoon kuin: Tutkimpas tuon jos joskus ei tule muuta mieleen.
Jokainenhan tuonkin tuntee eritavoin. :o)
Mjoo, onhan pakko aika kova motivaattori.
Enkä mä nyt ole sulle mitään pakkotuputtamassa, luet jo luet. Tuli vaan mieleen sun aloituksesta ja aiemmista jutuista - esim niistä marttyyritunteista, että opus saattaisi sopia sulle, jos kiinnostaa tutkiskella marttyyri- tai muita tunteita vielä nykyistäkin syvemmin.
Joo, kyllä ymmärsinkin pointin. Nyt vaan tässä tuumin, että miten itse otan "tunnevastuun" nimeen ajateltuna vaikkapa kirjan vastaan yleensäkin. Kiva toisaalta "testata" ajatusmallia käytäntöön. :o)
Ootkos sä lukenut Mark Mansonin "kuinka olla välittämättä paskaakaan"-kijan? Siinä on mukavalla huumorilla höystetty elämäntapaohjekirja. Kaiffarilla on hyvät ajatukset ja kivoja sivutarinoita.
mm. arvoista...
Oli kuulemma ollut joskus kitaristi, joka oli potkittu bändistä just pellolle, kun ois tullut levytyssopimus. Se oli vetänyt kunnolla ihteensä ja perustanut oman bändin. Oli menestynyt miljoonamieheksi sillä. Se oli halunnut näyttää entiselle bändille närhen värkit. Olihan miehen bändi joku Death Metal.... mutta bändi mistä kaiffari potkastiin sattui olemaan muuan Metallica, niin ei mies yltänyt sittenkään samaan menestykseen ja on ikuisesti pettynyt kahlatessaan miljoonissaan.....
Suosittelen opusta....
En ole lukenut, mutta kuullut kyllä kirjasta, täytyy laittaa listalle.
Hyviä kysymyksiä. Ne kiinnostavat aina. Olen ajatellut itsekin pistää pian jotain. Aihe ei kyllä tällä kerralla ehkä kiinnosta kovin paljon. :)
Oletteko miettineet mitenkä omat vastuunne? Mitä kuuluu teille itsellenne ja mikä taas toisille? Pitääkö toisten ihmisten tehdä tai sanoa jotain, että tunnette itsenne hyväksi ihmiseksi?
----------------------------------------------------------
-Olen miettinyt asiaa paljon. En saa juurikaan myönteistä palautetta, ja kehuja on vaikea ottaa vastaan. En ole tottunut niihin.
----------------------------------------------------------
Miten paljon itse löydätte itsestä hyviä asioita? Miten muut niihin suhtautuu? Miten pitäisi suhtautua? Ja minkä vuoksi muiden åitäisi suhtautua haluamallanne tavalla?
----------------------------------------------------------
-Olen niin vaativa itseäni kohtaan, etten näe itsessäni paljonkaan hyviä puolia. Tiedän kyllä olevani joissakin asioissa hyvä.
----------------------------------------------------------
Onko mielestäsi sinulla liikaa vastuuta? Muilla liian vähän? Oletko symppis, vai inhoatko muita? Ymmärtäkö muut sinua?
----------------------------------------------------------
On tällä hetkellä. Olen uupunut tilanteeseen. Muillakin lähipiirissäni on paljon vastuuta. Olen symppis niille joista pidän. Muiden kanssa en ole missään tekemisissä. Olen myös pitkävihainen, vaikka en sitä näytä. Jos vihaan jotain ihmistä, vihaan hautaan asti. Mikään ei sitä muuta. Onneksi näitä ihmisiä on hyvin vähän.
Lisää kysymyksiä!!! :)
Aina oppii itsestään ja muista jotain mielenkiintoista, kun näihin vastaa. :)
Mitkä ovat omat vastauksesi? :)
Vastaan ehkä jossainvaiheessa, kun useampi on vastannut.
Mutta on totta, että muiden mielipiteet kiinnostaa. Ei niinkään, että niitä tarviisi suoraan kääntää omikseen, mutta niistä saa näkökulmia.
Kiitos vastauksestasi.
Kiitos itsellesi. Ajatuksia perimän vaikutuksesta: Nuorempana ympäristö vaikutti eniten siihen, millainen olen. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen huomannut perimän vaikutuksen. Monissa sukulaisissani on paljon samoja piireitä kuin minussa. Monessa sukupolvessa, sekä isän että äidin puolelta. Veljestäni olen huomannut, että meissä on aika vähän mitään samaa. Hänen kohdallaan äidin geenit vaikuttavat enemmän, minun kohdallani isän.
