Olen nyt parisen kuukautta tapaillut naista eli ei vielä olla varsinaisesti suhteessa mut mistä johtuu että tulee semmoinen epävarma olo hänen seurassaan että ei pysty olemaan hänen kanssaan ihan rennosti niin kuin kavereitten kans on vaan vähän tulee semmoinen ahdistunut olo. Olisi tosi paljon asiaa ja kommentoitavaa kun hänen kanssaan on mutta ei vain uskolla/pysty sanomaan sitä(?) Vaikka muuten kyllä ollaan avoimesti puhuttu vaikka ja mistä vakavastakin asiasta. Silti tälläisiä fiiliksiä on.
Epävarmuus suhteessa
Nohope124
5236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannattaa luottaa tunteeseen. Ei kannata avautua toiselle liian aikaisin vaan ihan rauhassa tutustua. Ikinä ei tiedä millainen toinen oikeasti on.
No voiskohan se siitä johtua että hänkin jännittää?? Jos hänen seurustelu taustaa tiedä, onko hän seurustellut? Itse voin kertoa että olin itse kans jännittynyt kun en tiennyt mitä hän ajatteli, hyvin vaikea oli lukea sitä ihmistä. Halusiko hän oikeasti vai ei. No mutta oo sinä järkevä ja puhu :) Ei toisen kanssa ole jos ei sitä oikeasti halua..ettekä näkis.
Nimenomaan häntä ei jännitä ja hän vaikuttaa olevan ihan omaitsensä minun seurassa taas kun itse en pysty siihen kun on hieman jännittynyt ja epävarma vaikka useasti ollaan nähty. Ja hän on avautunut että tykkää minusta tosi paljon että ei tämä epävarmuus ainakaan siitä johtu etteikö hän tykkäisi minusta.
Parantakaa maailmaa yhdessä. Sinulla ei ole mitään kiirettä tyhjentää sielusi syvyydet juuri vasta tutustuneeseen naiseen. Maailmalla tapahtuu niin paljon kaikkea, siitä riittää juttua viikoiksi. Noista juttelutuokioista automaattisesti tulee selville hänen katsontakantansa ja tulevaisuudensuunnitelmansa.
Sinun ei tarvitse toräyttää, "minä haluun omakotitalon, hyvän tyopaikan ja 10 lasta!"
Vain jutelkaa niitä näitä ja pikkuhiljaa saat selville oletteko samalla aaltopituudella.
Sitten vasta voit suunnitella intiimimpää kanssakäyntiä, jos haluat ja se tuntuu sinusta oikealta.
Ei ole minkään valtakunnan syytä kiirehtiä sitä!
Saattaa olla että huomaatkin ettei ystäväsi ajattele juuri mistään samoin kuin sinä (taloudellisuus, rahan käytto, onko ulkoilu ja urheilu hyvästä vai tarpeetonta < siis laiminlyoko hän kehoaan>, koulutus < riittääko kun osaa laskea ja kirjoitta> kiinnostus maailman tapahtumiin vai riittääko oman korttelin tapahtumat jne jne jne
Minulla oli vähän sama asia aikoinaan useammankin eri naisen kanssa. Ja ihmettelin silloin että miksi tämä seurustelu/tapailu on jotenkin näin hankalaa vaikka ihan tykkäsin noista naisista.
Sitten tapasin nykyisen vaimoni ja äkkiä kaikki loksahtikin kohdalleen. Kaikki oli vain niin helppoa ja luonnollista enkä muista että kenenkään kanssa olisi ollut niin mukava ja rento olla kuin hänen seurassaan. Se oli siis sitä että me oikeasti sovimme yhteen ja rakastuimme.
Tämän jälkeen tajusin että noiden aikaisempien suhteiden vaikeus johtui vain siitä että nuo naiset eivät olleet lopulta minulle sopivia eikä välillämme ollut sitä tunnetta jota suhteeseen tarvitaan.