43v mies. Ei kavereita. Äiti ainoa ystävä.

Tervitset harrastuksia.
Tuttuahan tuo on, että töissä on työkaverit ja sitten on toinen elämä se oma elämä.
Jos otat harrastuksia, siellä on lisää samalla tavalla, harrastuskavereita.
Sitten voi ottaa osaa johonkin järjestöön. Siellä on saman ajattelun suunnan ihmisiä.
Jokin avustus järjestö? Vaikka se mikä jakaa ruokia suomalaisille.
Jossakin on sinun kavereita, mutta et ole ehkä löytänyt niitä vielä.
On kalastus seuroja ( menevät porukalla jonnekin istumaan), urheilu jutut on omansa jne.

Hyvä vinkki että ruveta harrastamaan jotain.

Saattaa tulla kavereita että livettää, tai jos ei tuu vaikka yks kaveri, niin hyvä sekin!

Rupea vain katselemaan kansalaisopiston tai vapaaopiston tai minkä tahansa opinto-ohjelmia ja sinne vain sekaan. Maksaa lukukausimaksun, mutta se on pientä siihen että pääsee mukaan porukoihin. Ja mikä ettei että valitset jopa kaks eri kurssia, eri päivinä.
Jo on silloin pojalla rientoa!

Voisit muuten mennä jollekin naisvaltaiselle kurssille esim sukanneulomis- tai ruokakurssille tai jollekin muulle kurssille. Olisit varmaan suosittu, ja jospa se emäntäkin löytyisi?
Eikun kiireellä ilmoittautumaan!

Tietenkin sosiaalinen ja inhimillinen kanssakäyminen varmasti edesauttaa oloa. Kuitenkin. Ei kannata odottaa, että joku olisi se, joka toisi auringon pimeyteen. Ole oma valosi, silloin varmaan myös helpompi löytää seurustelukumppanikin. Ehkä ihan kavereitakin, vaikka ei ne nyt välttämättä kaikki kaikessa ole, jos osaa oleskella/viihtyy yksin.

Jäi avoimeksi, että eikö tosiaan ole mitään harrastuksia, tai edes mielenkiinnonkohteita? Kyllä jotain kannattaa touhuta. Ja liikkua ulkona myös tietenkin, vaikkei kuntoilisikaan muuten. Pidä kuitenkin huoli itsestäsi. Syö ja elä terveellisesti. Jätä viina, se on pahimpia asioita mitä yksin voi tehdä, se vie vain syvemmälle.

Koeta kestää! Halauksia!

PS. Maailma on ihmeitä ja mielenkiintoisia asioita täynnä.

Suosittelen miekkailua,aina kun minua ahdistaa niin ei muuta kun duunikaverin kanssa housut nilkkoihin ja sitt lanteet heilumaan.Maailma on hetkessä parempi paikka taas ainakin vähän aikaa.
Aiheuttaa kyllä riippuvuutta,ole varovainen,aseta itsellesi rajat.Esim. kolme kertaa viikossa korkeintaan.

Historiassa. Monet. Muutkin ovat olleet yksinäisiä, kirjoja lienevät kirjoittaneet. Niin, niitä lukemaan käyjöasfhd

Pidät huolta äidistäsi, minusta se tekee sinut ritariksi.

Sinulla on kykyä välittää läheisestäsi. Olet jopa valmis uhraamaan omaa aikaasi huolenpitämiseen. Minusta sellainen asenne korottaa sinut useimpien yksilöiden yläpuolelle.

Monet etsivät odottavat kumppaniltaan niin paljon. On niin sääli kaikkien mallikumppanien tavoittelijoille, että kumppanin hyvä sydän on niin paljon tärkeämpää kuin hänen kuvauksellinen nenänsä.

Kumppani on kumppani, ei mikään tuttaville esiteltävä palkinto.