Perimä voi olla se kulttuuri/kasvatuksellinen juttu. Itse huomaan, että usein oman itsensä puolustusmekanismit on perinnöllisiä. Oma marttyyrius on ainakin perheessä tuttua kauraa. Isä pahin, siko ja äitikin, vaikka onkin kaikista rationaalisin.
Tuo puolustusjärjestelmä (olipa mikä tahaansa) estää oikean tunteiden vastuuttamisen rakentavasti. Tosi yleistä.
Olen huomannut, että puolustaudun oikeassa elämässä samalla tavalla kuin serkkuni isän puolelta. Ajoittaisen hyvinkin viileän suhtautumisen olen oppinut isältäni, ihmisten karttelun riitatilanteissa äidiltäni. Sydämellisyys ja rakkaus eläimiin tulevat tätini puolelta. Näissä asioissa olen hyvinkin saman tyyppinen. En tiedä onko se opittua. Yhtään taiteellista ihmistä suvussani ei ole ollut koskaan. Ketään muuta ei kiinnosta klassinen musiikki jne. Nautin myös tavaroiden ostelusta niin, että juuri ja juuri selviän rimaa hipoen kuukaudesta toiseen taloudellisesti. Annan myös paljon lahjoja. En tiedä mistä nämä piirteet tulevat. Ostelu kai lievittää ahdistusta.
No jokainenhan yksilö rakentunee monen asian summana. Lapsuus on minusta merkittävässä roolissa. Sanotaan, että ensimmäisenä 7 ikävuotena ihminen oppii esimerkin kautta. Siinä iässä siis kaikki lähellä olevat ihmiset käytöksellään muokkaavat tuosta lapsesta paljon näköisensä. Jos miettii vaikka fobioita, niin usein ötökköjä pelkäävän toinen vanhempi myös pelkää ötököitä.
Monesti joku suku osaa olla hyvinkin samanoloinen, esimerkiksi uskonnon kautta. Siinä huomaa kyllä, että yhteisön vaikutus jopa hyvöksytään, kun on tiettyy asiaan yhdessä uskova porukka kyseessä. Mutta minusta tälläiset seurakuntauskonnot ovat vastuun kippaamista muitten herteille. Siinä käytetään uskontoa verukkeena tehdä sellainen asia. Toisaalta se on silloin ihan ok, kun siitä on apua jollekulle, mutta silloin hällä onkin vaikeus ottaa itse vastuuta itsestään, tämänkin huomaa, että moni vankilakundi pamahtaa uskoon.
Niinpä. Tuossa mielestäni suljettu yhteisö on vaan vaihtunut toiseen suljettuun yhteisöön. Ymmärrän asian psykologisesti. Molemmissa maailmoissa ovat omat sääntönsä, joita tulee noudattaa.
Niin. No minusta sellainen tunnevastuu-filosofia sopii selitykseksi kuuluisaan dilemmaan, että voiko tunteessa olla järkeä...voi siinä!
Vastuu, vastuuttaminen ja vastuun luovutus tunteista on tärkeää ymmärtää, kun ollaan tekemisissä useamman kuin yhden ihmisen mielen kanssa. Tunteet ovat jokaisen ihmisen uniikki kokemus, eikä niitä voi jakaa millään tavalla täysin. On siis ymmärrettävä jonkinlainen loogiseen järjestykseen perustuva järjestys, että jokainen voi olla tunteva ihminen ja olla osana muita ihmisiä yhteisössä, tai niinkuin tuolla loppupäässä....olla olematta yhteisössä tai muitten kanssa. Sekin on tapa olla tunteva ihminen. :o)
Käytännössä ihminen ottaa vastuulleen ne asiat mitkä ottaa, moraali taas on aivan eri juttu. Jokainen voi päättää miten itse asioihin suhtautuu, mutta ei voi päättää miten muut, vaikka suurella osalla onkin tarve yrittää päättää muiden puolesta.
Lähestymistapoja on useita. Moraali on mielenkiintoiben sanana. Ihmisen keksimä tarkoitus jollekin hyvälle...vähän kuin periaate.... kuullostaa uskonnolta.
Mutta hyvä lähestyminen silti.
Vastuut ja velvollisuudet on kyllä aika käytettyjä termejä kun puhutaan siitä mikä on yksilön ja mikä yhteiskunnan (lähinnä valtion) harteilla, mutta tuo jakolinjahan hoidetaan politiikalla ja se on kyllä siirtänyt vastuuta raakasti julkiselle sektorille.
