Mies, voisitko seurustella naisen kanssa jolla ollut huono maine?

Tuskinpa NAL neitseelliselle naiselle mitään pahaa tahtoo. Ainut vaan että aloittaja alkaa olla hänen makuun turhan iäkäs :)

Mistä oletat että miehet olivat mustalaisia? Vai onko tämä taas jotain välimerkittömän miehen fantasiaa...

Voisitko opetella kirjoittamaan selkeämmin? Ja sinäkö tuomitset sen, että joku "seurustelee" ala-asteella usean pojan kanssa? Ei sen ikäisten seurustelut mitään vakavia juttuja ole, lasten leikkimistä vaan. Aloittaja on sitäpaitsi neitsyt 25-vuotiaana. Kuinka paljon itse olit seksiä harrastanut siihen ikään mennessä?

Voivoi kirjoitti:

Voisitko opetella kirjoittamaan selkeämmin? Ja sinäkö tuomitset sen, että joku "seurustelee" ala-asteella usean pojan kanssa? Ei sen ikäisten seurustelut mitään vakavia juttuja ole, lasten leikkimistä vaan. Aloittaja on sitäpaitsi neitsyt 25-vuotiaana. Kuinka paljon itse olit seksiä harrastanut siihen ikään mennessä?

Lue lisää

Tuskin välimerkitön mitään seksiä on harrastanut, kun ei osaa kommunikoida ymmärrettävästi muiden ihmisten kanssa. Kaukana ovat ne ajat, kun paritteluun homo sapiensillakin riitti pelkkä murahdus.

vanhapalstalainenpalaa kirjoitti:

Mistä oletat että miehet olivat mustalaisia? Vai onko tämä taas jotain välimerkittömän miehen fantasiaa...

no yleensä semmoiset tytöt kuin aloittaja oli niin oli mustalaisten kiertopalkintoja eli panivat bimboa ja käytti muutenkin hyväkseen ja tuskin 9 luokkalaiset tai amis tai lukiolaiset alaastelaisen kanssa oli niin pedofiilit ja mustalaiset oli ja epäilen että muut lapset muistaa hänet mustalaisten tyttönä

Mulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Ehkä se on vaikuttanut siihen että oon alkanut ala-asteella jo sekoilemaan tuolla tavalla ja muutenkin tuhonnut perseilemällä elämäni. Kun luin vauva.fi sivuston keskustelua jossa ihmiset kertoi kokemuksiaan epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavista ihmisistä niin siellä tuli paljon sellasia juttuja joihin pystyn valitettavasti samaistumaan ja oon ollut sairas ja minua on kiusattu silti. Kukaan ei tajunnut että oon sairas. Mua pidettiin vaan aina outona ja että oisin tahallaan narttumainen. Osaan olla myös tahallaan ilkeä mutta kyllä muiden ois pitänyt tajuta ettei mun tietyt teot ollu normaalin lapsen tekoja. En oo aina ollut myöskään penaalin terävin kynä, kuvittelin oikeasti saavuttani suosiota kun kerron esimerkiksi Minnalle mitä Tiina puhui susta seläntakana, ajattelin että näytän olevani hyvä ystävä kun kerron mitä muut juoruilee toisista seläntakana, mutta samaan aikaan sorrun tekemään samaa itse ja lopputulos on että saan kaikkien vihat niskaan. Mulla oli kova tarve lähteä saavuttamaan suosiota mutta en tajunnut miten olisi pitänyt olla sellasessa kovis porukassa jossa vedettiin ylä-aste ikäsinä röökiä, tuntui että en oo koskaan kelvannut omana itsenä joten oli pakko yrittää vetää roolia ja häpäisin vaan enemmän itseni kuin että oisin saavuttanut suosiota. Mua pidettiin ala-asteella jo hylkiönä jos oli ryhmätyö niin en ikinä saanut piirtää tai kirjottaa koska olin kuulemma niin huono käsistäni että työstä ois tullu ruma, värittäminen vaan jäi mun tehtäväksi ja sillonkin saneltiin mitä väriä laitan minnekkin. Luulin että ala-asteella opetellaan taitoja ja jokaisen ois pitänyt päästä vuorollaan tekemään eri asioita. Sitten kyllästyin olemaan liian kiltti ja päätin muuttua. Olen katkera!!!