Mie olen ollut yksinäinen kouluajoista saakka. Se joulu oli erilainen, kaverit meni mummolaan. Mulla ei ollut mummolaa ollenkaan, olivat poistuneet jo monta vuotta minua ennen. Muistan kun kaverit mietti kumpaan mummolaan mennään jouluksi. Eikä ollut sisaruksia. Kyllä piti miettiä pari päivää ennen kouluun paluuta miten saa kerrottua asiat parhain päin kun joulun vietosta puhuttiin. Kyllä se oli monesti tiukka paikka, kun kaverit sai mummolasta joululahjoja ja kertoi niistä ja mitä siellä mummolassa tehtiin.

Nyt vanhemmat olleet jo jonkin aikaa pois, kynttilä jouluksi kummulle palamaan. Kun on yrittänyt naisiin tutustua rajoitteeksi on muodostunut tuo edellä mainittu. Kun on tullut ilmi et ei ole isovanhempia eikä sisaruksia, tulkinta on heti et ei osaa laittaa ruokaa eikä tule toimeen ihmisten kanssa. Se mihin yrittää hakea muutosta on se muutoksen este. Onko muilla kokemuksia "elämän huonoista korteista?"

Valkeaa & rauhallista joulua!!!

Uskonnolliset ja avustusjärjestöt ovat paras idea. Nettitreffipalveluita voit kokeilla. Jos on mahdollisuus matkata kauemmaksi niin kannattaa siihen suuntaan mennä. Ei kannata liikoja odottaa mitään vaan menet eri paikkoihin mm järjestöihin katsomaan mitä on touhu ja käyt muutaman tunnin. Idea on saada tekemistä niin ei tarvitse miettiä oletko yksin vai et.

On ollut ihana lukea viestejä ja kommentteja.
Joidenkin kirjoituksiin/ kokemuksiin samaistuu kuten nimimerkit mammanpoika ja Masa_ja_joulukuusi.

Sinun sydämesi nimimerkki mammanpoika on täyttä kultaa. Jaat sydämesi lämpöä ja hyvyyden valoa ympärillesi. Aivan ihanaa.

Toisen kokemukset ja tunteet koskettavat, kun on kokenut omakohtaisia vaikeita hetkiä/ elämänvaiheita. Uskon, että ns. elämän huonotkin kortit ovat lopulta se voimavara ja lahja sinussa/ minussa. Tällaiset hetket kasvattavat ihmistä, vaikka koettelemuksia ei aina ymmärräkään. Eikä niitä toivoisi lisää. Elämässä itketyt kyyneleet ovat kuin helmiä. Kuinka rikkaita sitä olemmekaan joskus vanhana. Helminauha taitaa olla aika pitkä siinä vaiheessa, ainakin itselläni.

Toivon kaikille lämpöisiä halauksia, hyvää joulua ja levollista joulumieltä.

Kirjoittamastasi huomaa, että olet hyvä ihminen joten ei ainakaan luonne voi olla seuran saannin tai pitämisen esteenä. Ehdottaisin sinulle kirjaston lukupiiriä, jos sellainen on paikkakunnallasi ja jos muuten olet vähänkään lukumiehiä. Lukupiireissä on usein hyviä tyyppejä ja vakinaisia kävijöitä, joista voi saada seuraa muutenkin jos hyvin sattuu.

Tuttua on kun torilla pyörii, pitää miettiä miten se keskustelu menee jos siellä jonkun näkee. On melkoinen ero oman elämän ja reali maailman välillä. Pitää miettiä vuodenaikaa ja mitä ihmiset oikeasti tekevät silloin et osaa "esittää sivistynyttä". Monesti olo on kun olis oman elämänsä turisti. Eipä niitä joululahjoja tarvi hankkia, vieläkin muistuu sieltä kouluajoilta kun tuppaannuin kaverin matkaan joululahjaostoksille, kun osti pikkusiskolle jotain. Luulin et olin opintomatkalla omaan tulevaan, mut luulo oli väärä.