"Vastuut ja velvollisuudet" joita ei määritellä lainsäädännöllä, ovat enempi ehkä sitoumuksia.
Valtion vastuu toki voidaan määrätä laeilla, silloinhan on kyse päätöksistä ja organisoinnista. Yksilön vastuu on eri asia koska sitä ei voi pakottaa vaan joku voi vain jättää ne hoitamatta. Tosin toki niinkuin Sipilän hallituksestakin on huomannut ettei se toimi ihan tosta vaan.
Työnhaku ja itsensä elättäminen on hyvä esimerkki vastuun siirtymisestä yksilöltä julkiselle sektorille.
Nykyäänhän jokainen sosialisti on imenyt jo äidinmaidostaan työssävieroksuvan asenteen. Oikea malli olisi saunan taakse...
Niin mutta se vastuu on vain käsite, kautta aikain on ollut esimerkiksi kerjäläisiä ym.. Ja varmasti suuri osa ns. veronmaksaja Virtasista on joskus miettinyt että vain lopettaa duunit ja lähteä lämpimään tai jotain, mutta epävarmuus on esteenä.
Mutta se miksi joillekin se "kunnon kansalaisena" oleminen on jokin meriitti, tarkoittaen tietysti sitä että moralisoidaan muita mutta itse kyllä käytetään kaikki hyväksi koska koetaan se oikeudeksi itselle.
Kerjääminen on duunia, sosiaalitukien varassa eläminen on loisimista.
Pointti oli se että aina on ollut, ja tulee olemaan, ihmisiä ketkä voivat pudota ns. oravan pyörästä joko tahtomattaan tai tahallaan. Sosiaaliturva taas on jokaisen etu, tuskin kukaan haluaisi elää yhteiskunnassa missä on enemmän köyhyyttä ja kurjuutta.
Ihmisille ei tule tarjota mahdollisuutta käyttää tukia oman mukavuudenhalunsa ohjaamana.
Hyvinvointiyhteiskunta kuitenkin sen mahdollisuuden tarjoamisen vaatii toimiakseen. Vaikka toki meille naapurikateille suomalaisille sen ymmärtäminen on vaikeata, kun kukaan ei saa saada mitään ilmaiseksi maksakoon sen estäminen sitten kuinka paljon tahansa.
Yhteiskunnan ja yksilön vastuut kyllä ei käynyt mielessä, kun laitoin kysymykset suhteet/sinkut sivustolle. Tuo sinun vastauksesi kuuluisi politiinan puolelle. Täällä kyse on ihmissuhteista, ei ihmisten yhteiskunnallisista velvoitteista/vastuista.
Eihän ihmissuhteissa ole määriteltynä vastuita ja velvollisuuksia, nehän on sopimiskysymyksiä.
No etkös itse joskus sanonut, että yhteisössä pärjäävät ne, jotka osaa toimia yhteisön sääntöjen mukaan? No ei oikeasti olekaan varsinaisia sääntöjä, mutta miellyttävyys/epämiellyttävyys kyllä sanelee tietyt reunaehdot suhteissa. Jokainen voi sitten tarpeensa mukaan varmasti niitä noudattaa, tai pyrkiä noudattamaan. Tämän vuoksi jotkut ovat parisuhdeihmisiä ja sosiaalisia, toiset ei... Toisinsanoen arvostus...siinä on reunaehto...
Pärjääminen vaatii kykyä toimia sääntöjen mukaan...tai röyhkeyttä muuttaa sääntöjä.
Tällaisen alati kasvavan sinkkuyhteiskunnan kohdalla ei kai voida silti puhua sosiaalisten taitojen korostuneesta merkityksestä. Ihmiset eivät selkeästikään panosta noihin taitoihin.
No yhteisön säännöt eivät liioin ole muuttuneet. Raiskaukset eivät esimerkiksi ole saaneet hyväksyntää, vaikka niitä on röyhkeästi vaan jatkettu.
Sosiaalinen taito on minun mielestä käsitteenä hiukan hassu... eihän se oikeasti ole mikään taito, koska taitoahan voisi parantaa... Minusta kyse on enemmänkin piirteestä. Samoin kuin vaikka kättelytyyli tms.
