Lyhyt historiakatsaus palstan uusille jäsenille

Kirjoitin jo puolitoista vuotta sitten artikkelin siitä, mistä syistä laktoosin sietokyky tapahtuu. Kerroin, ettei geneettiset mutaatiot ole siihen syynä vaan epigeneettiset säätelymekanismit. Tässä aloitus ja ketju puolentoistavuoden takaa. Kannattaa lukea ateistien pilkkaavat kommentit.

(linkki ketjussa.)

Nykytiede on sittemmin vahvistanut kaiken, mistä kirjoitin.


Italian seinälisko:
(linkki ketjussa)

Uusimmat tutkimukset ovat vahvistaneet, että DNA:n mutaatiot eivät olleet syynä liskojen kokemiin morfologisiin ja käytökseen liittyviin muutoksiin.


Sokea luolakala.

Kirjoitin jo lähes kaksi vuotta sitten, että luolakalan silmien menetys ja niiden takaisin ilmestyminen eivät johdu geneettisistä mutaatioista, vaan tarkasti säädellyistä mekanismeista. Kun tajuatte, miten hieno mekanismi säätelee kalojen silmien kasvua, ymmärrätte, miten naurettavia ovat evoluutiouskovaisten puheet valintapaineesta (Tätähän mm. solon harrasti, kunnes tajusi, ettei kykene tällä palstalla pärjäämään.)

(linkit ketjussa)

Nykytiede on vahvistanut kaiken, mistä kirjoitin.


Yli kaksi vuotta sitten kirjoitin seuraavasti:

"Epigenetiikka kaikissa elementeissään tulee tuhoamaan evoluutioteorian. Ensinnäkin se on jo osoittanut, että eliöiden varioitumiseen ei tarvita ainuttakaan muutosta geenisekvensseissä. Hyvänä esimerkkinä sokea luolakala, jonka silmien häviäminen perustuu vain ja ainoastaan epigeneettiseen geenisäätelyyn.

Epigenetiikka on jo osoittanut, miten monimutkaisia prosesseja eliöiden proteiinituotanto ja immuunijärjestelmä ovat kaikkien muiden solun mekanismien ohella. Genomin proteiineja koodaamattomasta osasta solut prosessoivat, tai pikemminkin ohjelmoivat lyhyitä ja pitkiä RNA-molekyylejä proteiinien tuotannon säätelyä varten.

Epigeneettiset tekijät ovat useimmiten syynä emäsparimuutoksille. Tavallisin muutos on C --> T, koska metyloitunut sytosiini vaihtuu tymiiniksi deaminaatiossa eikä glykosylaasi tätä vaihdosta korjaa silloin kun se tapahtuu replikaatiossa johtaen hallittuun emäsparin vaihdokseen. Toinen epigeneettisiin tekijöihin perustuva emäsparivaihdos johtuu hydroksymetyloituneen sytosiinin vaihtumisesta guaniiniksi. Näillä mekanismeilla on jonkin verran vaikutusta ns. geneettisinä markkereina adaptiivisissa prosesseissa mutta suurin osa, jopa 99% näistä muutoksista johtavat ainoastaan genomin rappeutumiseen ja geneettisiin sairauksiin. Ihmisen DNA:ssa on em. mekanismeista johtuen yli 900,000 tunnettua SNP:tä ja yli 6000 tunnettua geneettistä sairautta. Siksi tiedemiehillä on kiire kehittää toimivia genomin editointiarkkitehtuureja, kuten CRISPR/Cas9. Ihmiskunnan aika käy vähiin, jollei toimivia geenieditoreita kehitetä. Tämä kaikki osoittaa, että evoluutioteoria on törkeää valetta ja ihmiskunnan eksytystä."

Evoluutiouskovaiset tyrmäsivät epigenetiikan vielä viisi vuotta sitten, mutta nyt he ovat omineet sen mukaan omiin pseudotieteellisiin tarkoitusperiinsä tajuttuaan, että epigenomi kontrolloi DNA:ta. Tätä jatkunee vielä muutama vuosi, kunnes ihmiset alkavat tajuta totuuden. Monet biologian tutkimuksia seuraavat ihmiset ovat jo nyt tehneet johtopäätelmän, että eliöiden adaptoitumiseen ovat syynä epigeneettiset mekanismit ja tekijät. Silti on havaittu DNA:n sekvenssimuutoksia, mutta ne eivät ole olleet syynä muuttuneisiin ominaisuuksiin. Ne ovat seurausta epigeneettisestä säätelystä ja suuri osa niistä on geneettisiä virheitä, jotka johtavat väistämättömään informaatiokatoon ja sukupuuttoon. 40'000 eliölajia kuolee vuosittain sukupuuttoon ja niille kaikille löytyy yhteinen nimittäjä: geneettisen monimuotoisuuden puute.

Ole viisas ja ota raamatullinen luominen, perusryhmät, suunnitteluun perustuva adaptoituminen ja geneettinen rappeutuminen biologian opintojesi perustaksi, niin tulet huomaamaan, kuinka vakavasti otettava tiede pala palalta vahvistaa ymmärryksesi.