Työ ei ole raskasta. Vastuu ei ole iso. Etenemismahdollisuuksia ei ole. Palkka on perseestä. Työ on äärimmäisen yksinäistä. Ammattitaito hupenee rutiinityössä. Työt vähenee. Palkat pienenee. Selkä oireilee istumatyössä. Ranteet oireilee päätetyössä. Silmät oireilee päätetyössä. Aivot suorastaan tylsistyvät ja tarkkaavaisuus sekä päätöksentekokyky häviää kun aivoja ei kuormiteta millään tavalla. Tämä kaikki jo kun työvuosia on takana vasta muutama.
Nimike on hieno "asiantuntijatehtävä"!!
Ei muuta kun CV kuntoon ja uusille apajille. Hyvää kevättä kaikille suurten ratkaisujen kanssa painiville!
Nimike on hieno "asiantuntijatehtävä"!!
Ei muuta kun CV kuntoon ja uusille apajille. Hyvää kevättä kaikille suurten ratkaisujen kanssa painiville!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mistä hommaat sen "unelmien" työpaikan? Semmoista ei taida nykyisin enää olla...jos työn sisältö olisi unelma, työmäärä tappaa, jos taas työmäärä vähäinen, työn motivoimattomuus tappaa.
Vaikka en ole inssi, niin samanlaista on ittelläni sillä erotuksella että työmäärä on kasvanut. Muutoin samat ominaisuudet. Tässä firmassa työvuosia vasta 4, mutta nyt jo henkisesti kuollut mies.
En usko saavani töitä enää 4-kymppisenä muultakaan alalta, olen kokeillut surkein tuloksin. Etenemismahdollisuuksia ei omassa firmassa ole (samaa paskaa eri paketissa, toisaalta olen ns. merkitty mies suorien puheitteni vuoksi). Eli: jaksan minkä jaksan, teen aikani tätä paskaa, ja kun en enää jaksa, jään kortistoon ja sitten tsiikaan päivä kerrallaan mitä elämä toisi tullessaan.
Näköalattomuutta? Kyllä, mutta realistisesti.
Tiedän fiiliksen. Työn motivoimattomuus voi tosiaan tappaa. Huomaan aika usein tälläkin palstalla että usein kirjoittajat ovat kahdesta eri sarjasta.
1.-sarja ovat he joilla on liikaa töitä ja haluavat ulos oravanpyörästä.
2.-Sarja ovat he joilla työ ei määrällisesti ole raskaasti mutta henkinen ilmapiiri, palkka tai työn sisältö on niin perseestä, että totaalinen motivaation puuttuminen ajaa loppuunpalamiseen.
Itse olen teoriani mukaan 2.-sarjalainen. Nuorehko nälkäinen ja haasteita janoava. Mutta työtehtäviksi tippuu vain rutiinihommaa. Pahinta on ollut huomata että eipä täällä juuri kokeneemmatkaan tee kuin rutiinihommaa.
IT-vallankumous on tuonut tietotyöhönkin tämän perkeleellisen tuottavuuden tavoitteen. Ajattelu ja asioiden kehittäminen tuntuu nykyään olevan tuloksen teon esteenä. Tältä pohjalta ajateltuna voi nuo unelmatyöt tosiaan olla vähissä.
Zemppiä sulle!
Itse olen myös tehnyt nykyistä työtä muutaman vuoden ja olen nuorehko henkilö. Taustalla kuitenkin erittäin monipuolinen työkokemus ja hyvä koulutus, joita eräs firman pomoista ei arvosta lainkaan. Sanoi mm. kerran, että koulutuksella ei ole mitään merkitystä. Kuitenkin konsernissa jossa työskentelen nimenomaan panostetaan henkilöstön kouluttamiseen ja ammattilliseen kehittymiseen, paitsi meidän osastolla.