Yhteiskunnan sinkkuuntumiseen en osaa ottaa näin lyhyellä aikavälillä mitä historiaa on mitään kantaa, mutta epäilys on, että kun yhteiskunta on ottanut vastuita huonompiosaisemmista, ei tavallinen ihminen tapaa kuin kaltaisiaan enää. Esimerkiksi ennenaikaan oli ruotiukkoja ja akkoja taloissa, vaivaisia ja orpoja hoidettiin konkreettisesti itse, eikä ne olleet missään laitoksissa. Vaikka tälläinen nykyjärjestelmä on aktiiviselle ja työteliäälle kansanryhmälle vaivatonta, tuo se myös sen sokeuden elämän monimuotoisuudelle. Yhteisöllisyys kuolee pikkuhiljaa järjestelmän mukana.
Kustannustehokkuus ja uudet yrittämisen alat.
Kukaan ei jää ilmatteeksi kotiin hoitamaan lapsia, vammaisia ja vanhuksia, vaan ihmiset menevät töihin. Samaan aikaan joku muu tekee rahaa noita lapsia, vammaisia ja vanhuksia hoitamalla.
Kaikki voittavat.
Paitsi ihmiset.
No on eroteltu vaan kaikki ja vastuutettu tietyt tahot lapsista, vanhuksista, vammaisista jne. Maksetaan rahaa valtiolle ja se hoitaa... Erilainen järjestelmä...
Mutta sehän voi olla, että tuossa häviävänä osapuolena on ihminen? Mutta onhan ihminen keksinyt monta muutakin vastaavaa...rahan esimerkiksi...armeijat, pankit, politiikan.... ja vielä sätkytellään ylikansoittuvasti. Jotenkin uskon vahvasti evoluution vaan toimivan kuin se kuuluisa junan vessa Riihmäen kohdalla. Vääjäämätöntä edistystä, mihin vaikuttaa jotkin edistyksen lait. Vaikka tuossa on tuo ihminen suorittavassa roolissa, on sekin vaan eliö muitten seassa...kuten virus, koittaa parantaa elinolosuhteitaan ja muistaa myös elinpaikkansa hyvinvoinnin pitkässä juoksussa.
Mitä oot rikoksilla elämisestä mieltä? Duunia sekin, eikö? Parempaa kuin loisiminen?
Rikoksilla ja "rikoksilla" on eroja.
Bisneksessä joudutaan usein kulkemaan laillisuuden ja laittomuuden rajamailla, tai harmaalla vyöhykkeellä kuten joskus kuulee asian ilmaistavan.
Tuttavapiirissäni on muutamia talousrikoksista tuomittuja, ja olen itsekin istunut raastuvassa kun on haettu jälkikäteen oikeudelta tulkintaa siittä että menikö kaikki etiketin mukaan. Olen ihan oikeuden päätöksillä lainkuuliaiseksi ja kunnon kansalaiseksi vahvistettu.
Varastamista en hyväksy, raja kulkee siinä.
Jokaisen pitää ottaa vastuu viinan juomisesta. Muuten jäätte ikisinkuiksi.
Onneksi osa on sinua fiksumpia ja osaa pitää itsestään huolta...ottaa siis vastuun itsestään, eikä sälytä sitä muille. Toivottavasti kuolet nopeasti, etkä rasita ketään juoppoilullasi pitkään.
Tällä hetkellä vastuukysymyksistä tulee mieleen lähinnä caseoulurape ja se mikä on tämän maan viranomaisten, opettajien ja yleensäkin kaikkien saatanan suvakkien vastuu? Arvaan että yksikään niistä ei tule vastuuta ottamaan, "en minä tietänyt" sössöttävät suvakkiunelmissaan.
Tuo pakolaispolitiikka osaa ainakin herättää tunteita.
Suomen pitäisi solmia paremmat välit arabimaiden kanssa. Ottasivat takaisin tuollaiset raiskarit ja ampusivat terminaaliin tulopäässä. Se olis minusta sopivaa ulkopoliittista vastuunottoa. Kun sana leviäisi, että käydessä lempimässä pohjoisen tyttöä väkisin, pääsee Bagdadin terminaalin takana olevaan monttuun kuula päässä, se voisi kummasti laskea motivaatiota suorittaa pohjoisen matka.
Mutta mitä tulee tuohon maahan tulevaan miessakkiin, niin siinä on vanhoillinen vanhakantainen katsomus miehen tunnevastuusta ilmeisimmillään.
Rankkaa on elämä, jos antaa kaiken valtansa pois. Suvakit mokuttaa suomen sillä välin kun suomipojat vetää käteen kotona ja runkkaa palstalla suvakkien haukkumiselle.
Ainoa minkä voin varmuudella sanoa niin minun vastuullani ei ole terveydenhuolto eikä opetustoimi eikä edes virkistäytymismahdollisuuksien luominen.