Sama tilanne, mutta kaksi viikkoa sitten se mutsikin otti ja kuoli pois.

Tässä on taas joulunpyhät vietetty... no missäs muualla kuin äiten luona. Olen puhunut hänelle tilanteestani. Tulevaisuus yksinäisenä ja masentuneena pelottaa. Hänen vastaus on että kyllä sen jonkun löytää se tulee yllättäen ym. Etsit harrastuksia. Pidä yhteyttä kavereihin.
No joo..
Olen niin perkeleen kokematon naisten kanssa, jotenkin en usko että joku nainen tälläistä mammanpoikaa tällä iällä huolisi.. En saa kavereistani niin paljoa seuraa että se estäisi yksinäisyyteni/masennuksen. Vaikeaa uskoa huomiseen. perkele!
Kai se on itseluottamus. Kai se on se jatkuva masennuksen tunne. On vaan ja siinä se.

Missä päin Suomea asut?

Kyllä täällä oikeesti porukka välittää ja haluaa auttaa. Lämmittää oikeasti mieltä ja melkein kyyneleen tiputtaa KIITOS KAIKILLE!
Toki saa laittaa lisää viestejä. Luen mielelläni!

Yllätyin viestiketjun positiivisuudesta, kiitti AP. Itse olen 32 ja hyvin samanlaisessa tilanteessa eli elämä = työt ja vanhempien auttaminen (isällä alzheimer). Vapaa-aikana korpeen piiloon. Ihmisiä ei siis paljoa elämässä ole, mutta en sellasia "puolituttuhyvänpäivänkaveri" -suhteita oikein kaipaakkaan.

Mitään neuvoja en voi antaa, koska oikeastaan itse olen ihan tyytyväinen tilanteeseeni. Sen verta kommentoisin tuota "itselle jotain tekemistä", että älä nyt sellaiseen kuitenkaan lähde. Istutaan vaikka ottaan kuppia ja mietitään syitä jatkaa ainakin huomiseen...

Kannattaa mennä mukaan johonkin toimintaan todellakin, sieltä se kaverikin voisi löytyä, kun on varmaan samanhenkisiä ihmisiä. Matkoilta ja nettitreffeiltä voi löytyä, mutta saattaa olla sitten niin erilaista porukkaa, ettei se sen pidemmälle suju. Ihmiset välittävät, kun he huomaavat että itsekin välität muista, joten toivoa on. Pidä itsesi auttavaisena ja toisita välittävänä edelleen, siinä suurin valttisi. Korkeinkin pitää sellaisista ihmisistä huolta.

Se vaatii sinnikkyyttä löytää seuraa netistäkin. Jos oikeeta seuraa haluaa, puoli vuotta voi vierähtää hyvin. Eikä ne jutut toimi sen paremmin täällä kuin reaalimaailmassakaan. Jos oikeesti haluaa löytää naisystävän realistinen aika vuosi ainakin jos ei käy poikkeuksellisen hyvä tuuri.

Kinkut ja rosollit syöty, vyökin riitti ei siirtynyt kun yhden pykälän reikä. Ne pari kiloa lähtevät sit ladulla kunhan pakkanen hellittää ja pääsee sinne sivakoimaan. Haasteellista se on noiden naisten kanssa saada sujumaan. Vaikka yrittää sivistyneesti jututtaa ja saada monenlaista toimintaa niin ei. Se hirveä lemmen palo pitää olla jo ennen kahvin juontia.

Mulle sama asia kun olis taksitolpalla ja kippari kysyy ajetaanko kiihkeästi? Kun vastaa et liikennesääntöjen mukaan niin kiinnostus on heti nolla. Nuo naiset on kuin rallikuskeja, kun on vaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita kaikki on kunnossa. Mutta mie olen sellainen Transit kuski peräkärryn kanssa. Ei se vauhti vaan koko remonttilasti perille kerta-ajolla yhden pysähdyksen taktiikalla. Niin... polttoainetta ja aikaa säästyi, vois vaikka lämmittää saunan ja pestä neitin selän. Mutta nyt sauna savuttaa sytytystulia ja mie juon saunakahvit.

