Hararin teoreema

Hmm, ilmeisesti kyse oli hyvin pienistä eroista aluksi; tuskinpa Sapienskaan aivan heti osasi kirjoittaa esmes Taru sormusten herrasta, tai edes Kalle Päätalon Iijoki-sarjan tasoisia kertomuksia..
Mutta jos sentään oletamme, että jotkut luolamaalaukset olisivat "nedujen" tekemiä (hiljattain löytyi joku 40 000 v. vanha hylkeitä esittävä luolamaalaus, jota epäillään), ja vaikka emme olettaisikaan, niin näyttäisi ilmeiseltä, että ne maalaukset ovat kuitenkin osa sitä tarinan kerrontaa. On nim. myös oletettavissa, että ne olivat toteemeja, joihin samaistuttiin, ja samaistuminen siirtyi myöhemmin tai samoihin aikoihin tarinoihin.

Siirtäminen "muuntamattomina" jälkipolville on hyvin venyvä käsite, nykyisin tunnetut luomiskertomukset osoittavat miten muuntumattomia ne olivat,..

"Emme tiedä, olivatko nedut kykeneviä edes tuottamaan puhetta, saati tarinoimaan. "

On syytä olettaa nedujen kyenneen tuottamaan ainakin jonkinlaista puhetta. Aivot olivat kehittyneet kuten mainitsit ja FOXP 2 puhegeeni on ainakin hyvin lähellä omaamme.
YLE:
"(Svante) Pääbon mukaan on kuitenkin vaikea kuvitella, että heillä olisi ollut samanlainen kieli kuin meillä. Neandertalilaisilla oli erilaiset äänihuulet eikä heidän symbolisesta ajattelustaan ole tietoa. "

Kiitos googlauksesta!
Mielenkiintoista, että heppu on kirjallisuuden tutkija :)

xjuippi kirjoitti:

Kiitos googlauksesta!
Mielenkiintoista, että heppu on kirjallisuuden tutkija :)

Tajunnanvirtaa alla.

Tarinat ovat tärkeitä, koska se on kommunikointia eli sosiaalisuutta ja kanssakäymistä.

Kirjallisuus on tarinointia, hieroglyyfit tai nuolenpäät ovat, elokuvat ovat, musiikki on, mainonta on, maalaukset, veistokset, televisiot, radiot tai nettistriimit jne. pantomiimikin on. Joidenkin mielestä esim. kallioissa on omat tarinansa, enkä tarkoita vain maalauksia, vaan uria, kerrostumia ja lohkeamia. Tai puiden vuosirenkaissa.

Mediat tai tavat voivat olla erilaisia, tarinan funktioita on erilaisia. Yhteistä on, että täytyisi pystyä jotenkin ymmärtämään.

Jos ei ymmärrä, sillä ei ole merkitystä, se on kohinaa ja täysin yhdentekevää.

Vahvat johtajat ovat tyypillisesti myös hyviä kommunikoijia, tarinankertojia. Jos miettii mielipidevaikuttajia tai todellisia johtajia: loppujen lopuksi mitä eroa on poliitikoilla, yritysjohtajilla, mielipidevangeilla tai toisinajattelijoilla, kirjailijoilla, muusikoilla tai elokuvatähdillä?

Ei paljoakaan, kaikilla on jotain tarinoitavaa, joka liittyy tavalla tai toisella meihin.

Yleisesti ajatellaan, että se mitä sanotaan merkitsee, eli tarina merkitsee.
Ehkä joku miettii myös mitä sillä halutaan.
Joku myös sitä millä tavalla se toimitettiin perille.
Joskus myös sitä kuka sen toimitti.
Joissakin tarinoissa luotettavuus on tärkeä asia.

Tarinointi on meidän jokapäiväistä elämää.

Tarinat ovat vahva tapa siirtää tietoa. Jos tarina on ymmärrettävä, mukaansatempaava, viihdyttävä tai hauska jne. hän joka sitä kuuntelee, voi eläytyä mukaan, ajatusta siirtyy ja uutta syntyy, ne voivat linkittyä kokemuksiin tai saada aikaan tuntemuksia.

Tuntemukset voivat vahvistaa vastaanottamista. Tosin se kokemus on yksilöllinen. Voi olla, että samasta asiasta tarvitaan useampia tarinoita, jotta se tavoittaa kaikki.

Erilaisilla tarinoilla on erilaisia tarkoituksia. Joidenkin tarinoiden variaatioiden määrällä ei ole merkitystä, ne voivat välittyä oieastaan millä tavalla vaan ja täyttävät oman tarkoituksensa, voivat sisältää erilaisia performansseja edelleen voimistamaan tarinan sisältöä.

