Joskus olen täältä lukenut, kun ihmiset kertovat kuinka ovat tyytyväisiä siihen että edellinen, hyvin vaikea suhde loppui aikoinaan ja että nyt menee paljon paremmin, on uusi kumppani jonka kanssa on löytänyt seurustelusta aivan uusia puolia.
Haluaisin nyt kuulla juuri tällaisia tarinoita siitä kuinka elämä voittaa vaikka tällä hetkellä sattuukin mielettömästi. Tiedän että suhteemme oli kaikkea muuta kuin normaali ja yritänkin nyt nostaa itseäni jaloilleni toivomalla että tulevaisuus tuo minulle tullessaan jotain parempaa.
Haluaisin nyt kuulla juuri tällaisia tarinoita siitä kuinka elämä voittaa vaikka tällä hetkellä sattuukin mielettömästi. Tiedän että suhteemme oli kaikkea muuta kuin normaali ja yritänkin nyt nostaa itseäni jaloilleni toivomalla että tulevaisuus tuo minulle tullessaan jotain parempaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kerronpa sinulle pari juttua.
ensimmäinen poikaystäväni valehteli mulle, loukkasi mua henkisesti jatkuavsti ja lopulta petti minua myös parhaan kaverini kanssa. oli helvetin vaikea jättää se kundi koska rakastin sitä yli kaiken. kuitenkin aikani itkettyäni tajusin että parmpi olla yksin kuin sellaisen luuserin kanssa.
seuraava sinkkuvuosi oli aivan loistavaa aikaa, vaikken irtosuhteita harrastanut ja olin koko ajan selibaatissa. kävin ulkona, keskityin opiskeluun, yhtäkkiä olikin aikaa olla perheen ja kavereiden kanssa, ja töihinkin ehti eli rahaakin tuli!
ja lopulta tuli se upea unelmamieskin vastaan :)
jonka kanssa nyt ollaan oltu jo kohta kaksi vuotta.
toinen tapaus on ystäväni, joka erosi 45-vuotiaana (!!!) kahden lapsen (21- ja 16-vuotiaat) äitinä. Nyt hänellä on upea uusi mies ja paljon parempi elämä, vaikka oli aikanaan helvetin vaikea irtautua miehestä 25 avioliittovuoden jälkeen.
Toivottavasti auttoi. Tukeudu ystäviisi ja perheeseesi, heiltä saat lohtua ja voimaa.
Kun ihminen oppii olemaan hetken yksin oman itsensä kanssa ei hätäänny vaikka ihmissuhde loppuu pitkänkin suhteen jälkeen.
Näin se vaan on. Ensin tulee se tyhjyys ja kun se loppuu tulee toimeen oman itsensä kanssa ja elämä jatkuu. Ja sitten vasta ihminen on valmis uuteen ihmissuhteeseen.
saman olen kokenut ja on aivan totta. sillon kun on tyhjyys vaihe elämässä kaipaa tosi paljon hellyyttä ja toista vierelle.. mut silloin ei välttämättä näe kokonaisuutta. toisesta saattaa muodostua jonkinlainen korvike.
mut on hieno tunne huomata päässeensä yli menneistä. "hitto, enhän mä ois ollu aikasemmin valmiskaan, en tienny mitä halusin".. ja nyt kun on itsensä kans vahvoilla, voi ottaa vastaan uuden parisuhteen tuomat haasteet :)
olet murtunut, miksi? olen pahoillani tietysti , mutta miksi olet murtunut?
mikä meni pieleen vai menikö kaikki? niin voi käydä, se on ilmeisen totta. tajuan hyvin että kaikki voi mennä ihan metsään tai ...
mutta; kun nyt mietit että sinulle, onko tuo toinen onnellinen ja mistä sen tietää? voiko suhdetta korjata yhdessä jälkeenpäin,. tarkoitan että jotenkin jakamalla oman eronsa kivun tuon toisen kanssa, en ole varma mutta naiset yleensä ottaen voisivat siihen alkaa..tarkoitan että puhumalla ja itkemällä ja avoimesti analysoimalla voidaan rakentaa jotain tyystin erilaista myös omassa itsessään, olen itse kokoenut ihan tyhmän eron ja kaipaan vain keskutella tuon miehen kanssa, mutta ei kun....koeta sitä ,en tiedä mitä tapahtuu, mutta päivä se paistaa sinulle kin ihan varmasti, mutta voisiko se jakaa tasapuolisesti myös tuolla toiselle samaan tapaan?????
Tuo ihmissuhde vain on vienyt minulta kaikki voimat. Kun kirjoitin tuon viestin, olin erittäin turhautunut ja masentunut, ehkä nyt on jo vähän parempi olo. Oli silloin pakko päästä purkamaan. Ratkaisua tilanteeseen en vielä ole oikein löytänyt, mutta se asia on kyllä työn alla. Tilannetta on analysoitu kovasti yhdessä, ehkä siitä tosiaan on jotain hyötyä tulevaisuudessa, oppii tuntemaan itsensä paremmin ja mahdollisesti tekemään jotain toisin. Kyllä tästä selvitään!
Kiitos kaikista vastauksista!