Minun vastuullani on peseytyä, maksaa vuokra ja olla tekemättä rikoksia olivat ne sitten miten vähäpätöisiä tahansa Suomen lainsäädännön mukaan.
Tärkeä on olla osa yhteiskuntaakin. Sekin osaa vastuuttaa, vaikka moni näkee sen taakkana.
Mmm...millälailla henk.koht. sanotaanko nyt panostus voi olla asianomaiselle itselleen tärkeä anti tälle yhteiskunnalle? Tarkoitatko jonkinlaista kortensa kekoon kantamista?
Siis tarkoitatko, että mitä suoranaista järkeä on tehdä asioita yhteiskunnan puolesta?
No tarkoititpa mitä tahaansa, niin jotkin ihmiset vastustaa kaikenlaisia asioita vaan periaatteessa, eivätkä sen kummasemmin mieti, että samalla kun välttelee vastuita ja vaatii vapautta, haluaa vapauttaa myös itsensä etuuksista ja vapaudesta. Anarkistiset periaatteet ovat lyhytnäköisiä. Ja en puhu nyt politiikasta, vaan ihan kaikenlaisiin yhteisöihin perustuu samantyppiset asiat... vapaus=vastuu=vapaus.
Sanotaan, että valta tuo vastuuta...vanha kliseinen slogan...mutta on se oikein näinkin. Vastuu tuo valtaa.
Suomessa jotkut puhuvat kansalaisten vastuusta valtiolle eikä valtion vastuusta kansalaisille niinkuin sen pitäisi olla, toki se on myös katkeruutta "että minä maksan veroni ja blaablaa" mutta silloinhan juuri pitäisi ajatella että niillä veroilla pitää rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa mutta sen käsittäminen tuntuu monille olevan kovin vaikeaa.
No minusta yhteiskunnasta kun on tehty nykyään enemmän vastuuta ottava, niin yksilöpuolella se vaikuttaa negatiivisesti. Itsestään luovutetaan vastuu muualle. Myös muista luovutetaan vastuu muualle, milloin syrjäytyneet syrjäytyy ja muut syrjäytyy syrjäytyneistäkin.
Hyvinvointiyhteiskunnan voisi nimetä toisin, niin sitten sen voisi ymmärtää oikein, sen nimi voisi olla vastuunvälttämisyhteiskunta....
Teet vaan töitä ja elä...kuluta ja jätä paskahommat muitten harteille...
No se on totta että monesti esimerkiksi lasten kasvatus jätetään koulun harteille yms.. Mutta pointtini oli se että ihmiset ketkä valittavat vaikkapa työttömistä "pummeista" voisi ajatella hyvänä asiana sitä että voi verojen muodossa auttaa jotain. Jos ihmiset eivät syyllistäisi vaikkapa syrjääntyneitä niin ehkäpä sieltä joku voisi paremmin ponnistaa ylös.
Tietty Sipilän hallituskaan ei näytä tuossa minkäänlaista esimerkkiä vaan kuristaa heikompiosaisia entistä enemmän.
No arvostus yhteiskunnan tarjoamia etuuksia kohtaan pitäisi olla toisenlaista myös. Onhan niissä selkeää hyväksikäyttöä ja toisaalta taas ei niitä kaikki käytä hyväkseen vaan tarpeeseen.
No politiikka ei ole helppoa, mutta lähinnä se nykyään vaikuttaa sirkustouhulta...mutta voihan se olla minun tunne siitä, minkä tällä käsityksellä/tiedolla saa.... Otan mahdollisesta tyhmyydestä täyden vastuun. :oD
Tunnen itseni hyväksi ihmiseksi, enkä tarvitse yhdeltäkään ihmiseltä kehumisia, koska pidän itsestäni juuri sellaisena kuin olen. Olen erityispiirteinen ja siksi pidän yksinolemisesta, enkä koe olevani lainkaan onneton vaikka olisin loppuelämäni yksin. Luulen että monet eivät ymmärrä minua ja pitävät minua erilaisena kuin muut. En osaa pohtia sellaista asiaa, että mitä muut minusta ajattelevat ja se johtuu erityispiirteisyydestä ja siksi minun on vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan. Viihdyn hyvin omassa hiljaisessa maailmassani.
Tuosta kirjoituksestasi kuitenkin henkii rauhallisuus, eikä siinä ole mitään kyynisyyteen viittaavaa. Minusta otat hyvin vastuun itsestäsi, sekä hyväksyt muitten reagtiot itseesi.