Joillain toisilla tarinoilla variaatioita taas ei juuri toivota, koska tarkoitus on siirtää eksaktisti juuri niin kuin on tarinoitu. Niissäkin kuitenkin vastaanottajalle jää aina tulkinnan mahdollisuus, joista taas voi syntyä kiistaa, jos joku painottaa yhtä kohtaa ja toinen toista.

Sama tarina, eri tulkinta, ehkä jopa päinvastainen merkitys. Tai jopa väärin kerrottuna tai esitettynä tarinalla voi ymmärrettävä merkitys, joskin ehkä outo, lopputulema voi poiketa halutusta paljonkin.

Olen siis kaiketi kanssasi samaa mieltä. Tarinoinnilla on mielestäni ollut todella vahva merkitys ihmisen ja yhteiskunnan kehittymiselle, ja asioille, joita tähän mennessä on tapahtunut, ja tulee tapahtumaan.

Se miten laajasti tai suppeasti sitä tulkitsee, sen voi rajata vain ihmisen tuotoksiin. Ymmärryksen lisääntyessä saattaa löytää tarinoitaa uusista paikoista.

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Tajunnanvirtaa alla.

Tarinat ovat tärkeitä, koska se on kommunikointia eli sosiaalisuutta ja kanssakäymistä.

Kirjallisuus on tarinointia, hieroglyyfit tai nuolenpäät ovat, elokuvat ovat, musiikki on, mainonta on, maalaukset, veistokset, televisiot, radiot tai nettistriimit jne. pantomiimikin on. Joidenkin mielestä esim. kallioissa on omat tarinansa, enkä tarkoita vain maalauksia, vaan uria, kerrostumia ja lohkeamia. Tai puiden vuosirenkaissa.

Mediat tai tavat voivat olla erilaisia, tarinan funktioita on erilaisia. Yhteistä on, että täytyisi pystyä jotenkin ymmärtämään.

Jos ei ymmärrä, sillä ei ole merkitystä, se on kohinaa ja täysin yhdentekevää.

Vahvat johtajat ovat tyypillisesti myös hyviä kommunikoijia, tarinankertojia. Jos miettii mielipidevaikuttajia tai todellisia johtajia: loppujen lopuksi mitä eroa on poliitikoilla, yritysjohtajilla, mielipidevangeilla tai toisinajattelijoilla, kirjailijoilla, muusikoilla tai elokuvatähdillä?

Ei paljoakaan, kaikilla on jotain tarinoitavaa, joka liittyy tavalla tai toisella meihin.

Yleisesti ajatellaan, että se mitä sanotaan merkitsee, eli tarina merkitsee.
Ehkä joku miettii myös mitä sillä halutaan.
Joku myös sitä millä tavalla se toimitettiin perille.
Joskus myös sitä kuka sen toimitti.
Joissakin tarinoissa luotettavuus on tärkeä asia.

Tarinointi on meidän jokapäiväistä elämää.

Tarinat ovat vahva tapa siirtää tietoa. Jos tarina on ymmärrettävä, mukaansatempaava, viihdyttävä tai hauska jne. hän joka sitä kuuntelee, voi eläytyä mukaan, ajatusta siirtyy ja uutta syntyy, ne voivat linkittyä kokemuksiin tai saada aikaan tuntemuksia.

Tuntemukset voivat vahvistaa vastaanottamista. Tosin se kokemus on yksilöllinen. Voi olla, että samasta asiasta tarvitaan useampia tarinoita, jotta se tavoittaa kaikki.

Erilaisilla tarinoilla on erilaisia tarkoituksia. Joidenkin tarinoiden variaatioiden määrällä ei ole merkitystä, ne voivat välittyä oieastaan millä tavalla vaan ja täyttävät oman tarkoituksensa, voivat sisältää erilaisia performansseja edelleen voimistamaan tarinan sisältöä.

Joillain toisilla tarinoilla variaatioita taas ei juuri toivota, koska tarkoitus on siirtää eksaktisti juuri niin kuin on tarinoitu. Niissäkin kuitenkin vastaanottajalle jää aina tulkinnan mahdollisuus, joista taas voi syntyä kiistaa, jos joku painottaa yhtä kohtaa ja toinen toista.

Sama tarina, eri tulkinta, ehkä jopa päinvastainen merkitys. Tai jopa väärin kerrottuna tai esitettynä tarinalla voi ymmärrettävä merkitys, joskin ehkä outo, lopputulema voi poiketa halutusta paljonkin.