99% paikkakunnan ihmisistä jossa asuin ennen vihaa mua perseilyni takia. Haluan olla nykyään hyvä ihminen, mutta kukaan ei suostu sitä uskomaan kun olen mokannut niin monta kertaa vaikka oon saanut uusia mahdollisuuksia. Oon mokailun kuningatar. Tämä sattuu, ei sylkykupin rooliin totu ikinä, vaikka viiltelisin käsivarret täyteen niin en saa kiusaajia tuntemaan sitä samaa tuskaa jota oon tuntenut ja vaikka oon kovapäinen niin oon myös herkkä! Muiden mielestä hyvin rasittavaa seuraa siis tällänen ristiriitanen ihminen. Minkä itselleni voin?

Miten pysyvät mt-ongelmat hoidetaan kuntoon...? Ainakin tuo kuulostaa pysyvältä ongelmalta, johon pitää vetää lääkettä lopunikäänsä. Kuvauksen mukaan tuo sairaus on ollut jo lapsesta asti.

En syö tällä hetkellä mitään psyykelääkitystä, koska ne tuhoaa aivot. :) terapiassa oon kyllä käynyt ja sillä on saatu osittain korjattua mielen vinoutumia. Psykologi sanoi mulle että epävakaa persoonallisuus ei oo välttämättä ikuinen riesa vaan siitä on mahdollista parantua lääkityksellä ja terapialla ja jokaisella on oikeus olla sellanen kuin on, joten siksi hän inhoaa kun puhutaan häiriöstä... tietty jos on tällänen häiriö niin se voi vaikeuttaa ihmissuhteita ja mulla on palanut ainakin sillat poikki kaikkien kanssa! Itsessäni en paljon vikaa näe, mutta muut näkee minut tosi viallisena ja usein kuulemma syytän muita. Mä taas koen asian niin että syytän jos on syytettävää, en ikinä turhasta. Koen että mulla on oikeus syyttää vanhempiani huonosta lapsuudesta ja kiusaajia kiusaamisesta. Tapani reagoida eri tilanteisiin voi johtua myös vaikeista traumoistani, eikä niinkään epävakaasta persoonallisuudesta. Kun jokainen ihminen ajetaan äärirajoille niin eikö hän rupea kilahtelemaan stressaantuneena millon mistäkin?. Mun lapsuus oli sellaista että äiti ja isä riiteli usein, äiti alkoi usein nalkuttamaan isälle millon mistäkin turhasta ja haukkui isää, väitti esimerkiksi että isä katsoo äitiä väärällä tavalla ja piinaa häntä... Saattoi alkaa keskellä yötäkin huutamaan ja riehumaan vaikka mulla ja isällä aikanen herätys kouluun/töihin, löi oviin ja seiniin raivareissa reikiä joita sitten peiteltiin julisteilla kun mun kaverit kävi kylässä, ulosti housuunsa ja sotki ulosteella seiniä, uhkasi tappaa isän... Mummo ja ukki kuritti mua fyysisesti olen saanut luunappia, tukkapöllyä, kerran ukki löi niin kovasti seinään että ilmat tuli pihalle, mummo syyttänyt sydänvikaansa sairastumisesta mua koska on joutunut kuulemma mun takia stressaamaan, ollessani 11-vuotias mummo löysi pyykkikorista mun alushousut joihin oli tullut valkovuotoa ja tuli hieromaan niitä mun naamaan ja raivoamaan että kenen kanssa oot harrastanu seksiä, haukkui mulle myös mun isää juopoksi josta ei oo mihinkään ja multa pääsi itku koska rakastin mun isää niin paljon... Isä siis joi joka ilta olutta mutta hänen alkoholismi ei kuitenkaan ollut niin paha ettei ois kyennyt töissä käymään, äitiä ei kiinostanut käydä ees töissä ja on myöntänyt tämän eli vaan isän siivellä. Ainoana lapsena oon saanut rahallisesti paljon kaikkee, vaikka laitoin mummoon ja ukkiin välit poikki jo 12v väkivallan takia niin mun ollessa aikuinen he yrittää edelleen lahjoa että jos tuut kylään niin saat 500e. Mulla ei ollu mitään rajoja, ei kotiintuloaikoja ja alkoholiakin oon saanut juoda 13v lähtien. 9-vuotiaana katsoin jo esimerkiksi Levottomat 3 elokuvan joka sisältää paljon seksiä ja pienestä pitäen oon saanut katsoa paljon muitakin aikuisten ohjelmia/elokuvia joista otin mallia, murrosiän alkaessa mun teki mieli kasvaa nopeasti naiseksi ja alkaa mielyttämään poikia meikkaamisella, seksikkäällä pukeutumisella, haaveilin silikoonirinnoista, lähetin alastonkuvia, harrastin nettiseksiä, 11v suutelin ekan kerran, seurustelun suhteen lähti mopokäsistä... Murrosikä mulla alkoi tosi nuorena, 10v alkoi menkat ja rinnat kasvoi, olin nätti ja sain paljon pojilta huomiota ja se huomio nousi niin sanotusti päähän... Ehkä senkin takia kun oon ollut ainut lapsi ja saanut kaiken haluamani, niin kohtelin muita huonosti, en piitannut siitä jos joku poika on varattu koska mä haluan hänet niin otan hänet... Esikoulu kaverit muisti minusta vaan sen kun vein toisten nenän edestä pulkan. Nuoruudesta mulla on jäänyt elämättä parhaat vuodet 15-24v koska olin sairas ja eristäydyin, enkä saa niitä ikinä takaisin. Mulla oli mahdollisuudet kaikkeen mä olin terve ja kaunis mutta sitten pilasin elämäni perseilemällä, MIKSI?