Mutta minkä tuosta myös huomaa, niin tyytyväisyys tulee siitä, että hyväksyy elämänsä ja ottaa omista tunteistaan vastuun, toisaalta jättää toisien tunteilusta vastuun heille itselleen. Simppeliä. :o)
Jokaisen omalla vastuulla saako pillua vai ei. Kannattaa olla komea top 10 mies jotta saa pilluu.
No tulihan tänne yksi tälläinenkin kommentti. Kiitos...
Oon symppis muut ei ymmärrä minua koska olen edellä heitä joissakin asioissa kehityksellisesti ja kun olen kirjallisuudessa heikompi.
Mistä tiedät, että olet kehityksessä muita edellä?
Siitä kun moni ei ymmärrä kokonaisuutta ja leimataan.
Ei ymmärretä lapsien tekoa,lapsien kasvatusta sekä kehitystä ja koulututusta.
Ei ymmärretä lahjojen merkitystä lapsille.
Ei ymmärretä” jos lapsi toivoo lihapullia ja ettei ole kännykkä aikaa ”että ei todellakaan ole kasvatuksessa onnistunut, päinvastoin puute asioista ajaa toivomaan, mistä puutetta.
Ihmisen perusasiat, aikuinen harvemmin toivoo itselleen mitään jos ei ole puutetta myöskään jostain selviytymisen kannalta välttämätöntä.
Minä toivon aina valkeaa joulua,syyn tiedätte itsekkin
Lopulta harvemmin puhun asioista josta en tiedä mitään ja sanonkin niin, onhan se varmasti tieto etten osaa kun sanon niin.
No minä mietin vaan sitä, kun sanot paljon sellaista, että muiden, lähinnä yhteiskunnan pitäisi auttaa sinua ja lapsiasi enemmän erityisesti, että jos olet edellä muita kehityksessä, niin miten muut voisivat sinua auttaa?
Ottamaan taka-askelia kehityksessä?
Ymmärrän kyllä, että teet kovasti töitä lasten eteen, mutta miten lapsien määrä ja lisääntyneet vastuut lasten määrän lisääntyessä helpottuvat, jos hankit lisää lapsia? Rakastat lapsiasi, ei ole epäselvää, mutta tuntuuko sinusta, että rakkautesi vaan kasvaa, kun lapsimäärä kasvaa?
Just, no "edellä" oleminenhan ei tarkoita sitä että kulkisi oikeaan suuntaan.
Kun ihmiset kulkevat kehää, tarpeeksi kaukana takana tuleva on jo muita edellä.
Lapset tukevat toinen toistaa kehityksessään kuin meidän 5vuotias osaa ommella ja johtuu meidän 9v tytöstä koska on opettanut koska itse on ollut hyvin kiinnostunut ja mitä vanhemmaksi tulevat sitä vähemmän tarvitsee kantaa vastuuta kun itse kantavat osansa ja oppivat eri osa-alueen sisarukset ovat rikkaus ei köyhyys kuin lapsenikin tekevät vain omastaan halusta tykätä tehdä yhdessä asioita.
Miksi minun pitäisi jarruttaa omaa kehitystäni kun näen tekeväni oikein ?
Kun kaikki elämässä sujuu pääosin niin, että siihen on itse tyytyväinen, niin ei muutokselle olekaan tarvetta.
Kirjoitit että muut ei ymmärrä, niin sinun on otettava siitäkin vastuu , että ihmiset eivät koe asioita kuten sinä. Siitä ymmärtämättömyys johtuu.
Kun kaikki elämässä sujuu pääosin niin, että siihen on itse tyytyväinen, niin ei muutokselle olekaan tarvetta.
Kirjoitit että muut ei ymmärrä, niin sinun on otettava siitäkin vastuu , että ihmiset eivät koe asioita kuten sinä. Siitä ymmärtämättömyys johtuu.
Eihän ne ymmärrä koska poikkean massasta ja näen asiat eri tavoin ,etten koe huonommuutta köyhyydestä ja näen asiat erinäkökulmilta kuin yhteiskunnan vastuusta huolehtia meistä heikommista kuin minä tulen myös lapsineen huolehtimaan yhteiskuntaa rahalla kuin myös työllä maksamalla moninverroin takaisin.
Sekä ihmisten oletukset ovat heidän pahinvihamiehensä vaikka kuinka selitän ne vain eivät ymmärrä koska ovat negatiivisia ja jääräpäisiä , sekä usko toisen hyvyyteen..