Olen siis kaiketi kanssasi samaa mieltä. Tarinoinnilla on mielestäni ollut todella vahva merkitys ihmisen ja yhteiskunnan kehittymiselle, ja asioille, joita tähän mennessä on tapahtunut, ja tulee tapahtumaan.

Se miten laajasti tai suppeasti sitä tulkitsee, sen voi rajata vain ihmisen tuotoksiin. Ymmärryksen lisääntyessä saattaa löytää tarinoitaa uusista paikoista.

Lue lisää

Lisään edelliseen vielä esim. kukat tarinoivat väreillä ja kemiallisilla yhdisteillä mehiläisille. Ihmisekin tietämättään tarinoi ilmeillä, eleillä sekä myös kemiallisilla yhdisteillä, ei pelkillä sanoilla. Niiden tulkinta on vanhinta osaa meissä, ja monesti perustuu vaistoihin tai vietteihin. Sanat ja kirjaimet ovat tuoreempaa tuotosta. Todennäköisesti esim. valehtelu (tai toisiin henkilöihin vaikuttaminen) lienee saman aikakauden tuotoksia, kuin missä tarinat tulivat tarpeellisiksi.

Mielenkiintoinen teoria kaikenkaikkiaan, muistuttaa kaikella kunnioituksella suoraviivaisuudessaan nuijalla kuuppaan lyömistä :)

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Mielenkiintoinen teoria kaikenkaikkiaan, muistuttaa kaikella kunnioituksella suoraviivaisuudessaan nuijalla kuuppaan lyömistä :)

Responssisi on hyvä esimerkki empaattisuudesta! Olet selvästi Homo sapiens-lajin edustaja, joka heti oivalsi asettua toisen asemaan (siihen lyötyyn) ja otti vieläpä "kaikella kunnioituksella" viittauksella huomioon toisen kirjoittajan tunteetkin. Erinomaista yhteistyön alkua herättävää tämäkin.

Vakuuttavaa! :)

ikihhj kirjoitti:

Responssisi on hyvä esimerkki empaattisuudesta! Olet selvästi Homo sapiens-lajin edustaja, joka heti oivalsi asettua toisen asemaan (siihen lyötyyn) ja otti vieläpä "kaikella kunnioituksella" viittauksella huomioon toisen kirjoittajan tunteetkin. Erinomaista yhteistyön alkua herättävää tämäkin.

Vakuuttavaa! :)

Lue lisää

Kiitän ja kysyn selvennystä teoriaasi hieman:

Lieneekö imperfektissä esitetyt asiat niin tarkoituksella?

Neduja koskien se voi olla ihan ymmärrettävää, ellei sitten meitä suomalaisia lasketa 2-4% nedu- perimän osalta suoriksi nedujen jälkeläisiksi, ellei suorastaan neduiksi.

Kohta, jossa teoriasi hämäävä imperfekti esiintyy "Homo sapiens _voitti_ koska se _oli_ empaattisempi kuin muut".

Asiaa ei paljoakaan auta, että ensimmäisen vastaukseni perusteella tulin leimatuksi homo sapiensiksi. Ja samalla myös aika suoraviivaisesti empaattiseksi. Se on esitetyn teorian kanssa hieman ristiriitainen, tai sitten pelkästään hätäinen tulkinta.

planeetta_ei.kirj kirjoitti:

Kiitän ja kysyn selvennystä teoriaasi hieman:

Lieneekö imperfektissä esitetyt asiat niin tarkoituksella?

Neduja koskien se voi olla ihan ymmärrettävää, ellei sitten meitä suomalaisia lasketa 2-4% nedu- perimän osalta suoriksi nedujen jälkeläisiksi, ellei suorastaan neduiksi.

Kohta, jossa teoriasi hämäävä imperfekti esiintyy "Homo sapiens _voitti_ koska se _oli_ empaattisempi kuin muut".

Asiaa ei paljoakaan auta, että ensimmäisen vastaukseni perusteella tulin leimatuksi homo sapiensiksi. Ja samalla myös aika suoraviivaisesti empaattiseksi. Se on esitetyn teorian kanssa hieman ristiriitainen, tai sitten pelkästään hätäinen tulkinta.

Lue lisää

Mennyt aikamuoto on tarkoituksellista viitatussa kohdin, koska puhumme esihistoriasta. Homo sapiens voitti silloin homo neandertalilaisen, eikä nykyihmisestä kannata tehdä (yleistäviä) päätelmiä esihistorian suhteen. Sinua koskien ollet nykyihminen nykyajassa, mutta empaattinen perimä saattaa olla tallessa ainakin joillakin yksilöillä, vähän niin kuin reliikkiniä. Ei siis ristiriitaa, ellei oleteta empaattisuuden väistämättä katoavan historian melskeeseen!