Kertokaas nyt arvon neidit tai saa eronneet ja karanneetkin osallistua jutusteluun. Mitä te siltä jutulta haette?

Moi mammanpoika! Olisi mukava jos kertoisit itsestäsi hieman enemmän?
Tahtoisitko oikeasti siis oikeasti löytää ystävän tai jopa elämänkumppanin itsellesi?
Ja millaisen elämän tahtoisit, jotta voisit olla ns. kaikenkaikkiaan tyytyväinen siihen?

Aika törttö vastaus M40Opmaalta.

Tulla vokottelemaan lierosti toisen palstalta. Ei mitään tyyliä, kertoo paljon tyypin luonteesta...
Etsisi muuta kautta.

Jos auto löytyy, tai vaikkei löydykään, niin kannatta ehdottomasti alkaa käymään seurakunnan tapahtumissa ja kokoontumisissa.

tässäpä parit ohjelmat aiheesen liittyen

http://www.tv7.fi/vod/player/12617/
http://www.tv7.fi/vod/player/23709/

https://www.deitti.net/

Laita tuonne oma ilmoitus, ei se ota jos ei annakaan. Ei se tietty takuu ole et "sieltä napsahtaa", mutta eteenpäin. Mulle ainakin paljon auttanut, siellä kun jutustelee niin tietää mitä ne naiset harrastaa, tekee mielellään. On ollut paljon enempi puhuttavaa treffeillä, kun on yleiskuva tilanteesta.

Minä en halua olla pääosassa, kun jututtaa harrastusten ja arjen tekemisen kautta niin mulla ainakin toiminut paljon paremmin. Ei ole tullut sitä tilannetta et on vaivautunut hiljaisuus. Ikävä jos matkustaa jostain ja odottaa et tunti menis jo ja pääsis kotiin. Ota vaikka muutama valokuva mukaan, että pääset jutun juureen. Kannattaa käydä useammilla treffeillä vaikka ei se just oikea kohdalle sattunutkaan.

Kyllä sieltä aina tarttuu matkaan uusia vaikutteita, kun kulkee silmät auki!

Itse olen myös samanikäinen. tässä 6 vuoden sisään haudannut molemmat vanhempani, rankkaa se on mut siitäkin selviää. Itse olen suht sosiaalinen ja minulla on jopa paljonkin kavereita ja ystäviä mutta kerronpa jotain, ne kamut ja ystävät ei sua voi auttaa siinä mitä koet, itseäni alkoi lähinnä vituttaa se olen pahoillani, otan osaa, soita mulle jos tarvit jotain ja pahinta kaikista nää tyypit jotka kilpailee sun kanssa, pistää paremmaksi, "ei mut sillon ku mun mummo räjähti ja sen koira sinkoutu mun isoisän läpi ja ne kaikki kuoli ni sillo vasta oli rankkaa että eihän toi sun tilanne oo nii paha..." kaikilla heillä on sama tarkoitus, lohduttaa. ongelma onkin siinä että mikään noista ei oikeasti lohduta. ainoastaan se että saa itse mietittyä asiat halki ja voit itsellesi myöntää sen että et olisi voinut tehdä enää muuta, että teit juuri niinkuin piti. kukaan ei myöskään ole täydellinen eikä pidä olla liian ankara itselleen, muuten loppuelämä menee siinä kun vaa syyttelee itseään kaikesta mahdollisesta ja paisuttelee sinänsä mitättömyyksiä mielessään. Harrastukset on hyviä, ihan mikä vaan käy kunhan se on edes vähän mieleistä. Itselleni se oli luonnossa liikkuminen.