Ovat niin traumatisoituja oman ajatuksen vankeja. Eihän se minun vika ole.
Siis sekä EI/eivät usko toisen hyvyyteen.
Täytyi tuokin korjata.
Niin, sinun onneksesi tämä nykyinen yhteiskunta vielä kykenee siihen, että saat tukea paljon. Kovaa suuntaa ollaan menossa siihen suuntaan, että aktivisoidaan tukia ja vastuutetaan ihmisiä, jotka ovat tukien varassa. Tiesi ei tosiaan ole helpoimmasta päästä, mutta hyvä jos se sinua miellyttää. Tämä on nykyään vaan mahdollista.
Kirjoitanpahan nyt itse vastauksen, kun joku sitäkin taisi kysyä...
"Oletteko miettineet mitenkä omat vastuunne? Mitä kuuluu teille itsellenne ja mikä taas toisille? Pitääkö toisten ihmisten tehdä tai sanoa jotain, että tunnette itsenne hyväksi ihmiseksi?"
Kaikki mitä minulle tapahtuukaan, on minun kannetrava siitä itse vastuu. Jos linja-autollinen Spedennäköisiä pellejä hurauttaa päälleni ja mennessää vielä näyttävät persettä, on minun vastuulla se, miten otan senkin tapauksen. Auttaako syyttäminen? Kättä jalkaa on poikki, vaikka vakuutus ja terveydenhuolto toimisi. Pysyviä vammoja jää, mitä sillä on väliä saako kuski elinkautisen ja maksaa korvauksia? Elämässä pitää ottaa vastuu myös tunnepuolella. En voi odottaa, että pellekuski palauttaa kaiken entiselleen. Ei pysty vaikka haluaisi. En siis vaadi muilta mitään yliluonnollista, kun ymmärrän mahdottomuuden.
"Miten paljon itse löydätte itsestä hyviä asioita? Miten muut niihin suhtautuu? Miten pitäisi suhtautua? Ja minkä vuoksi muiden åitäisi suhtautua haluamallanne tavalla?"
Löydän nykyään itsestäni hyviä asioita. Löydän toisenlaista vahvuutta, kuin mitä ennen mielsin vahvuutena. Itsensä ymmärrys on vahvuutta, myös heikkouksien hyväksyminen on sitä. Muiden ei tarvitse ymmärtää, koska he eivät "tunne" minua, minun tunteet ovat minun omia, jopa minua itseäni kohtaan. (Siksi täälläkin on niitä k&k-miehiä, he itse tuntevat olevansa k&k-tyyppejä ja ihmettelevät kun muut ei sitä huomaa). Vaikea enää tajuta, että miksi muitten pitäisikään minun omat tunteeni tiedostaa? Ei siihen pysty kukaan.
"Onko mielestäsi sinulla liikaa vastuuta? Muilla liian vähän? Oletko symppis, vai inhoatko muita? Ymmärtäkö muut sinua?"
Ei minulka ole vastuuta omasta elämästäni kohtuuttomasti. Olen sitä joskus kasannut vaikka minkä onnettoman ihmisen auttamisen puolesta. Ei auttaminen ja tukeminen ole vastuu. Se on oikeus olla. Muut välttelee lähinnä omaa vastuutaan, mutta minkä sille aina voi? Ei minun tarvitse muita kantaa, jos itselläkin on vaikea pysyä pinnalla. Tämän uuden ajatuksen/filosofian kautta välitän ihmisistä enemmän. Ärsyttää ja suututtaa yhä, en varmaan ikinä pääse mihinkään tasapainoiseen hippiflowtilaan, missä ympäröivä massa ei tuntuisi missään. Sympatian ymmärrän, mutta symppis sanana kuullostaa jo irtopisteiden kalastelulta. Auttaa jos kykenee ja voi jotenkin.. Ei sitä tartte lokeroida piirteeksi. Muitten ei tarvitse näitä ymmärtää...siis minun ajatuksia, mutta saan niitä helkuttisoikoon sanoa ääneen, kun minua ne jeesaa paljon. Miksi en jakaisi niitä?
Loppuun pakko pistää: Palstarauhaa kaikille ja palstajumala olkoon kanssanne! T: Palstajeesus. 😂
Mies joka on ätmi eikä ole koskaan seurustelut, ei sellaisessa ole mitään hyvää. Pelkkä ruma ulkonäkä tekee miehestä niin huonon ettei yksikään nainen halua olla tekemississä sellaisen miehen kanssa. Suomessa on satoja tuhansia yksinäisiä miehiä, syrjäytyneitä jotka eivät pääse koskaan naisiin tutustumaan.
