Minulla on aina ollut periaate, että ensin pitää asua rakkaansa kanssa yhdessä ja sitten mennään kihloihin jos kaikki sujuu hyvin. Seurustelin 6-vuotta erään kanssa joista 2-vuotta asuimme yhdessä jonka jälkeen erosimme.
Olen seurustellut uuden miehen kanssa nyt vuoden ja olisin melko valmis poikkeamaan periaattestaani, koska olosuhteiden pakosta emme voi muuttaa yhteen kuin vasta vuoden päästä. Mieheni on muuttamassa 300km päähän Helsinkiin töihin, siihen asti kunnes menee armeijaan (hänellä on lykkäystä muutama vuosi). Minun taas pitää suorittaa täällä amk-tutkinto loppuun ensi jouluun mennessä.
Ei ole aavistustakaan kuinka usein sitten näemme ja paljonko pitää olla erossa. Olen mietiskellyt tässä kihlausta, koska rakastan miestäni ja tahtoisin osoittaa olevani hänen, kun yhteiseen kotiin emme vielä pääse.
Pelkään kuitenkin, että entäs sitten jos ero tulee taas joskus myöhemmin ja on sormukset ostettu sun muuta. Ei se mikään välttämättömyys ole kihlautua, mutta se tuntuisi mukavalta ja auttaisi jaksamaan tulevan vaikeamman ajan yli.
Kaipaan vain rohkaisua muilta kanssakeskustelijoilta tai yleisesti mielipiteitä.
Korostan että tahdon mennä kihloihin aidosti rakkaudesta, enkä ole teini tms :)
Olen seurustellut uuden miehen kanssa nyt vuoden ja olisin melko valmis poikkeamaan periaattestaani, koska olosuhteiden pakosta emme voi muuttaa yhteen kuin vasta vuoden päästä. Mieheni on muuttamassa 300km päähän Helsinkiin töihin, siihen asti kunnes menee armeijaan (hänellä on lykkäystä muutama vuosi). Minun taas pitää suorittaa täällä amk-tutkinto loppuun ensi jouluun mennessä.
Ei ole aavistustakaan kuinka usein sitten näemme ja paljonko pitää olla erossa. Olen mietiskellyt tässä kihlausta, koska rakastan miestäni ja tahtoisin osoittaa olevani hänen, kun yhteiseen kotiin emme vielä pääse.
Pelkään kuitenkin, että entäs sitten jos ero tulee taas joskus myöhemmin ja on sormukset ostettu sun muuta. Ei se mikään välttämättömyys ole kihlautua, mutta se tuntuisi mukavalta ja auttaisi jaksamaan tulevan vaikeamman ajan yli.
Kaipaan vain rohkaisua muilta kanssakeskustelijoilta tai yleisesti mielipiteitä.
Korostan että tahdon mennä kihloihin aidosti rakkaudesta, enkä ole teini tms :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni sinulla on hyvä periaate siitä, että kihlaus ei ole hetken huumaa.
Mutta miksi nyt poikkeaisit periaatteistasi? Nyt kihlaus olisikin yllättäen varmistelua ja jotain muuta, kuin vakaasti harkittu ele. Etenkin tilanteessanne, missä tulee eteen etäsuhde pitäisi "koeajan" pidentyä eikä lyhentyä.
Suosittelen edelleen kokeilemaan sitä yhdessä asumista ennen kihloja. Tuo välimatka todennäköisesti tulee muuttamaan paljon, sillä olette vielä todella nuoria.
Sormus ei tee suhdetta paremmaksi tai pahemmaksi. Kihlautuminenkaan ei tarkoita peruuttamatonta sopimusta.
Eroakaan sormus ei tee helpommaksi tai vaikeammaksi.
Eikä sormus ole uskollisuuden tae.
Se on pelkkä esine, symboli, joskin kertoo sen että sormukseen sitoutuneet ottavat suhteensa vakavasti.