Alkuun haluan kertoa, että tämä teksti ei ole kostoprovo tai mikään muu vastaava. Tiedän olevani tunnistettavissa tästä. Tekstin tarkoituksena on herätellä ihmisiä ajattelemaan enemmän.
Hain siis Siipiweikkojen avointa työpaikkaa illalla. Muutamaa tuntia myöhemmin keskellä yötä sain sähköpostitse kutsun haastatteluun samalle päivälle. Tsekkasin aikataulut ja vastasin, että asia OK.
No nukuinpa sitten tunnin verran pommiin, mikä tarkoitti että täältä "korvesta" oli täysi mahdottomuus ehtiä julkisilla ajoissa. Helsingissä bussit liikkuvat 5 min. välein, täällä 30-60 min välein. No ilmoitinpa asiasta välittömästi esimiehelle ja tässä vaiheessa ravintolan aukeamiseen oli kolmisen tuntia aikaa. Kysyin, sopiiko haastattelu samana päivänä hieman myöhemmin. Siinä juttelimme ja lopulta esimies ehdotti, että menen suoraan harjoitteluvuoroon heti kun ehdin, siis samana päivänä. No mikäs siinä, aloin sitten valmistautumaan ja pienen ikuisuuden jälkeen pääsin perille. Matkaa kotoani ravintolaan on yli 31 km.
Perillä esimies ilmoitti, että iski kiire ja että hän purkaa sen ennen kuin pääsee juttelemaan kanssani. Ohjasi minut istumaan pöytään ja odottamaan. Olin saapunut paikalle sellaisena kuin normaalisti olen: suihkunraikkaana, tukka harjattuna ja kevyessä meikissä.
Siinähän sain istua yli tunnin, esimiehen poukkoillessa ympäri salia, takaisin keittiöön ja sieltä takaisin ympäri salia kiertämään ja hoitamaan tarjoilua. Siis asiaa, jota minun piti päästä tekemään harjoitteluvuoroon.
Esimies näki minut monta kertaa pöydässä, joten en satavarmasti päässyt unohtumaan. Yli tunnin odoteltuani kävin sanomassa, että olen odottanut jo kauan ja että minun täytyisi ehtiä takaisin kotiinkin. Ja mikä on reaktio? Esimiehen ilmekään ei värähdä kun hän ilmoittaa, ilman anteeksipyyntöä, että nyt tuli kiire ja ei ehtinyt. "Mullahan oli sun numero eikö niin? Soitan sulle myöhemmin."
Häivyin takaisin kotiin kiukusta kihisten. Olin varmaan ihan punainen kun suututti niin paljon.
Kotona ollessani olin kerennyt miettimään tapahtunutta tarpeeksi ja tajusin, etten halua tuollaiseen paikkaan töihin (olihan siinä mahdollisuus, että esimies olisi oikeasti ottanut yhteyttä kuten lupasi.)
Tekstasi hänelle ja kerroin miltä tuntui tulla pitkä matka yleiseksi pelleksi sinne istumaan ja katsomaan ympärilleni, vain voidakseni lähteä tunnin päästä ilman haastattelua tai mitään takaisin kotiin.
Esimies vastasi myöhemmin, kovin epäempaattisella sävyllä, että kiire tuli yllätyksenä (ei, se ei tule yllätyksenä ravintolassa, ihan tiedoksi) ja että pahoittelut että kävi näin.
Vastasin, että tuon pahoittelunhan olisi toki voinut hoitaa kasvotusten hetki sitten kun olin siinä nenän edessä seisomassa.
Lopulta esimies tarjosi minulle rahoja takaisin turhasta reissusta. En vastannut mitään.
Hain siis Siipiweikkojen avointa työpaikkaa illalla. Muutamaa tuntia myöhemmin keskellä yötä sain sähköpostitse kutsun haastatteluun samalle päivälle. Tsekkasin aikataulut ja vastasin, että asia OK.