moraalin-rapistuminen kirjoitti:

En syö tällä hetkellä mitään psyykelääkitystä, koska ne tuhoaa aivot. :) terapiassa oon kyllä käynyt ja sillä on saatu osittain korjattua mielen vinoutumia. Psykologi sanoi mulle että epävakaa persoonallisuus ei oo välttämättä ikuinen riesa vaan siitä on mahdollista parantua lääkityksellä ja terapialla ja jokaisella on oikeus olla sellanen kuin on, joten siksi hän inhoaa kun puhutaan häiriöstä... tietty jos on tällänen häiriö niin se voi vaikeuttaa ihmissuhteita ja mulla on palanut ainakin sillat poikki kaikkien kanssa! Itsessäni en paljon vikaa näe, mutta muut näkee minut tosi viallisena ja usein kuulemma syytän muita. Mä taas koen asian niin että syytän jos on syytettävää, en ikinä turhasta. Koen että mulla on oikeus syyttää vanhempiani huonosta lapsuudesta ja kiusaajia kiusaamisesta. Tapani reagoida eri tilanteisiin voi johtua myös vaikeista traumoistani, eikä niinkään epävakaasta persoonallisuudesta. Kun jokainen ihminen ajetaan äärirajoille niin eikö hän rupea kilahtelemaan stressaantuneena millon mistäkin?. Mun lapsuus oli sellaista että äiti ja isä riiteli usein, äiti alkoi usein nalkuttamaan isälle millon mistäkin turhasta ja haukkui isää, väitti esimerkiksi että isä katsoo äitiä väärällä tavalla ja piinaa häntä... Saattoi alkaa keskellä yötäkin huutamaan ja riehumaan vaikka mulla ja isällä aikanen herätys kouluun/töihin, löi oviin ja seiniin raivareissa reikiä joita sitten peiteltiin julisteilla kun mun kaverit kävi kylässä, ulosti housuunsa ja sotki ulosteella seiniä, uhkasi tappaa isän... Mummo ja ukki kuritti mua fyysisesti olen saanut luunappia, tukkapöllyä, kerran ukki löi niin kovasti seinään että ilmat tuli pihalle, mummo syyttänyt sydänvikaansa sairastumisesta mua koska on joutunut kuulemma mun takia stressaamaan, ollessani 11-vuotias mummo löysi pyykkikorista mun alushousut joihin oli tullut valkovuotoa ja tuli hieromaan niitä mun naamaan ja raivoamaan että kenen kanssa oot harrastanu seksiä, haukkui mulle myös mun isää juopoksi josta ei oo mihinkään ja multa pääsi itku koska rakastin mun isää niin paljon... Isä siis joi joka ilta olutta mutta hänen alkoholismi ei kuitenkaan ollut niin paha ettei ois kyennyt töissä käymään, äitiä ei kiinostanut käydä ees töissä ja on myöntänyt tämän eli vaan isän siivellä. Ainoana lapsena oon saanut rahallisesti paljon kaikkee, vaikka laitoin mummoon ja ukkiin välit poikki jo 12v väkivallan takia niin mun ollessa aikuinen he yrittää edelleen lahjoa että jos tuut kylään niin saat 500e. Mulla ei ollu mitään rajoja, ei kotiintuloaikoja ja alkoholiakin oon saanut juoda 13v lähtien. 9-vuotiaana katsoin jo esimerkiksi Levottomat 3 elokuvan joka sisältää paljon seksiä ja pienestä pitäen oon saanut katsoa paljon muitakin aikuisten ohjelmia/elokuvia joista otin mallia, murrosiän alkaessa mun teki mieli kasvaa nopeasti naiseksi ja alkaa mielyttämään poikia meikkaamisella, seksikkäällä pukeutumisella, haaveilin silikoonirinnoista, lähetin alastonkuvia, harrastin nettiseksiä, 11v suutelin ekan kerran, seurustelun suhteen lähti mopokäsistä... Murrosikä mulla alkoi tosi nuorena, 10v alkoi menkat ja rinnat kasvoi, olin nätti ja sain paljon pojilta huomiota ja se huomio nousi niin sanotusti päähän... Ehkä senkin takia kun oon ollut ainut lapsi ja saanut kaiken haluamani, niin kohtelin muita huonosti, en piitannut siitä jos joku poika on varattu koska mä haluan hänet niin otan hänet... Esikoulu kaverit muisti minusta vaan sen kun vein toisten nenän edestä pulkan. Nuoruudesta mulla on jäänyt elämättä parhaat vuodet 15-24v koska olin sairas ja eristäydyin, enkä saa niitä ikinä takaisin. Mulla oli mahdollisuudet kaikkeen mä olin terve ja kaunis mutta sitten pilasin elämäni perseilemällä, MIKSI?

