Tässä erottiin tyttöystävän kans reilu puolenvuoden suhteesta kuin seinään, kun hänellä iski sitoutumiskammo. Tulevaisuudesta puhuminen ahdistaa ja seurusteleminen/säätö ahdistaa. Sama homma oli kuulemma ennen minua ja kesti sellaset kolme vuotta ennenkuin pääsi siitä irti, mutta nyt se on palannut taas. Terapiaan ei suostu menemään koska ei edelliselläkään kerralla toiminut. Molemmat vielä rakastaa toisiaan, ja ero ei johtunut tunteiden puutteesta mitenkään. Haluan auttaa häntä mutta hän vain sanoo että ”tähän ei auta mikään, tää loppuu sittenku loppuu” jos hän voisi niin hän ottais sen ahdistuksen heti pois mutta sille ei kuulemma pysty tekemään mitään. Kyseinen tyttö on mulle täydellinen ja rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta, haluan saada hänet takaisin ennenkuin on liian myöhäistä. Mikä neuvoksi?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos olet teini niin eläpä hättäile. Ihastusta tulee ja menee. Aikuisetkin eroaa ja on sitoutumiskammosia. Anna toiselle tilaa ja ilmaa. Ei se parisuhde ole elämän keskiö. Opettele olemaan itsenäinen.
Tarvitsen apua miten päässä siitä ahdistuksesta ja kammosta yli, en mitään klisee elämänohjeita, kiitos.
Jos terapia ei ole vaihtoehto niin sitä ei korjaa kuin kypsyminen elämän ja vuosien myötä. Eikä sekään toimi kaikilla.
No useimmiten tuo sitoutumiskammo on vain tekosyy sille, että haluaa jatkaa paneskelua ympäriinsä, mutta haluaa sille jonkin hyväksyttävän selityksen.
Sinulla ei ole tyttöystävän kohdalla mitään tehtävissä, koska hän ei itse halua "Terapiaan ei suostu menemään koska ei edelliselläkään kerralla toiminut" "hän vain sanoo että ”tähän ei auta mikään, tää loppuu sittenku loppuu”".
Voithan tietysti kokeilla ehdottaa vapaata suhdetta tms juttua ja kysellä, mikä siinä sitoutumisessa oikein ahdistaa, mutta pelkäämpä, että mikään ei auta. Naisesi haluaa olla villi ja vapaa ja sinulla ei ole enää mitään annettavaa.