No nukuinpa sitten tunnin verran pommiin, mikä tarkoitti että täältä "korvesta" oli täysi mahdottomuus ehtiä julkisilla ajoissa. Helsingissä bussit liikkuvat 5 min. välein, täällä 30-60 min välein. No ilmoitinpa asiasta välittömästi esimiehelle ja tässä vaiheessa ravintolan aukeamiseen oli kolmisen tuntia aikaa. Kysyin, sopiiko haastattelu samana päivänä hieman myöhemmin. Siinä juttelimme ja lopulta esimies ehdotti, että menen suoraan harjoitteluvuoroon heti kun ehdin, siis samana päivänä. No mikäs siinä, aloin sitten valmistautumaan ja pienen ikuisuuden jälkeen pääsin perille. Matkaa kotoani ravintolaan on yli 31 km.
Perillä esimies ilmoitti, että iski kiire ja että hän purkaa sen ennen kuin pääsee juttelemaan kanssani. Ohjasi minut istumaan pöytään ja odottamaan. Olin saapunut paikalle sellaisena kuin normaalisti olen: suihkunraikkaana, tukka harjattuna ja kevyessä meikissä.
Siinähän sain istua yli tunnin, esimiehen poukkoillessa ympäri salia, takaisin keittiöön ja sieltä takaisin ympäri salia kiertämään ja hoitamaan tarjoilua. Siis asiaa, jota minun piti päästä tekemään harjoitteluvuoroon.
Esimies näki minut monta kertaa pöydässä, joten en satavarmasti päässyt unohtumaan. Yli tunnin odoteltuani kävin sanomassa, että olen odottanut jo kauan ja että minun täytyisi ehtiä takaisin kotiinkin. Ja mikä on reaktio? Esimiehen ilmekään ei värähdä kun hän ilmoittaa, ilman anteeksipyyntöä, että nyt tuli kiire ja ei ehtinyt. "Mullahan oli sun numero eikö niin? Soitan sulle myöhemmin."
Häivyin takaisin kotiin kiukusta kihisten. Olin varmaan ihan punainen kun suututti niin paljon.
Kotona ollessani olin kerennyt miettimään tapahtunutta tarpeeksi ja tajusin, etten halua tuollaiseen paikkaan töihin (olihan siinä mahdollisuus, että esimies olisi oikeasti ottanut yhteyttä kuten lupasi.)
Tekstasi hänelle ja kerroin miltä tuntui tulla pitkä matka yleiseksi pelleksi sinne istumaan ja katsomaan ympärilleni, vain voidakseni lähteä tunnin päästä ilman haastattelua tai mitään takaisin kotiin.
Esimies vastasi myöhemmin, kovin epäempaattisella sävyllä, että kiire tuli yllätyksenä (ei, se ei tule yllätyksenä ravintolassa, ihan tiedoksi) ja että pahoittelut että kävi näin.
Vastasin, että tuon pahoittelunhan olisi toki voinut hoitaa kasvotusten hetki sitten kun olin siinä nenän edessä seisomassa.
Lopulta esimies tarjosi minulle rahoja takaisin turhasta reissusta. En vastannut mitään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, se unohtui mainita, että ilmoitin tekstarilla kotiin päästyäni, että ei tarvitse soitella.
Ulkonäössäni ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Sen olen saanut huomata elämäni aikana... Tiedän että maailma on karu paikka ja naamavärkki määrittää paljon, vaikka ei saisi. Tiedän kuitenkin olevani kaukana rumasta tai epämiellyttävästä.
Lisään vielä asian joka unohtui aloituksesta. Eli yhdessä viestissä esimies sanoi, että he yrittivät järjestää minulle haastattelun siitä huolimatta, että en ehtinyt alkuperäiseen aikaan (joka oli siis hieman ennen ravintolan aukeamista.) Tämän hän sanoi kuin olisivat olleet kovinkin jalomielisiä, kun oikein tarjosivat minulle haastattelua.
Mutta olkoon ensimmäinen tai toinen kerta kun on jotain sovittu, niin et sinä nyt jumalauta anna haastateltavan tulla 31 km täysin turhaan, anna hänen odottaa yli tunnin verran täysin turhaan ja kaiken sen jälkeen vain totea, että nyt ei ehtinyt. Kunnon esimies olisi vaivautunut kesken hirvittävän kiireensä soittamaan minuutin mittaisen puhelun minulle ja kertomaan, mikä on tilanne ja että näyttää siltä että nyt ei sittenkään ehdi, anteeksi.
Jäi todella huono kuva koko paikasta ja esimies antoi itsestään erittäin m*lkun vaikutelman. Missä käytöstavat??