Lue lisää

Ennen vanhaan luunapit ja tukkapölly olivat aika normisettiä. Oma isäni antoi niitä minulle pienestä pitäen. Lisäksi äitini rankaisi läimäisemällä takapuolelle, ensimmäisen kerran ollessani vasta puolivuotias.

Kiusaaminen on myös tuttua kauraa täälläkin.

Ekan kerran suutelin kyllä vasta 18-vuotiaana ja sekin mahdollisimman epämiellyttävän partnerin kanssa.

Seurustelusta en tiennyt alaikäisenä yhtään mitään. Alkoholiakin tuli juotua ekaa kertaa vasta 18-vuotiaana.

Mutta yksinäinen kyllä olin sekä ala-asteella, yläasteella että vielä lukiossa.

Miksi haet neitsyttä jos profiilisi mukaan olet itse harrastanut irtoseksiäkin...?

vanhapalstalainenpalaa kirjoitti:

Miksi haet neitsyttä jos profiilisi mukaan olet itse harrastanut irtoseksiäkin...?

Hän on yksi palstan hyeenoista jotka hyökkää puskasta esiin aina kun vain sopiva saalis ilmestyy näkösälle.

tyypillinen.hyeena kirjoitti:

Hän on yksi palstan hyeenoista jotka hyökkää puskasta esiin aina kun vain sopiva saalis ilmestyy näkösälle.

Ei liene seuran hakeminen kiellettyä Suomessa.

vanhapalstalainenpalaa kirjoitti:

Miksi haet neitsyttä jos profiilisi mukaan olet itse harrastanut irtoseksiäkin...?

Ei hän väitä, että hän itse olisi neitsyt, vaan että hän haluaa seksikumppaninsa olevan neitsyt.

Tarkentaja kirjoitti:

Ei hän väitä, että hän itse olisi neitsyt, vaan että hän haluaa seksikumppaninsa olevan neitsyt.

No se on kaksinaismoralismia ja siksi ihmettelin.

En minäkään tykkää kaksinaismoralismista. Se on mielestäni tekopyhää.

moraalin-rapistuminen kirjoitti:

En minäkään tykkää kaksinaismoralismista. Se on mielestäni tekopyhää.

Niin..Itsehän en moralisoinut tuossa ketään. Pitää ymmärtää lukemansa ja sanojen merkitys.

Onko sulla kaikki ihan kotona? :D ihmettelen kun tällä palstalla jauhetaan jännämiehistä ja ätmeistä, en tiedä ees mikä ätmi on.

Jännämies vissiin kuitenkin tarkottaa rikollista. Mun ensirakkaus Joni, kenen kanssa oisin perheen tahtonut, niin ei ole mikään rikollinen. Ei omista rikosrekisteriä, ei käytä huumeita, alkoholia käyttää kohtuudella ja tupakkaa polttaa. Opiskeli itsensä sähköasentajaksi. Tavallinen hyvä mies, joka hankki lapset toisen naisen kanssa. Jonikin tuntui häpeävän ylä-asteella mun huoran mainetta ja hänen ystäviä oli ne jotka mua kiusasi, siks meistä ei tullut mitään suurempaa. Sattuu tuommonen kun mies häpeää, vaikka olisin kaivannut että mies suojelee ja rakastaa... Vieläkin 10 vuotta jälkeenpäin olen sitä mieltä että Joni ois ollut mulle se oikea.