Työn haastavuus ei vastaa omia taitoja/koulutusta. Duuni on tavallista/rutiinimaista asiakaspalvelutyötä jota tämä ko pomo sanoi pari vuotta sitten minulle haastavaksi työksi. Itse olen kehittymishaluinen ja eteenpäinpyrkivä, enkä aio jämähtää noihin tehtäviin pitkäksi aikaa. Minkäänlaisia kehittymismahdollisuuksia ei tarjota pikemminkin päinvastoin pyritään latistamaan halu pyrkiä uralla eteenpäin.
Yleisesti ottaen meidän osastolla on tällä pomolla oma suosikkijärjestelmänsä, joihin kuuluu muutama henkilö, joille tarjotaan hieman haastavampia töitä, jotta pääsevät sitten helpommin paremmille paikoille konsernissa. Muita pidetäänkin sitten tyhminä eikä luoteta alaisten osaamiseen edes noissa tavallisissa toimihenkilötason tehtävissä, saati kannusteta kehittämään omaa ammattitaitoa tai tueta näitä kehittymispyrkimyksiä päästä uralla eteenpäin. Oletetaan, etteivät he edes halua uraihmisiksi. Yksinkertaisimmissakin asioissa pitää tämän pomon epäillä/kyseenalaistaa alaisten taito hoitaa ko asia. Tämä pomo arvostelee joitakin alaisiaan näiden kollegoille omien mielikuviensa/oletustensa perusteella ja suorastaan sanoo, että se ja se henkilö ei ne ole kovin hyviä (ei perustele miksi ei ole)ja se taas on todella hyvä(eikä perustele sitäkään).
Palkkaus on todella huono suhteutettuna työmäärään ja työpanokseen. Minkäänlaista kunnon palkitsemista ei ole. Kyseinen pomo on kireä ja jos jotain käy kysymässä tai ehdottaa uusia ideoita niin ne heti tyrmätään. Välillä on kuitenkin käynyt niin, että ko. ehdotukset jotka eivät menneet läpi kun niitä on pomolle ehdotettu on otettu käyttöön myöhemmin jonkun toisen "fiksumman" henkilön nimissä. Eipä suoraan sanottuna huvita mennä juttelemaan ko. henkilön kanssa kuin äärimmäisessä hätätapauksessa. Tulemisia ja menemisiä kytätään ja jos jokin virhe on jollekin tapahtunut, niin tämä pomo kysyy ensimmäisenä, että kuka näin on sanonut, kuka näin väittää, kuka tämän on tehnyt.
Koska tämä henkilö on suosinut niin näkyvästi muutamia henkilöitä, täytyy hänen samalla myös alentaa muutamia, jotta näiden hänen suosikkiensa taitoa ei kukaan kyseenalaistaisi. Välillä/usein jää jopa tunne, että hän nauttii siitä että toiset jämähtää urallaan paikoilleen. Harmittaa niin vietävästi, että osastolla on esimiesasemassa juuri tuollainen henkilö.
Henkilöstöasioista hän ei ymmärrä mitään, eikä erityisesti siitä miten henkilöstöä motivoidaan saavuttamaan parempia tuloksia. Tuntuu, ettei hän sitä haluakaan, koska tällöinhän jotkut hänen inhoamansa henkilöt saattaisivat päästä konsernissa paremmille paikoille. Ylemmilleen hän sen sijaan on mielin kielin, niin että välillä oikein oksettaa.
Olisikin joku "hieno", itsenäinen asiantuntijatoimi, jossa pääsisi vähemmällä ja nauttisi parempaa palkkaa ja arvostusta. Esimiestoiminnalla pystytään vaikuttamaan paljon työn mielekkyyteen.
Meillä firmassa ei työtilanne ole tällä hetkellä mikään loistava, joten työt ei mitenkään kaadu päälle. Samalla pitäisi kuitenkin säilyttää aktiviteetit korkeina ja olla tehokas!!!
Mä olen samaa mieltä tuosta tuottavuuden tavoitteesta, joka tänä päivänä on näköjään se numero yksi työrintamalla. Tuntuu että muulla ei sitten väliä olekaan. Tärkeintähän on tuloksen tekeminen. Kuinkahan pitkälle tällaisillakin periaatteilla pötkitään.