Minulla on mahdollisuus lähteä ulkomaille töihin puoleksi vuodeksi. Itsekkäästi ajatellen toteuttaisin unelmani, miehen näkökulmasta laittaisin viimeisen niitin suhteelle.Toki hän sanoo että haluaa minun olevan onnellinen, mutta miksi sitten on niin ehdoton.
Hänellä olisi myös mahdollisuudet lähteä mukaani, mutta aina kun asiasta puhutaan tosissaan, yllättäen mieli vaihtuu tai asiasta ei edes päästä keskustelemaan ilman riitaa.
Pahinta koko jutussa on että olin jo aikaisemmin suhteen alkuvaiheessa ulkomailla töissä hetken joten hänen mielestä olen unelmani jo saanut...mutta itseasiassa nälkä vain kasvoi syödessä. Näin nuorena olen sitä mieltä että vielä kun pääsee tulisi mennä ja sitten vanhana järjestellä asiat mukavasti pysyvämmäksi.
Olenko siis maailman vihattavin ihminen jos haluan kokeilla siipiäni ja samalla yrittää pitää kaukosuhteen kunnossa (jos mies ei mukaan lähde)?Onko minulla oikeutta siihen vakavassa parisuhteessa?
Hänellä olisi myös mahdollisuudet lähteä mukaani, mutta aina kun asiasta puhutaan tosissaan, yllättäen mieli vaihtuu tai asiasta ei edes päästä keskustelemaan ilman riitaa.
Pahinta koko jutussa on että olin jo aikaisemmin suhteen alkuvaiheessa ulkomailla töissä hetken joten hänen mielestä olen unelmani jo saanut...mutta itseasiassa nälkä vain kasvoi syödessä. Näin nuorena olen sitä mieltä että vielä kun pääsee tulisi mennä ja sitten vanhana järjestellä asiat mukavasti pysyvämmäksi.
Olenko siis maailman vihattavin ihminen jos haluan kokeilla siipiäni ja samalla yrittää pitää kaukosuhteen kunnossa (jos mies ei mukaan lähde)?Onko minulla oikeutta siihen vakavassa parisuhteessa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
On väärin kumppaniltasi yrittää rajoittaa elämääsi ja estää sinua toteuttamasta unelmiasi. Jos hän todella rakastaa sinua, niin hän ajattelee sinun parastasi ja jaksaa odottaa sinua ne 6 kk. Lyhyt aika loppujen lopuksi, kun vertaa pitkään esim. 20 vuoden avioliittoon.
En tiedä yhtään suomalaista naista, joka olisi kyennyt asumaan kuukautta pidempään ulkomailla sekaantumatta johonkin paikalliseen äijään. Jos miehesi on ns. maailmaa nähnyt, hän tietää tämän myös. Eli turha sun on puhua unelmista jne., kun pääpointtisi on kuitenkin miehen hakeminen.
Minä asuin ulkomailla kolme ja puoli vuotta erossa aviomiehestäni enkä yhtään ainoaa kertaa "sekaantunut johonkin paikalliseen äijään" enkä muuten keneenkään muuhunkaan.
Uskollisuus on mahdollista myös suomalaisille naisille.
puoli vuotta on lyhyt aika, mutta toisaalta odottavan aika on pitkä. varsinkin sillä joka jää kotiin odottamaan.
Tämä ei ole niinkään ohje, vaan omakohtainen elämänkokemus kun kumppani lähtee ulkomaille.
Tyttöystäväni oli puolivuotta opiskelijavaihdossa ja tapasi sieltä sielunkumppaninsa. vaihdon ajan he olivat toisilleen kotonaolevien puolisoiden korvikkeena. Kävin hänen luonaan vierailulla ja huomasin tämän. Ahdistuneena palasin kotiin noin viikkoa ennen suunniteltua paluulentoa. pakon alla sovin, että olemme molemmat vapaat tekemään mitä haluamme.
elämän kevät vaihtui harmaaksi kesäksi kotimaassa ja hän muutti takaisin suomeen, luokseni. välttelimme muutaman kuukauden tunteita jonka jälkeen hän muutti toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Nyt välimme ovat hieman lämmenneet, ja olen muuttamassa hänen luokseen.
Paljon katosi tuon puolen vuoden aikana eikä yhteinen tulevaisuus näytä vieläkään helpolta, paljon syviä haavoja on molemmilla. Tapahtuneita ei voi muuttaa. täytyy vain löytää tie satuttavien muistojen välistä.
Vaikeaa on myös palauttaa luottamus tapahtuneiden jälkeen.