Uusiosinkku on noin nelikymppinen, eikö vain? Takana avo- tai avioliitto, ja lapsiakin mahdollisesti. Nähty on yhtä ja toista ja varsinkin sitä toista. Pitäisi olla viisas ja harkitsevainen, mutta miksi mekään ei osata näitä parisuhteen kiemuroita? Olen huomannut, että on olemassa rakkautta ja riippuvuutta. Jälkimmäinen ehkä jotain kyvyttömyyttä olla yksin, ja kokonainen ihminen samalla. Jossakin vaiheesssa tulee vaihe, jolloin osapäivä-suhde on kiehtovampi kuin jatkuva yhdessäolo - tai sitten olen vain tavannut vääränlaisia miehiä. Kun jo lapset huollat, niin miksi vielä miehenkin? Joskus iskee halipula; ihmisen kaipuu, mutta kapakat ei kiinnosta. Meitä on varmaan(kin) monta, vai onko? Lisäksi; toisesta ihmisestä ei voi koskaan olla varma. Ihmisen tunteet vaihtelevat ja pettäminen on niin helppoa, kun seuraa siihen löytyy. Vaikeita juttuja, mutta mitä sitten, kun meistä tulee vanhoja, kun ei ehkä olekaan sitä toista keinutuolissa istujaa? Aamuyön ajatuksia ;)
Osataanko me pitää silmämme auki?
UusiosinkkuN
4648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...
Eiköhän meitä ole aika monia kun näitä pohtii.
Ennen oli kaikki niin helppoa... oltiin nuoria, tavattiin, ihastuttiin, rakastuttiin, muutettiin yhteen, perustettiin perhe, hankittiin/ rakennettiin yhteinen asunto jnejne..
ja nyt on kaikki niiin hankalaa ;-)
Kyllä tuo meidän historia aika usein on hankaloittava tekijä tämän päivän kuvioihin, kuka kokenut mitäkin, joku varautunut, epäileväinen, pelokas, kuka mitäkin.
Aika harvassa ne jotka uskaltavat "heittäytyä" suhdekiemuroihin täysillä, aina on joku käsijarru tavalla tai toisella päällä.
Myös elämän realiteetit, lapsiin tjms. liittyvät asiat välillä hankaloittamassa sitä kahden ihmisen välistä yrittämistä.
Mutta itse uskon etten kisaile yksin kun rollaattorikisan aika on :-)
Hei!
Tekstisi sai hyvälle tuulelle :) Kiitos. Mukava olisi lukea lisääkin...
joo, täältä löytyy toinenkin, joka on samaa mieltä. Halipula on vaikeinta kestää, muuta ei. Kun on käynyt nämä kuviot läpi niin varovaiseksi muuttuu. Ei uskalla heittäytyä uuteen suhteeseen ja jos heittäytyy saa nenilleen aika äkkiä.
Jonkinlainen etäsuhde voisi toimia jollain tasolla mutta sitten tulee se epävarmuus toisesta. Luottaminen kun on vaikeaa, huokaus..
Joo, parempi olla vielä hetken yksinään :)