Pettäminen ei ole koskaan naisen syytä?

Peruspettäjän tuntomerkit kuitenkin tässä Tuijassa, vaikka onkin nainen.

Eli kotona arki tylsää ja puuduttavaa, mutta työpaikalla on eri jutut, vähän rajoille menemistä, kun uusi ihminen alkaa avautumaan itsestään. Yhteisiä vaikeuksia, joka on aluksi kuuntelua, ja kliks päässä naksahtaa, kun kuvittelee, että se vieras kuuntelee ja ymmärtää, kotonakin olisi samalla tavalla ymmärretty, jos olisi pettäjä älynnyt avautua. Sitten siihen tulee mukaan jännitys kiinnijäämisestä, yhteistä kivaa, salamyhkäisyyttä, salaisia viestejä. Tuttu kuvio, että pettäjä ei halua enää kohdata puolisoaan, koska siellä sielun syvyydessä on kauhistunut teostaan ennen niin rakkaalle ihmiselle, ehkä haukuttu pettäjiä paskoiksi kotioloissa, mutta huomaakin itse syyllistyvänsä samaan. Jotkut jopa alkavat tyrkkimään fyysisesti petettyä pois uuden onnen tieltä. Tämä vieroittaa lopullisesti sen huolestuneen ja rakastuneen puolison kauemmas ja hän alkaa ottaa selvää asioista, kuten Olli teki. Ihan normia, että petetty tietää pettäjän petoskaverin ja hänen perheasiansa jo kauan ennenkuin pettäjä tunnustaa. Itse pettäjän aiheuttama sotku, kun ei lapsellisuudessaan kyennyt kotona keskustelemaan asioistaan. Pettäjä on taitava keksimään syitä juuri siitä petetystä, jotka yleensä ovat aivan naurettavia. Yhteisen ajan puute, varsin tekopyhää, kun sitä aikaa löytyy kuitenkin salaiselle suhteelle. Toisten lapset ovat aina haukkulistalla, kannattaa jo ydinperheen ekassa erossa pohtia, kykeneekö kestämään muiden lapsia, kun uusperheitä muodostelee. Tuija kaipasi huomiota, mutta kannattaa rajata, että millaista huomiota todellisuudessa, elokuvamaista flirttalua ja kehuskelua avuista, joita ei edes ole eli pelkkää itsensä sumuttamista vai todellista huomiota, kuten läheisyyttä ja yhdessä tekemistä ja arjen jakamista.

Aloittajan otsikointi on kyllä hyvä. Minusta pettäjän syytä on kaikki, oli sitten mies tai nainen. Jos pettäjä haluaa irtiarjesta, niin aika helppoa on irtaantua siitä myös oman puolison kanssa yllätysretkille, jos on vain tahtoa ja halua. Jokainen järjestää itse itselleen puuduttavan elämän, eikö näin ole.

Kovasti aina naisia puolustellaan näissä uskottomuus jutuissa, miehissä aina vika ihan sama kumpi pettää. Mua sitten vituttaa hameväki ja miksi koska myös avovaimoni oli uskoton ja syytti mua siitä vaikka itse tapaili vierasta useita kuukausia. Haukkui mua kommunikoinnin puutteesta mutta itse ei ollut halukas keskustelemaan vaan juoksi vieraan syliin.

Tämä Tuija oli kaikenlisäksi mennyt lähtenyt perheellisen miehen matkaan. Tuskin exvaimo olisi ollut niin hankala, jollei Tuija ollut se joka rikkoi perheen. Onhan se niin vitun ikävää kuunnella loppuelämä loppuelämäkseen pilatatun perheen katkeruutta, kun on sen itse aiheuttanut. Olli petti ja jätti entisen perheensä. Loppukaneeteista sanoisin, että on niin herttaista että kuvottaa. Sitä satua myydään lehtikirjoituksissa kaikille. Ihmettelen näitä juttujen kirjoittajia kriittisyyden puutteesta. Jos ei ensimmäinen murskattu perhe kestänyt rikkoutumatta niin tämäkö, jossa sitä laverellaan pitkin lehtiä?

Ensin Ollilla oli perhe, jota ei pystynyt pitämään kasassa. Nyt Ollilla on vihainen exvaimo, masentuneet exlapset, uusi pettävä vaimo, petollinen extyökaveri ja oireilevat uusiolapset, ja nyxän hiljaisena pysyvä exmies. Tästä sitä hyvä ponnistaa uuteen onneen parisuhteessa, jossa ei ole mitään ongelmia.

Mulla on jäänyt mieleen yhden eronneen naispuolisen kaverini lause. Kun nainen pettää on se aina miehen vika, kun mies pettää ehdottomasti miehen vika, juuri näin aina syyllistetään miestä, ei taida naiset muuhun pystyä. Olen kokenut saman tunteen miltä tuntui kun avovaimoni petti, syytti tapahtuneesta minua ja totesin että minäkö sitä miestä tapailin, minäkö riisuin pikkarit ja annoin miehelle. Sun syytä nainen sanoi mikset ole sellainen kun haluan.