No tuossa on näppärästi siirretty vastuu muualle itsestään. On erikoinen erityisasema ätmi ja siihen päälle vielä syykin, eli ruma, niin ei tarvitse ksntaa vastuuta mistään itseensä liittyvästä. Ätmi ja ruma kantaa kaiken vastuun.
Noh... ulkoistushan on tätä päivää...
"Oletteko miettineet mitenkä omat vastuunne? Mitä kuuluu teille itsellenne ja mikä taas toisille? Pitääkö toisten ihmisten tehdä tai sanoa jotain, että tunnette itsenne hyväksi ihmiseksi?"
- Oma vastuu on sitä, että ottaa vastuun ihan itsestään ihan joka tilanteesa. Sen ymmärtämistä että ei voi aina vaikuttaa siihen mitä tapahtuu tai miten muut suhtautuu, mutta voi vaikuttaa omaan suhtautumiseensa siihen. Samoin en ole vastuussa muiden tekemisistä tai ajatuksista. Siinä on vielä opettelemista, etten ota liikaa sitä muille kuuluvaa vastuuta.
- En tiedä hyväksi ihmiseksi, mutta jotta tunnen oloni hyväksi, niin kyllä mulla pitää olla riittävästi sosiaalista elämää ja mukavia, hyväksyviä ihmisiä ympärillä.
"Miten paljon itse löydätte itsestä hyviä asioita? Miten muut niihin suhtautuu? Miten pitäisi suhtautua? Ja minkä vuoksi muiden åitäisi suhtautua haluamallanne tavalla?"
- Hm. Kyllä ne omasta mielestä hyvät asiat itsessä on aika eri kuin mitä muut näkee. Itse en aina osaa arvostaa niitä mitä muut näkee, koska itselle ovat itsestäänselviä. Sitten taas asiat joiden kanssa itse kipuilen ja yritän kehittyä, niin niitä tulee ajateltua enemmän ja niin että enpä niin hyvä olekaan.
"Onko mielestäsi sinulla liikaa vastuuta? Muilla liian vähän? Oletko symppis, vai inhoatko muita? Ymmärtäkö muut sinua?"
- Joskus tuntuu että on, vaikka järjellä ajateltuna ei ole. Jokaisella on oma mahdollisuutensa vastuuseen, kaikki eivät sitä käytä ja se on heidän ratkaisunsa myös.
- Olen varsin symppis. Joskus päältä päin enemmän kuin miltä tuntuu, etenkin somessa on liiankin helppo feikata mukavaa tyyppiä.
- Pyrin että jaan vain sellaisia juttuja ihmisille että tulen ymmärretyksi. Että en oletakaan että joku ymmärtää jos ei ole kokenut samaa tai muuten tosi eri lähtökohdista katsoo maailmaa. Palstalla sitten sanon suoremmin ja en yritäkään olla symppis kaikille, kun kaikkien lähtökohdista en mitenkään voisi olla. Virkistävä ympäristö sikäli.
Sinä kyllä olet yks suoraselkäsempiä tyyppejä täällä ketkä kirjoittaa. Ja keskimäärin täällä moni nainen ymmärtää tunnevastuun hyvin, vaikka kokonaisfilosofiana tuskin sitä miettiikään.
Mulle heräs tässä kysymys...
Voisiko toksinen maskuliinisuus vaikuttaa miesten tunnevastuuseen, kun on niin paljon vaikeuksissa olevia miehiä? Vai mikä ajaa miehiä vastuuttamaan muut itsensä edestä? Tunnevastuuton ihminenhän ei näe itseään erillisenä tuntijana, vaan olettaa, että muutkin tuntee hänestä samoin kuin hän itse?
Pitäisi kai itsekin koittaa muistella tunnevastuuttonampaa aikaa? 🤔
No mä koen, että mulla on vastuuni ennenkaikkea itsestäni ja perheestäni. Mutta myös siitä miten muita kohtaan ja kohtelen, yhteiskunta asettaa omat vastuunsa myös jotka sitoo kokolailla kaikkia.
Siinä tiivistettynä.
No sulla on kyllä aika tiivis selostus, tosin on sulla koko balettikin aikas tiivis nippu, mikä on hyväksi todettu. :o)
Jep, tykkään tiivistää. :D
Samoin. Mutta tässä muutamana päivänä näitä vastuuhommia miettinyt, niin onhan näissä aika leveä tämä repertuaari. Ja näihin törmää jokapäivä jotenkin....